Tee se itse: klapiteline

 

Tee se itse klapiteline

Näillä sähkönhinnoilla on ihan kiva juttu, että pääasiallisesti lämmitys tapahtuu puilla.Kovinkaan moni ei nyt kohkaa sen "ikävistä" ilmastovaikutuksista, mikä on kyllä minun mielestäni ollutkin aikamoista lillukanvarsikeskustelua. No, enpä kuitenkaan lähde tässä provosoimaan saati provosoitumaan sen enempää. Minä haluan ennemminkin keskittyä iloisiin asioihin ja tuoda, suoda ja saada hyvää mieltä ja positiivista asennetta. 

Vanhan ompelukoneen alaosa...ja Elsa

Mulla on jokunenkin vanha ompelukone valmiina Huuhaa-projekteihin. Olen tehnyt tähän mennessä niistä pöytiä vanhojen lautojen muodostaessa tason. Sen verran koneita on, että liikenee omaankin käyttöön. Valurautainen jalkaosa on mielestäni tosi upea, oikea steampunk! Seuraavassa kuvassa yksi tekemäni pöytä, hiukan ohi tämän projektin😉...

Pöytä vanhasta laudasta ja ompelukoneen jaloista

Pitkään olen mietiskellyt sellaisen hyödyntämistä polttopuiden säilytykseen ja vihdoin aika oli kypsä. Vielä kun sain houkuteltua miehenkin projektiin, oli ilo ja tekemisen meininki ylimmillään. Rautahommat onnistuvat häneltä paremmin kuin itseltäni, kehtaan myöntää. Ja yhteiset projektit ovat aina sujuneet loistavasti. Kohteeksi halusin nimenomaan tuon ylempänä näkyvän Afrana-merkkisen koneen jalat. Pönttöuunimme sijaitsee huoneessa, jossa on löyhästi vähän sellainen Afrikka-teema ja tuo merkkihän on melkein kuin Afrikka😁!

Aluksi piti osat purkaa, jotta keskelle saa klapit mahtumaan. Käyttöön tulisi siis vain laidat. Ja ainahan kaikessa tulee hidasteita ja ongelmia ratkottavaksi. Niin tässäkin. Tarvittiin käynti Motonetissa ja kolmijalkainen ulosvetäjä. Eikö ookin hieno ja hassu nimi? Joka tietää kapistuksen, niin tietää. Minä tiedän nyt. Onneksi on mies, joka tiesi heti, mitä tarvitaan! Tästä alkuhässäkästä jäi kuviakin vallan ottamatta, niin keskittyneenä hommia painettiin. Ja osat saatiin irti. Tietenkin nekin pitää säästää. Hienoja ovat.

Meidän torppa kun on aika pieni, piti klapitelineenkin olla niin kompakti kuin mahdollista. Alatanko, jossa poljin oli kiinni, pystyttiin hyödyntämään. Se pitää hässäkkää hyvin kasassa. Itse poljin poistettiin ja on tallessa, kuten jo mainitsinkin. Klapien alle saatiin taso kahdesta vanhan laudan pätkästä ja ne olivatkin aivan täydelliset! Miten ne olivatkin niin sopivan levyisiä? Kun vaan sujuu, niin sujuu!

Alataso klapitelineeseen

Halusin päälle tason sytykepuille, tulitikuille ym. Alunperin ajatuksena oli hyödyntää poljinosa ja tehdä koko teline raudasta, mutta se ajatus muuttui homman edetessä. Ja kun kerran sitä vanhaa lautaakin on omasta takaa, niin laitettiin siitä! Ja harmaa lauta yhdistää telineen kivasti sinkkipeltiseen pönttöuuniin. Siinä kun vierekkäin hengailevat. Vaikka harmaa ei kyllä sinänsä olekaan mitenkään lempparivärejä sisustuksessani...Puuosuudet olivat kuitenkin sitten niitä, jotka sujuvat itseltänikin. Alemmassa kuvassa näet myös varsin tyylikkään työasuni😂. Vanhat laudat olivat aika "venkuroita". Kannattaa porata valmiiksi jo reikä ruuville ja ruuvata lauta keskiosasta, ettei lauta halkeaisi. Punainen teippi poranterässä oli merkkinä, ettei tule porattua liian pitkälle. Eka reikä tuli tietenkin niin tehtyä ja se aiheutti sen, että ruuvi ei kiristy ja "tartu" vaan jää löysänä pyörimään tuohon yhdistämislautaan. Virheistä oppii!

Pöytätaso vanhasta laudasta

Pöytätaso vanhasta laudasta

Alalaudat, nuo "yhdistäjät", mitoitettiin niin, että uppoavat juuri jalkojen väliin. Johan taas kaksimielisesti ajattelevaa hymyilyttää. Yläosaan tarvittiin kuitenkin vielä tukea, ettei teline lähde leviämään klapien myötä. Yhdessä sitä pähkäiltiin ja koska miehellä sattui olemaan juuri sopivan kokoista kierretankoa, tehtiin tuki siitä. Vähän kyllä karsastin sen ulkonäöllistä puolta, mutta hei: taas sopii pönttöuunin kaveriksi teräksenharmaana! Pakko mun oli kumminkin päätymutteri akryylitussilla mustata... 

Klapitelineen ylätuki

Olen vallan iloinen lopputuloksesta! Tuli juuri niin kiva ja hieno kuin sattui tulemaan! Kiva ja hieno! Vai mitä sanot?

Tee se itse klapiteline

Tee se itse klapiteline

Tee se itse klapiteline

Tee se itse klapiteline

Tee se itse klapiteline

Tee se itse klapiteline

Siinä se nyt on ja ilahduttaa. Käytännöllinen ja silti myös kivannäköinen. Ei muuta kun

PÖKKÖÄ PESÄÄN JA LÄMPÖÄ SYKSYYN!

Astiakaappi sai vihdoin uuden ilmeen

 Kasvihuoneilmiö sattuu olemaan aika lähellä kotiamme ja siellä tulee silloin tällöin käytyäkin. Aina sieltä jotain löytyy, vaikka hintataso onkin aika korkea. No, minähän olen se hintahaukka pahimmasta päästä ja ostan kuten Sulo Vilen; "kun halvalla sai". Tämä kaappi tuli tupaamme, siis halvalla, koska  toisesta yläkaapista oli lasi rikki. Ajatushan oli silloin jo ihan kirkas: poistan toisenkin lasin ja maalaan kaapin uuteen uskoon ja valkoisen pölymaalin peittoon. Eikä siinä kauaa mennyt! Vain noin kahdeksan vuotta pölysi ja sitten iski kohtalo! Pakko kertoa tässä, että sen toisen lasin hajoittaminen olikin helpommin sanottu kuin tehty! Sain todellakin vasaroida tovin ennen kuin hajosi. Kyllä oli taitavia olleet toisen lasin hajottajat. Vahingossa taitaa onnistua paremmin kuin tosissaan yrittämällä😂.

Kaappi oli tosiaan käsitelty valkoiseksi (mikä sekin oli ihan ok väri siinä kohtaa) jollain kummallisella pölymaalilla. Märällä tai kostealla ei pahemmin kannattanut pyyhkiä, jos halusi pitää kaapin vielä toistaiseksi edes valkoisena. Toisaalta maali oli varsin kätevä siinä mielessä, että se sopi varsin hyvin pohjaksi sille kauan viivytellylle maalaamiselle. Yksi tuunausprojekti tuli kuitenkin toteutettua jo jokunen vuosi sitten. Kaappi sai nimittäin valot! Ne näkyvätkin tuolla myöhemmin olevassa kuvassa.

Kaappi ennen

Toki pitää aloittaa varovasti, jos ei välttämättä inspiraatio jaksakaan kantaa loppuun asti. Tämän kaapin tuunaus lähti piilosta, alakaapin sisältä. Enkä siinä vaiheessa vielä ajatellut enempää tehdäkään. Halusin vain testata Frenchic-sarjan Trim paintia, joka on tarkoitettu esim. listojen maalaamiseen. Ja varsinkin juuri kuvan vaaleanpunaista sävyä. Sehän ei sitten valikoitunut ollenkaan mihinkään näkyvään paikkaan...

Kaapin maalaus lähti tästä

Tosi usein ne hommat lähtee sitten vähän lapasesta lentoon. Tulin ulos (ala)kaapista ja päätin, että nyt lähtee suti heilumaan koko kaapin kanssa! Oli aika tarttua siihen märkään rättiin ja jynssätä kaappi, irrottaa kaapinovet ja päättää väritys, ainakin osittain. Maalivalintoihin vaikutti kaksi asiaa, joista kerron myöhemmin. Kaapin ylä- ja alaosa ovat irralliset, joten ei kun osat erilleen. Tuvassa oltiin viikon verran vähän tuskaisia, kun kaikki oli hujan hajan: astiat siellä ja toiset täällä, kaapin yläosa siellä ja alaosa täällä, suurin osa tavaroista ihan siellä täällä ja missä sattuu. Kun ei vielä ole sitä talvilämmintä "ateljeeta" eikä torpassa ylimääräisiä neliöitä niin se on sitten tehtävä just keskellä kiivainta elämisaluetta. Ja samalla varoa, etteivät nelijalkaiset asukkaat huiski itseään uuden värisiksi. Eikä Simo.

Kaapin yläosa

Alakuvassa toinen kaapin värivalintoihin vaikuttaneen tekijän osa: paikallisen taiteilijan taulu, joka tulikin tupaan osittain juuri väriensä ansioista. Tuolla seuraavalla videolla se näkyy vielä paremmin ja instani kuvissa lisää. Itse taiteilijan, Sirkku Salon, Instagram-tilille voit kurkata tästä.

Kaapin alaosa

En ole vielä luovuttanut videoiden suhteen ja häpeilemättä niitä julkaisen. Tiedän jo teoriassa jonkun verran siitä, miten niitä pitäisi kuvata, mutta todellisuus on mitä on. Maalausvideoita kuvattiin monta ja monessa vaiheessa, ihan vaan harjotuksen vuoksi😂.

Toinen maalivärien valintaan vaikuttava asia oli Puuhatarhan Putiikista bongaamani tapetti! Vitsit, kun ihastuin ja kun näiden tapettipalojen käsittelykin vaikutti tosi helpolta, olin myyty. Tai tapettipalat oli myyty mulle. Kaapin punainen on muuten ihan itse sekoittamani väri kahdesta Frenchic-tuoteperheen sävystä. Todella kirkas punainen Hot Lips (oli sellainen rajoitettu erä) taittui tapetin lämpimään punaiseen Pickle-sävyllä. Ja kun ihan rehellisesti sanon, niin onnistuin kyllä ihan nappiin! Hauskaa ja touhujani kuvaavaa oli, että kyselin ja selvittelin oikein, että miten se sekoittaminen oikein kannattaa tehdä. Puuhatarhan Putiikin ihana Mari jaksoi neuvoa todella perusteellisesti ja mitä minä sitten teen? No, teen homman ihan perstuntumalla! Vajaaseen Hot lips- purkkiin vaan ruskeaa Pickle-sävyä ensin vähän ja sitten vielä vähän. No, pikkusen vielä...nyt on hyvä! Ja niin onkin! Kiitos Marille silti!

alaovet

Vaikka valmiiksi paloina tapetit olivatkin, täytyi nitä vähän vielä pienentää. Alakuvassa välineet siihen. Tuo mittaaminen on aina sellainen jännittävä homma mulle. Todella, todella ja todella usein tulee mittavirhettä! Tällä kertaa oli kuitenkin onni myötä.

ovitapetit

Tiedätte varmaan niitä kaupan "kilon lihapaketteja"? Yleensä ovat mustia, mutta kuvassa mulla valkoinen. Kuva on vähän onneton, mutta oli kova into ja vauhti päällä, enkä niin keskittynyt kuvauspuoleen. Purkkiin vettä ja tapetinpalan liu'utus vedessä. Toimi oikein hyvin! Sen jälkeen tapetti hetkeksi kaksinkerroin, jonka aikana pyyhin varovasti ylimääräistä vettä pois päällipuolelta.

Helppoa tapetointia

Helppoa tapetointia

Ovia tapetoidessani mietin, tapetoisinko vielä hyllyn jos toisenkin kaapista. Loppujen lopuksi tapetoin vain alimman tason, kuten kuva kertoo.  

Hyllyn ja ovien tapetointi

Perustelenpa vähän värivalintojani, vaikka en niin syvällisesti niitä työn tuoksinassa miettinytkään. Näin jälkikäteen tässä nyt viisastelen ja selittelen... Erikoinen valinta minulle oli kelpuuttaa mukaan keltaista! Mutta se valikoitui mukaan tapetista. Frenchicin "Hot as mustard" on todella lähellä tapetista löytyvää keltaista. Laatikoiden värin päättäminen oli ehkä hankalinta. "Mermaid for a day"-sävyä (yläkaapin sisäosa) taas löytyy taulusta ja lopulta laatikotkin saivat saman värin. Tummanvihreä "Victory Lane" kaapin alaosassa on aika lähellä viereisen vanhan, ihanan lipaston väriä. Lipasto palveli pitkään Huuhaa-työtasona ja olen kovasti kiintynyt siihen enkä eroon halua. Ainakaan vielä...Saa olla kaapin vieruskaverina nyt. Entä tuo kirkkaanvalkoinen? Ei oikeastaan sovi joukkoon, mutta siksi juuri sopii. Häh? No, näin minä sen ajattelen😂. Ja mustaa mukaan, kun sitäkin nyt vaan tarvittiin. Ai niin, ja kultaa! Sitä löytyy ovista ja ylä- ja alasokkelista. Sitä on myös mm. taulunkehyksissä ja peilissä, joka on kaapin sivulla. Löydätkö lisää kuvasta? Vähän glamouria pitää olla! Ylemmässä kuvassa kaappi päivänvalossa, alemmassa illalla omat valot päällä.

Astiakaapin uusi ilme

Tyypilliseen tapaan jotain pientä vielä puuttuu. Yläkaappien lasien paikalle olen suunnitellut pientä "juttua", mutta oikeanlaisen materiaalin etsintä on vielä käynnissä. Näkymä on ilman sitäkin lisäystä tällä hetkellä kovasti mieleeni. Väriä! Runsautta! Kyllä kannatti jaksaa ryhtyä! Eikö ookkin vähän slaavilaista henkeä ja tunnelmaa?

Väriä tupaan

Olen iloinen, että jaksoin ryhtyä tähän muutoshommaan! Ihanaa, kun sattui semmoinen päivätyön suoma ilo kuin hiihtoloma ja oli aikaa tuunata. Samalla muuten tuli päivitettyä astiatilannettakin. Parhaillaan pohdin, uskaltaisinko kokeilla tapettipalojen pysyvyyttä tiskikoneen ulkopinnassa...johonkin tähän tupaan sitä kuitenkin haluan lisätä! Enemmän on enemmän! Mitä sinä tuumaat muutoksesta? Entä yleensäkin värikkäästä sisustuksesta?

TOUHUAMISIIN JA TUUNAILEMISIIN!

Nahkarahi

 Yksinäinen nahkarahi piilotteli nolona vaaterekin alla kirpparin käytävän lattialla. Voi reppanaa! Hintakin oli niin nolo, että pakko se oli mukaan ottaa. Tästä on aikaa jo pari vuotta ja vihdoin päätin jokin aika sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja samalla testata, miten mun visio toimisi. Visioni oli maalata rahi iloisen väriseksi. Käytin projektiin Frenchic-sarjan maaleja.

Vieläkin puuttuu viimeinen silaus, sillä sopivia nahkavöitä tai -vyötä ei ole vielä vastaan tullut. Näihin raheihinhan kuuluu vyö "vyötärölle", mutta mun löytöni oli omansa hukannut.

Rahi ennen ja jälkeen

Eka homma oli tutkailla rahia ja miettiä, miten ja millä väreillä sen maalaisin. Jopas jotakin,; Hanna oikein suunnittelee! Kaikki kaapistani löytyvät Frenchicit siis pöydälle ja "mätsäilemään". Rahin kuvion määrittämänä päätin käyttää seitsemää eri väriä; tausta ja kuusi sakaraa kukin eri väreillä. Tähän päädyin myös reunaraitojen määrän perusteella. Niitä on 28, joten kuinka näppärästi sekin on seitsemällä jaollinen! Asioilla on tapana järjestyä😁👍.

Värisuunnittelua

Piirsin kuvion ruutupaperille (se olikin upea saavutus meikäläiselle!) ja maalailin väriraitoja nurkissa turhan panttina lojuneelle kalalaudalle. Noin, ja siinäpä sitten suunnittelut! Hommiin!

Nahkarahi ennen

Pyyhin kostealla rievulla rahin mahdollisimman huolellisesti, mutta muuta en tehnyt. Paitsi että yksi harmillinen juttuhan siinä tietenkin sattui. Yksi nappi irtosi...voi höh! Onneksi Kiskon "kylillä" on verhoomo, joten suunta sinne. Ihana Anneli, verhoilijamestari, ompeli sen takaisin. Itsellä ei niin pitkiä neuloja ja vermeitä olisi ollutkaan.

Sitten päätin ryhtyä filmitähdeksi. Tein muutaman onnettoman videon ja filmiurani taisi ollakin melkoisen lyhyt tähdenlento. Hankin kyllä näiden kotikutoisten tekeleiden JÄLKEEN vähän tietoa videoiden teosta sekä kunnon kuvausvalon. Tiedä vaikka vielä jaksaisin uudelleen innostua. Saat kuitenkin ihailla Oscar-tason roolisuoritustani näiden muutaman rainan verran. Ei pääsymaksua.

Ja vielä yksi, ilman naamaa😆. Tämä homma nimittäin askarrutti itseänikin aluksi. Miten suojata napit? Suunnitelmaani kuului maalata napit mustiksi ja halusin varjella niitä monelta muunväriseltä maalikerrokselta. Tämä kikka muuten toimi!

Maalasin kaksi kerrosta ja joitain värejä ja kohtia jopa kolme. Sitten seurasikin tauko. Ne napit...niiden mustaksi saaminen siististi aiheutti vähän päänvaivaa. Mutta kyllä sitä vaan sitten keksii, kun antaa aivoille vähän muuta ajateltava välillä. Ja sitä tarjosi tylsän ruskea laatikosto, jolle olen (myös) jo pitkään suunnitellut pientä buustia antavani. Jos haluat kurkata, mitä siitä tuli, klikkaa tästä (instagram-linkki). Sitä tuunatessa järjestyi nappiongelmakin ihan tuosta vaan, humps! Ratkaisu tunki ulos toisen homman lomasta ja keskelle.

Maalauskikka

Vanha kunnon piirtoheitin: kuka muistaa? Mulla on koulusta poistettuja kalvoja (on mulla piirtoheitinkin!), joista leikkasin palat. Leikkasin palaan "viillon" sivulta keskelle ja sujautin sen napin alle. Ei se ihan helpolla onnistunut, mutta sinnikkyys palkittiin ja seitsemän nappia oli eristetty rahista! Yläkuvakollaasi yrittää selventää homman. Videota en aiheesta jaksanut enkä tohkeissani ehtinyt tehdä😂. Homma toimi! Viimeistelyä maalauksiin piti vielä kuitenkin hiukan suorittaa. 

Kuten alussa kerroin, on rahi vielä vyötä vaille valmis. Lopullinen kuvakin siis puuttuu. Napit ovat mustat, mutta musta vyö puuttuu. Sitä yhtä pitkää tai kahta rahin sumopainijan vyötärönympärykseen, on aikaa etsiskellä kesään asti, jolloin rahi siirtyy myntiin Huuhaa-puotiin. Eikä joudu nolona piilottelemaan rekkien alla lattialla!

Nahkarahin maalaus

RAHISTAAN TAAS RAIKKAASTI JA RAKKAUDELLA!

Kanavatyön comeback valmis!

 Viime postauksessa tapahtunutta: (voit toki myös lukaista sen tästä).

Takapuolta (tyynyn!) varten käväisin oikein Eurokankaassa hakemassa kunnollista, tukevaa mustaa kangasta, kun ei omista varastoista sopivaa vastaan tullut. Löytyihän sitä sitten kaupasta, verhoilukangasta. Että kyllä sitä joskus satsaan ihan uuteenkin materiaaliin! Vaate- ja kangaskaupoille menen mieluummin livenä "hypistelemään" kuin ostan netistä sikaa säkissä. Ihanaa, että Salosta vielä löytyy edes yksi kivijalkakauppakin! 

Niin, vaatteita hankkimaan en menisi mielelläni kumpaankaan, en nettiin enkä kauppaan! Nuorempana kyllä jaksoin päälle pantavaa kovastikin shoppailla, mutta iän myötä se on muuttunut hyvinkin vastenmieliseksi. Tässä olisi hyvä paikka iskeä jotain nasevaa, itseironista ja sarkastista, mutta enpä jaksa...

Takaisin tyynytarinaan! Pähkäilin jonkin aikaa, millaisen taustan teen, siis kiinnityksen suhteen. Olen tehnyt useimmiten ns. kirjekuorimallin eli kahdesta erillisestä kappaleesta nappikiinnityksellä. Vetoketjujakin olen alkanut varovasti käyttää, mutta jotenkin tuo nappihomma saa tyynyyn vielä enemmän käsityön leimaa. Ja on kivan näköinen, kunhan onnistuu. Kehtaa siinä sitten näyttää takapuoltakin. Aikaa toki menee ehkä vähän enemmän...

Napinläven ompelu on haastavahkoa Toyotan kanssa. Kerroin viime postauksessa ompelukoneistani ja Toyota on tosiaan vähän kulmikas ajettavuudeltaan ja ohjattavuudeltaan. Mutta halusin tehdä napinlävetkin näyttävämmällä tikkauslangalla ja siinä taas Husqvarna ei oikein toimi. Nyt tosin mietin, että miksi ihmeessä haluan näyttävää siitä, mistä ei kuitenkaan tule kovinkaan nättiä...? Haloo!!! No, kuvat yrittävät kertoa napinläpien paikkojen määrityksestä: ihan konkreettisesti napit mukana työn touhussa mittailen paikat ja merkkaan himmeästi liitukynällä (kuva vas). Takarajaan laitan vielä pätkän maalarinteippiä (kuva oik.) Paininjalka siis ei kuvassa ole vielä paikassaan vaan aloitus on etummaisen pisteen päällä. No, kaikista valmisteluista ja varmisteluista huolimatta ihan ei "mennyt nappiin" lävet: 8+.

Napinläpiprojektia

Ennen kappaleiden yhdistämistä olen muuten vuorittanut etukappaleen lakanakankaalla. Sepä on jäänyt tässä seikkailussa kertomatta. No miksi niin teen? Ajattelen, että kanavatyö vieruskankaineen ja saumoineen saa lisävahviketta ja säästyy sisätyynyn pahoinpitelyiltä paremmin. Ensimmäisiin projekteihini vahvistin vain kanavatyön osuuden, mutta nyt olen alkanut vuorittaa koko etukappaleen. Ja lakanakankaita kuitenkin piisaa, niin omia kuin lahjoitettujakin.

Alakuvassa olen asettanut jo kappaleet oikeaan järjestykseen päällekkäin, oikeat puolet vastakkain ja napinläpikappale keskimmäiseksi. Se on tullut opittua, kun muutaman kerran on väärään järjestykseen osat laittanut ja iloisesti yhteen ommellut...ja siis tosiaankin, jokusen kerrankin! Ihan vaan varmistuakseni. Virheistä oppii ja kertaus on opintojen äiti. Vihreä lahjapaperi on "kokomitta" eli sen ja suorakulman kanssa piirrän liitu-, väri- tai kuulakärkikynällä ompeluviivat. Järkevämpikin tapa varmasti olisi, mutta minä teen näin. Ainakin toistaiseksi. Saatanhan keksiä näppärämmänkin keinon! Eikä tätä vaihetta aina edes tarvitse, jos on sattunut leikkaamaan kappaleet tarkasti...

Ompelulinjat

Ympäriajon jälkeen käännän työn oikein päin varmistuakseni, että meni niin kuin pitikin. Sen jälkeen takaisin nurinpäin ja reunojen ja kulmien siistiminen saksilla leikaten. On muuten ihan huikean hyvät nämä mun kangassakset. Fiskarsin sakset Fiskarsin tehtaanmyymälästä Fiskarsista. Ovat palvelleet jo parikymmentä vuotta!!! Ja passaavat niin oikea- kuin vasenkätisellekin. 

Kulmat kuntoon

Viimeistelyä

Kulmat teräviksi, ainakin lähes! Hyvä apu siihen on virkkuukoukku, jonka avulla "törkin" kulmat sisäpuolelta niin suoriksi kuin vaan saan. Liian pieni koukku saattaa tulla läpi että hups vaan (testattu ja virhe tehty), joten käytän koukkua vahvuudeltaan neljä. Ja läpimenovaaran ollessa suurempi, eli kankaan vahvuuden pienempi, käytän koukkua perä edellä.

Viimeistelyä

Enää nappien paikka ja ompelu! Sovitustyyny sisään ja läpien keskikohdasta nuppineula läpi. Nuppineulan kohtaan merkitsen kynällä pisteen, johon napin ompelen. No, onpa käynyt siltikin niin, että kun lopulta kokeilen tyynyn kanssa, on nappi tai napit kuitenkin vähän väärässä paikassa ja takaosa "kanittaa". Sen verran tarkka olen, että kyllä korjaan vielä ja ompelen uudelleen! Kuvassa muuten olen siirtänyt nuppineulat jo toiseen paikkaan kynämerkin tieltä. Jos ihmettelet...

Napin paikka

En osaa (iekä hirveästi ole innokkuutta, tarmoa tai paloa) kuvata. Joitain oppeja kuitenkin jäi suorittaessani visualistiopintoja. En oppinut (=kiinnostunut) kuitenkaan järjestelmäkameraa opiskelemaan, joten kännykän kameralla ja kuvankäsittelysovelluksilla mennään. Tässä kuvassa kuvausjärjestelyt, jos nyt sellaisiksi voi niitä sanoa, viritettynä. Eli valkoinen peitto peräkamarin sängylle, johon tulee mukavasti luonnonvaloa ikkunasta. Tästä kuvasta siis käsittelyyn ja saa kelvata.

Valmis tyyny ja kuvaushässäkkä

PhotoRoom-sovelluksella saa aika näppärästi "irrotettua" kohteen taustastaan. Joku virallinen termikin sille oli...olisko ollut syvääminen??? Eli alakuvan tuotekuva on yläkuvan käsitelty versio.

Sisustustyyny

PicsArt-kuvankäsittelysovelluksella leikkien teen usein vielä tunnelmakuvia nettipuotiini sovelluksen valmiita, vapaita kuvia hyödyntäen. Ja tietenkin teen sen Huuhaa-tyylillä, vähän ronskisti, värikkäästi ja reilusti "sinne päin". Ja tarkennukseksi: tämä siis koskee kuviani; Huuhaa-tuotteita tehdessäni pyrin olemaan hyvinkin huolellinen ja tarkka. Tässä kuvassa olen liittänyt taustattoman tyynyni valmiiseen kuvaan. Vähän hassu ja lapsellinen, mutta sopii minun kuvitustyyliini. Näin "isot firmatkin" myyntikuvia tekevät!

Tämän kyseisen tyynyn kanssa kävi niin, että kun sen "paljastin" somessa, se meni nettipuodista samantien...jos haluat kurkata tyynytarjontaani lisää, niin olepa hyvä! Ja tammikuu onkin tyynykuu! Kaikki nettipuodin tyynyt (tyynynpäälliset) ovat alessa tammikuun ajan. Äitini ihmetteli heti, että miksi niin pieni ale (10%). No, miksi ei? Kyllä omaa työtään saa arvostaa sen verran, ettei nyt ihan tallo hintoja😁! Vai mitä? Alennuksen saat käyttämällä kassalla kuponkikoodin 7QUZXFC9.

Tyynytammikuu

Kanavatyön comeback

 Ennen vanhaan käsitöitä tehtiin enemmän. Nykyisin on taas perstuntuman mukaan trendi noususuuntainen ja käsillä tekeminen kiinnostaa. En kyllä vielä ainakaan ole huomannut, että kanavatöiden tekeminen olisi tullut uudelleen trendikkääksi. Mutta vanhojen, valmiiden arvostus on näkyvissä. Itse olen ihaillut niitä jo pitkään. On siinä lankaa ja neulaa kulutettu ja vaivaa nähty! Kauniita, kiinnostavia ja etenkin värikkäitäkin ne ovat.  Kirppareita kierrellessä olen niitä myös keräillyt ja nykyään "jalostan" niitä uudelleen tyynynpäällisiksi.  Jossakin sisustuslehdessä törmäsin juttuun, jossa joku toinenkin teki samansorttisia! Hienoja olivat, nekin! 

Minä yhdistän tyynyihin farkku- tai muita kankaita, jokaisen omaksi uniikiksi kokonaisuudekseen. Sellaiseksi, kuin silmään kivalta näyttää ja juuri kyseinen kanavatyö toivoo. Lopputulos on aina omanlaisensa yksilö, alkuajatuksen ja työn edistymisen summa. Yritän panostaa laatuun ja taustankin on syytä olla mallikas ja hyvä.

Tässä postauksessa esittelen yhden kanavatyön matkan kehyksistä tyynynpäälliseksi. (Kuvasta vasta huomasin, miten järkyn pitkäksi on peukalon kynsi kasvanut! Meni lyhennykseen saman tien😂.)

Kanavatyö kirpparilta

Ensimmäinen vaihe on kanavatyön irroittaminen kehyksistään. Sekin vaihtelee, sillä kiinnityksiä on monenlaisia. On nauloja, nupeja, niittejä, teippiä, liimaa...Yleisimmin kuitenkin tarvitaan pihtejä, pientä ruuvimeisseliä ja saksia sekä kärsivällisyyttä. Pari voimasanaakin auttaa aina! Tämä työ oli teipattu taustapahviin ja naulattu kehykseen. Itse kanavatyö oli vielä liimattu ylimääräisistä reunoistaan pahviin. Se pienensi "pelivaraa" ompelun suhteen.

Kanavatyön irroitusvaiheita

Tämä ruusuaiheinen, kapea kanavatyö puhutteli jo kirpparilla vahvoilla väreillään. Alusta asti "näin punaista"...No, näin myös vihreää ja mustaa. Ja tiesin, että kangasvarastoistani löytyy punaista ja vihreää; vanhat puuvillaiset pöytäliinat. Mielestäni kanavatyöt vaativat kaverikseen tuhtia ja jämäkkää kangasta ja nämä pöytäliinakankaat ovat vähän siinä ja tässä...Mutta jokin sisäinen pakko oli kuitenkin ne valita. Kuvassa punainen on melkoisen vääristynyt väriltään ja kun en mikään valokuvaaja ole, en osaa muokata väriä lähemmäs totuutta. On kuitenkin luonnossa enemmän kunnollisen punainen kuin kuvan oranssiin taipuva.

Tyynyn sommittelua

Käytän näissä kanavatyötyynyissä usein myös vanhoja farkkuja. Tähän halusin mustat "kehykset", joten leikkasin ne mustista farkuista. Kuvassa näkyvä suorakulma on muuten todellakin yksi luottokavereistani! Olen tainnut sen omia miehen verstaalta aikoinaan...Vähän kankea ja hankala hän (siis suorakulma, mies on ainoastaan kankea) välillä tuppaa olemaan, mutta niin olen vaan kiintynyt ja tottunut yhteistyöhömme, että sen kanssa touhutaan. Eihän kukaan ole täydellinen!

Reunapalat vanhoista farkuista

Tuppaa olemaan tyylini, että varmuuden vuoksi leikkaan vähän reilumman kappaleen kuin mittaukseni sanoisi. Ensinnäkään en luota matematiikkataitoihini ja toisekseen en luota täysin ompelutaitoihinikaan...On sitten varaa vähän pienennellä, jos tarpeen. Suremmaksihan ei jälkikäteen saa, ainakan siististi. Usein piirrän vielä samaisella suorakulmalla vähän ompeluviivaa kohdilleen.

Ompelulinjan merkintä

Alakuvassa toinen ajokeistani, Husse eli Husqvarna. Sillä päristelen kaikki piiloon jäävät saumat. Aika hyvä ajopeli, mutta kyllä mulla haussa on kunnon kone, joka palvelisi ompeluprojektejani paremmin.  Vaan kun en niistä niin tiedä enkä ole perehtynyt. Husse palvelee riittävän hyvin. Ja onko niitä ns. parempia olemassakaan? Sillä mennään, mitä on!

Sauman ompelu

Tärkeä vaihe: silitys! Sauma auki huolellisesti silittäen ja sen jälkeen onkin helppo surauttaa tikkaus. Ohimennessäni voin vähän silittää koiraa tai kissaakin. Ilman rautaa kuitenkin.

Silitys

Toinen koneeni on Toyota, malli Super Jeans. En taida olla oikein Toyota-kuski ja vähän on kulmikas ajettava minun ajotyyliini. Hyvä puoli on kuitenkin, että sen kanssa onnistuu paksumman, näyttävämmän tikkauslangan ompelu ja huomattavasti paksumman kankaan kanssa. Menee esimerkiksi monta kerrosta farkkua kerralla! Mutta neulan ja ompelulinjan tarkkuus, "ohjattavuus", ei ole ihan parasta a-luokkaa. Nämä seikat taas ovat Hussen kanssa erinomaisesti hallittavissa!

Tikkauksen ompelu

Nyt jätän sinut janoamaan jatko-osaa tämän tyynynpäällisen valmistuksesta ja toinen osa huipentuukin sitten valmiiseen työhön😉! Hui, kuinka kutkuttavaa! Ei ihme, että blogini onkin Meta-konsernin mielestä yhteisönormien vastainen😂. Näin oikeasti ilmoittaa aina, kun yritän blogiosoitettani linkiksi laittaa Facebookiin tai Instagramiin. Liian jännittävää! Vaiko pelottavaa? Luvassa siis kanavatyökauhutarinan kakkososa!

Pysy kanavalla, jos uskallat!