lauantai 15. tammikuuta 2022

Kanavatyön comeback valmis!

 Viime postauksessa tapahtunutta: (voit toki myös lukaista sen tästä).


Takapuolta (tyynyn!) varten käväisin oikein Eurokankaassa hakemassa kunnollista, tukevaa mustaa kangasta, kun ei omista varastoista sopivaa vastaan tullut. Löytyihän sitä sitten kaupasta, verhoilukangasta. Että kyllä sitä joskus satsaan ihan uuteenkin materiaaliin! Vaate- ja kangaskaupoille menen mieluummin livenä "hypistelemään" kuin ostan netistä sikaa säkissä. Ihanaa, että Salosta vielä löytyy edes yksi kivijalkakauppakin! 

Niin, vaatteita hankkimaan en menisi mielelläni kumpaankaan, en nettiin enkä kauppaan! Nuorempana kyllä jaksoin päälle pantavaa kovastikin shoppailla, mutta iän myötä se on muuttunut hyvinkin vastenmieliseksi. Tässä olisi hyvä paikka iskeä jotain nasevaa, itseironista ja sarkastista, mutta enpä jaksa...

Takaisin tyynytarinaan! Pähkäilin jonkin aikaa, millaisen taustan teen, siis kiinnityksen suhteen. Olen tehnyt useimmiten ns. kirjekuorimallin eli kahdesta erillisestä kappaleesta nappikiinnityksellä. Vetoketjujakin olen alkanut varovasti käyttää, mutta jotenkin tuo nappihomma saa tyynyyn vielä enemmän käsityön leimaa. Ja on kivan näköinen, kunhan onnistuu. Kehtaa siinä sitten näyttää takapuoltakin. Aikaa toki menee ehkä vähän enemmän...

Napinläven ompelu on haastavahkoa Toyotan kanssa. Kerroin viime postauksessa ompelukoneistani ja Toyota on tosiaan vähän kulmikas ajettavuudeltaan ja ohjattavuudeltaan. Mutta halusin tehdä napinlävetkin näyttävämmällä tikkauslangalla ja siinä taas Husqvarna ei oikein toimi. Nyt tosin mietin, että miksi ihmeessä haluan näyttävää siitä, mistä ei kuitenkaan tule kovinkaan nättiä...? Haloo!!! No, kuvat yrittävät kertoa napinläpien paikkojen määrityksestä: ihan konkreettisesti napit mukana työn touhussa mittailen paikat ja merkkaan himmeästi liitukynällä (kuva vas). Takarajaan laitan vielä pätkän maalarinteippiä (kuva oik.) Paininjalka siis ei kuvassa ole vielä paikassaan vaan aloitus on etummaisen pisteen päällä. No, kaikista valmisteluista ja varmisteluista huolimatta ihan ei "mennyt nappiin" lävet: 8+.


Napinläpiprojektia


Ennen kappaleiden yhdistämistä olen muuten vuorittanut etukappaleen lakanakankaalla. Sepä on jäänyt tässä seikkailussa kertomatta. No miksi niin teen? Ajattelen, että kanavatyö vieruskankaineen ja saumoineen saa lisävahviketta ja säästyy sisätyynyn pahoinpitelyiltä paremmin. Ensimmäisiin projekteihini vahvistin vain kanavatyön osuuden, mutta nyt olen alkanut vuorittaa koko etukappaleen. Ja lakanakankaita kuitenkin piisaa, niin omia kuin lahjoitettujakin.

Alakuvassa olen asettanut jo kappaleet oikeaan järjestykseen päällekkäin, oikeat puolet vastakkain ja napinläpikappale keskimmäiseksi. Se on tullut opittua, kun muutaman kerran on väärään järjestykseen osat laittanut ja iloisesti yhteen ommellut...ja siis tosiaankin, jokusen kerrankin! Ihan vaan varmistuakseni. Virheistä oppii ja kertaus on opintojen äiti. Vihreä lahjapaperi on "kokomitta" eli sen ja suorakulman kanssa piirrän liitu-, väri- tai kuulakärkikynällä ompeluviivat. Järkevämpikin tapa varmasti olisi, mutta minä teen näin. Ainakin toistaiseksi. Saatanhan keksiä näppärämmänkin keinon! Eikä tätä vaihetta aina edes tarvitse, jos on sattunut leikkaamaan kappaleet tarkasti...

Ompelulinjat

Ympäriajon jälkeen käännän työn oikein päin varmistuakseni, että meni niin kuin pitikin. Sen jälkeen takaisin nurinpäin ja reunojen ja kulmien siistiminen saksilla leikaten. On muuten ihan huikean hyvät nämä mun kangassakset. Fiskarsin sakset Fiskarsin tehtaanmyymälästä Fiskarsista. Ovat palvelleet jo parikymmentä vuotta!!! Ja passaavat niin oikea- kuin vasenkätisellekin. 

Kulmat kuntoon

Viimeistelyä

Kulmat teräviksi, ainakin lähes! Hyvä apu siihen on virkkuukoukku, jonka avulla "törkin" kulmat sisäpuolelta niin suoriksi kuin vaan saan. Liian pieni koukku saattaa tulla läpi että hups vaan (testattu ja virhe tehty), joten käytän koukkua vahvuudeltaan neljä. Ja läpimenovaaran ollessa suurempi, eli kankaan vahvuuden pienempi, käytän koukkua perä edellä.

Viimeistelyä

Enää nappien paikka ja ompelu! Sovitustyyny sisään ja läpien keskikohdasta nuppineula läpi. Nuppineulan kohtaan merkitsen kynällä pisteen, johon napin ompelen. No, onpa käynyt siltikin niin, että kun lopulta kokeilen tyynyn kanssa, on nappi tai napit kuitenkin vähän väärässä paikassa ja takaosa "kanittaa". Sen verran tarkka olen, että kyllä korjaan vielä ja ompelen uudelleen! Kuvassa muuten olen siirtänyt nuppineulat jo toiseen paikkaan kynämerkin tieltä. Jos ihmettelet...

Napin paikka

En osaa (iekä hirveästi ole innokkuutta, tarmoa tai paloa) kuvata. Joitain oppeja kuitenkin jäi suorittaessani visualistiopintoja. En oppinut (=kiinnostunut) kuitenkaan järjestelmäkameraa opiskelemaan, joten kännykän kameralla ja kuvankäsittelysovelluksilla mennään. Tässä kuvassa kuvausjärjestelyt, jos nyt sellaisiksi voi niitä sanoa, viritettynä. Eli valkoinen peitto peräkamarin sängylle, johon tulee mukavasti luonnonvaloa ikkunasta. Tästä kuvasta siis käsittelyyn ja saa kelvata.

Valmis tyyny ja kuvaushässäkkä

PhotoRoom-sovelluksella saa aika näppärästi "irrotettua" kohteen taustastaan. Joku virallinen termikin sille oli...olisko ollut syvääminen??? Eli alakuvan tuotekuva on yläkuvan käsitelty versio.

Sisustustyyny

PicsArt-kuvankäsittelysovelluksella leikkien teen usein vielä tunnelmakuvia nettipuotiini sovelluksen valmiita, vapaita kuvia hyödyntäen. Ja tietenkin teen sen Huuhaa-tyylillä, vähän ronskisti, värikkäästi ja reilusti "sinne päin". Ja tarkennukseksi: tämä siis koskee kuviani; Huuhaa-tuotteita tehdessäni pyrin olemaan hyvinkin huolellinen ja tarkka. Tässä kuvassa olen liittänyt taustattoman tyynyni valmiiseen kuvaan. Vähän hassu ja lapsellinen, mutta sopii minun kuvitustyyliini. Näin "isot firmatkin" myyntikuvia tekevät!




Tämän kyseisen tyynyn kanssa kävi niin, että kun sen "paljastin" somessa, se meni nettipuodista samantien...jos haluat kurkata tyynytarjontaani lisää, niin olepa hyvä! Ja tammikuu onkin tyynykuu! Kaikki nettipuodin tyynyt (tyynynpäälliset) ovat alessa tammikuun ajan. Äitini ihmetteli heti, että miksi niin pieni ale (10%). No, miksi ei? Kyllä omaa työtään saa arvostaa sen verran, ettei nyt ihan tallo hintoja😁! Vai mitä? Alennuksen saat käyttämällä kassalla kuponkikoodin 7QUZXFC9.

Tyynytammikuu



tiistai 11. tammikuuta 2022

Kanavatyön comeback

 Ennen vanhaan käsitöitä tehtiin enemmän. Nykyisin on taas perstuntuman mukaan trendi noususuuntainen ja käsillä tekeminen kiinnostaa. En kyllä vielä ainakaan ole huomannut, että kanavatöiden tekeminen olisi tullut uudelleen trendikkääksi. Mutta vanhojen, valmiiden arvostus on näkyvissä. Itse olen ihaillut niitä jo pitkään. On siinä lankaa ja neulaa kulutettu ja vaivaa nähty! Kauniita, kiinnostavia ja etenkin värikkäitäkin ne ovat.  Kirppareita kierrellessä olen niitä myös keräillyt ja nykyään "jalostan" niitä uudelleen tyynynpäällisiksi.  Jossakin sisustuslehdessä törmäsin juttuun, jossa joku toinenkin teki samansorttisia! Hienoja olivat, nekin! 

Minä yhdistän tyynyihin farkku- tai muita kankaita, jokaisen omaksi uniikiksi kokonaisuudekseen. Sellaiseksi, kuin silmään kivalta näyttää ja juuri kyseinen kanavatyö toivoo. Lopputulos on aina omanlaisensa yksilö, alkuajatuksen ja työn edistymisen summa. Yritän panostaa laatuun ja taustankin on syytä olla mallikas ja hyvä.

Tässä postauksessa esittelen yhden kanavatyön matkan kehyksistä tyynynpäälliseksi. (Kuvasta vasta huomasin, miten järkyn pitkäksi on peukalon kynsi kasvanut! Meni lyhennykseen saman tien😂.)

Kanavatyö kirpparilta

Ensimmäinen vaihe on kanavatyön irroittaminen kehyksistään. Sekin vaihtelee, sillä kiinnityksiä on monenlaisia. On nauloja, nupeja, niittejä, teippiä, liimaa...Yleisimmin kuitenkin tarvitaan pihtejä, pientä ruuvimeisseliä ja saksia sekä kärsivällisyyttä. Pari voimasanaakin auttaa aina! Tämä työ oli teipattu taustapahviin ja naulattu kehykseen. Itse kanavatyö oli vielä liimattu ylimääräisistä reunoistaan pahviin. Se pienensi "pelivaraa" ompelun suhteen.

Kanavatyön irroitusvaiheita

Tämä ruusuaiheinen, kapea kanavatyö puhutteli jo kirpparilla vahvoilla väreillään. Alusta asti "näin punaista"...No, näin myös vihreää ja mustaa. Ja tiesin, että kangasvarastoistani löytyy punaista ja vihreää; vanhat puuvillaiset pöytäliinat. Mielestäni kanavatyöt vaativat kaverikseen tuhtia ja jämäkkää kangasta ja nämä pöytäliinakankaat ovat vähän siinä ja tässä...Mutta jokin sisäinen pakko oli kuitenkin ne valita. Kuvassa punainen on melkoisen vääristynyt väriltään ja kun en mikään valokuvaaja ole, en osaa muokata väriä lähemmäs totuutta. On kuitenkin luonnossa enemmän kunnollisen punainen kuin kuvan oranssiin taipuva.

Tyynyn sommittelua

Käytän näissä kanavatyötyynyissä usein myös vanhoja farkkuja. Tähän halusin mustat "kehykset", joten leikkasin ne mustista farkuista. Kuvassa näkyvä suorakulma on muuten todellakin yksi luottokavereistani! Olen tainnut sen omia miehen verstaalta aikoinaan...Vähän kankea ja hankala hän (siis suorakulma, mies on ainoastaan kankea) välillä tuppaa olemaan, mutta niin olen vaan kiintynyt ja tottunut yhteistyöhömme, että sen kanssa touhutaan. Eihän kukaan ole täydellinen!

Reunapalat vanhoista farkuista

Tuppaa olemaan tyylini, että varmuuden vuoksi leikkaan vähän reilumman kappaleen kuin mittaukseni sanoisi. Ensinnäkään en luota matematiikkataitoihini ja toisekseen en luota täysin ompelutaitoihinikaan...On sitten varaa vähän pienennellä, jos tarpeen. Suremmaksihan ei jälkikäteen saa, ainakan siististi. Usein piirrän vielä samaisella suorakulmalla vähän ompeluviivaa kohdilleen.

Ompelulinjan merkintä

Alakuvassa toinen ajokeistani, Husse eli Husqvarna. Sillä päristelen kaikki piiloon jäävät saumat. Aika hyvä ajopeli, mutta kyllä mulla haussa on kunnon kone, joka palvelisi ompeluprojektejani paremmin.  Vaan kun en niistä niin tiedä enkä ole perehtynyt. Husse palvelee riittävän hyvin. Ja onko niitä ns. parempia olemassakaan? Sillä mennään, mitä on!

Sauman ompelu

Tärkeä vaihe: silitys! Sauma auki huolellisesti silittäen ja sen jälkeen onkin helppo surauttaa tikkaus. Ohimennessäni voin vähän silittää koiraa tai kissaakin. Ilman rautaa kuitenkin.

Silitys

Toinen koneeni on Toyota, malli Super Jeans. En taida olla oikein Toyota-kuski ja vähän on kulmikas ajettava minun ajotyyliini. Hyvä puoli on kuitenkin, että sen kanssa onnistuu paksumman, näyttävämmän tikkauslangan ompelu ja huomattavasti paksumman kankaan kanssa. Menee esimerkiksi monta kerrosta farkkua kerralla! Mutta neulan ja ompelulinjan tarkkuus, "ohjattavuus", ei ole ihan parasta a-luokkaa. Nämä seikat taas ovat Hussen kanssa erinomaisesti hallittavissa!

Tikkauksen ompelu

Nyt jätän sinut janoamaan jatko-osaa tämän tyynynpäällisen valmistuksesta ja toinen osa huipentuukin sitten valmiiseen työhön😉! Hui, kuinka kutkuttavaa! Ei ihme, että blogini onkin Meta-konsernin mielestä yhteisönormien vastainen😂. Näin oikeasti ilmoittaa aina, kun yritän blogiosoitettani linkiksi laittaa Facebookiin tai Instagramiin. Liian jännittävää! Vaiko pelottavaa? Luvassa siis kanavatyökauhutarinan kakkososa!

Pysy kanavalla, jos uskallat!


lauantai 11. joulukuuta 2021

Metallipöydän maalaus

 Tämä projekti odotteli melko pitkään ennen kuin kävin siihen käsiksi. Ei vaan tahtonut ideaa ja visiota syntyä. Pöytä on metallia ja tilaustyö, villeillä ja vapailla valtuuksilla. Uskalsin siis ottaa haasteena ja harjoitteluna. Pohdin myös, millä maaleilla työn toteuttaisin, sillä pöydän paikka on ulkoterassilla, joskin katetulla. Suoraa sadetta ei siis tarvitse sietää, mutta ulkotilojen kosteus ja lämmönvaihtelut ovat kuitenkin asioita, jotka pitää ottaa huomioon. Paljastan jo tässä vaiheessa, etten itse ole kyllä hirveän tyytyväinen lopputulokseen. Ja syyt selviävät lukiessasi eteenpäin.

Metallisen pikkupöydän makeup

Pöytä oli ihastuttava. Pöytätasossa oli vielä osittain nähtävissä jonkinlainen värikylläinen mandalakuvio, vaikkakin hyvin hilseilleenä ja kuluneena. Ennen-kuva jäi ottamatta,  niin kuin tosi usein käy, kun innoissaan töihin ryhtyy. Kuvassa olen jo hionut pinnan lähes metallille. Jalat olivat niin hienot, että päätin jo alkuun, etten niitä maalaa. Enimpien irtohilseiden harjaus riittäköön.

Pöydän pinta hiottuna

Päädyin käyttämään Frenchic-sarjan kalkkimaaleja. Siinä ensimmäinen ja ehkä suurin "virhe" tähän kohteeseen...en vaan ole riittävän taidokas kalkkimaalitaiteilija, että niillä saisin sellaista jälkeä kuin suunnittelen. Seuraavan (jos sellainen vielä tulee) maalaan akryylivärein ja lakkaan hyvin. Jotenkin vaan minun ja akryylien kemiat kohtaavat paremmin. "I love muovi" taannoisen kampanjan mottoa lainatakseni😅😁. No, kuvassa olen maalannut valkoisella kalkkimaalilla (Frenchicin Al fresco-sarjan "Dazzle me") pohjat tulevalle söherrykselleni. Olen oppinut (kantapään kautta tietysti), että valkoinen pohjamaali kannattaa, sillä värit saa paremmin esiin valkoisen päälle.

Pohjamaali

Seuraavassa videossa meneillään "heikoin lenkkini", matemaattinen suunnittelu. Halusin saada reunoille tulevat ralliruudut ainakin suurinpiirtein samaan linjaan. Ei se ihan tosta vaan mene, kun kyseessä on pyöreä pöytä! Ralliruutuidea lähti asiakkaan omasta elämästä; hän on joskus nuorempana harrastanut rallia. Minusta on kivaa ja hauskaa miettiä tilaustöihin aina jotain persoonallista. Ideasta annan itselleni täyden kympin, toteutuksesta kasin.

Ralliruutujen valmistuttua oli pää ihan tyhjä, eikä homma edennyt vähään aikaan. Odottelin sitä huikeeta idistä. Ja tulihan se: kyseinen henkilö on myös veljeni bändin, Gebardin, "fani". Siis gebardikuviota, kun sellainen sabluunakin löytyy. Mutta koko keskiosaa en halunnut kissaeläimeksi, joten sitäkin piti vielä vähän prosessoida. Yin ja yang tai jin ja jang, haa! Vai miten ne nyt sitten oikein kirjoitetaankaan... mustavalkoinen olisi liian tylsä, joten gebardille keltaista ja toinen puoli, hmmm... laitetaan reipasta punaista. Ja vielä turkoosi ja vihreä rengas ralliraitojen ja punakeltaisen väliin, niin saa lisää värejä. No, ideasta taas paljon enemmän pisteitä kuin toteutuksesta. Kuvassa punakeltavaihe yhden maalikerroksen jälkeen. 

Lisää värejä pöytään

Seuraavaan kuvaan on ehtinyt mukaan jo pinkkiä punaisen kaveriksi ja meneillään on turkoosin raidan maalaus. Tässä kohtaa sadattelin maalivalintaa. Vaikka Frenchic-maalit hyviä ovatkin, ei oikein sujunut meidän yhteistyö tässä projektissa. Ohuella lattasiveltimellä en osannut tehdä nättiä ja tasaista pintaa.

Turkoosia raitaa pukkaa

Ja voi sentään! Gebardi muuttui sudeksi. En osannutkaan kohdistaa kuviota vaan kertakaikkiaan törttöilin. "Tyhjää" jäi ja sitten typeränä sotkin tyhjiin kohtiin vähän mustaa sormella hinkaten. Voi ei, että pänni!
Itse Gebardi, veljeni, sattui piipahtamaan kylässä juuri pöytäprojektin tässä vaiheessa ja vakuutteli kyllä, että hienohan pöytä on. Mukava ja kiltti veli. Mutta en usko artistia😂!

Lopuksi, kun olin sotkenut pöytää huolella ja melkoisen pettynyt kätteni jälkiin, päätin vielä kruunata kaiken ja lisätä alkuperäisen pinnan mandalakuviota, onhan minulla sabluunakin!. Siitähän tulisi ikään kuin pitsipöytäliina! Ajatus jälleen ihan hyvä, toteutus ei niinkään. Kuvio kyllä onnistui hyvin, mutta kaikki sähellys maaleineen, kuvioineen ja hiomisineen (hionnalla pyrin saamaan vähän kuluneen, vanhan pinnan fiilistä) masensi. 

"Mandala"-kuviosabluuna

Uskaltauduin kuitenkin laittamaan asiakkaalle kuvia ja hän kiltisti hyväksyi lopputuloksen. Ja kuten jo mainitsinkin, pöytä oli luvan kanssa harjoitustyö. Ideoihini olen suht tyytyväinen, mutta toteutus sakkasi. Nyt maalaisin akryyliväreillä. Pöytä talvehtii nyt Huuhaa-puodissa ja katsotaan, josko jotain fiksua ja itseäni tyydyttävää vielä keksin... yksi idea on jo päähän pälkähtänyt.

Mitä sinä tykkäät? Olisko sulla hyviä ideoita pöydän paranteluun? Niin, ja sen kuvaamiseenkin...

Metallipöydän make up

Metallipöydän make up


Ei muuta kuin iloisesti kohti uusia virheitä!

Ja hei, joulua!






keskiviikko 8. syyskuuta 2021

THE SISUSTUSAIKA VUODESTA

 Kesä alkaa olla menneen talven lumia ja pimeys hyökkää. Mun kesä meni pitkälti Huuhaa-puotikahvilan ja Huuhaalandian pyörittämisessä. 

Huuhaa-puotikahvila

Ja sitten siirryinkin "oikeiden töiden" pyöritykseen. Ihana, 11 oppilaan kolmosluokka on tänä vuonna vuorossa. Tämä syksy on tosin alkanut melkoisen takkuavasti: jokunen viikko töitä ja nyt olen jo kolmatta viikkoa kotona! Välissä käväisin kyllä pari päivää kokeilemassa, mutta niin on sitkeä ja hankala flunssa, etten ihan heti moista muista! Tähän kolmosviikkoon löi vielä kuumettakin, jota mulla ei ole juuri ikinä koskaan never... Ja juu, on testailtu parikin kertaa; positiivisesta luonteestani huolimatta saan viestejä, että olen negatiivinen.

Mutta siis SE AIKA VUODESTA: SISUSTUSAIKA. Käykö sulle niin? Vahvan mutu-tiedon varassa uskaltaudun ilman kalliita tutkimuksia väittämään, että syksyinen sisustusvimma on aika yleiskansallinen ilmiö. Talven lähestyessä alkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin siirtyä sisätiloihin, omaa pesää laittamaan. Sen ohessa ehtii ja viitsii meikäläinen vähän koneellekin istumaan ja kirjailemaan! Tiedättekö, mitä tajusin? Torpan sisätilaremontista on juhlalliset 10 vuotta! Jestas! Silloinkin oli syksy. Yhtä monta vuotta olen myös asustanut, emännöinyt ja sisustusta säätänyt tässä torpassa. 

Tässä postauksessa näet hieman muutoksia, joita tänä aikana on tuvassamme tehty. Eikä se tarkoita, etteikö koko ajan muutoksia tapahdu edelleenkin! Siinähän se sisustuksen suola onkin, vai mitä?


10 vuotta sitten tupa näytti tältä. Tunnistatko, millä vuosikymmenellä sitä on edellisen kerran ehostettu? Aito retrotunnelma, joka itse asiassa näin jälkikäteen näyttää jotenkin todella sympaattiselta ja kodikkaalta. Huuhaa-tavaramerkki eli runsaus on jo saapunut✌. 
Yläkuvassa kestitään kaveria bonuslapsineen.

Remontin alkua

"Keittiö" siirtyi remontin loppuvaiheessa eteiseen, jossa remontti oli myös vielä vaiheessa; hella ja kylmälaitteet seisoivat eteisen betonilattialla samoin kuin ruokapöytä. Tiskaaminen ja muut vesihommat suoritettiin suihkun lattialla pesuvadeissa. Oi niitä aikoja!

Uudet eristeet, uusi lattia

Pieni kahvipaussi uuden lattian päällä


Keittiöremontti

Kuvaa katsoessa täytyy todeta, että onpa tyhjän näköistä! Monen mielestä tämä look olisikin ollut ehkä syytä pitää, mutta eihän se nyt sillä lailla sovi! Tuo saareke oli aika virhe. Tai kivahan se oli, mutta tuo pyörien laitto pöytätason alle ei osoittanut suurta älykkyyttä! Eihän sitä nyt voinut siirtää kuitenkaan, kun siihen oli sähköt vedetty niin liesitasoon kuin etupaneelin pistorasioihinkin! Ja lievää heilumista ja huojumistakin aiheuttivat. Ja nuo verhot! Ne hävisivät aika nopsasti ja tilalle tuli hyllyä sun muuta härpäkettä. Mutta tällä saarekemallilla mentiin nämä 10 vuotta. 



Tänä kesänä saareke vaihtui toisenlaiseen, hieman isompaan pöytätasoon ja tukevampiin jalkoihin. Vähän on vielä loppuviimeistely kesken, mutta selvästi mukavampi ja ilmeikkäämpi on uusi, vaaleanpunainen liesisaareke. Ja sekin on itse tuunattu vanhasta mäntyisestä ruokapöydästä, johon vaihdettiin uudet, korkeammat jalat liimapuupalkista. Ehkä laitan siitäkin videonpätkän, kun saan viimeistelyt valmiiksi. Tai siis siihen malliin kun nyt tällä hetkellä suunnittelen...

Ja miltä sitten näyttää tupa juuri nyt? No, ainakin täydeltä😂. Alussa, siis Hannahuuhaa-ajan alussa, tuvassa oli lisukevärinä mustan, valkoisen ja hirsiseinän ruskean lisäksi vain punaista. Nyt näiden lisäksi löytyy reipas vihreä ja tietenkin vaaleanpunainen. Tosin tarkemmin katsottuna täältä löytyvät varmasti lähes kaikki maailman värit...

Värikäs keittiö

Tämän taulun taiteilija löytyy ihan "naapurista", täällä keskellä ei mitään! Saman tien varressa asuu Sirkku Salo, jonka työt ovat kerrassaan valloittavia, värikkäitä ja hyväntuulisia. Kurkkaa tästä (ig-linkki)  tai kuvaa klikkaamalla lisää Sirkun töitä. Voi että, kun värimaailma natsaa meidän tupaan! Vanhan kirjoituskoneen bongasin paikallisesta fb-myyntiryhmästä ja pakkohan se oli hakea, olenhan melkein kirjailija😂. Tuskin on ikuisesti juuri tällainen asetelma...

Taidetta keittiössä

Huuhaa-kesään sisältyi myös muutama kirppispäivä puodin pihapiirissä. Pari naapuria pystytti pop up-kirppiksen omine myytävineen. Oli muuten niin hauska lisä, että ensi kesänä jatketaan varmasti ideaa kehitellen ja parannellen. Siinähän sitten tietysti kävi niin, että itsekin tuli vähän shoppailtua. Tarja-naapurin itse virkkaamat pitsiverhot tarttuivat käteen ja visio oli valmis! Ongelmaa vähän aiheutti niiden ripustus, sillä halusin ne samaan tankoon raidallisten sivuverhojeni kanssa. Jonkun aikaa alitajuisesti asiaa prosessoin ja bling: Virkkuukoukku omaan käteen ja lisäämään virkaten lenkit, kun jonkinsorttista valkoista puuvillalankaakin löytyi omista kaapeista. Iloissani laitoin Tarjalle kuvaa, kun ekan verhon sain paikalleen. Ja että sain hyvät naurut hänen kommentistaan! "Näyttää hyvältä noin ylhäälläkin". Mulle ei siis ollut tullut edes mieleen, että ne olisi alakapat! Nyt nämä yläkapoiksi muuttuneet pitsiverhot ilahduttavat mua kahdessa kolmesta ikkunasta, sillä kolmannessa on sivuverhokankaasta itse värkkäämäni kappaverho. Kuvissa ei oikein hyvin näy, mutta kangas on tukevaa vaaleanpunavalkoraitaista puuvillakangasta ja ne ovat palvelleet minua pitkään, Huuhaa-puodissakin pari kesää.

Pitsikappa

Yksi iso muutos tuvassa liittyy Huuhaa-puuhailuun. Vihreä lipasto on tähän asti toiminut "verstaanani" eli työpisteenäni. Juttua siitä voit lukea tästä. Alkoi ärsyttää kaaos, joka oli heti tuvan ovella vastassa. Ankaran aivotyön tuloksena keksin, että koko huuhailun voisi siirtää viidakkopubiimme, siis olohuoneeseen, jos sitä nyt siksi voisi nimittää. Huonehan on erittäin vähäisellä oleskelukäytöllä; se palvelee lähinnä lämmönjakokeskuksena (pönttöuuni sijaitsee siellä) ja pyykinkuivaustilana. Tilan sisustus kyllä miellytti, ei siinä mitään. Mutta tuumasta toimeen: divaani myyntiin ja itse suunniteltu työpöytäkompleksi kasaan. Kaksi vanhaa ompelukonepöytää myös sisään ja käytössä olevat ompelukoneeni niiden päälle! "Ateljeeni" tarkempi esittely luultavasti on luettavissa ja katsottavissa myöhemmin myös täällä. 

Vihreä, ihana lipasto saa nyt olla siististi kiinni ja palvella säilytyskalusteena. Ehkä senkin voi vielä tilapäisesti avata huuhaakäyttöön, jos tarpeen. Saa nähdä, miten Huuhaa-puuhat tästä muotoutuvat...

Vihreä lipasto

Tällä runsaudella eletään tuvassa taas jonkin aikaa, kunnes jokin uusi kuningasidea päähän pälkähtää. Syksy on the sisustusaika! Parhaillaankin odotan muutamaa uutta juttua tupaan saapuvaksi. Monet kauhistelevat siivoamisen vaikeutta, mutta minä viihdyn! Ja ajoittain siivoankin😂. Suunnittelen esitteleväni sinulle lisää kotiamme, haluatko nähdä?  

Lopetan tältä erää jo hieman kuluneeseen sanontaan

ENEMMÄN ON ENEMMÄN!



 

tiistai 2. maaliskuuta 2021

Steampunkkari

 Onko steampunk sinulle tuttu? Minä olen ihastellut jo pitkään tätä tyylilajia. Kuvia on tullut selailtua Pinterestissä varmaan tuhansia...itseäni kiinnostaa lähinnä steampunk sisustuksessa, vaikka kyllä tyylisuunnan vaatetuskin aika metkannäköistä on! En jaa (jos nyt niin olen ajatellutkaan) erityisemmin tämän kulttuurin ajatuksia tms, mutta tyyli sisustusmielessä kiehtoo.

Seuraavassa muutamia "steampunk-määritelmiä", joita netistä löysin näillä silmillä ja rilleillä😵. Mun hakumetodeilla jäin käsitykseen, että eipä siitä ihan hirveästi löydykään asiaa. Tähän "hullu tiedenainen"-kuvaan liittyy metka silmälääkäriepisodi taannoin, mutta eipä siitä sen enempää. Kokeilinpa vaan saada kuvankäsittelyllä tähän selfieenkin vähän steampunkia.

Steampunk-selfie

Määritelmät eivät välttämättä ole niitä parhaita eivätkä ihan vastaa omaa mielikuvaani ja käsitystäni, sitä "Huuhaa-höyrypunkkia". Kurkkaa kumminkin, jos siltä tuntuu.

Itse olen muodostanut oman käsitykseni enimmäkseen Pinterestissä sukellellen ja tarpeeksi ihasteltuani loin jopa oman taulun aiheesta. Kun kurkkaat, saat ehkä paremman käsityksen, miten ja millaisena minä sen olen sisäistänyt...



Pitkään olen myös hautonut ajatusta ryhtyä itse tuunaamaan steampunk-henkeen. Nyt, juuri päättyneellä hiihtolomalla sen tein. Kun ei sitten ne hiihtokelit kuitenkaan natsanneet, vaikka ladunkin omille pelloille umpihankeen loman alkajaisviikonloppuna hiihdin. Hiihto vaihtui huuhasteluun...

Mistä lähdettiin? Olen saanut siskoltani kaksi melko tylsää lokerikkoa, joissa hänen poikansa, nyt jo teini, säilytti tärkeitä legoukkeleitaan. Toisen olen tuunannut ja myynytkin aikoja sitten. Kerroinkin sen valmistumisesta jokunen postaus sitten ja voit kurkata sen tästä. Näet samalla, miltä lokerikko näytti ennen tuunausta.

Rehellisyyden nimissä virheiltä, vaikeuksilta ja v-alkuisilta sanoilta ei tässä projektissa säästytty. Mutta on vaan meikäläisessä melkoinen annos sitkeyttä ja kestävyyttä, kun oikein jostain innostuu! Enkä olekaan vähään aikaan näin kovin innostunutkaan. Projektin aloituspäivänä tajusin vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä, että enhän ole vielä mitään edes syönyt. Tämä tosiasia iski tajuntaani vasta, kun Elsa-koira alkoi ilmoitella, että voitais vaikka mennä lenkille. Nyt on pakko kuitenkin sanoa, että oltiinhan me nyt sentään aamupissatukset ja hänen ruuat hoidettu. Ja tietysti pannullinen junttilattekahvia hörpitty! On se inspiraatioinnostus vaan tosiaan aika voimallinen tunne...

Kuvakollaasissa vähän tunnelmia, vähän steampunk-hengessä, vähän heikonlaisesti...vähän kökkö koko kollaasi😂.

Steampunk


Tätä postausta kirjoittaessani tajusin myös, että olenhan minä jo aikaisemminkin, tiedostamattani, tuunaillut tauluja pienellä steampunk-twistillä! Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa, oletko samaa mieltä.

Steampunk

Tätä postausta kirjoittaessani olen myös huomannut, että kotoanihan löytyy aika paljonkin steampunk-vaikutteita...mutta se jääköön toiseen kertaan tai kokonaan. 

Nyt vihdoin viimein paljastan vielä hieman keskeneräisen, virallisen tajunnallisesti ensimmäisen steampunk-tyylisen tuunaukseni. Tai siis muutaman yksityiskohdan. Pakostahan näihin juttuihin tunkee mukaan jokin oma mauste ja minulla se taitaa olla  huuhaahuumori. Jokaiseen lokeroon liittyy enemmän tai vähemmän jokin tarina tai kokonaisuus, jota olen päässäni pähkäillyt. Jos vaikka nimettäisi tämä tyyli sitten Huuhaa-höyrypunkiksi...?

Steampunk

Steampunk

Yläkuvassa näkyvä "lokero", jossa vauva huutaa, vaati pientä tutinmetsästystä. Se oli vaan pakkomielteenä, että siihen on tutti saatava, steampunk-värityksellä. Omista varastoista ei kyllä löydy tutin tuttia...mutta niin kuin huuhaafilosofiani jälleen kerran todisti, asioilla on tapana järjestyä! Työkaverini tarjosi minulle monenmoista "roinaa" tuunattavaksi vinttiään siivottuaan ja tulipa mieleen kysäistä, josko olisi heille jäänyt tutteja pyörimään, kolme pientä lasta kun on. Ja olihan heillä, ihan valittavaksi asti! Sain muutaman ylimääräisenkin mahdollisiin tuleviin projekteihin ja hommat natsasivat samaan hakureissuun (hyvin mahtuivatkin pakettiauton kyytiin) hiihtolomalla. Että kiva on työkavereita nähdä lomallakin. Alakuvan "nappis" taas osui silmään kotoani eteisen avainsäilytyksestä. Lokero huusi tyhjyyttään eikä oikein mikään natsannut. Kenkä on siis avaimenperä, jostakin meille juossut. Sitä ei ole meillä käytetty. No, mitäköhän keksisi kyljen reiän peitoksi...? En tiedä, mitä siinä on joskus ollut, mutta aivoni potkaisivat seuraavan ajatuspallon: 
Jalkapallokenkä - Maradonan kuolema - "Jumalan käsi" eli Maradonan kuuluisa käsimaaliselitys - pieni lelunukke tulevan verstaani jossakin laatikossa. Maali ja siinä se! 

Vielä puuttuu joistakin lokeroista tämä huikee oivalluskeksiminen ja siksi en vielä ole "virallisia" myyntikuvia ottanut. Niidenkin ottamisen ideointi on vielä vaiheessa😂...ehkä siis vielä palataan asiaan. 

Saitko käsitystä steampunkista? Tai jos sinulla oli jo hyvä sellainen, osuinko lähimainkaan maaliin? 

TÄYTTÄ HÖYRYÄ ETEENPÄIN!





sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Kynttilänjalan pedikyyri

 Ehkä semmoiset kymmenen vuotta sitten kirppareita kierrellessä tykästyin kovasti sorvattuihin kynttilänjalkoihin, jotka olivat myynnissä vähän siihen tyyliin, että kunhan myyjä eroon pääsisi. Hintakin oli sen mukainen. Eivät olleet ollenkaan trendikkäitä silloin. Nykyään olen huomannut hintojen nousseen, joten taitaa vientiä taas olla paremmin. Minä siis heitä keräilin jo vuosia sitten itsekin sitä silloin vähän ihmetellen. No, pari vuotta sitten vuorotteluvapaalle jäädessäni sain ällitällin ja hurjan luomisvimmakohtauksen: nyt alan niitä maalata! Mutta en suinkaan "trendivalkoisiksi", kalkkimaaleilla sutien vaan elämäniloisiksi, värikkäiksi ja ennen kaikkea yksilöiksi, jokaiselle oman nimenkin antaen. Parin vuoden aikana olen kehittynytkin ja omat kommervenkkini muodostanut. Haluatko, että kerron sinullekin? Ei se mitään, kerron silti!

Frenchic-kalkkimaali

Tämä kynttilänjalka oli kuvassa näkyvä räiskyvän punainen, mikä sekään ei ollut kyllä hullumpi ja palvelikin jonkin aikaa ihan tällaisenaan. Elsa-collie antaa vähän osviittaa kynttilänjalan koosta. Ja aina on muutenkin tunkemassa kuviin mukaan, varsinainen linssilude!

Vanha kynttilänjalka

Maalaatpa mitä vaan ja millä vaan, on vanhan maali- tai lakkapinnan hionta se numero yksi. Muutamia konsteja kokeiltuani olen löytänyt hiomasienet! Ja paras tähän mennessä on ollut Boschin hiomasieni keltaisella koodilla eli "fine", hieno. On kestävä ja pestävä. Muistelisin, että ostin omani ihan Motonetistä Salosta...

Hiomasieni

Näin talviaikaan, kun intoudun tähän puuhaan, suoritan hionnan tiskialtaassa. Enpä tiedä, johtuuko tämänkertainen viemäritukos hiontapölystä vai onko vaan vanhan talon viemärihirviöllä taas "semmoiset ajat"😅. 

Hiomasieni

Hionnan jälkeen pyyhitään! Kierrätän tiskirätit pesukoneen kautta huuhaaräteiksi, joilla sitten voi pyyhkiä sitä sun tätä, mutta pyyhkimättä älä jätä!

Maalipölyjen pyyhintää

Pohjamaalaus näissäkin hommissa kannattaa. Kun maalaan akryyliväreillä, käytän Otex-pohjamaalia, mutta tämä kyseinen jalka sai käsittelyn Frenchic-sarjan kalkkimaaleilla. Sen pohjustin valkoisella saman sarjan maalilla. Ja "samalla hän maalasi myös paitansakin siin..." Ei koskaan ennen ja taas!

Pohjamaalaus

Ja sitten kävin välillä nukkumassa ja töissä (en kuitenkaan töissä nukkumassa) ja jatkoin projektia. Kun ei ole kiire, kannattaa antaa työn rauhassa kuivua. Värit olin päättänyt jo ja innoissani ekaa kerrosta jo maalannutkin, kunnes keksin, että voisin ehkä maalausta helpottaakseni saada tyviosan irti. Ruuvihan siellä pohjassa on! Ai, mikä riemukas oivallus! 

Huomaatko kuvasta, minkä värin vaihdoin? Upea punainen "Hot lips" oli liian upea ja riiteli kovasti petroolinsinisen "Steel Tealin" kanssa. Söivät toistensa tehot. Punaista siis johonkin toiseen kohteeseen... Ajatus vaan alunperin oli, että vanhasta lookista muistuttaisi tämä punainen, mutta eipä sopinut alkuperäissuunnitelma! Näytti ihan liian amerikkalaiseltakin.

Kynttilänjalan tuunaus

Kahvi kynttilänjalkamaalarin kuosissa pitää, kuten videolta näet. Simo-mieheni aloitti salakuvaamisen, mutta minäpäs huomasinkin, vaikka aika omissa taivaanrannanmaalaamoissani olinkin.


Kolme kerrosta kaikenkaikkiaan maalasin ja siinä se sitten oli. Värit natsaa omasta mielestäni tosi kivasti ja tämä kynttilänjalka on vähän sellainen elegantimpi yksilö.  Huuhaalle on tainnut kehkeytyä kaksi hieman erilaista tyyliä: värikkäät, vähän hassut akryylimaaleilla maalatut jalat ja sitten nämä hillitymmät, kalkkimaalein käsitellyt. Niin on monipuolinen maalari😁! Linkistä kuvakollaasin alla voit kurkata lisää! Tosin huomasin, että kylläpä mun kynttilänjalkakuvat laahaa hurjasti perässä...tarttis varmaan vähän päivittää.

Vanha kynttilänjalka



Tältä nimenomaiselta kynttilänjalalta puuttuu vielä kokonaan nimi, eikä mitään sopivaa ole pulpahtanut mieleen! Olisiko sulla joku sopiva ehdotus? Samantyyppinen, aiemmin maalaamani (alakuvassa) sai nimekseen "Royal retro".

Kynttilänjalka


TERVEISIÄ TAIVAANRANNANMAALAAMOSTA!

KEVÄTTÄ KOHTI KOHINALLA!