Keinutuolitunarointia

Tilaustyö, lasten nostalginen keinutuoli, pääsi käsittelyyn. Valmistusvaiheita pääset seuraamaan blogissani. Kuulin tuolin omistajalta, että käsinojat eivät olekaan alkuperäiset. Itse asiassa hieman ihmettelinkin niiden ulkomuotoa, joka jotenkin ei olekaan ihan samaa muotokieltä tuolin kanssa. Enkä ollut huomannut, että kuvassa, jossa tuolin omistaja kiikkuu uudella tuolillaan, nojat ovatkin erilaiset! Kurkkaapa vaikka itse! Selvisipä siis, että ovat myöhemmin uusitut.  Niiden irroittamisella aloitettiin.

Keinutuolin tuunaus

Sen jälkeen irroitin vanhan päällisen, joka olikin aika lailla täysin palvellut. Voisi ehkä sanoa, että meni jo yliajalla... Päällinen oli aika metkasti toteutettu, yhdestä pitkästä palasta.

Keinutuolin tuunaus

Väritoiveena puuosille oli valkoinen. "Vapain käsin" väri olisi saattanut ollakin jotain aivan muuta, mutta tilaustyö tietenkin toteutetaan toiveita kuunnellen. Taas pääsi Frenchic-sarja käyttöön. Värin nimi on valkoistakin valkoisempi eli "Whitey White". Viimeistely vielä "päällitakilla" eli sarjan Finishing coat-tuotteella.

Hieman huvittava maalari...kun ei vaan oikein tahdo varjopaikkoihin nähdä, otetaan lisävalot käyttöön. Varsinainen valopää!

Ja sitten pienen, kissallisen ja koirallisen torpan luovat kuivatusratkaisut: nojien ruuvireikiin pari ruuvia, joihin kuminauha ja sitten roikkumaan puulieden kuupasta s-koukulla. Tuoli taas pääsi turvaan suihkun lattialle. Se kun on ainoa tila, jonka oven saa kiinni niin, etteivät lemmikit pääse tassuilemaan ja häntiä heiluttelemaan märkään maaliin. Käyttämäni Frenchic-tuotteet tosin kuivuvat nopeasti, mutta nopeita ovat lemmikkimmekin.

Seuraavaksi vuorossa oli aluskankaan laittaminen. Alkuperäisessä asussaan keinutuolilla ei alushametta ollut, mutta minä ajattelin sellaisen kuitenkin laittaa. Näin tein jo "harjoituskappaleenkin" kanssa. Huomasin kuitenkin, että vaahtomuovipehmuste oli jotenkin hassusti kuplalla, joka ei laskenut kankaan pingoittamisellakaan. Videolla yritän asiaa havainnollistaa.

Eipä siis muuta kuin niitit irti vaahtomuovista ja liimat kehiin. Kuvassa jälleen yksi luova kuivausratkaisu, joka saikin aamulla hiukset pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Oli kiva soikean leikkuulaudan jättämä painauma pinnassa. Kyllä minä sellaista osasin vähän uumoillakin, mutta painauma oli niin massiivinen, että pelästyin tosissani nouseeko enää ollenkaan alkuperäiseen muotoonsa! Nousihan se, huh.

Keinutuolin tuunaus

Vanhaa lakanaa pääsi jälleen uuteen työhön ja keinutuoli sai uuden alushameensa. Kuvassa huristellaan jo päällikankaan farkkutilkkuja.

Farkkukierrätys

Ja tämän blogipostauksen lopuksi se mehevin osuus; tunarointi! Kuinka ääliö, tonttu, pölvästi ja idiootti sitä voikaan olla! Ihan ensimmäistä tuolia en ole kuitenkaan päällystämässä ja silti voin tehdä niin älyvapaan virheen! Ja vielä antaa sen vaikuttaa todella pitkään. Kyllä en muuta voi kun nauraa. Hoksaatko sinä seuraavista kuvista?

Tähän kutkuttavan jännittävään vaiheeseen jätän tämän tarinan tällä kertaa. Tuleeko keinutuoli ollenkaan valmiiksi? Pääsevätkö bonuslapsenlapset koskaan keinumaan tuolilla? Voiko tunarituunaaja enää pelastaa tilannetta? Saapuuko supersankari paikalle? Auttaako kahvi ja suklaa?

Näihin kysymyksiin vastauksia ensi jaksossa!

MAHTAVAA KESÄAIKAA! SE ON TULLUT!