Sisko oli aikanaan bongannut kirpparilta pari lokerikkoa nuoremman poikansa legoukkeleille. Legohahmot olivat tosi tärkeitä ja ansaitsivat päästä esille. No, poika kasvoi pois Lego-iästä ja sisko luonnollisesti keksi lahjoittaa lokerikot minulle, kuinkas muuten! Ja hyvä niin. Suuri osa projekteistani onkin lähtöisin sukulaisilta, ystäviltä tai tutuilta ja nykyään tavaraa saattaa tulla jo siskon äidin kummin kaimaltakin😆. Alkaa olla hamsterin maine kiirinyt...
Kuvakollaasissa pikaiset ennen-kuvat; vihdoinkin alan muistaa kuvaamisen myös ennen tuunausta! Materiaali on jonkinlaista tummanruskeaksi maalattua kovalevyä ja taustalevyssä liimattuna beige "samettikangas".
Lokerikko ennen muodonmuutosta
Ja seuraavassa lokerikko osiin purettuna. Yksi poikkihylly olikin näköjään poikki, mutta pysyy silti paikassaan. Toivottavasti vielä takaisin kasatessakin toimii. Taustalevyn putsaamisessa oli aikamoinen homma; kuvassa näkyy kiinni jäänyttä liimapintaa, jota kuumenevin sormin hurjasti hinkaten poistin.
Lokerikko osina
Lokerikkojahan on kaksi, joten tähän ensimmäiseen on hyvin suuri oletusarvo kaikille mahdollisille virheille. Toisesta luultavasti tuleekin jotain aivan muuta. Tämä harjoituskappale saakin nyt sellaisen ulkomuodon, että sutenakin sopii omaan peräkamariin, jos ei laatu täytä myyntikriteerejä.
Alustavana suunnitelmana on laittaa taustaksi Pip-studion tapettia, jota jäi yli peräkamarin tapetoinnista. Poikkihyllyt maalaan Frenchic-kalkkimaalilla, pinkillä tietenkin! Sitä kun sattuu myös olemaan valmiina. Ennen maalausta pitää pinnat hioa ja tähän olen löytänyt varsin kätevän välineen, hiomasienen. En ole ennen moisiin törmännyt, mutta nyt sellaisia on ihan melkein joka rautakaupassa. Ehkä on ollut ennenkin, mutta minulta ovat piilotelleet.
Hiomasieni on näppärä.
Täällä Huuhaa-torpassa on aina avuliaita nelijalkaisia. Maalaushommat esimerkiksi on syytä ajoittaa niin, että pienempi avustaja, Elvis-kissa on ulkona tai vähintään kaapissaan (ihan totta, lempinukkumispaikkana tällä hetkellä peräkamarin emännänkaapin alahylly villapaitojen päällä!). Nyt oli pienimuotoinen pinkki katastrofi lähellä, kun kissa tulikin yllättäen sisään ja suoraan Hannahuuhaan pajan työpöydälle.
Pikku apulainen
Asioillahan on tapana järjestyä ja niin onneksi kävi nytkin! Olin juuri ehtinyt maalata poikkipuut ja siirtää "turvaan" puuhellan päälle. Maalisuti ja -purkki siirtyivät salamannopeasti tiskipöydälle ja suti pesuun samaan aikaan, kun pikku apulaiseni tarkasti ulkokehikon hiontajälkeä.
Poikkihyllyjen maalaus olikin operaatio sinänsä. Pähkäilin itselleni yllättävänkin pitkään, miten saan ne maalattua ja kuivumaan mahdollisimman näppärästi ja helpolla. No, joku olisi varmasti keksinyt paremmankin tavan ja jos sinä, lukija, tiedät hyvän kikan, ole kiltti ja kerro minullekin. Minä keksin sen luultavasti jossain vaiheessa, mutta liian myöhään tähän... minun "hetihetiheti"-ratkaisuni näet kuvista.
Maalauspidike nipistimestä
Maalin kuivuminen
Valumilta en välttynyt lovien kohdalla. Spraymaali olisi varmasti hyvä valinta tähän kohtaan, mutta eipä ole tähän aikaan vuodesta paikkaa, jossa sillä maalaisi. Ja Huuhaa-filosofisesti siitä tehdään ja sitä käytetään, mitä on! Frenchic-maalisarja on uutuus kalkkimaalien tarjontaan ja kesällä olin vähällä lähteä jälleenmyyjäksikin. Se on taas ihan oma tarinansa, mutta tästä johtuen minulla on aika hyvä kattaus kyseisiä maaleja ja tarvikkeita. Iittalassa sijaitseva Pappilan Sunday shop on kyseisen sarjan maahantuoja ja aika ihana paikka onkin! Jos sinne päin satut matkailemaan, niin suosittelen lämpimästi! Kurkkaa lisää, jos kiinnostuit!
Kertamaalauksen jälkeen kokeilin asetella poikkipuut takaisin ristikoksi. Ihan helposti ei onnistunutkaan, joten pieni lovien hionta oli paikallaan. Siihen avuksi keksin kynsiviilan. Lisäksi käytin pientä palaa hiomapaperia, jonka taitoin sopivasti koloon. Taso vatsaa vasten ja hiomapaperin liikuttelu kolossa olisi varmasti ollut myös kuvaamisen arvoista, mutta kuvausapu oli sillä hetkellä omalla työmaallaan...
Välihionta
Toisen kerroksen maalaamisen päätin suorittaa kehikko kasattuna. Ja taas, ongelmiin löytyi ratkaisu omasta takaa. Pyörivä alusta helpottaa hankalaa maalausta, joten Ikean pyörivä tarjotin alimmaiseksi! Päälle leikkuulauta ja molemmat suojataan maalilta (foliolla ja roskapussilla).
Huuhaa-tuotteilla on taipumus kehittyä ja muuttua tekemisen edetessä. Niin kävi nytkin. Muistin, että minulla on myös jonkinsortin turkoosinsinistä Frenchic-maalia, joten päätinkin maalata kehikon ulkokehän sillä kokopinkin maalauksen sijaan. Tapetissakin on suurinpiirtein samaa sävyä, joten mikä ettei! Tuleepa taas värikkäämpää ja erottuu seinästä, jos lokerikko päätyy omaan peräkamariin pinkille seinälle. Loppukasaus olikin ihan tajuttoman haastava homma! Sainpa siinä toisenkin poikkihyllyn katkeamaan... mutta lopussa kiitos seisoi, ainakin tyydyttävä. Kyllä sen "myyntipöydälle" kehtaan laittaa, vaikka itsehän en tietenkään ihan tyytyväinen ole. Mutta ystäville ja tuttaville lokerikkoa esiteltyäni ja sitä kautta itsevarmuutta kerättyäni uskaltaudun tyrkylle laittamaan. Hinnaksi tulee 20 euroa. Nyt ei muuta kuin miettimään, teenkö toisesta samanlaisen vai täysin jotain muuta... Mitä sinä ehdottaisit?
Eilen oli hauska päivä. Sain yksityisopetusta valokuvaamiseen ihan kotikäyntimeiningillä. Opettaja, Marko Ikonen, oli huippukärsivällinen ja avulias edullisuudesta puhumattakaan. Ruokapalkalla piti parin tunnin intensiivisen opetussession. No, hän on kyllä tuttu, että ehkä sekin selittää halvan hinnan. Kyllä se vaan niin on, että suhteita on käytetty aikojen alusta ja tullaan käyttämään vastedeskin. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, väärää tai arveluttavaa. Siis jos se ei ole keneltäkään pois eikä estä tai hankaloita muita. Suuria eettisiä kysymyksiä...
Kuvauskohteina oli Huuhaa-tuotteita, joista keskityimme muutamaan opetus- ja harjoitusmielessä. Niinhän se on, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kuva on vielä hyvä, se edistää myyntiäkin. Otoksia kertyi varmaan ainakin tuhat, joten sadantuhannen sanan edestä kuvattiin😂. Olen ehkä maininnutkin, että vaikka kovasti tykkään visuaalisuudesta ja estetiikasta (jonka taju itselläni ehkä on hieman omalaatuinen), en innostu laisinkaan kuvaamisesta ja kameran tekniikasta. Visioita ja ideoita kyllä piisaa, mutta kun ne eivät siirry suoraan kameran linssin läpi muiden ihailtaviksi ja ihmeteltäviksi!!!
Diiliimme kuului vielä sisustustyynyjen kuvaus ja niiden syvääminen. Jälkimmäisen suorittaa Marko-opettaja, sillä itse en ole (vielä ainakaan) hankkinut syväämistoimintoa sisältävää ohjelmaa. Asiaa jonkin verran tutkineena luulen, ettei ilmaisohjelmissa sellaista olekaan.
Alla olevassa kollaasissa on kaksi omasta mielestäni kivaa, Hannahuuhaa-tyylistä ideaa; kissanleluista onnenpyörä (vaatii ehkä vielä jotain, joka antaisi kuvan lelujen koosta) ja sanaristikkofarkkutyynyt rekvisiittanaan käsi ja jättikynä. Hannahuuhaa ei halua massakuvia, trendikkäitä fiiliskuvia, sellaisia, jotka juuri nyt ovat muotia - oma "leima" pitää olla! Tai sitä ainakin etsiä.
Tuotekuvia
Kameran käytön opettelun lisäksi olen alkanut tutustua myös kuvankäsittelymahdollisuuksiin. Vielä olen tukeutunut tietokoneella ihan Windowsin Valokuvat- sovellukseen, mutta kännykällä olen tutkaillut ja kokeillut erilaisia ilmaisia sovelluksia. Silmät vaan tahtovat kovasti väsyä pienen näytön kanssa, joten tietokonetyöskentely ehkä on kuitenkin parempi. Olen juuri tutustunut Fotojet-nimiseen selaimessa toimivaan ilmaisohjelmaan, josta tuntuisi löytyvän omiin tarpeisiini mm. kollaasien tekoon antoisa kattaus. Siitä löytyy myös maksullinen versio, mutta ilmaisessakin tuntuu olevan reilusti ja minulle riittävästi mahdollisuuksia.
Ihan oma juttunsa oli kuvausstudion rakentaminen pieneen torppaamme! Kuvaukset suoritettiin "pubissamme" eli pikkiriikkisessä olohuoneessamme, jossa kaikesta huolimatta taitaa olla eniten vapaata lattiapinta-alaa. Tiettyjä etuja, joita itseltäni ei löydy, oli käytettävissä. Opettajan salama ja mikälie-valohärpäke auttoivat kovasti valaistuksen kanssa. Valoasiaan pitäneekin yrittää kehitellä omat systeemit joko ihan rahalla tai kekseliäällä luovuudella tai niiden yhdistelmällä.
Kameran "takana" olikin sitten se perinteinen, luultavasti jokaisen kuvaajan hyvin tuntema kaaos, kuten kuvasta näkyy😅. Kuvaajan (minun) päänsisäistä kaaosta en saanut kuvatuksi.
Kuvausjärjestelyjä
Loppukommenttina voin todeta kuitenkin, että kyllä Hannahuuhaa on enemmänkin konkreettisesti ja kotikutoisesti käsillään tekevä. Jos sillä vaan tienaisi riittävästi, ulkoistaisin ilman muuta tämän kuvaamis- ja muun markkinointipuolen...
Tähän mottooni lopetan tälläkin kertaa: ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.
Kuvakollaasin teko on sentään aika helppo tehdä; niin helppo, että sujuu jo minultakin. Tapojahan on varmasti useampiakin ja laatu tietysti vaihtelee. Minä olen nyt opetellut helpon, kännykällä tehtävän version. Google-kuvien assistentin avulla toimitaan seuraavien ohjeiden mukaan. Esimerkissä hyvän pääsiäisen toivotus Hannahuuhaa-sivulle.
Valitse Google-kuvista kuvat, jotka haluat kollaasiin sisällyttää (2-9 kappaletta). Muokkaa niitä ensin, jos haluat ja on tarpeen. Koko kuva ei kollaasiin "mahdu", vaan ohjelma rajaa sitä jollakin perusteella.
Mene assistentin "pakeille", ja valitse "Luo -> kollaasi". Assistentti asettaa kuvat kollaasiksi. Sitä en (vielä) tiedä, pystyykö kuvien järjestykseen jotenkin vaikuttamaan. Tähän mennessä yhteistyömme on sujunut hyvin, enkä ole kokenut tarpeelliseksi muuttaa järjestystä.
Tallenna kollaasi.
Mene kännykän Galleriaan ja valitse siellä tekemäsi kollaasi. Galleriassa pystyt muokkaamaan vielä kuvia ja etenkin lisäämään kuvaan tekstiä ja muita tehosteita.
Tadaa!!! Valmis!
5. MUISTA TALLENTAA VALMIS TUOTOS ja lisää se haluamallesi somekanavalle.
Kuten alussakin sanoin, tapoja on varmasti monia ja monia parempiakin, mutta minä olen nyt opetellut tämän ja todennut sen riittäväksi ja riittävän helpoksi omalle aivorakenteelleni. Toimii!
Tämän Tyynysota-kilpailun kisatyynykuvan tein samalla, edellä kuvatulla tavalla.
