keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Lisää lahjaideoita (kun kerran pyydettiin;))

Persoonalliset lahjaideat


Edellinen postaus lahjaideoista paisui jo yhden esittelystä, joten jatketaan vähän lisää. Katsotaan, kuinka monta saan tässä esiteltyä ennen kuin tulee "raja" vastaan...

Jatketaanpa järjestyksessä eli ylhäältä vasemmalta. Lahjan saaja on hyvä ystävä, ammatiltaan maalari (nykytermein pintakäsittelijä) ja armoitettu Iron Maiden-fani. Näistä tekijöistä siis lähdin ideaa työstämään. 50 vuotta tuli maalari-Markolla täyteen tämän vuoden syyskuussa ja siinä iässähän löytyy jo kattila jos toinenkin, joten turha on mitään kippoa tai kuppoa lahjustaa. Huuhaa-taulua hänellä ei kuitenkaan vielä ollut 😆. Kurkkaa juhlakalun maalausfirman fb-sivulle, jos on maalaustarvetta Salon seudulla!

Kuten Huuhaa-filosofiaan kuuluu, käytetään materiaaleina jotain jo valmiiksi olevaa. Siinähän yksi mauste tähän kehittelyyn onkin; mitä löytyy ja  mitä löytöjä yhdistellen syntyy. Tällaisia tauluja varastoistani löytyi kaksi kappaletta, joten siitäpä raamit maalari & Iron Maiden- teemaan. Tausta auki ja pähkinät pois! Teksti (nutmeg) oli liimattu, joten sen poisto pakotti keksimään jotain revityn kohdan päälle.

Persoonalliset lahjat

Mikäpä sitten sen enemmän maalariteemaa kuin pensseli? Sellainenkin löytyy, yllättäen useampikin! Pensseliin voi myös lisätä Iron Maidenin Eddien kuvansiirtotekniikalla. Siis nettiin ja tulostamaan Eddien pärstä sopivan kokoisena. Samaan paperiin liitin myös Union Jack-lipun bändin kotimaan kunniaksi. Lippu oli ensin ajatuksena laittaa paspiksen taustaksi, mutta koska tosiaan mainitsemani tekstin poistaminen jätti ruman jäljen, täytyi idistä vähän muokata. Punainen tausta viittaa taloomme, jonka maalaukseen lahjan saaja on osallistunut. Ja torppammehan on punainen, vaikkei tosin kyseisen kartongin punainen. Ja sitten nuo kuvan pienet puulisukkeet, kruunu ja numerot...myönnän, ne ovat uusia, halvalla hankittu pusseittain.

Persoonalliset lahjat

Ylemmässä kuvassa näkyvä pensseli on jo saanut Eddien naaman Eri Keeperillä liimattuna. Edellisessä postauksessa kerroin tarkemmin tekniikasta, katso tästä. Muutaman erikokoisen pärstän tulostin, joista sitten sopiva koko pensseliin valikoitui. Ihan sattumalta tuli otettua taulua varten 50 millin pensseli, ja sehän passaa vallan mainiosti 50-vuotislahjaan!

Persoonalliset lahjat

Valkoinen kehys kaipasi särmää, joten hevihenkeen maalasin mustaksi. Lasia ei saanut irti, mutta onneksi on maalarinteippiä.

Kehyksen maalaus

Ja sitten taas päästään tähän ikiongelmaan: kuvaamistaitoihin! Valmiin tuotoksen kuvat eivät vaan ole mitenkään meikäläisen taidoilla onnistuneita saati "myyviä". Kun ei osaa, ei oikein kiinnosta eikä opi... tulee sitten mitä tulee. Hauskaa on toisaalta silti muokkailla kuvaa erilaisilla kuvankäsittelysovelluksilla. Tässä (kuten monessa muussakin) olen käyttänyt PicsArt-kännykkäsovellusta. Sitäkään en kovin taiten hallitse, mutta olenpahan jotain kikkoja oppinut käyttämään. 

Persoonalliset lahjaideat

Hah, ja taas sain yhdestä "tikusta" asiaa ihan riittämiin yhteen postaukseen. Ehkäpä teenkin seuraavan jutun ihan ilman tekstejä, kuvat vaan! No, kuvatekstit jos edes kirjailisin...
Nyt ei muuta kun

HEVITUKKA HEILUMAAN!

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Uniikkeja DIY-lahjoja

 

Aina on aihetta juhlaan! Mutta mitä viedä lahjaksi juhlan sankarille!?! Nuorisolle raha on ehkä kuitenkin se mieluisin, mutta niin persoonaton. Vanhemmille päivänsankareille taas on hankala viedä mitään, kun kuitenkin jo kaikenlaista on. Minä yritän keksiä jotain "muistoa", persoonallista, lahjan saajan elämään ja intresseihin liittyvää. Ja ennen kaikkea itse tehtyä, useimmiten kierrätysmateriaaleista. Toteutan ideoitani ja mielikuvitustani myös tilauksesta muille. Vilautan tässä postauksessa muutamia tekeleitäni. Jos vaikka sinäkin saisit ideanpoikasen ja/tai haluat "ulkoistaa" tekemisen minulle.

DIY-lahja

Vanhemmilleni tuli 50 aviovuotta täyteen syyskuussa 2019. Tyypilliseen tapaani asia tavoitti tajuntani päivää ennen juhlallisuuksia. "Viime hetki paras hetki"-aivopyörremyrsky alkoi. Siskoni oli lähettänyt perheemme What'sApp-ryhmään kivan kuvan äidistä ja isästä kilistämässä ravintolassa juhlan kunniaksi, vähän jo ennakkoon harjoitellen. Voisiko sitä hyödyntää...haa, juuri näin jossakin instanssissa hauskan kuvansiirtotekniikan, johon tarvittavat ainekset löytyisivät kotoa. Pikkuisen kiirettä vaan pukkasi, että ehtii kuivua! Ja mihin hemmetin puuhun sen siirrän??? Kuvan käsittelin ruskeasävyiseksi ja tulostinkin jo, vaikken vieläkään keksinyt siirtokohdetta. Pyörinä ja hyörinä kaapeissa, hyllyillä, keskusvarastossa, mökillä, joka puolella...ja hah, lyhytvartinen leipälapio löytyi! Ihan sieltä, mistä aloitin eli tuvasta. Kelvatkoon! Voin sanoa, etten todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta kuvansiirtoharjoituksena toimi loistavasti.  

Kultahääpäivämuisto vanhemmilleni

Virallisia kuvansiirtomömmöjähän myydään askartelukaupoissa, mutta jossakin törmäsin tietoon, että ihan tavis Eri Keeper toimii myös. Kun haluaa siirtää tulostetun kuvan, sen pitää olla kuitenkin lasertulostimella tulostettu. Tätähän en tiennyt, mutta onneksi tulostimemme on sellainen. Tärkeää on myös hoksata, että esim. tekstiä tulostaessa ja siirrettäessä se kääntyy peilikuvaksi, joten kannattaa tehdä se vaihe jo tietsalla valmiiksi. Tässä tapauksessa sillä ei ollut merkitystä, ovatpa vaan vanhemmat siirteessä vaihtaneet puolia alkuperäiseen kuvaan verrattuna. Kuvaan, siis ihan oikealle puolelle, tasaisesti Eri Keeperiä ja liimaus puulle. Kannattaa antaa kuivua ainakin yön yli. Enempää aikaa ei ollutkaan, sillä seuraavana päivänä lähdimme Poriin juhlistamaan kultahääparia. Muut koristelut ja härpäkkeet suunnittelin siis jo ennen kuvan liimausta valmiiksi. Puiset numerot kertovat aviovuosien määrän (ei siis ikää!) ja neljä sydäntä jälkikasvun lukumäärän. Ornamenttien reunoja töpsöttelin vähän ruskealla vahalla, en tiedä miksi. Niin vaan päädyin tekemään.

Kuvansiirto puulle

Aamulla kiireesti krapsuttamaan paperi pois. Ensin kastelin kohtalaisen hyvin paperin ja sitten hinkkasin rätillä ja sormilla sen pois. Ja kuvahan jäi puupintaan! Hinkkasin vähän voimakkaammin vielä reunoja, niin näyttää kivasti kuluneelta. Kyllähän nyt 50:ssä vuodessa vähän jo kulumia tuleekin... Jonkin aikaa odottelin, että puu kuivahtaa ja samaisella Eri Keeperillä liimasin puiset koristeet paikoilleen.

Kuvansiirto puulle

Kuten jo aiemminkin totesin, en todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tuo leipälapio on jotenkin typerä. Mittasuhteetkin kuvaan nähden vinksallaan...liian iso, väärän mallinen. Mutta kun on tällainen impulsiivinen eikä stressaa asioita hirveästi etukäteen, saati edes muista miettiä. Toisaalta, usein "viime hetki paras hetki"- taktiikalla tulee ainakin valmista! Ja seuraavaa tehdessä osaa jo välttää pahimmat mokat. Ja hah, minähän en aina tahdo virheistä oppia, vaan saatan tehdä samat virheet useaan kertaan ihan vain varmistaakseni, että opin kunnolla.

Vaikka lahja ei siis todellakaan ollut mitenkään täydellinen saati niin kovin onnistunutkaan, pitävät vanhemmat sitä kiltisti edelleen seinällä. Se muistaminenhan siinä kuitenkin on se juttu. Ja minulla on aika iso osuus heidän naimisiin menolleen. Ehdin pari kuukautta sitä kovaan ääneen huutaa ja rääkyä, ennen kuin ymmärsivät sanoa toisilleen virallisesti tahdon. Ja ihan ihkut, maailman parhaat vanhemmat mulla on! Suvaitsevaiset, oikeudenmukaiset, huumorintajuiset, humaanit, hauskat ja kannustavat. Ja näitä kaikkia ominaisuuksia he ovat osanneet käyttää peräti neljän ihmistaimen kasvattamiseen. Paljon on tullut koettua ja elettyä tämän hullunkurisen perheen jäsenenä. 

Jopas tästä taas tulikin lähes romaani ja vasta yksi lahjaidea esiteltynä! Paljon puhun ja näköjään paljon kirjoitankin. Taidankin jättää muut alkukuvan lahjaideat toiseen postaukseen... Mistä viidestä kuvassa jäljellä olevasta sinä haluaisit tietää enemmän?

Lopuksi, siskon pienenä lausuma vanha fraasi, pienellä pikantilla kolostuksella:

Pelhe on palas!

perjantai 28. elokuuta 2020

Ihan paras sienipikkelsi

 


Kanttarellit, kantarellit, keltasienet...minusta nämä ehkä parhaiten tunnetut syömäsienet eivät ole parhaita maultaan. Paitsi etikkaan säilöttynä! Pidän oikeastaan kaikesta etikkaisesta. Etikkasäilykkeet, nam! Pikkelsit, nam nam! Ja sienistä parhaiten etikkaan sopivat juuri kanttarellit. Siis minun mielestäni.

Sienipikkelsi

En ole mikään innokas hääräämään keittiössä, paitsi jatkuvasti säätämään sen sisustusta. Kokkaaminen vielä menee jotenkin, mutta leipominen ei innosta lainkaan. Olen tätä pohdiskellutkin, että mistä moinen johtuu. Luulen, että syy on leipomisen "orjallisuus"; reseptiä on syytä seurata kohtalaisenkin tarkasti tai muuten ei lopputulos vastaa aikomusta. Ei nouse taikina, piirakka jää löysäksi puuroksi jne.  Ja näin tuppaa silti usein käymään, vaikka joskus erehdyn jotain kokeilemaankin. Kokatessa koen voivani säveltää vapaammin. Vilkaisu reseptiin ja sitten sen voi unohtaa; antaa mennä! Syömäkelpoista syntyy huuhaameiningilläkin. 

Itse asiaan kuitenkin! Kerronpa oman kanttarellipikkelsini salaisuudet. Meillä näitä metsän kultakimpaleita kasvaa melkoisen hyvin oman metsälenkkimme varrella, joten siksikin olen kehitellyt omiin makuhermoihini parhaiten sopivan tavan ne valmistaa. Jos siis etikka ja sienet sopivat suuhusi, kannattaa kokeilla! Minun "reseptini" kyllä ovat aina vähän suurpiirteisiä, mutta se niistä tekeekin juuri minun reseptejäni😋.

Kantarellipikkelsi

  • kanttarelleja (noin litra pilkottuna)
  • 1-2 (puna)sipulia
  • ½ dl punaviinietikkaa
  • ½ dl väkiviinaetikkaa
  • 1 dl vettä
  • 2½ dl sokeria
  • rosepippureita
  • rouhittua mustapippuria
  • ½ tl suolaa
Kiehauta liemi mausteineen ja lisää kanttarellit ja sipulit. Keitä noin 10 minuuttia. Anna hieman jäähtyä. (Tässä kohtaa olen lisännyt Atamonia ohjeen mukaan, jotta varmasti säilyy). Kaada sienet lävikköön, jonka alla on astia liemen talteen ottamiseksi. Laita sienet sipuleineen lasipurkkeihin ja kaada varovasti lientä päälle niin että sienisipuliseos peittyy kokonaan. Säilytä jääkaapissa. Anna tekeytyä noin viikon verran ennen herkuttelua.

Sienipikkelsi

Alkuperäisessä ohjeessa ehdotettiin pieniä kanttarelleja kokonaisena, mutta kyllä isommistakin pieniä saa, kun vähän veistä käyttää. Ja purkkiin mahtuu enemmän! Ehdotettiin siinä paljon muutakin, mutta olen muokannut siitä oman versioni.

Sienipikkelsi

Punasipuli on ehkä vielä parempaa pikkelsiin, mutta tänä vuonna satuin kasvattamaan vain keltasipulia. Sekin passaa ihan hyvin. Pääainesosat ovat siis todellista lähiruokaa ja varmasti luomua!


Sienipikkelsi 

Punaviini- ja väkiviinaetikka, sokeri, rosepippurit ja oma yleismausteeni mustapippuri maustavat pikkelsin makoisaksi. Vihreässä pullossa on muuten sitten punaviinietikkaa, ei olutta. Pullot ovat niin upean vihreitä, että olen ottanut ne sisustusmielessä säilytyspulloiksi etikoille. Kirjaimet kertovat sisällön: V niinkuin valkoviini-, O niinkuin omenaviini- ja P niinkuin punaviinietikka. 



Kuten ohjeessa kerroin, olen lisännyt pikkelsin joukkoon Atamonia, jotta pikkelsi varmasti säilyy. Yksi pakollinen lisuke joulupöytään on nimittäin sienisalaatti, joka valmistuu todella helposti: lisään vain pikkelsin joukkoon smetanaa (tai creme fraichea)! Oioioi, kun on hyvää! Leivän päälle, kinkun kylkeen, laatikoiden lisukkeeksi, mihin vain. Minulla usein pöydälle...

Saatanpa paljastaa joskus joitain muitakin Huuhaa-reseptejäni, jos sille päälle satun ja kysyntää on. Onko sulla jotain "must"-reseptiä, jota on aina vaan pakko tehdä eikä kyllästy?

HERKUTTELEMISIIN!

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Huuhaa-opinnot ohi



Huuhaa-puotikahvilan avajaisia vietettiin lauantaina 6.6.2020 kello 12-17. Kyllä olikin sitä ennen melkoista myllerrystä meneillään! Puoti itsessään oli sisältä onneksi jo valmis johtuen siitä, että se liittyi mun opintoihin ja arviointipalaveri oli 26. toukokuuta. Koronan(kin) takia näyttö tapahtui etänä. Otinpa siis "mokkulan" ja tietsan kainaloon ja menin puotiin toivottamaan arvioijat tervetulleeksi virtuaalikierroksen kera. Odotukset ei olleet itsellä kovinkaan korkealla - suomalaisen, meikäläisenkin perisynti! Jotenkin sitä vaan on niin epävarma omien tuotosten kanssa...Se on tiukka paikka, kun asettaa itsensä ja luovan hulluutensa arvioitavaksi! Vaan miten kävikään? Arviointiasteikko on 1-5; katso suttuinen, mutta aito kuva alla!!!


Joskus saa yllättyä kyllä niin perinpohjaisesti! Olenkos mää sittenkin osannut jotain??? Saa sitä itseään kehuakin, eikö? Ja nyt ne mun opiskelut on sitten ohi. En siis valmistunut miksikään, suoritin vain tutkinnon osia huuhaatieteissä. No, ollaan vakaviakin välillä! Opiskelin siis Salon Seudun ammattiopistossa aikuisopiskelijana taideteollisella puolella suorittaen visualistiopinnoista sellaisia opintokokonaisuuksia, joista katsoimme olevan hyötyä Hannahuuhaan toiminnalle. AIVAN MAHTAVAA!!! Suosittelen lämpimästi! Kannattaa lähteä aikuisopiskelemaan, varsinkin jos kaipaa paussia työelämästä. Jatkaisin ihan ehdottomasti, mikäli taloudellinen tilanne antaisi myöten. Vaan kun aikuisopintorahaa saa vain 15 kuukautta, niin pakko on stopata. Ei tämä huuhailu ihan elätä, vielä ainakaan. Ja miehen kanssa on sovittu, että olisi hänen vuoronsa ottaa taukoa töistä. Täytyy siis jonkun saada säännöllisiä tuloja ja nyt vuoro siirtyy minulle. Eipä se ukko kyllä taida kuitenkaan onnistua vapaata töistään saamaan...

Erityisen kiitoksen ja kehumiset haluan antaa visualistipuolen opettajille "Jolalle" ja "Jorille" eli Johanna Lahtiselle ja Johanna Rintaselle. Siinä on kyllä sellaiset JoHannat! Minähän olen VastaHanna... Niin inspiroivat, innostavat, ihanat, impulsiiviset, iloiset ja idearikkaat ihmiset, että oksat pois ja puut pinoon! KIITOS HEILLE! 

Ja niinkuin aina opiskellessa, löytää myös uusia ihmisiä, ystäviksi ja "bisneskumppaneiksi". Jos tarvitset kotisivuja, mainoksia yms suosittelen opiskelukavereitani Teaa ja Millaa eli Visualteamia. Iloista, lempeää, visuaalista ja osaavaa tekemistä! Eikä sovi unohtaa kiittää Kirsiä, opiskelukaveria, joka loi Hannahuuhaalle logon heti alkumetreillä. Hänetkin löydät netistä, vaikka tästä linkistä

Ihania tuttavuuksia, tapaamisia ja tapahtumia mahtui menneeseen reiluun vuoteen. Taas olen rikkaampi kokemuksiltani ja maailmankatsomukseltani! Ja opehommiin palaaminen on sekin juuri nyt varsin mukavaa! Jo kaksi päivää niitä töitä takana. Eikä huuhailukaan tietenkään ole loppunut, ei suinkaan! Mennyt kesä oli todellakin antoisa monin tavoin, mutta siitä ehkä enemmän omana postauksenaan. Ensi kesäkaudeksikin on jo tukku ideoita päästä pulpahtanut ja ehkä sitä jotain myyjäisiä ja muita tapahtumiakin tässä ennen kesää kuitenkin järjestetään...

ELÄMÄ ON IHANAA!









maanantai 29. kesäkuuta 2020

Puutarha avoinna

Hui sentään, mihin ihminen voi suostua, kun tarpeeksi yllytetään! Hyvät ystäväni alkoivat inttää, että mun pitäisi osallistua Avoimet puutarhat- tapahtumaan. Ja tämä tapahtui Huuhaa-häppeningin jälkimainingeissa, kun olin vähän jo väsähtänyt ja takki tyhjänä. Eikä siinä kaikki, viimeinen ilmoittautumispäiväkin oli käsillä! Nimittäin häppeningin seuraavaan päivään eli 7.6. mennessä piti ilmoittautua. Rakkaat ystävät vielä lupautuivat avustamaan ilmoituksen teossa, itsellä kun tosiaan olisi varmasti kaatunut koko homma siihen tietokonehässäkkään.

Tosiasiassa olen sitä jo jokusen vuoden itsekin varovaisesti mietiskellyt. Täällä kyläilleet ovat melkoisen vuolaasti ihastelleet pihapiiriämme, joten kai siinä sitten jotain on. Itsehän näkee juuri ne asiat, jotka ovat rempallaan ja pielessä. Tiedät varmaan tunteen? Olen kyllä opetellut tietoisen tiedostamatta myös nauttimaan omista aikaansaannoksista, siis niistä valmiista ja kivoista jutuista. Ihan voin istuskella ja katsella ja nauttia. Kun kuitenkin viihdyn täällä kotinurkissani loistavasti! Eihän piha ole koskaan täysin valmis ja se, että on keskeneräistä, on oikeastaan aika mukavaa; on ainakin, mitä tehdä ja hommia, joihin tarttua! Aika ei tule pitkäksi.

Laitanpa tähän nyt muutamia, käsittelemättömiä kuvia, jotka tosin ovat jo viime tai jopa edeltävältä kesältä. Tänä kesänä en ole ehtinyt / muistanut kuvata juuri lainkaan! 

Torpan eteläsivulle rakennettiin lähes torpan kokoinen terassialue. Terassilta löytyvät uima-allas, ulkosuihku, "olohuone" ja kesäkeittiö. Kun torppa remontoitiin 2011, puhkottiin seinään takaovi. Seuraavana kesänä takaoven tarkoitus selvisi, kun terassialue valmistui. 

Uima-altaalla

Uima-allasterassi takaovelta katsottuna

 Etupihalla ei mieheni kotiin muuttaessani vuonna 2011 kasvanut kuin muutamia marjapensaita nurmikon keskellä. Nyt paikalla on "Rustiikkitarha" perenna- ja pensasistutuksineen. Oikealla Pink Pantherin kesämökki, joka oli ennen pihan perälle unohdettu koirankoppi. Sitten iski inspiraatio ja remontoin kopin kesämökiksi vaaleanpunaiselle pantterille. Nykyään hänellä on jo tyttöystäväkin ja he mökkeilevät pihallamme koko kesäkauden. Elvis- kissa käy välillä heillä kahvilla, mutta Elsa ei mökkiin oikein mahdu, vaikka koirankoppi alunperin rakennus onkin. Taustalla vanha navetta, jossa nykyisin sijaitsee Huuhaa-sisustuspuotikahvilani. Navetan ulkokuorihan on tänä kesänä muuttunut totaalisesti.

Elsa ja Elvis etupihalla

Uuden, (vieläkin) keskeneräisen istutusalueen yksityiskohta

Rustiikkitarhalta talolle

Ulko-ovelta rustiikkitarhalle, valtavan omenapuun takana pilkistää vierasmökki vuodelta 2015.

Työn alla edelleen on tämä alue,
jonka taustalla häämöttävät pihasauna ja Elvis-huussi.

Terassin kesäkeittiö on ihan humalassa.

 Muuttaessani tänne pihapiirin oli vallannut mieheni ja ystäviensä autoharrastus. Muistaakseni autonraatoja oli lähes 20! Kamalana akkana pistin pojat poistamaan suurimman osan. Siis ne "projektit", joista ei kuitenkaan koskaan mitään tulisi. Nämä Transitit taas olivat niin somat ja rustiikit, että saivat jäädä, vaikka niistä ei ainakaan varmasti enää ajoon ole! Ja mitä ei voi peittää, korostetaan, eikö niin? Joka kevät pitää heille tehdä uudet silmät, kun talvi ne tuhoaa ja jotain pientä tulee aina muutettua.

Vanhat, somat Transitit ovat kuin talon emäntä ja isäntä, jäkäläiset jääräpäät.
Voi että, kun näitä kuvia katsoo, huomaa, että kyllä täällä vaan tapahtuu ihan koko ajan! Vaikka kuvat ovat korkeintaan kahden vuoden takaa, on muutoksia taas ihan hurjasti! Tule ihmeessä katsomaan sunnuntaina 5.7. kello 12 ja 17 välillä, jos satut täällä päin olemaan ja elämään! Lisätietoa ja -kuvia Huuhaalandiasta voit katsoa vaikka tästä Avoimet puutarhat-linkistä, Instagram-tililtäni tai Facebookista.

"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito.
Eikä sekään niin kovin tärkeää ole", viisasteli joku. 

On se!


torstai 4. kesäkuuta 2020

Huuhaa-häppeninki

Se on huomenna! Kyllä on aika ympäripyöreetä päivää tässä paukutettu, jotta Huuhaa-puotikahvilan avajaiset saadaan edes jonkinlaisella kunnialla läpi. Niin on painettu, että blogiin en ole ehtinyt, vaikka taisin luvata täälläkin vähän kertoilla asiasta. Mikäs kiire, huomiseen on vielä. Manana, manana...Huomenna siis puotikahvila auki kello 12-17, samoin puutarha. Katso lisää!

 Huuhaa-häppeninki
Huuhaa-häppeninki
Visa-veljeni on muusikko, ehkä jonkin verran tunnettukin. Hänellä on melkoisen jakautunut persoona; Gebardi-bilebändin solisti, Nat Newborn sekä Visa ja Villikissat ovat eniten voita leivän päälle tuovat poppoot. Sisaruksia ollaan selvästi; joka suuntaan säntäilyä ja monenmoista erilaista vääntöä ja väkerrystä pitää olla! Vaikkakin eri "aloilla". Eikä ne muutkaan sisarukset ihan normaaleja ole😜. Visa eroaa siinä, että hän on joukon ainoa ei-opettaja. 

Veri velvoittaa ja veli esiintyy Huuhaa-häppeningissä elävänä jukeboxina. Pienimuotoisemmin siis, mutta se kuuluukin Huuhaa-ideologiaan. Huuhaalandiassa luvassa yhteislaulua; Visa ja Pihalinnut. Yleisökin saa tietenkin laulaa mukana, jos siltä tuntuu! Veli-live alkaa noin kello 14.


Nat Newborn ja livejukebox

Jotkut ovat sanoneet, että pihapiirimme ja puutarhammekin ovat näkemisen arvoiset. Nekin ovat vapaasti kierreltävissä puodin auki ollessa. Lauantain "Grand Openingin" jälkeen siis tiistaisin kello 12-18. Itsehän tuppaa aina näkemään vaan sen, mikä on rempallaan ja huonosti (ja sitä riittää!), mutta kun niin monet ovat kehuneet, niin olen minäkin päättänyt ottaa toisen näkökulman. Puutarhahan ei kumminkaan ole koskaan valmis, joten nautin siitä, mikä on valmista. Tai lähes valmista... Tule sinäkin katsomaan, mitä ja miten sinä Huuhaalandian näet!


Hannahuuhaan pihapiirissä paistaa aina aurinko. Ainakin pinkki!

Jos ei siis ole mitään muuta järjellistä tekemistä tai kaipaat siihen tekemiseen, järjelliseen tai järjettömään, taukoa, lähde uteliaasti ja ennakkoluulottomasti retkelle Huuhaalandiaan! Täällä ainakin ollaan aika järjettömiä. Kylähullumökkihöperöitä. Kahvilassakin on avajaisten kunniaksi vähän reilummin valinnanvaraa! 

Ai niin, osoite! Keskellä ei mitään, maaseudun rauhassa. Löydät perille klikkaamalla postauksen ekaa, Huuhaa-häppeninkikuvaa.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

maanantai 25. toukokuuta 2020

Huuhaa-puoti

Kesä tulee ja niin tulee myös kesäpuoti! Nyt on raivattu navetanvintti talvivarastotilasta puotikuntoon! Avajaispäivä on 6.6. lauantaina, mutta tarkempi tieto on impulsiiviseen tapaani vielä auki. Kannattaa seurata täällä blogissa, Facebookissa tai Instagramissa, jos lisätietoa mielit.

Pikkuinen, sympaattisesti vinksin vonksin, persoonallinen, iloinen kahvilapuoti on avoinna tiistaisin kello 12-18 9.kesäkuuta alkaen sekä soittamalla ja sopimalla! Puodista löydät Hannahuuhaan luomisen ja tekemisen vimman tuotoksia hauskempaan huusholliin koiria ja kissoja unohtamatta. 

Ovet aukeavat ja pääset kurkistamaan sisälle jo etukäteen koputtamalla kuvan oveen😉(siis klikkaa kuvaa!)

Huuhaa-kesäpuoti
Vielä on paljon tehtävää ennen avajaispäivää, mutta mitä ei ehdi, jää kesken. Täydellisyys ei ole hauskaa eikä kodikasta. On mukavaa, kun on tekemistä! Täällä otetaan rennosti ja ollaan onnellisia ja iloisia! 

ILOISIN TERVETULOTOIVOTUKSIN
HANNAHUUHAA