Kanavatyön comeback valmis!

 Viime postauksessa tapahtunutta: (voit toki myös lukaista sen tästä).

Takapuolta (tyynyn!) varten käväisin oikein Eurokankaassa hakemassa kunnollista, tukevaa mustaa kangasta, kun ei omista varastoista sopivaa vastaan tullut. Löytyihän sitä sitten kaupasta, verhoilukangasta. Että kyllä sitä joskus satsaan ihan uuteenkin materiaaliin! Vaate- ja kangaskaupoille menen mieluummin livenä "hypistelemään" kuin ostan netistä sikaa säkissä. Ihanaa, että Salosta vielä löytyy edes yksi kivijalkakauppakin! 

Niin, vaatteita hankkimaan en menisi mielelläni kumpaankaan, en nettiin enkä kauppaan! Nuorempana kyllä jaksoin päälle pantavaa kovastikin shoppailla, mutta iän myötä se on muuttunut hyvinkin vastenmieliseksi. Tässä olisi hyvä paikka iskeä jotain nasevaa, itseironista ja sarkastista, mutta enpä jaksa...

Takaisin tyynytarinaan! Pähkäilin jonkin aikaa, millaisen taustan teen, siis kiinnityksen suhteen. Olen tehnyt useimmiten ns. kirjekuorimallin eli kahdesta erillisestä kappaleesta nappikiinnityksellä. Vetoketjujakin olen alkanut varovasti käyttää, mutta jotenkin tuo nappihomma saa tyynyyn vielä enemmän käsityön leimaa. Ja on kivan näköinen, kunhan onnistuu. Kehtaa siinä sitten näyttää takapuoltakin. Aikaa toki menee ehkä vähän enemmän...

Napinläven ompelu on haastavahkoa Toyotan kanssa. Kerroin viime postauksessa ompelukoneistani ja Toyota on tosiaan vähän kulmikas ajettavuudeltaan ja ohjattavuudeltaan. Mutta halusin tehdä napinlävetkin näyttävämmällä tikkauslangalla ja siinä taas Husqvarna ei oikein toimi. Nyt tosin mietin, että miksi ihmeessä haluan näyttävää siitä, mistä ei kuitenkaan tule kovinkaan nättiä...? Haloo!!! No, kuvat yrittävät kertoa napinläpien paikkojen määrityksestä: ihan konkreettisesti napit mukana työn touhussa mittailen paikat ja merkkaan himmeästi liitukynällä (kuva vas). Takarajaan laitan vielä pätkän maalarinteippiä (kuva oik.) Paininjalka siis ei kuvassa ole vielä paikassaan vaan aloitus on etummaisen pisteen päällä. No, kaikista valmisteluista ja varmisteluista huolimatta ihan ei "mennyt nappiin" lävet: 8+.

Napinläpiprojektia

Ennen kappaleiden yhdistämistä olen muuten vuorittanut etukappaleen lakanakankaalla. Sepä on jäänyt tässä seikkailussa kertomatta. No miksi niin teen? Ajattelen, että kanavatyö vieruskankaineen ja saumoineen saa lisävahviketta ja säästyy sisätyynyn pahoinpitelyiltä paremmin. Ensimmäisiin projekteihini vahvistin vain kanavatyön osuuden, mutta nyt olen alkanut vuorittaa koko etukappaleen. Ja lakanakankaita kuitenkin piisaa, niin omia kuin lahjoitettujakin.

Alakuvassa olen asettanut jo kappaleet oikeaan järjestykseen päällekkäin, oikeat puolet vastakkain ja napinläpikappale keskimmäiseksi. Se on tullut opittua, kun muutaman kerran on väärään järjestykseen osat laittanut ja iloisesti yhteen ommellut...ja siis tosiaankin, jokusen kerrankin! Ihan vaan varmistuakseni. Virheistä oppii ja kertaus on opintojen äiti. Vihreä lahjapaperi on "kokomitta" eli sen ja suorakulman kanssa piirrän liitu-, väri- tai kuulakärkikynällä ompeluviivat. Järkevämpikin tapa varmasti olisi, mutta minä teen näin. Ainakin toistaiseksi. Saatanhan keksiä näppärämmänkin keinon! Eikä tätä vaihetta aina edes tarvitse, jos on sattunut leikkaamaan kappaleet tarkasti...

Ompelulinjat

Ympäriajon jälkeen käännän työn oikein päin varmistuakseni, että meni niin kuin pitikin. Sen jälkeen takaisin nurinpäin ja reunojen ja kulmien siistiminen saksilla leikaten. On muuten ihan huikean hyvät nämä mun kangassakset. Fiskarsin sakset Fiskarsin tehtaanmyymälästä Fiskarsista. Ovat palvelleet jo parikymmentä vuotta!!! Ja passaavat niin oikea- kuin vasenkätisellekin. 

Kulmat kuntoon

Viimeistelyä

Kulmat teräviksi, ainakin lähes! Hyvä apu siihen on virkkuukoukku, jonka avulla "törkin" kulmat sisäpuolelta niin suoriksi kuin vaan saan. Liian pieni koukku saattaa tulla läpi että hups vaan (testattu ja virhe tehty), joten käytän koukkua vahvuudeltaan neljä. Ja läpimenovaaran ollessa suurempi, eli kankaan vahvuuden pienempi, käytän koukkua perä edellä.

Viimeistelyä

Enää nappien paikka ja ompelu! Sovitustyyny sisään ja läpien keskikohdasta nuppineula läpi. Nuppineulan kohtaan merkitsen kynällä pisteen, johon napin ompelen. No, onpa käynyt siltikin niin, että kun lopulta kokeilen tyynyn kanssa, on nappi tai napit kuitenkin vähän väärässä paikassa ja takaosa "kanittaa". Sen verran tarkka olen, että kyllä korjaan vielä ja ompelen uudelleen! Kuvassa muuten olen siirtänyt nuppineulat jo toiseen paikkaan kynämerkin tieltä. Jos ihmettelet...

Napin paikka

En osaa (iekä hirveästi ole innokkuutta, tarmoa tai paloa) kuvata. Joitain oppeja kuitenkin jäi suorittaessani visualistiopintoja. En oppinut (=kiinnostunut) kuitenkaan järjestelmäkameraa opiskelemaan, joten kännykän kameralla ja kuvankäsittelysovelluksilla mennään. Tässä kuvassa kuvausjärjestelyt, jos nyt sellaisiksi voi niitä sanoa, viritettynä. Eli valkoinen peitto peräkamarin sängylle, johon tulee mukavasti luonnonvaloa ikkunasta. Tästä kuvasta siis käsittelyyn ja saa kelvata.

Valmis tyyny ja kuvaushässäkkä

PhotoRoom-sovelluksella saa aika näppärästi "irrotettua" kohteen taustastaan. Joku virallinen termikin sille oli...olisko ollut syvääminen??? Eli alakuvan tuotekuva on yläkuvan käsitelty versio.

Sisustustyyny

PicsArt-kuvankäsittelysovelluksella leikkien teen usein vielä tunnelmakuvia nettipuotiini sovelluksen valmiita, vapaita kuvia hyödyntäen. Ja tietenkin teen sen Huuhaa-tyylillä, vähän ronskisti, värikkäästi ja reilusti "sinne päin". Ja tarkennukseksi: tämä siis koskee kuviani; Huuhaa-tuotteita tehdessäni pyrin olemaan hyvinkin huolellinen ja tarkka. Tässä kuvassa olen liittänyt taustattoman tyynyni valmiiseen kuvaan. Vähän hassu ja lapsellinen, mutta sopii minun kuvitustyyliini. Näin "isot firmatkin" myyntikuvia tekevät!

Tämän kyseisen tyynyn kanssa kävi niin, että kun sen "paljastin" somessa, se meni nettipuodista samantien...jos haluat kurkata tyynytarjontaani lisää, niin olepa hyvä! Ja tammikuu onkin tyynykuu! Kaikki nettipuodin tyynyt (tyynynpäälliset) ovat alessa tammikuun ajan. Äitini ihmetteli heti, että miksi niin pieni ale (10%). No, miksi ei? Kyllä omaa työtään saa arvostaa sen verran, ettei nyt ihan tallo hintoja😁! Vai mitä? Alennuksen saat käyttämällä kassalla kuponkikoodin 7QUZXFC9.

Tyynytammikuu

Kanavatyön comeback

 Ennen vanhaan käsitöitä tehtiin enemmän. Nykyisin on taas perstuntuman mukaan trendi noususuuntainen ja käsillä tekeminen kiinnostaa. En kyllä vielä ainakaan ole huomannut, että kanavatöiden tekeminen olisi tullut uudelleen trendikkääksi. Mutta vanhojen, valmiiden arvostus on näkyvissä. Itse olen ihaillut niitä jo pitkään. On siinä lankaa ja neulaa kulutettu ja vaivaa nähty! Kauniita, kiinnostavia ja etenkin värikkäitäkin ne ovat.  Kirppareita kierrellessä olen niitä myös keräillyt ja nykyään "jalostan" niitä uudelleen tyynynpäällisiksi.  Jossakin sisustuslehdessä törmäsin juttuun, jossa joku toinenkin teki samansorttisia! Hienoja olivat, nekin! 

Minä yhdistän tyynyihin farkku- tai muita kankaita, jokaisen omaksi uniikiksi kokonaisuudekseen. Sellaiseksi, kuin silmään kivalta näyttää ja juuri kyseinen kanavatyö toivoo. Lopputulos on aina omanlaisensa yksilö, alkuajatuksen ja työn edistymisen summa. Yritän panostaa laatuun ja taustankin on syytä olla mallikas ja hyvä.

Tässä postauksessa esittelen yhden kanavatyön matkan kehyksistä tyynynpäälliseksi. (Kuvasta vasta huomasin, miten järkyn pitkäksi on peukalon kynsi kasvanut! Meni lyhennykseen saman tien😂.)

Kanavatyö kirpparilta

Ensimmäinen vaihe on kanavatyön irroittaminen kehyksistään. Sekin vaihtelee, sillä kiinnityksiä on monenlaisia. On nauloja, nupeja, niittejä, teippiä, liimaa...Yleisimmin kuitenkin tarvitaan pihtejä, pientä ruuvimeisseliä ja saksia sekä kärsivällisyyttä. Pari voimasanaakin auttaa aina! Tämä työ oli teipattu taustapahviin ja naulattu kehykseen. Itse kanavatyö oli vielä liimattu ylimääräisistä reunoistaan pahviin. Se pienensi "pelivaraa" ompelun suhteen.

Kanavatyön irroitusvaiheita

Tämä ruusuaiheinen, kapea kanavatyö puhutteli jo kirpparilla vahvoilla väreillään. Alusta asti "näin punaista"...No, näin myös vihreää ja mustaa. Ja tiesin, että kangasvarastoistani löytyy punaista ja vihreää; vanhat puuvillaiset pöytäliinat. Mielestäni kanavatyöt vaativat kaverikseen tuhtia ja jämäkkää kangasta ja nämä pöytäliinakankaat ovat vähän siinä ja tässä...Mutta jokin sisäinen pakko oli kuitenkin ne valita. Kuvassa punainen on melkoisen vääristynyt väriltään ja kun en mikään valokuvaaja ole, en osaa muokata väriä lähemmäs totuutta. On kuitenkin luonnossa enemmän kunnollisen punainen kuin kuvan oranssiin taipuva.

Tyynyn sommittelua

Käytän näissä kanavatyötyynyissä usein myös vanhoja farkkuja. Tähän halusin mustat "kehykset", joten leikkasin ne mustista farkuista. Kuvassa näkyvä suorakulma on muuten todellakin yksi luottokavereistani! Olen tainnut sen omia miehen verstaalta aikoinaan...Vähän kankea ja hankala hän (siis suorakulma, mies on ainoastaan kankea) välillä tuppaa olemaan, mutta niin olen vaan kiintynyt ja tottunut yhteistyöhömme, että sen kanssa touhutaan. Eihän kukaan ole täydellinen!

Reunapalat vanhoista farkuista

Tuppaa olemaan tyylini, että varmuuden vuoksi leikkaan vähän reilumman kappaleen kuin mittaukseni sanoisi. Ensinnäkään en luota matematiikkataitoihini ja toisekseen en luota täysin ompelutaitoihinikaan...On sitten varaa vähän pienennellä, jos tarpeen. Suremmaksihan ei jälkikäteen saa, ainakan siististi. Usein piirrän vielä samaisella suorakulmalla vähän ompeluviivaa kohdilleen.

Ompelulinjan merkintä

Alakuvassa toinen ajokeistani, Husse eli Husqvarna. Sillä päristelen kaikki piiloon jäävät saumat. Aika hyvä ajopeli, mutta kyllä mulla haussa on kunnon kone, joka palvelisi ompeluprojektejani paremmin.  Vaan kun en niistä niin tiedä enkä ole perehtynyt. Husse palvelee riittävän hyvin. Ja onko niitä ns. parempia olemassakaan? Sillä mennään, mitä on!

Sauman ompelu

Tärkeä vaihe: silitys! Sauma auki huolellisesti silittäen ja sen jälkeen onkin helppo surauttaa tikkaus. Ohimennessäni voin vähän silittää koiraa tai kissaakin. Ilman rautaa kuitenkin.

Silitys

Toinen koneeni on Toyota, malli Super Jeans. En taida olla oikein Toyota-kuski ja vähän on kulmikas ajettava minun ajotyyliini. Hyvä puoli on kuitenkin, että sen kanssa onnistuu paksumman, näyttävämmän tikkauslangan ompelu ja huomattavasti paksumman kankaan kanssa. Menee esimerkiksi monta kerrosta farkkua kerralla! Mutta neulan ja ompelulinjan tarkkuus, "ohjattavuus", ei ole ihan parasta a-luokkaa. Nämä seikat taas ovat Hussen kanssa erinomaisesti hallittavissa!

Tikkauksen ompelu

Nyt jätän sinut janoamaan jatko-osaa tämän tyynynpäällisen valmistuksesta ja toinen osa huipentuukin sitten valmiiseen työhön😉! Hui, kuinka kutkuttavaa! Ei ihme, että blogini onkin Meta-konsernin mielestä yhteisönormien vastainen😂. Näin oikeasti ilmoittaa aina, kun yritän blogiosoitettani linkiksi laittaa Facebookiin tai Instagramiin. Liian jännittävää! Vaiko pelottavaa? Luvassa siis kanavatyökauhutarinan kakkososa!

Pysy kanavalla, jos uskallat!

Tuotekuvaus

Eilen oli hauska päivä. Sain yksityisopetusta valokuvaamiseen ihan kotikäyntimeiningillä. Opettaja, Marko Ikonen, oli huippukärsivällinen ja avulias edullisuudesta puhumattakaan. Ruokapalkalla piti parin tunnin intensiivisen opetussession. No, hän on kyllä tuttu, että ehkä sekin selittää halvan hinnan. Kyllä se vaan niin on, että suhteita on käytetty aikojen alusta ja tullaan käyttämään vastedeskin. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, väärää tai arveluttavaa. Siis jos se ei ole keneltäkään pois eikä estä tai hankaloita muita. Suuria eettisiä kysymyksiä...

Kuvauskohteina oli Huuhaa-tuotteita, joista keskityimme muutamaan opetus- ja harjoitusmielessä. Niinhän se on, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kuva on vielä hyvä, se edistää myyntiäkin. Otoksia kertyi varmaan ainakin tuhat, joten sadantuhannen sanan edestä kuvattiin😂. Olen ehkä maininnutkin, että vaikka kovasti tykkään visuaalisuudesta ja estetiikasta (jonka taju  itselläni ehkä on hieman  omalaatuinen), en innostu laisinkaan kuvaamisesta ja kameran tekniikasta. Visioita ja ideoita kyllä piisaa, mutta kun ne eivät siirry suoraan kameran linssin läpi muiden ihailtaviksi ja ihmeteltäviksi!!!
Diiliimme kuului vielä sisustustyynyjen kuvaus ja niiden syvääminen. Jälkimmäisen suorittaa Marko-opettaja, sillä itse en ole (vielä ainakaan) hankkinut syväämistoimintoa sisältävää ohjelmaa. Asiaa jonkin verran tutkineena luulen, ettei ilmaisohjelmissa sellaista olekaan.
Alla olevassa kollaasissa on kaksi omasta mielestäni kivaa, Hannahuuhaa-tyylistä ideaa; kissanleluista onnenpyörä (vaatii ehkä vielä jotain, joka antaisi kuvan lelujen koosta) ja sanaristikkofarkkutyynyt rekvisiittanaan käsi ja jättikynä. Hannahuuhaa ei halua massakuvia, trendikkäitä fiiliskuvia, sellaisia, jotka juuri nyt ovat muotia  - oma "leima" pitää olla! Tai sitä ainakin etsiä. 

Tuotekuvia

Kameran käytön opettelun lisäksi olen alkanut tutustua myös kuvankäsittelymahdollisuuksiin. Vielä olen tukeutunut tietokoneella ihan Windowsin Valokuvat- sovellukseen, mutta kännykällä olen tutkaillut ja kokeillut erilaisia ilmaisia sovelluksia. Silmät vaan tahtovat kovasti väsyä pienen näytön kanssa, joten tietokonetyöskentely ehkä on kuitenkin parempi. Olen juuri tutustunut Fotojet-nimiseen selaimessa toimivaan ilmaisohjelmaan, josta tuntuisi löytyvän omiin tarpeisiini mm. kollaasien tekoon antoisa kattaus. Siitä löytyy myös maksullinen versio, mutta ilmaisessakin tuntuu olevan reilusti ja minulle riittävästi mahdollisuuksia.

Ihan oma juttunsa oli kuvausstudion rakentaminen pieneen torppaamme! Kuvaukset suoritettiin "pubissamme" eli pikkiriikkisessä olohuoneessamme, jossa kaikesta huolimatta taitaa olla eniten vapaata lattiapinta-alaa. Tiettyjä etuja, joita itseltäni ei löydy, oli käytettävissä. Opettajan salama ja mikälie-valohärpäke auttoivat kovasti valaistuksen kanssa. Valoasiaan pitäneekin yrittää kehitellä omat systeemit joko ihan rahalla tai kekseliäällä luovuudella tai niiden yhdistelmällä.

Kameran "takana" olikin sitten se perinteinen, luultavasti jokaisen kuvaajan hyvin tuntema kaaos, kuten kuvasta näkyy😅. Kuvaajan (minun) päänsisäistä kaaosta en saanut kuvatuksi.

Kuvausjärjestelyjä

Loppukommenttina voin todeta kuitenkin, että kyllä Hannahuuhaa on enemmänkin konkreettisesti ja kotikutoisesti käsillään tekevä. Jos sillä vaan tienaisi riittävästi, ulkoistaisin ilman muuta tämän kuvaamis- ja muun markkinointipuolen...
Tähän mottooni lopetan tälläkin kertaa: ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.

Persoonalliset lahjat tilauksesta

Hannahuuhaa valmistaa tilauksesta erilaisia lahjoja ja muistamisia päivänsankareille; jokaiselle saajalle jotain henkilökohtaisempaa ja ehdottoman yksilöllistä!

Vanhempani viettivät kultahääpäivää 21.9. ja tyypilliseen tapaani viime tingassa älysin, että voisinhan jotakin yrittää muistoksi väsätä. No, aikaa oli vain pari päivää, joten mitään kauhean suurta kehitystyötä en ehtinyt suorittaa. Veli oli juuri laittanut perheemme WhatsAppiin kuvan heistä kilistelemässä veljen keikalla, joten siitä sitten lähdin! Tulostin kuvan ja ajatus oli liiman avulla siirtää se puulle (peilikuva). No mutta! Mistä puu??? Pikaista pohdintaa ja penkomista; löytyi "leipälapio", turhake omista nurkista. Ei mikään edes hieno, mutta tasaista puupintaa! Siihen siis täräytin ja samalla mietin armottomalla draivilla, mitä muuta siihen äkkiä saan viritettyä... Puuornamentteja, -numeroita ja -sydämiä löytyi! Lopputulos ei ansaitse Huuhaan kriittisessä arvioinnissa kovinkaan kiitettävää arvosanaa, mutta tulipa nyt jotenkin muistettua - samana päivänä pidettyä omaa ristiäisjuhlapäivääkin😉.

Äidin ja isän kultahääpäivä oli juuri 21.9. Minäkin olin jo olemassa silloin ja samana päivänä vietettiin minun ristiäiseni.

Neljä sydäntä viittaavat neljään jälkeläiseen...

Liimalla saa kätevästi tehtyä tavallisesta kopiopaperikuvasta siirtokuvan puulle. Pitää vaan muistaa, että lopputulos on peilikuva.

Ystäväni mies täyttää lokakuussa maagiset 50 vuotta. Hän on tarkka ja säästeliäs mies, etenkin vaatteiden suhteen; loppuun asti pidetään! Ystävä antoi tehtäväksi kehitellä tyynyn loppuunkäytettyjen farkkujen itse valitusta lehmäpaikasta sekä Karhun ruutupaidasta. Mies oli ihastellut (!) aikaisempaa suojelusenkeliaiheista kanavatyötyynyäni todeten, että olisipa kiva, kun olisi oma suojelusenkelityyny...farkku tyynyn lisämateriaalina taas juontaa siihen, että olen aiemmin tehnyt heille kaketaskukkeen (näet sen tästä linkistä Kaketaskuke, koko xl). Täytyyhän nyt sisustukseen saada linjaa! Toivottavasti ei ja tuskinpa tyynyn saaja käy katselemassa blogiani, ettei yllätys paljastu, hui! Jännitystä kehiin...

Tyynyn elementit: suojelusenkelikanavatyö, ruutupaitaa sekä farkkujen lehmäpaikka.

Seuraavassa kuvassa etu- ja takakappale tyynyyn. Tähän tuli vielä vähän lisää säätöjä; Karhu-logo paidasta sekä kuviota Marko-sydämeen.

Erityisen iloinen olen siitä, että älysin käyttää hyväkseni paidan nappilistaa taustassa! 

Sydämeen (kangas saajan farkuista) töpötin miehen nimen mustalla ja mandalasapluunan kulmalla vähän valkoista.

Unohdinpa sitten ottaa kuvaa valmiista tyynystä, kun jo annoin pois...saan kyllä vielä kuvattua, joten lopputulos nähdään ehkä täälläkin... Olen tyytyväinen lopputulokseen, samoin ystäväni.

Yksi essukin meni tilauksesta lahjaksi; Posiolle asti!!! Saajaa en tunne ollenkaan, mutta tilaaja halusi juuri samantyyppisen, joka Huuhaa-puodissa esillä oli (ensimmäinen harjoituskappale naapurille).

Tämä essu matkasi lahjaksi kyläpaikan emännälle Posiolle asti!

Koulumme rehtorikin täytti helmikuussa 50 vuotta. Niinkuin nyt tuntuvat kaikki tekevän...😂😱

Hän on varsinainen Mersu-mies ja samaa vuosikertaa kun ollaan, olemme viettäneet nuoruutemme vahvasti Levis-farkuissa. Siinä siis ainekset "korttiin", jonka tekemisen työkaverit delegoivat Hannahuuhaalle. Mersu-avaimenperästä käytiin kyllä keskustelua oman miehen kanssa, joka on hillonnut avaimenperää sitten joskus tulevaisuudessa hankittavaan Mersuunsa. Minä kun pakotin hänet myymään oman vanhan, karmean mersunsa...sydämetön akka! Ikean "3D-kehys" oli kulkeutunut minulle siskon ylijäämävarastosta. Tästäkään ei tietenkään ole tämän parempaa kuvaa...

viisikymppisen Mersu-miehen "kortti".

Tyynysotaa!

Facebook-sivullani on nyt julistettu tyynysota!!! Siihen voi osallistua ihan jokainen, joka sivulleni eksyy.

Tämä kuva on nyt äänestysajan kansikuvana Facebookissa. Kuvan tyynyt ovat kaikki omaa tuotantoa kierrätysmateriaaleista, kuten vanhoista farkuista ja muista kankaista, kirppareilta löytyneistä kanavatöistä sekä Ikean vanhasta sohvanpäällisesta.

Monenmoista mutkaa ja "teknisten apuvälineiden" opettelua tarvittiin, että sain nämä kuvat aikaiseksi teksteineen sun muine lisukkeineen.

 Äänestettävät tyynyt

Käy äänestämässä, voit voittaa yllätyspalkinnon!

Hannahuuhaa