Pannunalusia jämälaudoista

Kyllä sitä vaan ehtii innovoida ja toteuttaa uusia huuhaita puotiremontin lomassakin! Liiterimme seinää taannoin uusittaessa vanhat, upeasti harmaantuneet laudat olivat joutua roviolle. Miehet! Eivät ymmärtäneet, miten käyttökelpoista materiaalia ne Hannahuuhaalle ovatkaan! Niistä syntyy tauluja jos jonkinlaisia. Voit kurkata niitä blogini sivulta Hannahuuhaan sisustustaulut. 

Vanha lauta uusiokäyttöön

Taulunkehyksiä jiiriin sahatessa jää aina hukkapalakolmio, kun haluan kehysten olevan samansuuntaisia, siis kuluneempi sivu samalle puolelle. Laudathan on sirkkelillä halkaistu pituussuunnassa, jolloin toinen reuna on vanhan laudan reuna, toinen halkaistu pinta. No, anyway, olen tarkka ja säästeliäs näissä asioissa ja olen nuo kolmiotkin tallettanut ajatellen, että jotain voisi niistäkin keksiä. Ja nyt keksin! Lopullinen ulkoasu muotoutui siinä samalla tehdessä. Aluksi minua kyllä askarrutti, miten liimaus tulee kestämään kuumaa kattilan-  tai muun pohjaa... Tein siis prototyypin ja sen kanssa testattiin omassa keittiössä viikon verran. Hyvin kesti. Remppamestarimme keksi ehdottaa vielä viimeistelynaulaimen käyttöä, joten tuplasti on kestävyys taattu!

Alusen kokoaminen on kuin palapeliä tekisi. Kaikki palat levälleen pöydälle ja sitten sovittelemaan, mitkä neljä palaa sopivat parhaiten yhteen. Ihan millintarkasti eivät sovikaan, mutta sehän on vaan kiva lisämauste. Myös korkeudessa saattaa olla parinkin millin ero, mutta koekäytössä se ei osoittautunut ongelmaksi. Hyvin ja tukevasti pysyy kattila paikallaan.

Vanha lauta uusiokäyttöön

 Liimasin palat yhteen puuliimalla ja taas pääsi kehyspuristin/liinakiristin (tai mikä lieneekään virallinen nimi) töihin. Ja huuhaatyypillisesti painoksi päälle täräytin Riihimäen lasipurkin riisitäytteellä (niin säilytän siis riisit) sekä vielä kruunuksi vanhan silitysraudan. Olisitkos itse tullut ajatelleeksi moisia ratkaisuja? Vai olisko sulla kenties jokin parempi idea? Otan ilolla vastaan! Toisaalta, eihän homma olisi huuhaata ilman näitä älyttömiä ja (surku)hupaisia ratkaisuja. Ja lopputuloshan on tärkein, eikö? Huuhaa-tyypillisesti en myöskään jaksa kovin pitkään yhtä ja samaa hommaa, joten näitä liimailuja tuli ja tulee tehtyä aina sopivasti muiden hommien välissä.

Vanha lauta uusiokäyttöön

 Kuten totesin, palat eivät luonnollisestikaan sopineet ihan millintarkasti, joten hiomahiirellä sain kulmat "kohdilleen" ja ulkoreunaa sileämmäksi. Tämän vaiheen kävin suorittamassa terassilla multitaskaten samalla reissulla vähän kukkapenkin kitkemistä, kasvihuoneen siivousta, uima-altaan puhdistusta tai jotain muuta vastaavaa.

Vanha lauta uusiokäyttöön

Remppamestarimme innoittamana kävin ostamassa itselleni viimeistelynaulaimen parantaakseni alusen kestävyyttä. Ja voi kuinka iloisen värisen moisen löysinkään Puuilosta! Edullinenkin oli ja riittänee taso meikäläisen hommissa. Sain myös ammattilaisen vinkit teknisistä asioista, jotka kannattaa huomioida. Yksi, ehkä tärkein, oli naulan koko. "Kato sitte, että naulan kärki on 1,2mm, ni löytyy helposti sitte lisää nauloja!", muistutti remppamestarimme. Check!

Vanha lauta uusiokäyttöön

Vanha lauta uusiokäyttöön

Köysi reunaa kiertämään oli ajatukseni viimeistelyyn. Sitä jouduin kyllä ostamaan. Ihan sellaista, jota mielessäni näin, en kotikaupunkini tarjonnasta löytänyt. Mutta oikein kiva vaihtoehto tämäkin, Motonetin valikoimasta. Ja lähituote! Ripustuslenkkiä pohdin ja ystävien mielipiteitäkin kyselin. Äänet menivät "fifty-sixty", joten saatavilla on siis molempia, ilman ripustuslenkkiä tai sen kanssa. Kumpi on enemmän sun mieleesi?

Vanha lauta uusiokäyttöön

Tämmöisiä uusia uniikkeja tuotteita on nyt siis saatavilla Hannahuuhaa-mallistossa, vaikka mökkituliaisiksi. Todellisia "kaikki hyötykäyttöön"-kappaleita, joita syntyy sitä mukaa kun muuhun käyttöön liian pieniä laudankappaleita jää. Nimikin tälle huuhaalle on: "HIIOHOI!"

EI KUN PANNU KUUMAKSI!

Navettapuodin rempparytinää

Viime kesänä aikamoisen impulsiivisesti ja intuitiivisesti pikavauhdilla avautunut Huuhaa-puotikahvila saa nyt toisena vuotenaan huomattavaa kasvojenkohotusta. Syksyllä oli tarkoitus ulkoremppa tehdä, mutta remppamestarimme meni ja sirkkelöi peukalonsa toisella talkootyömaalla. Auts! Onneksi peukalo jäi vielä "henkiin", mutta remonttihommiin siitä ei enää ollut syksyn mittaan. Katto ehdittiin kuitenkin saada vähän isommalla talkooporukalla valmiiksi ennen tapaturmaa! Voit kurkata tunnelmia puodin ensimmäisestä kesästä tästä postauksestani.

Ja tämän koronakevään edetessä remontti jatkuu! Täällä maaseudulla lautatavaraa saa ostaa vaikka "naapurista", 1,5 kilsan päästä😄. Ja videolta näet, miten kätevästi laudat kulkevat kotiin! Seisomme Elsan kanssa lähinaapurin, hyvän ystävän pihassa (matkaa 1 km) hurraamassa ja kuvaamassa.

Taas pääsen maalaamaan, kantamaan ja sahaamaan lautaa monta sataa metriä! Enimmäkseen riehumme kahdestaan remppamestarimme Kimmon kanssa, oma mies kun on päivät pitkät "oikeissa töissä". Kyllä täytyy sanoa, että Hannahuuhaan remppalook on kohdillaan! Juntti mikä juntti. Mutta tosiasia on, että vaikka olenkin melkoinen esteetikko, ei oma ulkonäkö ole koskaan ollut kovin tärkeä. Visuaalinen ilme ja silmää miellyttävä kokonaisuus on tärkeää vain ympäristössä, ei peilissä.

Puodin remontti

 Ihan hyvää vauhtia edetään, vaikka on ollut remontista "pakkolomapäiviäkin". On olemassa muutakin elämää😉. Pitkät sivut ovat jo laudoituksen osalta valmiit. Alakerran ikkunat ja ovet saavat vielä ehostusta. Parhaillaan riehutaan puodin sisäänkäyntiseinän kimpussa ja alemmassa kuvassa Remppa-Kimmo kuvassa keikkuukin. Minulla on yksi aika iso rajoite näissä remonttitouhuissa, nimittäin melkoisen voimakas korkeanpaikankammo. Kammoton Kimmo taas pystyy heilumaan vaikka miten ja missä. Hän on korkealla, minä matalalla (myös taidoissa). Toimitan määrämittaista lautaa ylös sen enempää katselematta; tekee nimittäin häijyä nähdä joku muukin korkealla...jos kärsit samasta vaivasta, ymmärtänet hyvin.

Puodin remontti

Tälle pitkälle sivulle (alakuva) tulee "sontaluukkuihin" yllätysjutut; Hannahuuhaa testaa taidemaalarin taitojaan. Tulet varmasti näkemään tuotokset täällä blogissakin. Esittelin "taidettani" perheemme What'sApp-ryhmässä ja hauskaa oli, että pikkupikkuveljeni (29v.), ei tiennyt, mikä on sontaluukku. Nyt hän tietää! Tiedätkö sinä?

Puodin remontti

Tuossa alkupuolella totesin kevyen positiivisesti, että muutakin elämää on. Todellisuudessa kuitenkin tässä kohtaa kevättä ei ihan hirveästi muuta päivään ja ajatuksiin mahdu...Mutta kyllä on ihanaa, kun on tekemistä! Remontti jatkuu ja sitä pääset seuraamaan täälläkin. Kunhan vaan on puhtia, tarmoa ja aikaa päivittää edistymistä.

REMPPAREHKIMISIIN!

Keittiön uusi ilme

Keittiön pintaremontti

Kerroinpa tuossa joku postaus sitten sisustusvinkkauskeikastani tuttavan keittiöön. Nyt on remppa viimeisiä silauksia vaille valmis ja meidät kutsuttiin sen kunniaksi syömään tähän uudistuneeseen keittiöön. Vinkkausjutun voit kurkata tästä.

Voi että, mutta kyllä on ollut ahkera ja kekseliäs pariskunta! Kuvat kertokoot, millainen on uudistetun keittiön ilme. Vinkeistäni "jatkoon" pääsivät mm. välitilan kaakeleiden maalaus mustavalkoiseksi, mustat työtasot, uudet vetimet ja ilmanvaihtohormipömpelin mustaksi muuttaminen. Matto ja verhot ovat heillä vielä etsinnässä, mutta kuulemma ehdottamani itämaistyylinen mustasävyinen on tulossa, kunhan löytyy. Täytyy sanoa, että keittiö oli kyllä ihan pirun komia ja alkoi kummasti kutkuttaa oman keittiönkin pikku remontointi... ja pientä viilaustahan on meneilläänkin, aina😝.

Keittiön pintaremontti

Kaapit ovat todellakin kauniit ja tulevat nyt hienosti esiin uuden välitilavärityksen ja mustan työtason kaverina😍.

Keittiön pintaremontti

 Mustavalkoinen kontrasti tuo kivasti eloa välitilan röpelöreunaisiin kaakeleihin.

Keittiön pintaremontti

Vetimetkin vaihtuivat rosteriseen liesituulettimeen sointuviksi. Tosin vielä kivamman näköiset ovat kuulemma hakusessa.

Keittiön pintaremontti

Kerrassaan kekseliäs ja kertakaikkisen hyvännäköinen ratkaisu nurkan hormikoteloinnin uudistukseen: mustaa teräslevyä ja rosterinvärinen kulmalista. Täydellinen!

Keittiön pintaremontti

Keittiön pintaremontti

Välitilan mustavalkoyhdistelmä toimii mielestäni upeasti! Kaakelithan ovat hieman "röpelöreunaiset", joten musta saumaustussaaminen tekee kokonaisuudesta mukavan eläväisen. Taitava ja rohkea emäntä!

Keittiön pintaremontti

Pariskunnan löytämä tiilitapetti on sikamakee! Todella aidon näköinen ja hyvät värit. Tapetista löytyy niin mustaa, kaappien ruskeaa kuin valkoistakin. Ja seinällä on peräti kaksi Hannahuuhaan taulua, jotka nekin istuvat hyvin kokonaisuuteen! 

Emäntä maalasi kirpparilta löytämänsä eripariset puutuolit mustaksi. Hienot!!!

Keittiön pintaremontti

Ei ole isäntäkään eilisen teeren poikia! Vanhan oven (päällä lasi) kantimiksi hän laittoi vanhan "Singerin jalat". Oikeaan etäisyyteen ne saatiin purkamalla keskiosa pois ja laittamalla tilalle teräsputket (mustaksi maalattuna) sekä vielä todella upeasti vaijerit ristitueksi. Oli tukeva ja komia kokonaisuus!

Keittiön pintaremontti

Pöydän lisäksi isäntä rakensi keittiönpöydän päällä olevan lampun. Huomaa myös kattolistat, jotka ovat samaa lautaa kuin lampussa. Kyllä jo kysyin, että tuliskos hän Hannahuuhaalle hommiin! Jos olin minä olevinani keittiön ideoija, niin kyllä taisin minä saada ihan yhtä paljon ideoita, jos en enemmän! Vai pelaanko omaan pussiin; minä syötin, pariskunta otti kopin ja jatkoi samoilla pelimerkeillä😉.

Keittiön pintaremontti

Keittiön pintaremontti

Pariskunta kertoi pitävänsä itse kovasti lopputuloksesta. Ja nin pidän minäkin! Remonttikustannukset olivat hyvinkin kohtuulliset. Aina ei tarvita suuria rahoja, jotta saadaan suuri muutos. Tämä voisi jopa olla yksi Hannahuuhaan johtoteemoja ja remonttifilosofian perusjalkoja. Yhdellä sanalla tiivistettynä siis edullisuus. Pitääkin pohtia ja selkeyttää Hannahuuhaan sisustusteesit! 

Mitä sinä pidät tämän keittiön uudesta ulkoasusta? Mikä on erityisesti mieleesi?

SISUSTELEMISIIN!

Vintage-taulu

Vanhaa lautaa, vanhaa, haalistunutta pitsipäiväpeittoa, vanha kakkulapio... kombosta syntyy Hannahuuhaan "pajalla" (eli talvikaudella keskellä tupaa) vintage-henkinen, pienellä huumorilla höystetty keittiötaulu. Piece of cake!

Vintage-taulu

Oman liiterimme seinää uusitaan pikkuhiljaa ja vanhat laudat olivat joutua roviolle. Onneksi ehdin puuttua äijien intoiluun! Niitä on hyödynnetty ja hyödynnetään edelleen erilaisiin huuhasteluihin. Tässä blogijutussa kurkataan yhden liiterinseinälaudalla kehystetyn tilaustyön valmistumisvaiheisiin.

Investoitiin pari kesää sitten uuteen jiirisirkkeliin, kun vanha halpakone alkoi olla niin dementoitunut ja jopa vähän aggressiivinen. Näin talvikaudella vaan on saha pakattuna pois käytöstä, kun ei vielä ole sitä verstasta ympärivuotiseen käyttöön. Olin kuitenkin syksyllä sen verran optimistinen, että sahasin muutamat kehyslaudat valmiiksi.  Jos vaikka kuitenkin inspis iskee keskellä talvea! Ja iskihän se, vielä tilauksen kera! Kuvassa poseeraa Miss Heinäkuu 2018, ikionnellinen Makita-mimmi😂.

Makitan jiirisaha

En kuitenkaan liimannut laudanpätkiä vielä yhteen, kun ajattelin, että vievät vähemmän tilaa pätkinä. Huuhaa-logiikkaa... Alakuvassa Biltema-löytöni talviajan kehysliimailuun; "liinakiristin". Enpä taaskaan tiedä virallista nimeä, mutta yksinkertaisen toimiva härveli. Joskaan ei kyllä erityisen laadukas saati helppo käyttää...

Vintage-taulu

Metsästelen kirppareilta Hannahuuhaa-materiaalia. Et varmaan yllättynyt? Valtava parivuoteen virkattu päiväpeitto löytyi pilkkahintaan. Hintaa selittää kyllä se, että on aika tavalla kellastunut ja parista kohtaa rikki. Mutta intuitio ja impulssi iski; kärryyn vaan! Kyllä sille käyttöä löytyy. Nyt löytyi! Kakkulapio taas tuli naapurilta lahjoituksena. Kuin taivaan lahjana, sillä metsästysreissuista huolimatta ei sopivaa tahtonut löytyä, vaikka tilaus nimenomaan kakkulapiotaulusta oli jo tehty. Asioilla on vaan tapana järjestyä! Taustalevy tauluun on käyttökelvottomaksi käyneen kirjoituspöydän laatikon pohjasta sahattu. Materiaalit siis kasassa!

Vintage-taulu

Pitsipeitto oli tosiaan kellastunut ja siis väärän värinen tulevaan tauluun. Minultahan löytyy näitä Frenchic-sarjan maaleja, joilla voi maalata vähän mitä milloinkin. Siispä värin vaihtoon! Sarjan sävy Wolf Whistle on passeli tähän kokonaisuuteen, harmahtavan valkoinen.

Vintage-taulu

Maalin kuivuttua (annoin kuivua reilusti yön yli) on pikku-Makitan vuoro. Pikku ruuveilla kiinni ja siinä on! Puristimella saan  taustan pitsikuvion pysymään oikealla paikalla, kunnes saan ruuvattua yläreunaan pari ruuvia. Sitten puristin irti, tarkastus oikealta puolelta ja loput ruuvit paikalleen.

Vintage-taulu

Vuorossa on sommittelu, pienten yksityiskohtien säätö ja asettelu eli ylenpalttinen ja joskus pitkästyttävän pitkä pähkäily. Mitä laitetaan, mitä ei, maalaataanko jotain vielä...Tässä taulussa mietin, laitanko puuornamenttia, ja jos laitan, minkävärisenä? Minkä värisen rusettinauhan laitan vai laitanko ollenkaan. Toki pääpiirteissaan se "big picture"-ajatus on jo valmiina aloittaessa, mutta tämä  vaihe on nimeltään vihoviimeiset viilaukset. Tiedän, minkälaiseen keittiöön taulu on tulossa, joten se vaikuttaa valintoihin. Itse asiassa olen käynyt kyseisen keittiön remonttia sisustusvinkkaamassa ja siitä saat lukea oman juttunsa, kunhan keittiön omistaja "julkistaa" asuntokauppansa ja remontti on valmis. Ollaan siis vielä hys hys😉.

Vintage-taulu

Päädyin edellä kerrotusta syystä (siis tulevasta keittiön lookista) maalaamaan ornamentin mustaksi. Tähän hommaan käytän akryylimaaleja tai Frenchic-sarjan maaleja vähän fiiliksestä riippuen. Molemmat toimivat hyvin. Tähän työhön maalasin tarkoituksella mustan vähän huolimattomasti. Päälle lisäsin vielä sinne tänne hopeaa sopimaan tekstin metalliseen "alustaan" ja keittiön rosteriseen liesituulettimeen. Liesituuletin onkin sitten ihan oma juttunsa sinällään... 

En tiedä, mistä minulle on siunaantunut take away-mukien kansia, mutta ne käyvät hyvin maalialustaksi. Tuleepa niillekin jokin käyttö. Samaan tarkoitukseen käytän myös einessalaattien kansia. Eräänlaista kierrätystä sekin!

Vintage-taulu

Ihana mieheni osallistuu huuhasteluihini kiltisti ja ratkoo monia ongelmia, joita matkan varrella ilmaantuu. Varsinkin, jos tarvitaan jotakin metalliin liittyvää, on apu taattu! Oma Teräsmieheni. Hän on tehnyt minulle kuvassa näkyviä metallisia "kylttejä"; sahannut, hakannut kuluneen näköiseksi ja porannut reiät nauloille valmiiksi. Tämän taulun nauloiksi käytin mustia huonekalunauloja. Tekstiksi Piece of cake, sillä minua ihastuttaa kaikenlainen verbaalinen kikkailu ja huumori ja ihan itse olen keksinyt lisätä tämän  sanonnan kakkulapiotauluun. Osaanhan myös enklantia! Javisst!

Vintage-taulu

Kakkulapion kiinnityksen hoidan allaolevan kuvakollaasin osoittamalla tavalla. Ennen tätä olen liimannut kakkulapion varren taustaan osuvan kohdan, joten tuplavarmistus pitää lapion paikallaan. Takapuoleen (taulun!) liimaan rautalankasolmun päälle kangaspalan, ihan vaan siksi, ettei seinä naarmuuntuisi. Ehkä vähän turhaa, mutta eipä tuosta haittaa saati vaivaakaan ole. Piikki (kuva 1) on todella monessa huuhastelussa mukana. Yksinkertainen ja kätevä pikku apulainen kerrassaan! Tässä tein piikin kanssa kakkulapion varren molemmin puolin reiät rautalangan pujotusta (kuva 2) varten. Kuvat 3 ja 4 ovat siis taulun takapuoli. No, tausta sitten, jos olet kaksimielinen ajattelija. 

Vintage-taulu

Vanha torppa, vanhat aarteet. Kuvan silitysrauta on tosiaan alkuperäistä torppamme kalustoa. Rustiikin kauneutensa lisäksi sillä on myös kuvan osoittama käytännöllinen tehtävä. Leivinpaperin alla pilkottaa puuornamentti liimauksessa. Vanha silitysrauta on oivallinen paino!

Vintage-taulu

Tauluissani on ripustussysteeminä kaksi ruuvia (teräksen väriset) ja rautalankaa. Kuvassa näet myös, miten peitän kakkulapion kiinnitykseen käyttämäni rautalangat. Onko sinustakin vähän turhaa?

Taakse vielä Hannahuuhaa-leima ja taulu on valmis!

Lisää tauluja voit kurkata linkistä

Hannahuuhaan sisustustaulumallistoa

Joulu

Tasan kuukausi jouluun... Hannahuuhaa ei ole jouluihmisiä. Hannahuuhaa ei oikeastaan ole minkään juhlan ihmisiä... En minä mikään joulun vastustajakaan silti ole! Aah, imelletty perunalaatikko, porkkanalaatikko, rosolli ja haudutettu punakaali; todellisia joulun herkkuja ja kuuluvat nimenomaan jouluun. Ei niitä muulloin syödä, ainakaan meidän torpassa. En ainakaan minä muulloin tee.

Olen kuitenkin nyt vähän yrittänyt olla mukana sesongissa ja tehnyt joitakin joulumaisia koristeita. Kuvissa Hannahuuhaan "Tonttutähti" vanhaan puutarhakoristeen kehikkoon virkattuna sekä ompelimosta saadusta kangasjämäsäkistä löytyneistä joulukankaista tehdyt pikkupehmosydämet. Ne voit ripustaa kuuseen, kranssiin, käyttää kattauksissa tai pakkauksissa tai missä vain!
Kannattaisi tietenkin panostaa enemmän tähän ehkä vuoden parhaaseen myyntisesonkiin, mutta Hannahuuhaa on oman tiensä kulkija eikä yritä olla muuta kuin on. Rehellisesti ja reilusti. Tietenkin toivon, että joku ostaisi Huuhaa-juttuja pukinkonttiin, ihan niitä ei vain jouluun tarkoitettujakin. Kyllähän ne lahjaksi sopivat!

Tonttutähti

Paperitähdet

Paperitähdet

Paperitähdet

Joulusydämet

Joulukorttien lähettämisenkin olen lopettanut jo vuosikymmeniä sitten. Vain kolme korttia lähtee tästä taloudesta, mutta ne ovatkin kyllä sitten sitäkin tärkeämpiä. Töissä ollessani annoin myös oppilaille joulukortit ennen lomille lompsimista. Taisin ehkä antaa työkavereillekin, mutta siitä en enää ole ihan varma... Joululahjojakaan en osta. Se on ihan yhteisesti perheen ja suvun kanssa sovittu, joten ei huonoa omaatuntoa.

En juurikaan koristele kotia jouluna. Meidän tuvassa on joulu ainainen! Siitä pitävät huolen punainen ja vihreä, jotka ovat vallitsevat tehostevärit hirren ja valkoisen rinnalla. Ja tavaraa on niin runsaasti, että joulukoristeet eivät edes erottuisi joukosta! Joitakin joulukoristeita pidän esillä ympäri vuoden, kun sopivat niin kivasti muuhun sekamelskaan. Joulukalenterin virkaa toimittava puuauto (Kasvihuoneilmiöstä aikanaan ostettu) tuodaan kyllä vintistä tupaan vain joulun ajaksi ja laatikoihin laitetaan suklaakonvehteja. Ihan luvallista herkuttelua!

Joulukalenteri

Miehen "pajan" oveen navetalle laitetaan joulusydänkranssi, joita ostin useammankin joku vuosi sitten Kiskon Kivimakasiinin joulumyyjäisistä. Niitä ja monia muita risu- ja kranssitöitä tekee Karin Amur Kiskosta. Olen tänä vuonna menossa itsekin sinne myymään Huuhaata, jo toisen kerran!

Sydänrisukranssi

Lopuksi palaan vielä alkusanoihini. Etten muka ole minkään juhlan ihmisiä. Olenhan minä!

ELÄMÄ ON YHTÄ JUHLAA!

Kippis!

Kierrätystauluja keittiön komistukseksi

Kävin tutustumassa Pimee vintti-nimiseen vanhan tavaran myymälään ja löysin sieltä vanhat, parhaat päivänsä nähneet Sorsakosken aterimet. Olin tosin jo saanut idean tämäntyyppisestä köökkitaulusarjasta, mutta mies ei halunnut  luopua"perintöaterimistaan". (Meillä siis löytyy noin miljoona sitä legendaarista Sorsakoski-sarjaa, jolla on tullut itsekin kouluaikana lapattua murkinaa masuun). Nämä tauluun päätyneet on kyllä vielä upeammat! Pidän siis silmiä auki kirpputoreilla...

Tämä valmistunut työ on kyllä omasta mielestänikin sen verran onnistunut, että pääsee jatkotuotantoon "Köökkitaulu"-sarjaan. Mutta täysin samanlaistahan ei synny, kun tulee aina sellainen, mitä sillä hetkellä sattuu olemaan: Nyt työn alla on aika lailla eri tyyliset juustohöylä- ja kakkulapiotaulut...

Valmis! Ja niinhän siinä sitten kävi, että heti meni kaupaksi! Ennen kuin ehdin edes kunnolla julkaista...

Tarvittiin sitten vähän ukonkin apua...hän teki mulle oikeankokoisen peltilaatan, johon sitten tekstin liimasin (jollain uudella ihmeliimalla...)

Ja sitten funtsintaan, miten liitän tekstin työhön. Se on yksi olennainen osa taulua kuitenkin; pientä verbaalikikkailua ja vielä enklannin kielellä! WINE + DINNER = WINNER

Tutustuin kesän aikana uuteen kalkkimaalisarjaan ja melkein lähdin jälleenmyyjäksikin. Onneksi "nukuin yön yli" ja kieltäydyin, ainakin tässä kohtaa. Siinäpä olisi sitten mennyt taiteellinen vapaus😜. Mutta hankin kuitenkin aika satsit ja nyt  testailen niitä omissa projekteissani.

Huuhaalle ominaisesti jotain lisää!!! Kaapeistä löytyi kuvissa näkyviä koristuksia; metallisia ja puisia. Päätös syntyi syvien sisustussilmälihasten ja mutu-taktiikan pohjalta.

Ja sitten pähkäilyä ja kokeilua, miten kiinnitän aterimet. Merkit reiille ja sitten...missä hemmetissä on mun akkuporakone ja poranterät??? Ei löytynyt, joten luomisvimmassa kehitin korvaavaa tekniikkaa niillä välineillä, mitä sattui löytymään. En kerro edes tarkemmin... seuraavaan tauluun tulee paremmat reiät. Jos siis päätyy "sarjatuotantoon".

Kaapista löytyi juuri sopivan kokoinen pala punaista juuttikangasta, joten tehdään siis tämä prototyyppi omaan tupaan sopivaksi. Kun kumminkin mitä todennäköisimmin tulee susi, voin laittaa sen omalle seinälle eikä tarvitse myydä sekundaa. Paitsi jos joku haluaa välttämättä ostaa!!! Kehys jo hieman epäonnistui, kun kokeilin tehdä vähän eri tavalla kuin edellisessä  tauluprojektissa. En kokeile enää...

Ihan itse tekemäni kehikko, jigiksi sanovat ammattipiireissä 😉, toimii monenkokoisten kehysten kokoamiseen ja liimaamiseen. Pattinkia vaan reunoille pienennykseen ja kiilapaloilla kireäksi!

Ja sitten inventoimaan laudanpätkät ja taustakovalevyt, jotka ovat jääneet yli toisesta tauluprojektista. Eipä sitten kauheasti ollutkaan sopivan mittaisia kehyslautoja! Ehkä siis teen muunlaisia kehyksiä? Hmm, mietintämyssyyn...

Tästä lähti luomisvimma liikkeelle:
kirpparin "Ota ilmaiseksi"-laatikosta tarttui käteen vanhat Sorsakosken aterimet.