Tämä projekti odotteli melko pitkään ennen kuin kävin siihen käsiksi. Ei vaan tahtonut ideaa ja visiota syntyä. Pöytä on metallia ja tilaustyö, villeillä ja vapailla valtuuksilla. Uskalsin siis ottaa haasteena ja harjoitteluna. Pohdin myös, millä maaleilla työn toteuttaisin, sillä pöydän paikka on ulkoterassilla, joskin katetulla. Suoraa sadetta ei siis tarvitse sietää, mutta ulkotilojen kosteus ja lämmönvaihtelut ovat kuitenkin asioita, jotka pitää ottaa huomioon. Paljastan jo tässä vaiheessa, etten itse ole kyllä hirveän tyytyväinen lopputulokseen. Ja syyt selviävät lukiessasi eteenpäin.
Metallisen pikkupöydän makeup
Pöytä oli ihastuttava. Pöytätasossa oli vielä osittain nähtävissä jonkinlainen värikylläinen mandalakuvio, vaikkakin hyvin hilseilleenä ja kuluneena. Ennen-kuva jäi ottamatta, niin kuin tosi usein käy, kun innoissaan töihin ryhtyy. Kuvassa olen jo hionut pinnan lähes metallille. Jalat olivat niin hienot, että päätin jo alkuun, etten niitä maalaa. Enimpien irtohilseiden harjaus riittäköön.
Pöydän pinta hiottuna
Päädyin käyttämään Frenchic-sarjan kalkkimaaleja. Siinä ensimmäinen ja ehkä suurin "virhe" tähän kohteeseen...en vaan ole riittävän taidokas kalkkimaalitaiteilija, että niillä saisin sellaista jälkeä kuin suunnittelen. Seuraavan (jos sellainen vielä tulee) maalaan akryylivärein ja lakkaan hyvin. Jotenkin vaan minun ja akryylien kemiat kohtaavat paremmin. "I love muovi" taannoisen kampanjan mottoa lainatakseni😅😁. No, kuvassa olen maalannut valkoisella kalkkimaalilla (Frenchicin Al fresco-sarjan "Dazzle me") pohjat tulevalle söherrykselleni. Olen oppinut (kantapään kautta tietysti), että valkoinen pohjamaali kannattaa, sillä värit saa paremmin esiin valkoisen päälle.
Pohjamaali
Seuraavassa videossa meneillään "heikoin lenkkini", matemaattinen suunnittelu. Halusin saada reunoille tulevat ralliruudut ainakin suurinpiirtein samaan linjaan. Ei se ihan tosta vaan mene, kun kyseessä on pyöreä pöytä! Ralliruutuidea lähti asiakkaan omasta elämästä; hän on joskus nuorempana harrastanut rallia. Minusta on kivaa ja hauskaa miettiä tilaustöihin aina jotain persoonallista. Ideasta annan itselleni täyden kympin, toteutuksesta kasin.
Ralliruutujen valmistuttua oli pää ihan tyhjä, eikä homma edennyt vähään aikaan. Odottelin sitä huikeeta idistä. Ja tulihan se: kyseinen henkilö on myös veljeni bändin, Gebardin, "fani". Siis gebardikuviota, kun sellainen sabluunakin löytyy. Mutta koko keskiosaa en halunnut kissaeläimeksi, joten sitäkin piti vielä vähän prosessoida. Yin ja yang tai jin ja jang, haa! Vai miten ne nyt sitten oikein kirjoitetaankaan... mustavalkoinen olisi liian tylsä, joten gebardille keltaista ja toinen puoli, hmmm... laitetaan reipasta punaista. Ja vielä turkoosi ja vihreä rengas ralliraitojen ja punakeltaisen väliin, niin saa lisää värejä. No, ideasta taas paljon enemmän pisteitä kuin toteutuksesta. Kuvassa punakeltavaihe yhden maalikerroksen jälkeen.
Lisää värejä pöytään
Seuraavaan kuvaan on ehtinyt mukaan jo pinkkiä punaisen kaveriksi ja meneillään on turkoosin raidan maalaus. Tässä kohtaa sadattelin maalivalintaa. Vaikka Frenchic-maalit hyviä ovatkin, ei oikein sujunut meidän yhteistyö tässä projektissa. Ohuella lattasiveltimellä en osannut tehdä nättiä ja tasaista pintaa.
Turkoosia raitaa pukkaa
Ja voi sentään! Gebardi muuttui sudeksi. En osannutkaan kohdistaa kuviota vaan kertakaikkiaan törttöilin. "Tyhjää" jäi ja sitten typeränä sotkin tyhjiin kohtiin vähän mustaa sormella hinkaten. Voi ei, että pänni!
Itse Gebardi, veljeni, sattui piipahtamaan kylässä juuri pöytäprojektin tässä vaiheessa ja vakuutteli kyllä, että hienohan pöytä on. Mukava ja kiltti veli. Mutta en usko artistia😂!
Lopuksi, kun olin sotkenut pöytää huolella ja melkoisen pettynyt kätteni jälkiin, päätin vielä kruunata kaiken ja lisätä alkuperäisen pinnan mandalakuviota, onhan minulla sabluunakin!. Siitähän tulisi ikään kuin pitsipöytäliina! Ajatus jälleen ihan hyvä, toteutus ei niinkään. Kuvio kyllä onnistui hyvin, mutta kaikki sähellys maaleineen, kuvioineen ja hiomisineen (hionnalla pyrin saamaan vähän kuluneen, vanhan pinnan fiilistä) masensi.
"Mandala"-kuviosabluuna
Uskaltauduin kuitenkin laittamaan asiakkaalle kuvia ja hän kiltisti hyväksyi lopputuloksen. Ja kuten jo mainitsinkin, pöytä oli luvan kanssa harjoitustyö. Ideoihini olen suht tyytyväinen, mutta toteutus sakkasi. Nyt maalaisin akryyliväreillä. Pöytä talvehtii nyt Huuhaa-puodissa ja katsotaan, josko jotain fiksua ja itseäni tyydyttävää vielä keksin... yksi idea on jo päähän pälkähtänyt.
Mitä sinä tykkäät? Olisko sulla hyviä ideoita pöydän paranteluun? Niin, ja sen kuvaamiseenkin...
Kesä alkaa olla menneen talven lumia ja pimeys hyökkää. Mun kesä meni pitkälti Huuhaa-puotikahvilan ja Huuhaalandian pyörittämisessä.
Huuhaa-puotikahvila
Ja sitten siirryinkin "oikeiden töiden" pyöritykseen. Ihana, 11 oppilaan kolmosluokka on tänä vuonna vuorossa. Tämä syksy on tosin alkanut melkoisen takkuavasti: jokunen viikko töitä ja nyt olen jo kolmatta viikkoa kotona! Välissä käväisin kyllä pari päivää kokeilemassa, mutta niin on sitkeä ja hankala flunssa, etten ihan heti moista muista! Tähän kolmosviikkoon löi vielä kuumettakin, jota mulla ei ole juuri ikinä koskaan never... Ja juu, on testailtu parikin kertaa; positiivisesta luonteestani huolimatta saan viestejä, että olen negatiivinen.
Mutta siis SE AIKA VUODESTA: SISUSTUSAIKA. Käykö sulle niin? Vahvan mutu-tiedon varassa uskaltaudun ilman kalliita tutkimuksia väittämään, että syksyinen sisustusvimma on aika yleiskansallinen ilmiö. Talven lähestyessä alkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin siirtyä sisätiloihin, omaa pesää laittamaan. Sen ohessa ehtii ja viitsii meikäläinen vähän koneellekin istumaan ja kirjailemaan! Tiedättekö, mitä tajusin? Torpan sisätilaremontista on juhlalliset 10 vuotta! Jestas! Silloinkin oli syksy. Yhtä monta vuotta olen myös asustanut, emännöinyt ja sisustusta säätänyt tässä torpassa.
Tässä postauksessa näet hieman muutoksia, joita tänä aikana on tuvassamme tehty. Eikä se tarkoita, etteikö koko ajan muutoksia tapahdu edelleenkin! Siinähän se sisustuksen suola onkin, vai mitä?
10 vuotta sitten tupa näytti tältä. Tunnistatko, millä vuosikymmenellä sitä on edellisen kerran ehostettu? Aito retrotunnelma, joka itse asiassa näin jälkikäteen näyttää jotenkin todella sympaattiselta ja kodikkaalta. Huuhaa-tavaramerkki eli runsaus on jo saapunut✌.
Yläkuvassa kestitään kaveria bonuslapsineen.
Remontin alkua
"Keittiö" siirtyi remontin loppuvaiheessa eteiseen, jossa remontti oli myös vielä vaiheessa; hella ja kylmälaitteet seisoivat eteisen betonilattialla samoin kuin ruokapöytä. Tiskaaminen ja muut vesihommat suoritettiin suihkun lattialla pesuvadeissa. Oi niitä aikoja!
Uudet eristeet, uusi lattia
Pieni kahvipaussi uuden lattian päällä
Keittiöremontti
Kuvaa katsoessa täytyy todeta, että onpa tyhjän näköistä! Monen mielestä tämä look olisikin ollut ehkä syytä pitää, mutta eihän se nyt sillä lailla sovi! Tuo saareke oli aika virhe. Tai kivahan se oli, mutta tuo pyörien laitto pöytätason alle ei osoittanut suurta älykkyyttä! Eihän sitä nyt voinut siirtää kuitenkaan, kun siihen oli sähköt vedetty niin liesitasoon kuin etupaneelin pistorasioihinkin! Ja lievää heilumista ja huojumistakin aiheuttivat. Ja nuo verhot! Ne hävisivät aika nopsasti ja tilalle tuli hyllyä sun muuta härpäkettä. Mutta tällä saarekemallilla mentiin nämä 10 vuotta.
Tänä kesänä saareke vaihtui toisenlaiseen, hieman isompaan pöytätasoon ja tukevampiin jalkoihin. Vähän on vielä loppuviimeistely kesken, mutta selvästi mukavampi ja ilmeikkäämpi on uusi, vaaleanpunainen liesisaareke. Ja sekin on itse tuunattu vanhasta mäntyisestä ruokapöydästä, johon vaihdettiin uudet, korkeammat jalat liimapuupalkista. Ehkä laitan siitäkin videonpätkän, kun saan viimeistelyt valmiiksi. Tai siis siihen malliin kun nyt tällä hetkellä suunnittelen...
Ja miltä sitten näyttää tupa juuri nyt? No, ainakin täydeltä😂. Alussa, siis Hannahuuhaa-ajan alussa, tuvassa oli lisukevärinä mustan, valkoisen ja hirsiseinän ruskean lisäksi vain punaista. Nyt näiden lisäksi löytyy reipas vihreä ja tietenkin vaaleanpunainen. Tosin tarkemmin katsottuna täältä löytyvät varmasti lähes kaikki maailman värit...
Värikäs keittiö
Tämän taulun taiteilija löytyy ihan "naapurista", täällä keskellä ei mitään! Saman tien varressa asuu Sirkku Salo, jonka työt ovat kerrassaan valloittavia, värikkäitä ja hyväntuulisia. Kurkkaa tästä (ig-linkki) tai kuvaa klikkaamalla lisää Sirkun töitä. Voi että, kun värimaailma natsaa meidän tupaan! Vanhan kirjoituskoneen bongasin paikallisesta fb-myyntiryhmästä ja pakkohan se oli hakea, olenhan melkein kirjailija😂. Tuskin on ikuisesti juuri tällainen asetelma...
Huuhaa-kesään sisältyi myös muutama kirppispäivä puodin pihapiirissä. Pari naapuria pystytti pop up-kirppiksen omine myytävineen. Oli muuten niin hauska lisä, että ensi kesänä jatketaan varmasti ideaa kehitellen ja parannellen. Siinähän sitten tietysti kävi niin, että itsekin tuli vähän shoppailtua. Tarja-naapurin itse virkkaamat pitsiverhot tarttuivat käteen ja visio oli valmis! Ongelmaa vähän aiheutti niiden ripustus, sillä halusin ne samaan tankoon raidallisten sivuverhojeni kanssa. Jonkun aikaa alitajuisesti asiaa prosessoin ja bling: Virkkuukoukku omaan käteen ja lisäämään virkaten lenkit, kun jonkinsorttista valkoista puuvillalankaakin löytyi omista kaapeista. Iloissani laitoin Tarjalle kuvaa, kun ekan verhon sain paikalleen. Ja että sain hyvät naurut hänen kommentistaan! "Näyttää hyvältä noin ylhäälläkin". Mulle ei siis ollut tullut edes mieleen, että ne olisi alakapat! Nyt nämä yläkapoiksi muuttuneet pitsiverhot ilahduttavat mua kahdessa kolmesta ikkunasta, sillä kolmannessa on sivuverhokankaasta itse värkkäämäni kappaverho. Kuvissa ei oikein hyvin näy, mutta kangas on tukevaa vaaleanpunavalkoraitaista puuvillakangasta ja ne ovat palvelleet minua pitkään, Huuhaa-puodissakin pari kesää.
Pitsikappa
Yksi iso muutos tuvassa liittyy Huuhaa-puuhailuun. Vihreä lipasto on tähän asti toiminut "verstaanani" eli työpisteenäni. Juttua siitä voit lukea tästä. Alkoi ärsyttää kaaos, joka oli heti tuvan ovella vastassa. Ankaran aivotyön tuloksena keksin, että koko huuhailun voisi siirtää viidakkopubiimme, siis olohuoneeseen, jos sitä nyt siksi voisi nimittää. Huonehan on erittäin vähäisellä oleskelukäytöllä; se palvelee lähinnä lämmönjakokeskuksena (pönttöuuni sijaitsee siellä) ja pyykinkuivaustilana. Tilan sisustus kyllä miellytti, ei siinä mitään. Mutta tuumasta toimeen: divaani myyntiin ja itse suunniteltu työpöytäkompleksi kasaan. Kaksi vanhaa ompelukonepöytää myös sisään ja käytössä olevat ompelukoneeni niiden päälle! "Ateljeeni" tarkempi esittely luultavasti on luettavissa ja katsottavissa myöhemmin myös täällä.
Vihreä, ihana lipasto saa nyt olla siististi kiinni ja palvella säilytyskalusteena. Ehkä senkin voi vielä tilapäisesti avata huuhaakäyttöön, jos tarpeen. Saa nähdä, miten Huuhaa-puuhat tästä muotoutuvat...
Vihreä lipasto
Tällä runsaudella eletään tuvassa taas jonkin aikaa, kunnes jokin uusi kuningasidea päähän pälkähtää. Syksy on the sisustusaika! Parhaillaankin odotan muutamaa uutta juttua tupaan saapuvaksi. Monet kauhistelevat siivoamisen vaikeutta, mutta minä viihdyn! Ja ajoittain siivoankin😂. Suunnittelen esitteleväni sinulle lisää kotiamme, haluatko nähdä?
Lopetan tältä erää jo hieman kuluneeseen sanontaan
Onko steampunk sinulle tuttu? Minä olen ihastellut jo pitkään tätä tyylilajia. Kuvia on tullut selailtua Pinterestissä varmaan tuhansia...itseäni kiinnostaa lähinnä steampunk sisustuksessa, vaikka kyllä tyylisuunnan vaatetuskin aika metkannäköistä on! En jaa (jos nyt niin olen ajatellutkaan) erityisemmin tämän kulttuurin ajatuksia tms, mutta tyyli sisustusmielessä kiehtoo.
Seuraavassa muutamia "steampunk-määritelmiä", joita netistä löysin näillä silmillä ja rilleillä😵. Mun hakumetodeilla jäin käsitykseen, että eipä siitä ihan hirveästi löydykään asiaa. Tähän "hullu tiedenainen"-kuvaan liittyy metka silmälääkäriepisodi taannoin, mutta eipä siitä sen enempää. Kokeilinpa vaan saada kuvankäsittelyllä tähän selfieenkin vähän steampunkia.
Steampunk-selfie
Määritelmät eivät välttämättä ole niitä parhaita eivätkä ihan vastaa omaa mielikuvaani ja käsitystäni, sitä "Huuhaa-höyrypunkkia". Kurkkaa kumminkin, jos siltä tuntuu.
Itse olen muodostanut oman käsitykseni enimmäkseen Pinterestissä sukellellen ja tarpeeksi ihasteltuani loin jopa oman taulun aiheesta. Kun kurkkaat, saat ehkä paremman käsityksen, miten ja millaisena minä sen olen sisäistänyt...
Pitkään olen myös hautonut ajatusta ryhtyä itse tuunaamaan steampunk-henkeen. Nyt, juuri päättyneellä hiihtolomalla sen tein. Kun ei sitten ne hiihtokelit kuitenkaan natsanneet, vaikka ladunkin omille pelloille umpihankeen loman alkajaisviikonloppuna hiihdin. Hiihto vaihtui huuhasteluun...
Mistä lähdettiin? Olen saanut siskoltani kaksi melko tylsää lokerikkoa, joissa hänen poikansa, nyt jo teini, säilytti tärkeitä legoukkeleitaan. Toisen olen tuunannut ja myynytkin aikoja sitten. Kerroinkin sen valmistumisesta jokunen postaus sitten ja voit kurkata sen tästä. Näet samalla, miltä lokerikko näytti ennen tuunausta.
Rehellisyyden nimissä virheiltä, vaikeuksilta ja v-alkuisilta sanoilta ei tässä projektissa säästytty. Mutta on vaan meikäläisessä melkoinen annos sitkeyttä ja kestävyyttä, kun oikein jostain innostuu! Enkä olekaan vähään aikaan näin kovin innostunutkaan. Projektin aloituspäivänä tajusin vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä, että enhän ole vielä mitään edes syönyt. Tämä tosiasia iski tajuntaani vasta, kun Elsa-koira alkoi ilmoitella, että voitais vaikka mennä lenkille. Nyt on pakko kuitenkin sanoa, että oltiinhan me nyt sentään aamupissatukset ja hänen ruuat hoidettu. Ja tietysti pannullinen junttilattekahvia hörpitty! On se inspiraatioinnostus vaan tosiaan aika voimallinen tunne...
Kuvakollaasissa vähän tunnelmia, vähän steampunk-hengessä, vähän heikonlaisesti...vähän kökkö koko kollaasi😂.
Steampunk
Tätä postausta kirjoittaessani tajusin myös, että olenhan minä jo aikaisemminkin, tiedostamattani, tuunaillut tauluja pienellä steampunk-twistillä! Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa, oletko samaa mieltä.
Steampunk
Tätä postausta kirjoittaessani olen myös huomannut, että kotoanihan löytyy aika paljonkin steampunk-vaikutteita...mutta se jääköön toiseen kertaan tai kokonaan.
Nyt vihdoin viimein paljastan vielä hieman keskeneräisen, virallisen tajunnallisesti ensimmäisen steampunk-tyylisen tuunaukseni. Tai siis muutaman yksityiskohdan. Pakostahan näihin juttuihin tunkee mukaan jokin oma mauste ja minulla se taitaa olla huuhaahuumori. Jokaiseen lokeroon liittyy enemmän tai vähemmän jokin tarina tai kokonaisuus, jota olen päässäni pähkäillyt. Jos vaikka nimettäisi tämä tyyli sitten Huuhaa-höyrypunkiksi...?
Steampunk
Steampunk
Yläkuvassa näkyvä "lokero", jossa vauva huutaa, vaati pientä tutinmetsästystä. Se oli vaan pakkomielteenä, että siihen on tutti saatava, steampunk-värityksellä. Omista varastoista ei kyllä löydy tutin tuttia...mutta niin kuin huuhaafilosofiani jälleen kerran todisti, asioilla on tapana järjestyä! Työkaverini tarjosi minulle monenmoista "roinaa" tuunattavaksi vinttiään siivottuaan ja tulipa mieleen kysäistä, josko olisi heille jäänyt tutteja pyörimään, kolme pientä lasta kun on. Ja olihan heillä, ihan valittavaksi asti! Sain muutaman ylimääräisenkin mahdollisiin tuleviin projekteihin ja hommat natsasivat samaan hakureissuun (hyvin mahtuivatkin pakettiauton kyytiin) hiihtolomalla. Että kiva on työkavereita nähdä lomallakin. Alakuvan "nappis" taas osui silmään kotoani eteisen avainsäilytyksestä. Lokero huusi tyhjyyttään eikä oikein mikään natsannut. Kenkä on siis avaimenperä, jostakin meille juossut. Sitä ei ole meillä käytetty. No, mitäköhän keksisi kyljen reiän peitoksi...? En tiedä, mitä siinä on joskus ollut, mutta aivoni potkaisivat seuraavan ajatuspallon:
Jalkapallokenkä - Maradonan kuolema - "Jumalan käsi" eli Maradonan kuuluisa käsimaaliselitys - pieni lelunukke tulevan verstaani jossakin laatikossa. Maali ja siinä se!
Vielä puuttuu joistakin lokeroista tämä huikee oivalluskeksiminen ja siksi en vielä ole "virallisia" myyntikuvia ottanut. Niidenkin ottamisen ideointi on vielä vaiheessa😂...ehkä siis vielä palataan asiaan.
Saitko käsitystä steampunkista? Tai jos sinulla oli jo hyvä sellainen, osuinko lähimainkaan maaliin?
Ehkä semmoiset kymmenen vuotta sitten kirppareita kierrellessä tykästyin kovasti sorvattuihin kynttilänjalkoihin, jotka olivat myynnissä vähän siihen tyyliin, että kunhan myyjä eroon pääsisi. Hintakin oli sen mukainen. Eivät olleet ollenkaan trendikkäitä silloin. Nykyään olen huomannut hintojen nousseen, joten taitaa vientiä taas olla paremmin. Minä siis heitä keräilin jo vuosia sitten itsekin sitä silloin vähän ihmetellen. No, pari vuotta sitten vuorotteluvapaalle jäädessäni sain ällitällin ja hurjan luomisvimmakohtauksen: nyt alan niitä maalata! Mutta en suinkaan "trendivalkoisiksi", kalkkimaaleilla sutien vaan elämäniloisiksi, värikkäiksi ja ennen kaikkea yksilöiksi, jokaiselle oman nimenkin antaen. Parin vuoden aikana olen kehittynytkin ja omat kommervenkkini muodostanut. Haluatko, että kerron sinullekin? Ei se mitään, kerron silti!
Frenchic-kalkkimaali
Tämä kynttilänjalka oli kuvassa näkyvä räiskyvän punainen, mikä sekään ei ollut kyllä hullumpi ja palvelikin jonkin aikaa ihan tällaisenaan. Elsa-collie antaa vähän osviittaa kynttilänjalan koosta. Ja aina on muutenkin tunkemassa kuviin mukaan, varsinainen linssilude!
Vanha kynttilänjalka
Maalaatpa mitä vaan ja millä vaan, on vanhan maali- tai lakkapinnan hionta se numero yksi. Muutamia konsteja kokeiltuani olen löytänyt hiomasienet! Ja paras tähän mennessä on ollut Boschin hiomasieni keltaisella koodilla eli "fine", hieno. On kestävä ja pestävä. Muistelisin, että ostin omani ihan Motonetistä Salosta...
Hiomasieni
Näin talviaikaan, kun intoudun tähän puuhaan, suoritan hionnan tiskialtaassa. Enpä tiedä, johtuuko tämänkertainen viemäritukos hiontapölystä vai onko vaan vanhan talon viemärihirviöllä taas "semmoiset ajat"😅.
Hiomasieni
Hionnan jälkeen pyyhitään! Kierrätän tiskirätit pesukoneen kautta huuhaaräteiksi, joilla sitten voi pyyhkiä sitä sun tätä, mutta pyyhkimättä älä jätä!
Maalipölyjen pyyhintää
Pohjamaalaus näissäkin hommissa kannattaa. Kun maalaan akryyliväreillä, käytän Otex-pohjamaalia, mutta tämä kyseinen jalka sai käsittelyn Frenchic-sarjan kalkkimaaleilla. Sen pohjustin valkoisella saman sarjan maalilla. Ja "samalla hän maalasi myös paitansakin siin..." Ei koskaan ennen ja taas!
Pohjamaalaus
Ja sitten kävin välillä nukkumassa ja töissä (en kuitenkaan töissä nukkumassa) ja jatkoin projektia. Kun ei ole kiire, kannattaa antaa työn rauhassa kuivua. Värit olin päättänyt jo ja innoissani ekaa kerrosta jo maalannutkin, kunnes keksin, että voisin ehkä maalausta helpottaakseni saada tyviosan irti. Ruuvihan siellä pohjassa on! Ai, mikä riemukas oivallus!
Huomaatko kuvasta, minkä värin vaihdoin? Upea punainen "Hot lips" oli liian upea ja riiteli kovasti petroolinsinisen "Steel Tealin" kanssa. Söivät toistensa tehot. Punaista siis johonkin toiseen kohteeseen... Ajatus vaan alunperin oli, että vanhasta lookista muistuttaisi tämä punainen, mutta eipä sopinut alkuperäissuunnitelma! Näytti ihan liian amerikkalaiseltakin.
Kynttilänjalan tuunaus
Kahvi kynttilänjalkamaalarin kuosissa pitää, kuten videolta näet. Simo-mieheni aloitti salakuvaamisen, mutta minäpäs huomasinkin, vaikka aika omissa taivaanrannanmaalaamoissani olinkin.
Kolme kerrosta kaikenkaikkiaan maalasin ja siinä se sitten oli. Värit natsaa omasta mielestäni tosi kivasti ja tämä kynttilänjalka on vähän sellainen elegantimpi yksilö. Huuhaalle on tainnut kehkeytyä kaksi hieman erilaista tyyliä: värikkäät, vähän hassut akryylimaaleilla maalatut jalat ja sitten nämä hillitymmät, kalkkimaalein käsitellyt. Niin on monipuolinen maalari😁! Linkistä kuvakollaasin alla voit kurkata lisää! Tosin huomasin, että kylläpä mun kynttilänjalkakuvat laahaa hurjasti perässä...tarttis varmaan vähän päivittää.
Tältä nimenomaiselta kynttilänjalalta puuttuu vielä kokonaan nimi, eikä mitään sopivaa ole pulpahtanut mieleen! Olisiko sulla joku sopiva ehdotus? Samantyyppinen, aiemmin maalaamani (alakuvassa) sai nimekseen "Royal retro".
Ylläolevan kollaasin lahjoista osa on jäänyt esittelemättä. Kas kummaa, eihän mulla nyt yleensä mitään jää kesken! Hevimaalariystävän Eddie-pensselitaulu (ylh.vas.) pääsi hänen uuden työhallinsa seinälle muiden Iron Maiden-somisteiden kanssa ja vanhempieni 50-vuotishääpäivän kunniaksi pikaväsäämäni leipälapio (alh.vas.) on heillä seinällä. Niistä voit lukea lisää aiemmista postauksistani linkkiä klikkaamalla.
Seuraavana rippilahja entiselle oppilaalleni, Elvis-kissamme kasvattajalle. Hän aloitti ratsastusharrastuksen ja siitä syntyi idea. Itsellä sattuu olemaan melkoinen kokoelma sitä, tätä ja tota eli kaikenlaista niin hienoa ja kivaa, muttei mitenkään niin henkilökohtaisesti tärkeää, etteikö voisi idean iskiessä luopua. Olen aikamoinen hamsteri ja kirppiksillä kierrellessä tulee vaan jotain niin vastustamatonta vastaan, että pakko on kotiin tuoda. Täällä ne sitten pyörivät ja paikkojaan etsivät, osa jääden ja osa uuteen kotiin siirtyen. Suurimmalla osalla on kyllä jo ostopäätöksen hetkellä sijoituspaikka mielessä...mutta tämä kirppistely ja sijoittelu ansaitsisi oikeastaan jo ihan oman juttunsa pohdintoineen päivineen! Palataan rippiheppaan. Rippi-iässä tervetullein lahja on ihan rehellisesti raha. Useimmiten. Pelkkä raha vaan on persoonaton eikä mitenkään "ajatuksellinen". Minä yritän keksiä rahalle kylkiäisen (tai toisin päin), joka liittyy jotenkin saajaan. Mielessä pyöri kissaa, koiraa, kania, eläinrakas kun on hänkin. Sitten silmiini osui tämä kirpparilta kotiini laukannut heppa työpöydälläni. Hepasta kantojuhta rahasäkeille! Näin tein ja juhliin vein. Kortti kaulaan, johon vielä onnentoivotukset hevosenkenkään onnenpotkuina kirjaten.
Rippilahjaksi ratsastajalle
Rippilahja
Rippilahja
Koulumme rehtori on innokas Mersu-fani ja kanssani samaa vuosimallia, joten Levikset ovat tutut hänellekin muoruudesta. Työkaverit keksivät ehdottaa, josko minä värkkäisin jonkinlaisen "kortin". Toinen työkaveri, armoitettu runonikkari, kirjoitti taakse ihanan runon. Yhteistyötä siis! Harmi vaan, kun niin kova meno oli mersulla, etten kunnollista kuvaa edes ehtinyt ottaa. Kuvassa nimittäin homma vielä kesken, farkuntasku sun muut tilpehöörit liimaamatta ja lasikin pois paikaltaan. Ihan on vasta mallailuvaiheessa, mutta kyllä kai tästäkin kuvasta idea tulee selväksi? Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoista. Simo-mieheltäni puoliväkisin riistin Mersu-avaimenperän luvaten kyllä ostaa uuden... Hänkin tykkää mersuista, vaikka ihan muilla autoilla (ja traktorilla) ajeleekin.
50-vuotismuisto mersumiehelle
Seuraavassa kuvassa tilaustyö, jossa idea asiakkaan. Edelliseen lahjaideaan löytyy aasinsilta: asiakas oli nimittäin toinen työkaveri. Hän ei oikein keksinyt, miten idean toteuttaa eikä oikein ehtinyt asiaa miettiäkään. Niinpä hän kääntyi Hannahuuhaan puoleen ja Hannahuuhaa toteutti idean harmaalla farkunpalalla, valkoisella ja mustalla tekstiilivärillä ja Toyotalla. Siis ompelukoneella. Tuoli meni 30-vuotislahjaksi innokkaalle rallifanille; ihan oma katsomo Mikalle Toyota-tallista.
Kisajakkara moottoriurheilufanille
Naapuritaloomme, siihen ainoaan, joka meiltä näkyy, on muuttanut uudet asukkaat. Ja heti samantien menivät lisääntymäänkin! Ihana nuoripari sai suloisen tytön. Ja meidät kutsuttiin vauvakahville! Olimme tosi otettuja ja iloisia. Sitten tajusin, että kai se olisi mukava jotain viedä lahjaksikin. Sen verran maalaistollo olen, että tällaisen tajuamiseen voi mennä hetki jos toinenkin. Onneksi tajusin edes päivää ennen, niin ehti hyvin vielä väkertää! Pieniä pehmonalleja olen jostain syystä kirppareilta keräillyt (hintakatolla) pitkään. Niitä on melkoinen laatikollinen. Liiterin seinän vanhoja lautojakin löytyy , joten tuumasta toimeen ja 3D-taulua toteuttamaan. Tämäntyyppisiä nalletauluja olen tehnyt jo useamman, jokaisesta ihan uniikin ja erilaisen. Puodistani löydät näitä ja tilaten saat juuri sinun toiveisiisi räätälöidyn. mutta tämä oli se ihkaensimmäinen. Onnittelut naapurin pienelle Eden-tytölle.
Pehmonalletaulu
Pehmonalletaulu
Kaikkein ihaninta näiden tekemisessä on se keksimisen ilo! Ystävä joskus ihmetteli, että mistä näitä ideoita oikein pulppuaa... se on muuten vaikea kysymys vastata. Osittain varmasti syy on siinä, että on saattanut nähdä joskus jossain jotain, joka on jäänyt jonnekin muistin lokeroihin. Visuaalinen kun on. Osittain se kai on sitten sitä luovuutta ja mielikuvitusta? Sitä, kun päässä velloo melkoinen myrsky...
Eräs rouvashenkilö kyseli, että missä mä oikein huuhaapuuhailujani teen. Paljastan teille erään tärkeän toimipisteen, monitoimihuonekalun pienen torppamme pienessä tuvassa. Tämä lipasto on itse asiassa mieheni kirpparilta bongaama ja on syypää siihen, että tupaamme hiipi punaisen lisäksi myös vihreää. Minä kun saavuin paikan päällä lipastoa "tarkastamaan", olin vahvasti siinä uskossa, että kotiin päästyään se tulee saamaan jonkin muun värisen maalikerroksen päälleen. Vaan kun se sisään ja paikalleen kannettiin, totesin toisin! On juuri hieno juuri tällaisenaan! Vähän lisää vihreää sinne ja tänne, niin on kontrastit tuvassa kohdillaan.
Vanha lipasto
Vanha lipasto
Lipasto on varustettu takaa nousevalla lisätasolla, mutta sen hyödyntäminen ei alkuun juolahtanut mieleenkään. Kun runsaampi huuhailu alkoi, niin johan juolahti! Ainoa hankaluus vaan oli, että tarvitsin aina miehen apua lipaston kääntämiseen niin, että tason saa ylös. Kätevänä keksijänä hoksasin, että ei kun pyörät alle! Tätä muuten torpassamme harrastetaan paljonkin: pyörät löytyy divaanista, sohvapöytänä toimivasta arkusta, keittiösaarekkeesta... Viime mainitussa tosin ovat aivan turhat ja epäkäytännölliset, mutta siitä ehkä joskus toiste. Pyörät helpottaa aika ajoin iskevän mööpelivalssin tanssimista, kun pystyy yksin kohtauksen iskiessä valssaamaan.
Pyörät alle
Pyörien asennus taas sai aikaan uuden ongelman...tason jalat eivät tietenkään yllä lattiaan, kun pyörät ovat korkeammat kuin lipaston omat jalat. Hah, helppo homma! Pattingin pätkät ovat juuri oikean korkuiset ja sopivat säilytettäväksi lipaston uumenissa lipaston ollessa "kiinni".
Pattingista jalanjatke
Näin kun on lipaston laajennus suoritettu, on huuhailutilaa ihan kohtuulliset 110 x130 senttiä. Tosin, kun oikein on vauhti päällä, on kaikki muut mahdolliset ja mahdottomatkin tasot täynnä! Alla olevassa kuvassa on virittely vasta aluillaan lipaston päällä.
Lipasto avattuna
Minä kun olen vähän tällainen kontrastien ystävä ja väreistä tykkäävä, jaksan aina ihastella tämän lipaston, punaisen lehmäntaljan ja ei nyt enää niin valkoisen lattian yhdistelmää. Reipasta vastavärivoimaa! Aika kirjava on toisaalta koko tupa...minä saan energiaa väreistä!
Todellinen työpöytä
Lipasto on asunut meillä nyt...ööö, oliskohan neljä vuotta ja paljon on päällään kantanut, välillä vähän suojaessussa, välillä ihan nakuna. Yksi miinuspuolikin tosin löytyy. Sen verran on pituutta meikäläisellä, että on vähän turhan matala. Mutta ei kaiken (juuri minkään) tarvitse olla täydellistä! Lipasto on omia silmiä ja mieltä ilahduttava. Siinä tärkeimmät ja se riittää! Vielä saa palvella tässä tarkoituksessa. Ja vaikka eläkkeelle pääsisikin, en kokonaan luovu. Sitten sijoitetaan uudelleen uusiin, kevyempiin tehtäviin.
Koiramannekiini
Kissamannekiini
Kissamme Elvis viihtyy myös erinomaisesti lipaston päällä. Reitti ruokakipollekin kulkee tämän lipaston kautta toiselle lipastolle. Vielä ei ole mitään suurempaa katastrofia tapahtunut yhteistyömme tiimoilta, mutta kaipa sellainenkin vielä joskus tulee eteen.
Ennen vanhaan vihreä ei todellakaan kuulunut sisustuslempiväreihini, mutta tämän lipaston myötä on maku muuttunut. Ja varsinkin punaiseen yhdistettynä!!! Niin energinen yhdistelmä! Tällä hetkellä päässä vaan käy melkoinen värimyrsky, kun olen kyllästynyt tiskipenkin puunsävyyn. Senkin haluaisin maalata. Mietinnässä oli musta ja aika lähelle lipastonvihreä, joita mulla olisi molempia Frenchic-sarjanmaaleina (Al fresco-maalit, sävyt Blackjack ja Victory Lane) . Kurkkaa linkistä, jos kiinnostut! No, sitten someilin ja instassa eräs tuttu heitti uudeksi väriehdotukseksi turkoosin! Aargh, sekoitti mun pään entisestään! Tähän olen nimittäin jäänyt nyt vahvasti jumiin. Turkoosi tiskipenkki sopisi nimittäin todella iloisesti tupaan, mutta sitten ei kyllä minun silmään enää tuo vihreä istu kaveriksi. Punaisen kanssa herkullisia kumpikin, mutta triona ei toimi. Mun mielestä. Maalaisinko siis myös vihreän lipaston vai siirtyisikö se muihin tehtäviin? Mitä tilalle huuhailutasoksi? Ei oo helppoo! Heitäpä sinäkin kommenttia ja sekoita mun ajatuksia lisää! Kollaasissa on mun pikaisesti kännykällä maalaamia "konkretisointikuvia"...
Tiskipenkin väri
Että kyllä se on semmosta vaihtelun kaipuuta meitin tämmösten ihmisten!
