Virkkaaminen

Hannan lyhyt, mutta pitkä virkkaushistoria

Kuvassa Hannan ensimmäinen "mää itte"-koukuttuminen vuodelta 1973. Huomaa huikean keskittynyt ilme.

Virkkaus

Hannahuuhaa ei oppinut virkkaamaan. Kun alakoulussa opetettiin virkkaamista, sain minä piirtää. Sen verran vanha jo olen, että minun lapsuudessani ei ope osannut opettaa vasenkätiselle virkkauksen jaloa taitoa. Ainakaan minun ensimmäinen openi. Enkä laittanut vastaan: piirtäminen oli silloin mielestäni paljon kivampaa! No, kyllähän sitten kuitenkin jouduin virkkaamistakin opettelemaan, kun muutimme ja tuli koulun vaihto. Uudessa koulussa oli oikein erikseen käsityönopettaja, jolta opetus luonnistui miten päin vain. Sehän oli melkein itkun paikka. Minä halusin piirtää! En todellakaan jäänyt koukkuun, vaan koin virkkaamisen vastenmieliseksi.

Seuraavan kerran törmäsin virkkuukoukkuun opettajaksi opiskellessa 90-luvulla. Sen verran käsitöitäkin opintoihin kuului, että virkkausmallit piti vääntää. VÄÄNTÄÄ! Ei inspiroinut tippaakaan, mutta kyllä minä ne jotenkin valmiiksi sain. Jälki oli mitä oli, eikä arvosanaa tässä mainita.

Taas jäi virkkaaminen pitkäksi aikaa. Jokunen vuosi sitten jalkaani operoitiin Porissa ja jäin vanhempien hoiviin muutamaksi päiväksi. Ja itselleni ominaisesti pelkkä makoilu ei oikein napannut. Äiti istui vieressä ja neuloi sukkia. Ihania pikkuisia, värikkäitä lankakeriä oli sukista jäänyt yli. Nyt oli Hannahuuhaan herkkyyskausi kohdillaan virkkaamisen suhteen! Äidiltä löytyi virkkuukoukku ja tabletti, jolla etsin Youtubesta virkkuuopetusvideoita. Nyt Hanna opettelee isoäidinneliön!!! Niin kova motivaatiokin oli, että videon oppien mukaan sen tein, vaikka video oli oikeakätiselle. Se ei minua haitannut, kun olin niin innoissani. Hieman ehkä kyllä hidasti... Käänsin homman ajatuksissani toisin päin ja tästä olen muuten jopa pikkuisen ylpeä. No, ehkä neljä tai viisi karmeaa neliöhköä virkattuani minulla välähti ja ymmärsin systeemin! Mikä riemu!!! Se viides (tai kuudeskaan) ei kyllä ollut mikään kaunotar, mutta sitä tehdessä koin valaistumisen virkkaamisen saralla. Allaolevassa kuvassa poseeraa juuri tämä kyseinen yksilö. Pakkohan se on säästää muistoksi!
Huomasinpa muuten siinä riemuni keskellä, että olisihan samassa yhteydessä ollut video vasenkätisellekin! Nyt etsinnöistä huolimatta en enää löydä koko videota. Ja muuten, kaikesta huolimatta tai juuri sen takia, olen jopa osannut muutaman kerran opettaa virkkaamista. Myös oikeakätisille oppilaille! Joka ei osaa, ryhtyy opettamaan, vai miten joku lauloi...

Isoäidinneliö

Amalian videon ohjeilla syntyi ensimmäinen kukkani.

En minä vieläkään kunnolla virkata osaa ja ohjeiden lukeminen on ihan hepreaa. Olen "villalankavirkkaaja". Koukun pitää olla vähintään numeroa 3, että jotain syntyy. Olen opetellut Youtube-videon (jota en enää yrityksistä huolimatta löydä) pohjalta ulkoa isoäidinneliön, yhden yksinkertaisen kukan (video yllä) ja nyt viimeisimpänä tähden Prinsessajuttu-blogista.

Minä lisään tähteen ja kukkaan vielä erivärisen reunan. Kukasta teen yleensä kolmivärisen.

Virkattu tähti

Virkattu kukka

Tietysti tyylilleni uskollisena on pitänyt kukkaa ja tähteäkin vähän muunnella ja varmaan jotain teen vieläkin väärin, mutta kyllä niistä kukan ja tähden tunnistaa. Isoäidinneliöstäkin olen vääntänyt ihan ite myös isoäidinkolmion. Alkeellisia virkkaustaitojani olen myös soveltanut erinäisten kehikoiden päällystämiseen ja muokkaamiseen, viirien virkkailuun, torkkupeittoihin, mattoihin ja olenpa yhden isoäidinneliötunikankin saanut aikaiseksi! Virkkaaminen on kyllä varsin hauskaa ja pari perusjuttua opeteltuani pystyn soveltamaan niitä omiin Huuhaa-juttuihini. Se on sitä Huuhaa-virkkaamista!

Virkkaaminen

Torkkupeittoja isoäidinneliöistä

Hidasta, mutta ihanaa on isoäidinneliön perusohjetta käyttäen tehdä torkkupeittoja. Tyynyjäkin aion vielä tehdä, vaikka ensimmäinen viritelmäni päätyikin kissalle tatamiksi. Alla olevissa kuvissa on ylhäällä torkkupeitto (ensimmäiseni) itselleni ja alakuvassa siskolle hänen niin kauniisti pyydettyään. Hänelle, joka sisustaa hyvinkin minimalistisesti ja skandinaavisesti. Eikö olekin ihan eri tunnelma ja tyyli?

Isoäidinneliöt

Isoäidinneliöt

Sain juuri valmiiksi kolmannen torkkupeittoni, jonka kanssa harjoittelin uudenlaisen kappaleiden yhdistämistekniikan. Kappaleet yhdistettiin samantien virkkaamalla. Tämänkin tekniikan opettelin Youtube-videolta ja haa, opinkin!!! Itse kyllä tykkään jotenkin enemmän tuosta neulalla ja langalla yhdistetystä pinnasta, mutta puolensa on tällä toisellakin, allaolevan videon tavalla. Torkkupeitto on niin "tuore", etten vielä ole kuvaamaan ehtinyt.

Kuvassa ylläni olevan tunikan olen tehnyt Novitan ohjeesta, jonka voit kurkata tästä:

Virkattu ja neulottu tunika isoäidinneliöistä

Virkattu tunika

Tätäkin ohjetta vähän sovelsin. En tehnyt ollenkaan hihoja, vaan jätin "liivimekoksi", jonka hihansuut ja kaula-aukon virkkasin pylväsryppäillä (kuten isoäidinneliöissä: 3 pylvästä, yksi ketjusilmukka jne) siistiksi. Selviydyin neuleosuudestakin ihan kunnialla, kun työkaveri oli minulle ohjeet kääntänyt huuhaakielelle. Ja nyt olen saanut ystävänikin innostumaan ja tekemään itselleen samanlaisen tunikan! Olen tunika-tutor😁!!!

Oletko sinä koukussa? Mitä sinä virkkaat? Kuka sinut on opettanut virkkaamaan?

VIRKUTTAMISIIN!

Huuhaa-housut

Sain vinkin "Joka tyypin kaavakirjasta" ja se sai tarttumaan pitkään hautuneeseen ajatukseen Huuhaan housumallistosta. Itse pidän leveälahkeisista, mukavaa (=joustavaa) kangasta olevista housuista, jotka piilottavat vähän paremmin paksut cowboy-jalkani. Sellaiset ovat vielä kaiken lisäksi todella helppotekoiset, kunhan on kaavat olemassa. Itse en niiden muokkaamiseen kykene. Tein itselleni koekappaleet ja olen kovasti tyytyväinen! Olen jo aikaa sitten ostanut kankaankin, josta housut halusin. Pohdittavaa ja parannettavaa kyllä vielä riittää.

Joka tyypin kaavakirja, perusvaatteiden kaavoja aika hyvä kokoelma.
Tosin suunnittelemaani tunikakaavaa ei löydy sellaisenaan. Ehkä
osaan muokata yläosan peruskaavasta, kunhan paneudun asiaan.

Piirsin koon L kaavat säästeliäänä palasille, joita löysin. Lahkeen pituuden kanssa piti siis vähän säätää ja tehdä "jatkopalat".

Ohjeessa neuvottiin lisäämään lahkeeseen ja vyötäröön 3 cm, mutta kaavaa pikaiseen
sovitettuani totesin,että minun vatsapömppöni vaatii vähän enemmän.
Samoin lahkeeseen lisäsin senttejä, sillä vaikken todellakaan ole mikään pitkäsääri,
ovat valmishousutkin usein minulle lyhyet. Nykymuoti...

Sen verran olen jo ommella hurautellut, että olen huomannut koneen neulavalinnan vaikuttavan ompelujälkeen ja ylipäänsä ompelun sujumiseen. Siispä farkkuneulan tilalle Strech-neula.

Housujen kangas on joustavaa,
joten sen mukainen neula koneeseen!

Pähkäilin hetken ommelvalinnan kanssa. En ole oikein aiemmin ollut tyytyväinen kuvan jousto-ompeleeseen, mutta päädyin kuitenkin siihen erilaisia ompeleita kokeiltuani. Tosin en edelleenkään ole ihan tyytyväinen, mutta tavallisella koti-Husqvarnallani (Hussella) ei niin paljoa vaihtoehtoja ole. Tyydyn siis tähän. Lahkeen ompeluun taas käytin pitkää ja kapeaa siksakia. Enkä ole siihen yhtään tyytyväinen, mutta sillä mennään ja kelpaavat itselleni. Pitää selvitellä vaihtoehtoja!

Paras ommelvaihtoehto minun koneellani on tämä.
Ei täydellinen, mutta kelpaa tässä kohtaa "prototyyppipöksyihini".

Ääh, kyllä en osaa ottaa edustavaa kuvaa! Eikä mallikaan ole ihan niitä kuvauksellisimpia. Housut näyttävät omasta mielestäni varsin hauskoilta ja paljon paremmilta livenä. Vai onko niin, että kuva paljastaakin, että ne on ihan pepusta...? Täytyypä kysellä luotettujen ihmisten mielipidettä!

Koita nyt sitten ottaa edustava kuva iha ite...höh! No, housut on jalassa ja toimivat!
Käytettykin jo, oikein ihmisten ilmoilla.

Kaiken kaikkiaan jalostamisen arvoinen juttu Huuhaa-valikoimaan! Vai onko kuitenkaan? Onko Hannahuuhaa jo profiloinut itsensä sisustuspuolelle...? No nyt tiedän kuitenkin, mistä saan kaavat muun kokoisillekin ihmisille. Sitä vaan pohdin, että pitäisikö olla kokeiluversiot eri kokoisina...vai teenkö vaan itselleni erilaisia versioita malliksi. Toisaalta, Huuhaa ei osta isoja määriä kankaita, joten voinko edes sitten tarjota samanlaisia muille? Eipä ole kirppareillakaan kauheasti tullut sopivia kankaita vastaan. Entä asiakkaan omasta kankaasta? Laittaisitko sinä jalkaasi? Ollaan elämää suurempien kysymysten äärellä! No, jätän tämän asian hautumaan. Asioilla on tapana järjestyä! Nyt on ammattilainen virittänyt lahjoituksena saamani saumurinkin iskukykyiseksi pöksyompeluun!!!

Persoonalliset lahjat tilauksesta

Hannahuuhaa valmistaa tilauksesta erilaisia lahjoja ja muistamisia päivänsankareille; jokaiselle saajalle jotain henkilökohtaisempaa ja ehdottoman yksilöllistä!

Vanhempani viettivät kultahääpäivää 21.9. ja tyypilliseen tapaani viime tingassa älysin, että voisinhan jotakin yrittää muistoksi väsätä. No, aikaa oli vain pari päivää, joten mitään kauhean suurta kehitystyötä en ehtinyt suorittaa. Veli oli juuri laittanut perheemme WhatsAppiin kuvan heistä kilistelemässä veljen keikalla, joten siitä sitten lähdin! Tulostin kuvan ja ajatus oli liiman avulla siirtää se puulle (peilikuva). No mutta! Mistä puu??? Pikaista pohdintaa ja penkomista; löytyi "leipälapio", turhake omista nurkista. Ei mikään edes hieno, mutta tasaista puupintaa! Siihen siis täräytin ja samalla mietin armottomalla draivilla, mitä muuta siihen äkkiä saan viritettyä... Puuornamentteja, -numeroita ja -sydämiä löytyi! Lopputulos ei ansaitse Huuhaan kriittisessä arvioinnissa kovinkaan kiitettävää arvosanaa, mutta tulipa nyt jotenkin muistettua - samana päivänä pidettyä omaa ristiäisjuhlapäivääkin😉.

Äidin ja isän kultahääpäivä oli juuri 21.9. Minäkin olin jo olemassa silloin ja samana päivänä vietettiin minun ristiäiseni.

Neljä sydäntä viittaavat neljään jälkeläiseen...

Liimalla saa kätevästi tehtyä tavallisesta kopiopaperikuvasta siirtokuvan puulle. Pitää vaan muistaa, että lopputulos on peilikuva.

Ystäväni mies täyttää lokakuussa maagiset 50 vuotta. Hän on tarkka ja säästeliäs mies, etenkin vaatteiden suhteen; loppuun asti pidetään! Ystävä antoi tehtäväksi kehitellä tyynyn loppuunkäytettyjen farkkujen itse valitusta lehmäpaikasta sekä Karhun ruutupaidasta. Mies oli ihastellut (!) aikaisempaa suojelusenkeliaiheista kanavatyötyynyäni todeten, että olisipa kiva, kun olisi oma suojelusenkelityyny...farkku tyynyn lisämateriaalina taas juontaa siihen, että olen aiemmin tehnyt heille kaketaskukkeen (näet sen tästä linkistä Kaketaskuke, koko xl). Täytyyhän nyt sisustukseen saada linjaa! Toivottavasti ei ja tuskinpa tyynyn saaja käy katselemassa blogiani, ettei yllätys paljastu, hui! Jännitystä kehiin...

Tyynyn elementit: suojelusenkelikanavatyö, ruutupaitaa sekä farkkujen lehmäpaikka.

Seuraavassa kuvassa etu- ja takakappale tyynyyn. Tähän tuli vielä vähän lisää säätöjä; Karhu-logo paidasta sekä kuviota Marko-sydämeen.

Erityisen iloinen olen siitä, että älysin käyttää hyväkseni paidan nappilistaa taustassa! 

Sydämeen (kangas saajan farkuista) töpötin miehen nimen mustalla ja mandalasapluunan kulmalla vähän valkoista.

Unohdinpa sitten ottaa kuvaa valmiista tyynystä, kun jo annoin pois...saan kyllä vielä kuvattua, joten lopputulos nähdään ehkä täälläkin... Olen tyytyväinen lopputulokseen, samoin ystäväni.

Yksi essukin meni tilauksesta lahjaksi; Posiolle asti!!! Saajaa en tunne ollenkaan, mutta tilaaja halusi juuri samantyyppisen, joka Huuhaa-puodissa esillä oli (ensimmäinen harjoituskappale naapurille).

Tämä essu matkasi lahjaksi kyläpaikan emännälle Posiolle asti!

Koulumme rehtorikin täytti helmikuussa 50 vuotta. Niinkuin nyt tuntuvat kaikki tekevän...😂😱

Hän on varsinainen Mersu-mies ja samaa vuosikertaa kun ollaan, olemme viettäneet nuoruutemme vahvasti Levis-farkuissa. Siinä siis ainekset "korttiin", jonka tekemisen työkaverit delegoivat Hannahuuhaalle. Mersu-avaimenperästä käytiin kyllä keskustelua oman miehen kanssa, joka on hillonnut avaimenperää sitten joskus tulevaisuudessa hankittavaan Mersuunsa. Minä kun pakotin hänet myymään oman vanhan, karmean mersunsa...sydämetön akka! Ikean "3D-kehys" oli kulkeutunut minulle siskon ylijäämävarastosta. Tästäkään ei tietenkään ole tämän parempaa kuvaa...

viisikymppisen Mersu-miehen "kortti".

Hannahuuhaa-logo käytössä

Keväällä 2019 tilasin opiskelukaverilta logon toiminimelleni. Hannahuuhaa - hauskempi huusholli on "iskulauseeni".

Valmis logo

Asioilla on tapana järjestyä ja joskus järjestyy jotain, mitä ei edes osannut kuvitella!!! Miehen ystävä on varsinainen hamsteri ja hänellä on eräänlainen varasto aivan meidän lähistöllä. Menimme katsomaan hänen ikkunatarjontaansa vanhan navettamme vintille, tulevaan verstastilaani. Mitä löytyikään? Vanhoja valomainoskehyksiä, kooltaan 60cm x 60cm. Mitta ulkomuistista, en muista tarkkaan enkä lähde tarkastamaan. Siis onko hieno ja hauska, onko? Hintakin varsin sopuisa!

Valotaulu komeili kesän Huuhaa-puodissa, tässä tuvan lipaston päällä. Värit paljon paremmat livenä!

Iha ite tulostin ja laminoin Huuhaa-puodin avajaisten "henkilökunnalle" nimilaput.

Vistaprintiltä tilasin käyntikortteja ja samalla sitten vähän muutakin "rekvisiittaa" eli vihon ja T-paidan.

Hah, kuvahan on nurinpäin! Haastetta vähän aivotyöskentelylle.

Tähän vihkoon kirjaan sitä sun tätä taattuun sekavaan Huuhaa-tyyliin.

T-paidan kanssa kävi hauskasti; posti hukkasi paidan niin pitkäksi aikaa, että soitin jo Vistaprintille hädissäni. Sieltä sitten lupasivat lähettää toisen paidan veloituksetta. Viikkojen päästä sain myös postin hukkaaman, paketti rikkinäisenä ja revenneenä, mutta paita ehjänä. Kaksi yhden hinnalla! Kun tarkkaan katsot kuvaa, voit huomata erään Huuhaa-tunnusmerkin: kahviläiskät😜.

Videon luominen, Windowsin kuvankäsittelyohjelma

Pitäähän sitä treenailla videonkin tekoa! Tosin siis ihan still-kuvista. Testasin, millainen tietokoneeni Windowsin kuvankäsittelyohjelman videon luominen on...Täytyy tehdä sillä ja siitä, mitä on! Kuvamateriaalia oli kaikkiaan 50 kuvan verran. Valitsin niistä 15, joista osaa hieman rajasin, mutta muuten saivat olla ihan autenttisia. Lisäsin myös tekstin ja valmiin musiikin ohjelman tarjoamista vaihtoehdoista.

Kyseessä on ystävälleni harjoituskappaleena tekemä farkkutunika. Kuvasimme meidän pellolla ihanassa ilta-auringossa. Tarkemmin sanottuna mieheni hoiti kuvaamisen, Minna-ystäväni keikistelemisen ja poseeraamisen. Minä vaan komensin ja katselin.

Eipä kyllä ole mitään Hollywood-tasoa meikäläisen video, ei edes kotimaista Jussi-tasoa... Mutta yllättävän helppoa sen tekeminen oli! Ja aion ystäväni luvalla käyttää sitä Hannahuuhaa-sivullani mainostamaan, että tällaistakin syntyy Hannahuuhaan pajassa 😃.

Tästä Farkkukierrätys voit kurkata toisen videoni, jossa harjoittelin ja tutkin lisää videon luomisen mahdollisuuksia. Tekstin fonttia ja sijaintia ainakin voi rajallisesti muuttaa. Video on ihan mukiinmenevä, mutta pohdin, että onkohan vähän turhankin pitkä... Eikä siinä edes vielä ole kaikkia tekemiäni farkkukierrätysjuttuja...Olisikohan järkevämpää tehdä useampi lyhyempi, rajatumpi tähän nykymaailman pikakulttuuriin??? Itsekin olen sen verran hätäinen, että jaksaisinko kokonaan katsoa. Toisaalta, samankaltaisia videoita ollaan miehen etsimänä katseltu ideamielessä ja hyvin olen jaksanut.