Kierrätystauluja keittiön komistukseksi

Kävin tutustumassa Pimee vintti-nimiseen vanhan tavaran myymälään ja löysin sieltä vanhat, parhaat päivänsä nähneet Sorsakosken aterimet. Olin tosin jo saanut idean tämäntyyppisestä köökkitaulusarjasta, mutta mies ei halunnut  luopua"perintöaterimistaan". (Meillä siis löytyy noin miljoona sitä legendaarista Sorsakoski-sarjaa, jolla on tullut itsekin kouluaikana lapattua murkinaa masuun). Nämä tauluun päätyneet on kyllä vielä upeammat! Pidän siis silmiä auki kirpputoreilla...

Tämä valmistunut työ on kyllä omasta mielestänikin sen verran onnistunut, että pääsee jatkotuotantoon "Köökkitaulu"-sarjaan. Mutta täysin samanlaistahan ei synny, kun tulee aina sellainen, mitä sillä hetkellä sattuu olemaan: Nyt työn alla on aika lailla eri tyyliset juustohöylä- ja kakkulapiotaulut...

Valmis! Ja niinhän siinä sitten kävi, että heti meni kaupaksi! Ennen kuin ehdin edes kunnolla julkaista...

Tarvittiin sitten vähän ukonkin apua...hän teki mulle oikeankokoisen peltilaatan, johon sitten tekstin liimasin (jollain uudella ihmeliimalla...)

Ja sitten funtsintaan, miten liitän tekstin työhön. Se on yksi olennainen osa taulua kuitenkin; pientä verbaalikikkailua ja vielä enklannin kielellä! WINE + DINNER = WINNER

Tutustuin kesän aikana uuteen kalkkimaalisarjaan ja melkein lähdin jälleenmyyjäksikin. Onneksi "nukuin yön yli" ja kieltäydyin, ainakin tässä kohtaa. Siinäpä olisi sitten mennyt taiteellinen vapaus😜. Mutta hankin kuitenkin aika satsit ja nyt  testailen niitä omissa projekteissani.

Huuhaalle ominaisesti jotain lisää!!! Kaapeistä löytyi kuvissa näkyviä koristuksia; metallisia ja puisia. Päätös syntyi syvien sisustussilmälihasten ja mutu-taktiikan pohjalta.

Ja sitten pähkäilyä ja kokeilua, miten kiinnitän aterimet. Merkit reiille ja sitten...missä hemmetissä on mun akkuporakone ja poranterät??? Ei löytynyt, joten luomisvimmassa kehitin korvaavaa tekniikkaa niillä välineillä, mitä sattui löytymään. En kerro edes tarkemmin... seuraavaan tauluun tulee paremmat reiät. Jos siis päätyy "sarjatuotantoon".

Kaapista löytyi juuri sopivan kokoinen pala punaista juuttikangasta, joten tehdään siis tämä prototyyppi omaan tupaan sopivaksi. Kun kumminkin mitä todennäköisimmin tulee susi, voin laittaa sen omalle seinälle eikä tarvitse myydä sekundaa. Paitsi jos joku haluaa välttämättä ostaa!!! Kehys jo hieman epäonnistui, kun kokeilin tehdä vähän eri tavalla kuin edellisessä  tauluprojektissa. En kokeile enää...

Ihan itse tekemäni kehikko, jigiksi sanovat ammattipiireissä 😉, toimii monenkokoisten kehysten kokoamiseen ja liimaamiseen. Pattinkia vaan reunoille pienennykseen ja kiilapaloilla kireäksi!

Ja sitten inventoimaan laudanpätkät ja taustakovalevyt, jotka ovat jääneet yli toisesta tauluprojektista. Eipä sitten kauheasti ollutkaan sopivan mittaisia kehyslautoja! Ehkä siis teen muunlaisia kehyksiä? Hmm, mietintämyssyyn...

Tästä lähti luomisvimma liikkeelle:
kirpparin "Ota ilmaiseksi"-laatikosta tarttui käteen vanhat Sorsakosken aterimet.

Vanhaa lautaa sisustustauluksi

Oma liiteri saa pikkuhiljaa uutta lautaa pintaansa. Eihän sitä vanhaa voi pois heittää, kun kuitenkin ihan ehjää on!

Ensimmäinen pari uunista ulos! Nämä valmistuivat jo huhtikuun puolella, kun kelit antoivat myöden ne tehdä...

Elsakin ihailee valmiita tauluja. Kuvat ovat rautakaupan alelaarista löytyneestä kollaasijulistesarjasta (tapettia), eivät itse tehtyjä siis ne.

Ihan ensimmäinen työ (siis seinästä repimisen jälkeen) oli poistaa vanhat naulat ja harjata laudat teräsharjalla. Vielä oli aika viileää työskennellä...asukokonaisuus on nimeltään "maalaisjuntti".

Investoitiin kunnon jiirisirkkeliin! Pari vuotta vanhalla ja vaarallisella pelillä harjoitelleena ja melkein sormensakin katkaisseena osaa kyllä arvostaa toimivaa ja turvallista laitetta! Pöytäsirkkelillä miehen kanssa yhdessä halkaistiin ensin leveät laudat pituussuunnassa. Sitten vaan oikeaan mittaan ja 45 asteen kulmat kätevästi uusin vehkein! Ain laulain työtäs tee...

Hiomahiirellä siistin reunat. On muuten käytössä tämä vekotin niin paljon, että ostin jo toisen, kun vanha alkoi vähän piiputtaa. Senkin käytän kyllä loppuun!

Puuliimaa kulmiin.

Ihan itse tein "monikäyttömuotin" eli kuvassa näkyvän kehikon (jigin) kakkoskakkosesta uudella Makitallani.

Pienillä puukiiloilla saa kehykset tiukkaan. Pientä heittoa tulee pakostakin, mutta se sopii vanhaan lautaan! Minulla on oma kriteeriasteikko (=silmät), joka kertoo, milloin on sopivasti. Purkanutkin olen muutamia ja mittaillut ja sahaillut uudestaan paremmin yhteen sopiviksi...

Ylipursuavan liiman pyyhin kostealla rätillä. Tosin monta jo tehneenä ja kokemusta saaneena osaan jo aika hyvin mitoittaa liimaa juuri sen verran, ettei juuri pursu. Työ tekijäänsä opettaa!

Siinä se sitten puristuu ja liima kuivuu vähintään yön yli,

kun vielä peitellään kunnon painoin. (Jotain rautalevyjä miehen autopajalta).

Taustalevyn sahauskin onnistuu jiirisirkkelillä, kun kahdesta suunnasta katkaisee. Tuo liukusysteemi oli mulla yksi vaatimus uutta ostaessamme. Tämä kovalevy on vanhan, rikkinäisen kirjahyllyn taustalevy.

"Markkinointikuva" Instagramiin ylioppilasjuhlia ennen toukokuussa. No, ei mennyt yhtään kaupaksi, mutta kuvasta tykättiin aika mukavasti. Enpä ole markkinoinnin ammattilainen kertakaikkiaan...

Kesällä Huuhaa-puodissa taulut olivat esillä näin. Sohvaryhmäkin oli myynnissä ja se ostettiin! Sohvan tilalle laitoin vanhan pöydän ja tuolit. Tauluja tällä tyylillä meni kaupaksi kolme. Ei siis käsistä viedä... mutta kaikkihan ottaa aikansa! Jossain kohtaa tulevat vaikka vielä sisustushitiksi😆!