tiistai 2. maaliskuuta 2021

Steampunkkari

 Onko steampunk sinulle tuttu? Minä olen ihastellut jo pitkään tätä tyylilajia. Kuvia on tullut selailtua Pinterestissä varmaan tuhansia...itseäni kiinnostaa lähinnä steampunk sisustuksessa, vaikka kyllä tyylisuunnan vaatetuskin aika metkannäköistä on! En jaa (jos nyt niin olen ajatellutkaan) erityisemmin tämän kulttuurin ajatuksia tms, mutta tyyli sisustusmielessä kiehtoo.

Seuraavassa muutamia "steampunk-määritelmiä", joita netistä löysin näillä silmillä ja rilleillä😵. Mun hakumetodeilla jäin käsitykseen, että eipä siitä ihan hirveästi löydykään asiaa. Tähän "hullu tiedenainen"-kuvaan liittyy metka silmälääkäriepisodi taannoin, mutta eipä siitä sen enempää. Kokeilinpa vaan saada kuvankäsittelyllä tähän selfieenkin vähän steampunkia.

Steampunk-selfie

Määritelmät eivät välttämättä ole niitä parhaita eivätkä ihan vastaa omaa mielikuvaani ja käsitystäni, sitä "Huuhaa-höyrypunkkia". Kurkkaa kumminkin, jos siltä tuntuu.

Itse olen muodostanut oman käsitykseni enimmäkseen Pinterestissä sukellellen ja tarpeeksi ihasteltuani loin jopa oman taulun aiheesta. Kun kurkkaat, saat ehkä paremman käsityksen, miten ja millaisena minä sen olen sisäistänyt...



Pitkään olen myös hautonut ajatusta ryhtyä itse tuunaamaan steampunk-henkeen. Nyt, juuri päättyneellä hiihtolomalla sen tein. Kun ei sitten ne hiihtokelit kuitenkaan natsanneet, vaikka ladunkin omille pelloille umpihankeen loman alkajaisviikonloppuna hiihdin. Hiihto vaihtui huuhasteluun...

Mistä lähdettiin? Olen saanut siskoltani kaksi melko tylsää lokerikkoa, joissa hänen poikansa, nyt jo teini, säilytti tärkeitä legoukkeleitaan. Toisen olen tuunannut ja myynytkin aikoja sitten. Kerroinkin sen valmistumisesta jokunen postaus sitten ja voit kurkata sen tästä. Näet samalla, miltä lokerikko näytti ennen tuunausta.

Rehellisyyden nimissä virheiltä, vaikeuksilta ja v-alkuisilta sanoilta ei tässä projektissa säästytty. Mutta on vaan meikäläisessä melkoinen annos sitkeyttä ja kestävyyttä, kun oikein jostain innostuu! Enkä olekaan vähään aikaan näin kovin innostunutkaan. Projektin aloituspäivänä tajusin vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä, että enhän ole vielä mitään edes syönyt. Tämä tosiasia iski tajuntaani vasta, kun Elsa-koira alkoi ilmoitella, että voitais vaikka mennä lenkille. Nyt on pakko kuitenkin sanoa, että oltiinhan me nyt sentään aamupissatukset ja hänen ruuat hoidettu. Ja tietysti pannullinen junttilattekahvia hörpitty! On se inspiraatioinnostus vaan tosiaan aika voimallinen tunne...

Kuvakollaasissa vähän tunnelmia, vähän steampunk-hengessä, vähän heikonlaisesti...vähän kökkö koko kollaasi😂.

Steampunk


Tätä postausta kirjoittaessani tajusin myös, että olenhan minä jo aikaisemminkin, tiedostamattani, tuunaillut tauluja pienellä steampunk-twistillä! Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa, oletko samaa mieltä.

Steampunk

Tätä postausta kirjoittaessani olen myös huomannut, että kotoanihan löytyy aika paljonkin steampunk-vaikutteita...mutta se jääköön toiseen kertaan tai kokonaan. 

Nyt vihdoin viimein paljastan vielä hieman keskeneräisen, virallisen tajunnallisesti ensimmäisen steampunk-tyylisen tuunaukseni. Tai siis muutaman yksityiskohdan. Pakostahan näihin juttuihin tunkee mukaan jokin oma mauste ja minulla se taitaa olla  huuhaahuumori. Jokaiseen lokeroon liittyy enemmän tai vähemmän jokin tarina tai kokonaisuus, jota olen päässäni pähkäillyt. Jos vaikka nimettäisi tämä tyyli sitten Huuhaa-höyrypunkiksi...?

Steampunk

Steampunk

Yläkuvassa näkyvä "lokero", jossa vauva huutaa, vaati pientä tutinmetsästystä. Se oli vaan pakkomielteenä, että siihen on tutti saatava, steampunk-värityksellä. Omista varastoista ei kyllä löydy tutin tuttia...mutta niin kuin huuhaafilosofiani jälleen kerran todisti, asioilla on tapana järjestyä! Työkaverini tarjosi minulle monenmoista "roinaa" tuunattavaksi vinttiään siivottuaan ja tulipa mieleen kysäistä, josko olisi heille jäänyt tutteja pyörimään, kolme pientä lasta kun on. Ja olihan heillä, ihan valittavaksi asti! Sain muutaman ylimääräisenkin mahdollisiin tuleviin projekteihin ja hommat natsasivat samaan hakureissuun (hyvin mahtuivatkin pakettiauton kyytiin) hiihtolomalla. Että kiva on työkavereita nähdä lomallakin. Alakuvan "nappis" taas osui silmään kotoani eteisen avainsäilytyksestä. Lokero huusi tyhjyyttään eikä oikein mikään natsannut. Kenkä on siis avaimenperä, jostakin meille juossut. Sitä ei ole meillä käytetty. No, mitäköhän keksisi kyljen reiän peitoksi...? En tiedä, mitä siinä on joskus ollut, mutta aivoni potkaisivat seuraavan ajatuspallon: 
Jalkapallokenkä - Maradonan kuolema - "Jumalan käsi" eli Maradonan kuuluisa käsimaaliselitys - pieni lelunukke tulevan verstaani jossakin laatikossa. Maali ja siinä se! 

Vielä puuttuu joistakin lokeroista tämä huikee oivalluskeksiminen ja siksi en vielä ole "virallisia" myyntikuvia ottanut. Niidenkin ottamisen ideointi on vielä vaiheessa😂...ehkä siis vielä palataan asiaan. 

Saitko käsitystä steampunkista? Tai jos sinulla oli jo hyvä sellainen, osuinko lähimainkaan maaliin? 

TÄYTTÄ HÖYRYÄ ETEENPÄIN!





sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Kynttilänjalan pedikyyri

 Ehkä semmoiset kymmenen vuotta sitten kirppareita kierrellessä tykästyin kovasti sorvattuihin kynttilänjalkoihin, jotka olivat myynnissä vähän siihen tyyliin, että kunhan myyjä eroon pääsisi. Hintakin oli sen mukainen. Eivät olleet ollenkaan trendikkäitä silloin. Nykyään olen huomannut hintojen nousseen, joten taitaa vientiä taas olla paremmin. Minä siis heitä keräilin jo vuosia sitten itsekin sitä silloin vähän ihmetellen. No, pari vuotta sitten vuorotteluvapaalle jäädessäni sain ällitällin ja hurjan luomisvimmakohtauksen: nyt alan niitä maalata! Mutta en suinkaan "trendivalkoisiksi", kalkkimaaleilla sutien vaan elämäniloisiksi, värikkäiksi ja ennen kaikkea yksilöiksi, jokaiselle oman nimenkin antaen. Parin vuoden aikana olen kehittynytkin ja omat kommervenkkini muodostanut. Haluatko, että kerron sinullekin? Ei se mitään, kerron silti!

Frenchic-kalkkimaali

Tämä kynttilänjalka oli kuvassa näkyvä räiskyvän punainen, mikä sekään ei ollut kyllä hullumpi ja palvelikin jonkin aikaa ihan tällaisenaan. Elsa-collie antaa vähän osviittaa kynttilänjalan koosta. Ja aina on muutenkin tunkemassa kuviin mukaan, varsinainen linssilude!

Vanha kynttilänjalka

Maalaatpa mitä vaan ja millä vaan, on vanhan maali- tai lakkapinnan hionta se numero yksi. Muutamia konsteja kokeiltuani olen löytänyt hiomasienet! Ja paras tähän mennessä on ollut Boschin hiomasieni keltaisella koodilla eli "fine", hieno. On kestävä ja pestävä. Muistelisin, että ostin omani ihan Motonetistä Salosta...

Hiomasieni

Näin talviaikaan, kun intoudun tähän puuhaan, suoritan hionnan tiskialtaassa. Enpä tiedä, johtuuko tämänkertainen viemäritukos hiontapölystä vai onko vaan vanhan talon viemärihirviöllä taas "semmoiset ajat"😅. 

Hiomasieni

Hionnan jälkeen pyyhitään! Kierrätän tiskirätit pesukoneen kautta huuhaaräteiksi, joilla sitten voi pyyhkiä sitä sun tätä, mutta pyyhkimättä älä jätä!

Maalipölyjen pyyhintää

Pohjamaalaus näissäkin hommissa kannattaa. Kun maalaan akryyliväreillä, käytän Otex-pohjamaalia, mutta tämä kyseinen jalka sai käsittelyn Frenchic-sarjan kalkkimaaleilla. Sen pohjustin valkoisella saman sarjan maalilla. Ja "samalla hän maalasi myös paitansakin siin..." Ei koskaan ennen ja taas!

Pohjamaalaus

Ja sitten kävin välillä nukkumassa ja töissä (en kuitenkaan töissä nukkumassa) ja jatkoin projektia. Kun ei ole kiire, kannattaa antaa työn rauhassa kuivua. Värit olin päättänyt jo ja innoissani ekaa kerrosta jo maalannutkin, kunnes keksin, että voisin ehkä maalausta helpottaakseni saada tyviosan irti. Ruuvihan siellä pohjassa on! Ai, mikä riemukas oivallus! 

Huomaatko kuvasta, minkä värin vaihdoin? Upea punainen "Hot lips" oli liian upea ja riiteli kovasti petroolinsinisen "Steel Tealin" kanssa. Söivät toistensa tehot. Punaista siis johonkin toiseen kohteeseen... Ajatus vaan alunperin oli, että vanhasta lookista muistuttaisi tämä punainen, mutta eipä sopinut alkuperäissuunnitelma! Näytti ihan liian amerikkalaiseltakin.

Kynttilänjalan tuunaus

Kahvi kynttilänjalkamaalarin kuosissa pitää, kuten videolta näet. Simo-mieheni aloitti salakuvaamisen, mutta minäpäs huomasinkin, vaikka aika omissa taivaanrannanmaalaamoissani olinkin.


Kolme kerrosta kaikenkaikkiaan maalasin ja siinä se sitten oli. Värit natsaa omasta mielestäni tosi kivasti ja tämä kynttilänjalka on vähän sellainen elegantimpi yksilö.  Huuhaalle on tainnut kehkeytyä kaksi hieman erilaista tyyliä: värikkäät, vähän hassut akryylimaaleilla maalatut jalat ja sitten nämä hillitymmät, kalkkimaalein käsitellyt. Niin on monipuolinen maalari😁! Linkistä kuvakollaasin alla voit kurkata lisää! Tosin huomasin, että kylläpä mun kynttilänjalkakuvat laahaa hurjasti perässä...tarttis varmaan vähän päivittää.

Vanha kynttilänjalka



Tältä nimenomaiselta kynttilänjalalta puuttuu vielä kokonaan nimi, eikä mitään sopivaa ole pulpahtanut mieleen! Olisiko sulla joku sopiva ehdotus? Samantyyppinen, aiemmin maalaamani (alakuvassa) sai nimekseen "Royal retro".

Kynttilänjalka


TERVEISIÄ TAIVAANRANNANMAALAAMOSTA!

KEVÄTTÄ KOHTI KOHINALLA!


tiistai 2. helmikuuta 2021

Ite tehtyjä lahjoja ja muistamisia, jakso 3

Lahjat persoonallisesti

 Ylläolevan kollaasin lahjoista osa on jäänyt esittelemättä. Kas kummaa, eihän mulla nyt yleensä mitään jää kesken! Hevimaalariystävän Eddie-pensselitaulu (ylh.vas.) pääsi hänen uuden työhallinsa seinälle muiden Iron Maiden-somisteiden kanssa ja vanhempieni 50-vuotishääpäivän kunniaksi pikaväsäämäni leipälapio (alh.vas.) on heillä seinällä. Niistä voit lukea lisää aiemmista postauksistani linkkiä klikkaamalla.

Seuraavana rippilahja entiselle oppilaalleni, Elvis-kissamme kasvattajalle. Hän aloitti ratsastusharrastuksen ja siitä syntyi idea. Itsellä sattuu olemaan melkoinen kokoelma sitä, tätä ja tota eli kaikenlaista niin hienoa ja kivaa, muttei mitenkään niin henkilökohtaisesti tärkeää, etteikö voisi idean iskiessä luopua. Olen aikamoinen hamsteri ja kirppiksillä kierrellessä tulee vaan jotain niin vastustamatonta vastaan, että pakko on kotiin tuoda. Täällä ne sitten pyörivät ja paikkojaan etsivät, osa jääden ja osa uuteen kotiin siirtyen. Suurimmalla osalla on kyllä jo ostopäätöksen hetkellä sijoituspaikka mielessä...mutta tämä kirppistely ja sijoittelu ansaitsisi oikeastaan jo ihan oman juttunsa pohdintoineen päivineen! Palataan rippiheppaan. Rippi-iässä tervetullein lahja on ihan rehellisesti raha. Useimmiten. Pelkkä raha vaan on persoonaton eikä mitenkään "ajatuksellinen". Minä yritän keksiä rahalle kylkiäisen (tai toisin päin), joka liittyy jotenkin saajaan. Mielessä pyöri kissaa, koiraa, kania, eläinrakas kun on hänkin. Sitten silmiini osui tämä kirpparilta kotiini laukannut heppa työpöydälläni. Hepasta kantojuhta rahasäkeille! Näin tein ja juhliin vein. Kortti kaulaan, johon vielä onnentoivotukset hevosenkenkään onnenpotkuina kirjaten.

Rippilahjaksi ratsastajalle

Rippilahja

Rippilahja

Koulumme rehtori on innokas Mersu-fani ja kanssani samaa vuosimallia, joten Levikset ovat tutut hänellekin muoruudesta. Työkaverit keksivät ehdottaa, josko minä värkkäisin jonkinlaisen "kortin". Toinen työkaveri, armoitettu runonikkari, kirjoitti taakse ihanan runon. Yhteistyötä siis! Harmi vaan, kun niin kova meno oli mersulla, etten kunnollista kuvaa edes ehtinyt ottaa. Kuvassa nimittäin homma vielä kesken, farkuntasku sun muut  tilpehöörit liimaamatta ja lasikin pois paikaltaan. Ihan on vasta mallailuvaiheessa, mutta kyllä kai tästäkin kuvasta idea tulee selväksi? Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoista. Simo-mieheltäni puoliväkisin riistin Mersu-avaimenperän luvaten kyllä ostaa uuden... Hänkin tykkää mersuista, vaikka ihan muilla autoilla (ja traktorilla) ajeleekin.

50-vuotismuisto mersumiehelle

Seuraavassa kuvassa tilaustyö, jossa idea asiakkaan. Edelliseen lahjaideaan löytyy aasinsilta: asiakas oli nimittäin toinen työkaveri. Hän ei oikein keksinyt, miten idean toteuttaa eikä oikein ehtinyt asiaa miettiäkään. Niinpä hän kääntyi Hannahuuhaan puoleen ja Hannahuuhaa toteutti idean harmaalla farkunpalalla, valkoisella ja mustalla tekstiilivärillä ja Toyotalla. Siis ompelukoneella. Tuoli meni 30-vuotislahjaksi innokkaalle rallifanille; ihan oma katsomo Mikalle Toyota-tallista.

Kisajakkara moottoriurheilufanille

Naapuritaloomme, siihen ainoaan, joka meiltä näkyy, on muuttanut uudet asukkaat. Ja heti samantien menivät lisääntymäänkin! Ihana nuoripari sai suloisen tytön. Ja meidät kutsuttiin vauvakahville! Olimme tosi otettuja ja iloisia. Sitten tajusin, että kai se olisi mukava jotain viedä lahjaksikin. Sen verran maalaistollo olen, että tällaisen tajuamiseen voi mennä hetki jos toinenkin. Onneksi tajusin edes päivää ennen, niin ehti hyvin vielä väkertää! Pieniä pehmonalleja olen jostain syystä kirppareilta keräillyt (hintakatolla) pitkään. Niitä on melkoinen laatikollinen. Liiterin seinän vanhoja lautojakin löytyy , joten tuumasta toimeen ja 3D-taulua toteuttamaan. Tämäntyyppisiä nalletauluja olen tehnyt jo useamman, jokaisesta ihan uniikin ja erilaisen. Puodistani löydät näitä ja tilaten saat juuri sinun toiveisiisi räätälöidyn. mutta tämä oli se ihkaensimmäinen. Onnittelut naapurin pienelle Eden-tytölle.

Pehmonalletaulu

Pehmonalletaulu

Kaikkein ihaninta näiden tekemisessä on se keksimisen ilo! Ystävä joskus ihmetteli, että mistä näitä ideoita oikein pulppuaa... se on muuten vaikea kysymys vastata. Osittain varmasti syy on siinä, että on saattanut nähdä joskus jossain jotain, joka on jäänyt jonnekin muistin lokeroihin. Visuaalinen kun on. Osittain se kai on sitten sitä luovuutta ja mielikuvitusta? Sitä, kun päässä velloo melkoinen myrsky...

JA NYT SALAMANA HUUHAILEMAAN UKKOSEN LAILLA!

 

tiistai 26. tammikuuta 2021

Mun monitoimilipasto

 Eräs rouvashenkilö kyseli, että missä mä oikein huuhaapuuhailujani teen. Paljastan teille erään tärkeän toimipisteen, monitoimihuonekalun pienen torppamme pienessä tuvassa. Tämä lipasto on itse asiassa mieheni kirpparilta bongaama ja on syypää siihen, että tupaamme hiipi punaisen lisäksi myös vihreää. Minä kun saavuin paikan päällä lipastoa "tarkastamaan", olin vahvasti siinä uskossa, että kotiin päästyään se tulee saamaan jonkin muun värisen maalikerroksen päälleen. Vaan kun se sisään ja paikalleen kannettiin, totesin toisin! On juuri hieno juuri tällaisenaan! Vähän lisää vihreää sinne ja tänne, niin on kontrastit tuvassa kohdillaan.

Vanha lipasto

Vanha lipasto

Lipasto on varustettu takaa nousevalla lisätasolla, mutta sen hyödyntäminen ei alkuun juolahtanut mieleenkään. Kun runsaampi huuhailu alkoi, niin johan juolahti! Ainoa hankaluus vaan oli, että tarvitsin aina miehen apua lipaston kääntämiseen niin, että tason saa ylös. Kätevänä keksijänä hoksasin, että ei kun pyörät alle! Tätä muuten torpassamme harrastetaan paljonkin: pyörät löytyy divaanista, sohvapöytänä toimivasta arkusta, keittiösaarekkeesta... Viime mainitussa tosin ovat aivan turhat ja epäkäytännölliset, mutta siitä ehkä joskus toiste. Pyörät helpottaa aika ajoin iskevän mööpelivalssin tanssimista, kun pystyy yksin kohtauksen iskiessä valssaamaan. 

Pyörät alle

Pyörien asennus taas sai aikaan uuden ongelman...tason jalat eivät tietenkään yllä lattiaan, kun pyörät ovat korkeammat kuin lipaston omat jalat. Hah, helppo homma! Pattingin pätkät ovat juuri oikean korkuiset ja sopivat säilytettäväksi lipaston uumenissa lipaston ollessa "kiinni".

Pattingista jalanjatke

Näin kun on lipaston laajennus suoritettu, on huuhailutilaa ihan kohtuulliset 110 x130 senttiä. Tosin, kun oikein on vauhti päällä, on kaikki muut mahdolliset ja mahdottomatkin tasot täynnä! Alla olevassa kuvassa on virittely vasta aluillaan lipaston päällä.

Lipasto avattuna

Minä kun olen vähän tällainen kontrastien ystävä ja väreistä tykkäävä, jaksan aina ihastella tämän lipaston, punaisen lehmäntaljan ja ei nyt enää niin valkoisen lattian yhdistelmää. Reipasta vastavärivoimaa! Aika kirjava on toisaalta koko tupa...minä saan energiaa väreistä!

Todellinen työpöytä

Lipasto on asunut meillä nyt...ööö, oliskohan neljä vuotta ja paljon on päällään kantanut, välillä vähän suojaessussa, välillä ihan nakuna. Yksi miinuspuolikin tosin löytyy. Sen verran on pituutta meikäläisellä, että on vähän turhan matala. Mutta ei kaiken (juuri minkään) tarvitse olla täydellistä! Lipasto on omia silmiä ja mieltä ilahduttava. Siinä tärkeimmät ja se riittää! Vielä saa palvella tässä tarkoituksessa. Ja vaikka eläkkeelle pääsisikin, en kokonaan luovu. Sitten sijoitetaan uudelleen uusiin, kevyempiin tehtäviin.

Koiramannekiini

Kissamannekiini

Kissamme Elvis viihtyy myös erinomaisesti lipaston päällä. Reitti ruokakipollekin kulkee tämän lipaston kautta toiselle lipastolle. Vielä ei ole mitään suurempaa katastrofia tapahtunut yhteistyömme tiimoilta, mutta kaipa sellainenkin vielä joskus tulee eteen. 

Ennen vanhaan vihreä ei todellakaan kuulunut sisustuslempiväreihini, mutta tämän lipaston myötä on maku muuttunut. Ja varsinkin punaiseen yhdistettynä!!! Niin energinen yhdistelmä! Tällä hetkellä päässä vaan käy melkoinen värimyrsky, kun olen kyllästynyt tiskipenkin puunsävyyn. Senkin haluaisin maalata. Mietinnässä oli musta ja aika lähelle lipastonvihreä, joita mulla olisi molempia Frenchic-sarjan maaleina (Al fresco-maalit, sävyt Blackjack ja Victory Lane) . Kurkkaa linkistä, jos kiinnostut! No, sitten someilin ja instassa eräs tuttu heitti uudeksi väriehdotukseksi turkoosin! Aargh, sekoitti mun pään entisestään! Tähän olen nimittäin jäänyt nyt vahvasti jumiin. Turkoosi tiskipenkki sopisi nimittäin todella iloisesti tupaan, mutta sitten ei kyllä minun silmään enää tuo vihreä istu kaveriksi. Punaisen kanssa herkullisia kumpikin, mutta triona ei toimi. Mun mielestä. Maalaisinko siis myös vihreän lipaston vai siirtyisikö se muihin tehtäviin? Mitä tilalle huuhailutasoksi? Ei oo helppoo! Heitäpä sinäkin kommenttia ja sekoita mun ajatuksia lisää! Kollaasissa on mun pikaisesti kännykällä maalaamia "konkretisointikuvia"...

Tiskipenkin väri


Että kyllä se on semmosta vaihtelun kaipuuta meitin tämmösten ihmisten!

VÄRIÄ ELÄMÄÄN !



perjantai 11. joulukuuta 2020

Farkkua lampunvarjostimeksi

 


Vanhoista farkuista on moneksi. Jopa saumat ovat monikäyttöisiä. Lampunvarjostimia on tullut päällystettyä jokunen ja viimeisin tilaus olikin varsin komian kokoinen! Vähän tuumailin, että tuleekohan jo liian painava, mutta hyvinhän tuo onnistui. 

Tuunattu lampunvarjostin

Kyllähän siinä sakset sauhusivat ja kuumaliimapistooli hehkui. Patruunoiden laskemisessa menin sitten kuitenkin sekaisin, mutta useampi kymmenen niitäkin kului. Tarpeeksi pitkiä farkkuja tuskin on olemassakaan, että yhden kierroksen olisi yhdellä saumalla ympäri päässyt, mutta tyyliin ihan sopii, että sauma vaihtuu kesken kierroksenkin. Ei mitenkään hullumman näköinen.

Farkkukierrätys


Tässä kuvassa lamppu on kohteessaan; vanhan maalaistalon hurmaavalla sinisellä kuistilla. Eikö vaan sopisi tuoleille vielä farkkutyynytkin? Kehtaiskohan markkinoida ideaa kuistin omistajalle eli lampun tilaajalle...? 

Farkunsinistä sisustukseen

Tässä vielä muutamia vanhempia tuotoksia ajalta, jolloin kuvaustaitoni olivat vielä nykyistäkin surkeammat. No, ehkä itse tuunaustekniikkakin vielä vähän hakusessa...tekemällä oppii!

Farkkukierrätys

Ystäväni uusi koko eteisaulansa ja lisäsi mausteeksi vähän Hannahuuhaan farkkua. Sopii tuo hirsi ja farkkukin kivasti yhteen, vai mitä? Vanhoja molemmat!

Farkunsinistä sisustukseen

Farkkusaumoilla ja vyölenkeillä voi tuunata vanhoja kehyksiäkin! Tässäkin projektissa on kovasti ammuskeltu, nimittäin kuumaliimapistoolilla.

Farkkua sisustukseen

Eikö olekin todella kaunis ja hienosti muotoiltu tuo mietelause kehyksissä? Viisas mies oli, Gandhi.

OLE YSTÄVÄLLINEN AINA, KUN SE ON MAHDOLLISTA.

SE ON AINA MAHDOLLISTA.

- Mahatma Gandhi -

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Lisää lahjaideoita (kun kerran pyydettiin;))

Persoonalliset lahjaideat


Edellinen postaus lahjaideoista paisui jo yhden esittelystä, joten jatketaan vähän lisää. Katsotaan, kuinka monta saan tässä esiteltyä ennen kuin tulee "raja" vastaan...

Jatketaanpa järjestyksessä eli ylhäältä vasemmalta. Lahjan saaja on hyvä ystävä, ammatiltaan maalari (nykytermein pintakäsittelijä) ja armoitettu Iron Maiden-fani. Näistä tekijöistä siis lähdin ideaa työstämään. 50 vuotta tuli maalari-Markolla täyteen tämän vuoden syyskuussa ja siinä iässähän löytyy jo kattila jos toinenkin, joten turha on mitään kippoa tai kuppoa lahjustaa. Huuhaa-taulua hänellä ei kuitenkaan vielä ollut 😆. Kurkkaa juhlakalun maalausfirman fb-sivulle, jos on maalaustarvetta Salon seudulla!

Kuten Huuhaa-filosofiaan kuuluu, käytetään materiaaleina jotain jo valmiiksi olevaa. Siinähän yksi mauste tähän kehittelyyn onkin; mitä löytyy ja  mitä löytöjä yhdistellen syntyy. Tällaisia tauluja varastoistani löytyi kaksi kappaletta, joten siitäpä raamit maalari & Iron Maiden- teemaan. Tausta auki ja pähkinät pois! Teksti (nutmeg) oli liimattu, joten sen poisto pakotti keksimään jotain revityn kohdan päälle.

Persoonalliset lahjat

Mikäpä sitten sen enemmän maalariteemaa kuin pensseli? Sellainenkin löytyy, yllättäen useampikin! Pensseliin voi myös lisätä Iron Maidenin Eddien kuvansiirtotekniikalla. Siis nettiin ja tulostamaan Eddien pärstä sopivan kokoisena. Samaan paperiin liitin myös Union Jack-lipun bändin kotimaan kunniaksi. Lippu oli ensin ajatuksena laittaa paspiksen taustaksi, mutta koska tosiaan mainitsemani tekstin poistaminen jätti ruman jäljen, täytyi idistä vähän muokata. Punainen tausta viittaa taloomme, jonka maalaukseen lahjan saaja on osallistunut. Ja torppammehan on punainen, vaikkei tosin kyseisen kartongin punainen. Ja sitten nuo kuvan pienet puulisukkeet, kruunu ja numerot...myönnän, ne ovat uusia, halvalla hankittu pusseittain.

Persoonalliset lahjat

Ylemmässä kuvassa näkyvä pensseli on jo saanut Eddien naaman Eri Keeperillä liimattuna. Edellisessä postauksessa kerroin tarkemmin tekniikasta, katso tästä. Muutaman erikokoisen pärstän tulostin, joista sitten sopiva koko pensseliin valikoitui. Ihan sattumalta tuli otettua taulua varten 50 millin pensseli, ja sehän passaa vallan mainiosti 50-vuotislahjaan!

Persoonalliset lahjat

Valkoinen kehys kaipasi särmää, joten hevihenkeen maalasin mustaksi. Lasia ei saanut irti, mutta onneksi on maalarinteippiä.

Kehyksen maalaus

Ja sitten taas päästään tähän ikiongelmaan: kuvaamistaitoihin! Valmiin tuotoksen kuvat eivät vaan ole mitenkään meikäläisen taidoilla onnistuneita saati "myyviä". Kun ei osaa, ei oikein kiinnosta eikä opi... tulee sitten mitä tulee. Hauskaa on toisaalta silti muokkailla kuvaa erilaisilla kuvankäsittelysovelluksilla. Tässä (kuten monessa muussakin) olen käyttänyt PicsArt-kännykkäsovellusta. Sitäkään en kovin taiten hallitse, mutta olenpahan jotain kikkoja oppinut käyttämään. 

Persoonalliset lahjaideat

Hah, ja taas sain yhdestä "tikusta" asiaa ihan riittämiin yhteen postaukseen. Ehkäpä teenkin seuraavan jutun ihan ilman tekstejä, kuvat vaan! No, kuvatekstit jos edes kirjailisin...
Nyt ei muuta kun

HEVITUKKA HEILUMAAN!

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Uniikkeja DIY-lahjoja

 

Aina on aihetta juhlaan! Mutta mitä viedä lahjaksi juhlan sankarille!?! Nuorisolle raha on ehkä kuitenkin se mieluisin, mutta niin persoonaton. Vanhemmille päivänsankareille taas on hankala viedä mitään, kun kuitenkin jo kaikenlaista on. Minä yritän keksiä jotain "muistoa", persoonallista, lahjan saajan elämään ja intresseihin liittyvää. Ja ennen kaikkea itse tehtyä, useimmiten kierrätysmateriaaleista. Toteutan ideoitani ja mielikuvitustani myös tilauksesta muille. Vilautan tässä postauksessa muutamia tekeleitäni. Jos vaikka sinäkin saisit ideanpoikasen ja/tai haluat "ulkoistaa" tekemisen minulle.

DIY-lahja

Vanhemmilleni tuli 50 aviovuotta täyteen syyskuussa 2019. Tyypilliseen tapaani asia tavoitti tajuntani päivää ennen juhlallisuuksia. "Viime hetki paras hetki"-aivopyörremyrsky alkoi. Siskoni oli lähettänyt perheemme What'sApp-ryhmään kivan kuvan äidistä ja isästä kilistämässä ravintolassa juhlan kunniaksi, vähän jo ennakkoon harjoitellen. Voisiko sitä hyödyntää...haa, juuri näin jossakin instanssissa hauskan kuvansiirtotekniikan, johon tarvittavat ainekset löytyisivät kotoa. Pikkuisen kiirettä vaan pukkasi, että ehtii kuivua! Ja mihin hemmetin puuhun sen siirrän??? Kuvan käsittelin ruskeasävyiseksi ja tulostinkin jo, vaikken vieläkään keksinyt siirtokohdetta. Pyörinä ja hyörinä kaapeissa, hyllyillä, keskusvarastossa, mökillä, joka puolella...ja hah, lyhytvartinen leipälapio löytyi! Ihan sieltä, mistä aloitin eli tuvasta. Kelvatkoon! Voin sanoa, etten todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta kuvansiirtoharjoituksena toimi loistavasti.  

Kultahääpäivämuisto vanhemmilleni

Virallisia kuvansiirtomömmöjähän myydään askartelukaupoissa, mutta jossakin törmäsin tietoon, että ihan tavis Eri Keeper toimii myös. Kun haluaa siirtää tulostetun kuvan, sen pitää olla kuitenkin lasertulostimella tulostettu. Tätähän en tiennyt, mutta onneksi tulostimemme on sellainen. Tärkeää on myös hoksata, että esim. tekstiä tulostaessa ja siirrettäessä se kääntyy peilikuvaksi, joten kannattaa tehdä se vaihe jo tietsalla valmiiksi. Tässä tapauksessa sillä ei ollut merkitystä, ovatpa vaan vanhemmat siirteessä vaihtaneet puolia alkuperäiseen kuvaan verrattuna. Kuvaan, siis ihan oikealle puolelle, tasaisesti Eri Keeperiä ja liimaus puulle. Kannattaa antaa kuivua ainakin yön yli. Enempää aikaa ei ollutkaan, sillä seuraavana päivänä lähdimme Poriin juhlistamaan kultahääparia. Muut koristelut ja härpäkkeet suunnittelin siis jo ennen kuvan liimausta valmiiksi. Puiset numerot kertovat aviovuosien määrän (ei siis ikää!) ja neljä sydäntä jälkikasvun lukumäärän. Ornamenttien reunoja töpsöttelin vähän ruskealla vahalla, en tiedä miksi. Niin vaan päädyin tekemään.

Kuvansiirto puulle

Aamulla kiireesti krapsuttamaan paperi pois. Ensin kastelin kohtalaisen hyvin paperin ja sitten hinkkasin rätillä ja sormilla sen pois. Ja kuvahan jäi puupintaan! Hinkkasin vähän voimakkaammin vielä reunoja, niin näyttää kivasti kuluneelta. Kyllähän nyt 50:ssä vuodessa vähän jo kulumia tuleekin... Jonkin aikaa odottelin, että puu kuivahtaa ja samaisella Eri Keeperillä liimasin puiset koristeet paikoilleen.

Kuvansiirto puulle

Kuten jo aiemminkin totesin, en todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tuo leipälapio on jotenkin typerä. Mittasuhteetkin kuvaan nähden vinksallaan...liian iso, väärän mallinen. Mutta kun on tällainen impulsiivinen eikä stressaa asioita hirveästi etukäteen, saati edes muista miettiä. Toisaalta, usein "viime hetki paras hetki"- taktiikalla tulee ainakin valmista! Ja seuraavaa tehdessä osaa jo välttää pahimmat mokat. Ja hah, minähän en aina tahdo virheistä oppia, vaan saatan tehdä samat virheet useaan kertaan ihan vain varmistaakseni, että opin kunnolla.

Vaikka lahja ei siis todellakaan ollut mitenkään täydellinen saati niin kovin onnistunutkaan, pitävät vanhemmat sitä kiltisti edelleen seinällä. Se muistaminenhan siinä kuitenkin on se juttu. Ja minulla on aika iso osuus heidän naimisiin menolleen. Ehdin pari kuukautta sitä kovaan ääneen huutaa ja rääkyä, ennen kuin ymmärsivät sanoa toisilleen virallisesti tahdon. Ja ihan ihkut, maailman parhaat vanhemmat mulla on! Suvaitsevaiset, oikeudenmukaiset, huumorintajuiset, humaanit, hauskat ja kannustavat. Ja näitä kaikkia ominaisuuksia he ovat osanneet käyttää peräti neljän ihmistaimen kasvattamiseen. Paljon on tullut koettua ja elettyä tämän hullunkurisen perheen jäsenenä. 

Jopas tästä taas tulikin lähes romaani ja vasta yksi lahjaidea esiteltynä! Paljon puhun ja näköjään paljon kirjoitankin. Taidankin jättää muut alkukuvan lahjaideat toiseen postaukseen... Mistä viidestä kuvassa jäljellä olevasta sinä haluaisit tietää enemmän?

Lopuksi, siskon pienenä lausuma vanha fraasi, pienellä pikantilla kolostuksella:

Pelhe on palas!