Novitan tupsukehikko

Äitini oli ostanut Novitan tupsukehikon kaappiinsa lojumaan ajatellen varmaankin toiveikkaana sitä myös käyttävänsä. Mutta äiti vaan neuloo villasukkia, eikä syntynyt tupsun tupsua. Niinpä hän keksi lahjoittaa sen minulle. Jos vaikka tulisi käyttöön... no, minullakin se lojui lankalaatikossa jonkun tovin ennen kuin nyt sen löysin uudelleen lankoja tutkiessani. Siis testaukseen!

Villalankatupsut

Työn alla minulla on kohtalaisen kokoinen tähden mallinen rautakehikko, josta rottinkiosat olivat jo puutarhakäytössä "syöpyneet". Olen virkannut kehikon piiloon Hannahuuhaa-tekniikalla ja keksin, että tähden kärkiin voisin laittaa tupsut. Tähti on viisisakarainen. Tästä projektista tullee oma juttunsa.

Olen jonkin verran tehnyt tupsuja ihan perinteisesti itse tehdyillä pahvikehikoilla, joten vertaankin tupsukehikon kätevyyttä vanhaan tapaan.

Novitan tupsukehikot

Ainakin kehikot ovat iloisen väriset!!! Pakkaus sisältää 4 eri kokoista kehikkoa: halkaisijaltaan 3,5cm, 5,5cm, 7cm ja 9cm tupsujen tekoon. Minulla on siis joku vanhempi versio, sillä Novitan sivujen mukaan nykypaketissa on kolme kehikkoa...ja on se kyllä ihan eri näköinenkin koko paketti. Vanhassa vara parempi!

Tupsukehikoiden koot

Tupsukehikon käyttöohjeet

Päätin kokeilla pienintä, 3,5cm kehikkoa. Ohjekuvissa kehikkoon kierretään vain yhtä lankaa, mutta minä halusin kolmivärisen ja kiersin kaikki kolme lankaa kerralla.

Langan kiertäminen tupsukehikkoon

Alku aina hankalaa, tässäkin. Olipa haastavaa pidellä kehikon puolikkaita kohdillaan! Kun vauhtiin pääsi ja sai muutamat kierrokset kierrettyä, asettuivat puolikkaatkin paremmin. Seuraavaksi ihmettelin, miten vaihdan kiertämään toisen puolikkaan puolelle. Ääh, siitä vaan, ajattelin ja annoin mennä. Siitä ei tullutkaan suurempaa ongelmaa. Ohjeen kohdassa 4 sattui kurjasti ja kehikkoon sattui. Toinen valkoinen liitin hajosi heti kättelyssä naks poikki! No, kiinni pysyi yhdelläkin, joten seuraavaan vaiheeseen eli leikkaamaan keskeltä. Homma sujuikin ihan mukavasti loppuun asti ja ensimmäinen tupsu valmistui. Jostain syystä siitä kuitenkin tuli enemmänkin soikea kuin pyöreä tasoittelun jälkeenkin. Se oli siis se ensimmäinen: harjoituskappale. Näinhän mulle aina käy! En lannistunut, vaan heti vaan seuraavaa tekemään! Ja tupsu tupsulta tuli parempaa jälkeä, vaikka siis olin saanut jo yhden osan rikkikin.

Ihan kelpo tuote sinänsä, mutta kestävyys ei ihan parasta luokkaa. Helpotusta vanhaan pahvikehikkotekniikkaan tuli langankiertämiseen; se kävi nopsaan, kun ei tarvinnut lankaa mistään reiän läpi pujotella. Tuote läpäisi Hannahuuhaa-testin ja pääsi jatkoon!

Villalankatupsut

Helppo havukranssi

Eikös olekin vallan metkamaista, kun edellisessä postauksessani kerroin, etten juuri koristele jouluun ja nyt heti teen juttua joulukoristeen teosta😁? Se on jotenkin niin tyypillistä minulle, "vapaasielulle"; tehdä juuri päinvastoin kuin mistä puhe tai mikä suunnitelma.

Havukoriste

No, joka tapauksessa, kun idea iskee, se täytyy toteuttaa heti. Meni syteen tai saveen. Minulla yleensä sutta pukkaa, mutta nyt tuli lähes kelvollinen ja sellainen, mitä etukäteen mielessäni näin. Oman tyyliseni ja "ilmaiseksi" siitä mitä on. Idea iski Elsan kanssa metsälenkillä ollessani; kuusta piisaa omassa (no, miehen) metsässä, joten ei kun hakemaan sekatöörit ja napsimaan pari oksaa. Elsa auttavaisena kantoi yhden. 

Miljoonakaapistani keksin punaista, leveää nauhaa ja punaista alumiinilankaa, jotka ovat vuosikaudet siellä ihmetelleet, mihin meitä oikein tarvitaan. Kaverilta olen saanut jokin aika sitten pussillisen punaisia kilikelloja, joten nekin käyttöön!

Helppo havukranssi

Koko hommaan meni noin viisi minuuttia, joten hyvinkin kustannustehokas oli. Mitä siis tein 5 minuutissa?

1. Kuusesta napsin neljä noin 40-senttistä oksaa.
2. Sidoin ne ohuella rautalangalla tiukasti.
3. Tein rusetin satiininauhasta ja kiinnitin oksien tyveen samalla ohuella rautalangalla mahdollisimman huomaamattomasti.
4. Pyöritin alumiinilankaa Sharpie-tussin ympärille pätkän kerrallaan, kunnes kokonaismitta oli sopiva.
5. Kiinnitin alumiinilangan päihin punaiset kilikellot ja koko kiepin taas ohuella rautalangalla kiinni tyveen. 
6. Sidoin seinässä olevaan rukinpyörään kranssin rautalangalla.

Havukranssin materiaalit

Rusetti havukranssiin

Vielä siis aion tehdä toisen samanlaisen, sillä kuistin seinällä on molemmin puolin sisäänkäyntiä rukinpyörät. Mietin myös, laitanko valosarjat niihin. Ideaahan voi varioida vaikka kuinka! Värittömämpi versio voisi olla juuttinarusta ja valkoisesta pitsinauhasta. Kranssi voisi olla myös paljon runsaampi, rajana vain mielikuvitus ja miljoonakaapin sisältö. Tällaisilla kransseilla mennään kuitenkin tämä vuosi! Ehkä vielä otan kuitenkin vähän paremman kuvan lopputuloksesta...

Joulu

Tasan kuukausi jouluun... Hannahuuhaa ei ole jouluihmisiä. Hannahuuhaa ei oikeastaan ole minkään juhlan ihmisiä... En minä mikään joulun vastustajakaan silti ole! Aah, imelletty perunalaatikko, porkkanalaatikko, rosolli ja haudutettu punakaali; todellisia joulun herkkuja ja kuuluvat nimenomaan jouluun. Ei niitä muulloin syödä, ainakaan meidän torpassa. En ainakaan minä muulloin tee.

Olen kuitenkin nyt vähän yrittänyt olla mukana sesongissa ja tehnyt joitakin joulumaisia koristeita. Kuvissa Hannahuuhaan "Tonttutähti" vanhaan puutarhakoristeen kehikkoon virkattuna sekä ompelimosta saadusta kangasjämäsäkistä löytyneistä joulukankaista tehdyt pikkupehmosydämet. Ne voit ripustaa kuuseen, kranssiin, käyttää kattauksissa tai pakkauksissa tai missä vain!
Kannattaisi tietenkin panostaa enemmän tähän ehkä vuoden parhaaseen myyntisesonkiin, mutta Hannahuuhaa on oman tiensä kulkija eikä yritä olla muuta kuin on. Rehellisesti ja reilusti. Tietenkin toivon, että joku ostaisi Huuhaa-juttuja pukinkonttiin, ihan niitä ei vain jouluun tarkoitettujakin. Kyllähän ne lahjaksi sopivat!

Tonttutähti

Paperitähdet

Paperitähdet

Paperitähdet

Joulusydämet

Joulukorttien lähettämisenkin olen lopettanut jo vuosikymmeniä sitten. Vain kolme korttia lähtee tästä taloudesta, mutta ne ovatkin kyllä sitten sitäkin tärkeämpiä. Töissä ollessani annoin myös oppilaille joulukortit ennen lomille lompsimista. Taisin ehkä antaa työkavereillekin, mutta siitä en enää ole ihan varma... Joululahjojakaan en osta. Se on ihan yhteisesti perheen ja suvun kanssa sovittu, joten ei huonoa omaatuntoa.

En juurikaan koristele kotia jouluna. Meidän tuvassa on joulu ainainen! Siitä pitävät huolen punainen ja vihreä, jotka ovat vallitsevat tehostevärit hirren ja valkoisen rinnalla. Ja tavaraa on niin runsaasti, että joulukoristeet eivät edes erottuisi joukosta! Joitakin joulukoristeita pidän esillä ympäri vuoden, kun sopivat niin kivasti muuhun sekamelskaan. Joulukalenterin virkaa toimittava puuauto (Kasvihuoneilmiöstä aikanaan ostettu) tuodaan kyllä vintistä tupaan vain joulun ajaksi ja laatikoihin laitetaan suklaakonvehteja. Ihan luvallista herkuttelua!

Joulukalenteri

Miehen "pajan" oveen navetalle laitetaan joulusydänkranssi, joita ostin useammankin joku vuosi sitten Kiskon Kivimakasiinin joulumyyjäisistä. Niitä ja monia muita risu- ja kranssitöitä tekee Karin Amur Kiskosta. Olen tänä vuonna menossa itsekin sinne myymään Huuhaata, jo toisen kerran!

Sydänrisukranssi

Lopuksi palaan vielä alkusanoihini. Etten muka ole minkään juhlan ihmisiä. Olenhan minä!

ELÄMÄ ON YHTÄ JUHLAA!

Kippis!

Alakoulun käsityöt

Farkkukierrätysideoita

Hannahuuhaa pääsi jälleen vierailulle varsinaiselle työpaikalleen, josta jo toista vuotta "taukoilee". Nyt vuorossa oli kutosluokan toinen puolisko. Oppilaat siis opiskelevat puoliksi "puukässässä" ja "rättikässässä" vuoden aikana. Nykyäänhän ei tätä jakoa enää pitäisi tehdä, vaan puhua pelkästään käsitöistä ja tehdä "poikkitaiteellisia" töitä. Samaan aikaan on taito- ja taideaineista vähennetty niin maan perusteellisesti tunteja! Tilaa tehdään yhteiskuntaopille, historialle, ruotsille ja ylipäätään lukuaineille. En pidä tästä suunnasta. Näin lasten oikeuksien päivänä olisi hyvä miettiä oikeasti niitä lapsen oikeuksia. Mielestäni lapsen tärkein oikeus on olla lapsi. Se tarkoittaa leikkiä ja kaikenlaista mielekästä tekemistä, ei pänttäämistä. Sen aikakin kyllä ehtii tulla! No, nyt menee kovasti jo syvälliseksi...

Olipa kuitenkin tosi kivaa nähdä työkavereita ja oppilaita!

Kollegat

Aiemmassa postauksessani kouluvierailusta kerroinkin tästä loistavasta käsityöteemasta eli farkkukierrätyksestä. Siihen liittyviä ja vinkkejä antavia kirjojakin jo löytyy, mutten lähde tässä niitä esittelemään. Ehkä sen teen vielä joskus...Ehkä jopa kirjoitan sellaisen joskus😆.
Kuvissa kuitenkin vinkkejä, mitä (alakoulun) oppilaiden kanssa farkuista voisi tehdä: kissanleluja (hiiret), koiralle vetoleluja (lattialla), avaimenperiä, tossuja, tyynyjä... ja Hannahuuhaan mallistosta voit löytää lisää ideoita!

Koiran vetolelu

Farkkutossut

Kissanlelut

Ope auttaa

Avaimenperä

Farkkutossut

Vuorillinen farkkupussukka

Farkkupöllö

Koiran vetolelu

Tuotekuvaus

Eilen oli hauska päivä. Sain yksityisopetusta valokuvaamiseen ihan kotikäyntimeiningillä. Opettaja, Marko Ikonen, oli huippukärsivällinen ja avulias edullisuudesta puhumattakaan. Ruokapalkalla piti parin tunnin intensiivisen opetussession. No, hän on kyllä tuttu, että ehkä sekin selittää halvan hinnan. Kyllä se vaan niin on, että suhteita on käytetty aikojen alusta ja tullaan käyttämään vastedeskin. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, väärää tai arveluttavaa. Siis jos se ei ole keneltäkään pois eikä estä tai hankaloita muita. Suuria eettisiä kysymyksiä...

Kuvauskohteina oli Huuhaa-tuotteita, joista keskityimme muutamaan opetus- ja harjoitusmielessä. Niinhän se on, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kuva on vielä hyvä, se edistää myyntiäkin. Otoksia kertyi varmaan ainakin tuhat, joten sadantuhannen sanan edestä kuvattiin😂. Olen ehkä maininnutkin, että vaikka kovasti tykkään visuaalisuudesta ja estetiikasta (jonka taju  itselläni ehkä on hieman  omalaatuinen), en innostu laisinkaan kuvaamisesta ja kameran tekniikasta. Visioita ja ideoita kyllä piisaa, mutta kun ne eivät siirry suoraan kameran linssin läpi muiden ihailtaviksi ja ihmeteltäviksi!!!
Diiliimme kuului vielä sisustustyynyjen kuvaus ja niiden syvääminen. Jälkimmäisen suorittaa Marko-opettaja, sillä itse en ole (vielä ainakaan) hankkinut syväämistoimintoa sisältävää ohjelmaa. Asiaa jonkin verran tutkineena luulen, ettei ilmaisohjelmissa sellaista olekaan.
Alla olevassa kollaasissa on kaksi omasta mielestäni kivaa, Hannahuuhaa-tyylistä ideaa; kissanleluista onnenpyörä (vaatii ehkä vielä jotain, joka antaisi kuvan lelujen koosta) ja sanaristikkofarkkutyynyt rekvisiittanaan käsi ja jättikynä. Hannahuuhaa ei halua massakuvia, trendikkäitä fiiliskuvia, sellaisia, jotka juuri nyt ovat muotia  - oma "leima" pitää olla! Tai sitä ainakin etsiä. 

Tuotekuvia

Kameran käytön opettelun lisäksi olen alkanut tutustua myös kuvankäsittelymahdollisuuksiin. Vielä olen tukeutunut tietokoneella ihan Windowsin Valokuvat- sovellukseen, mutta kännykällä olen tutkaillut ja kokeillut erilaisia ilmaisia sovelluksia. Silmät vaan tahtovat kovasti väsyä pienen näytön kanssa, joten tietokonetyöskentely ehkä on kuitenkin parempi. Olen juuri tutustunut Fotojet-nimiseen selaimessa toimivaan ilmaisohjelmaan, josta tuntuisi löytyvän omiin tarpeisiini mm. kollaasien tekoon antoisa kattaus. Siitä löytyy myös maksullinen versio, mutta ilmaisessakin tuntuu olevan reilusti ja minulle riittävästi mahdollisuuksia.

Ihan oma juttunsa oli kuvausstudion rakentaminen pieneen torppaamme! Kuvaukset suoritettiin "pubissamme" eli pikkiriikkisessä olohuoneessamme, jossa kaikesta huolimatta taitaa olla eniten vapaata lattiapinta-alaa. Tiettyjä etuja, joita itseltäni ei löydy, oli käytettävissä. Opettajan salama ja mikälie-valohärpäke auttoivat kovasti valaistuksen kanssa. Valoasiaan pitäneekin yrittää kehitellä omat systeemit joko ihan rahalla tai kekseliäällä luovuudella tai niiden yhdistelmällä.

Kameran "takana" olikin sitten se perinteinen, luultavasti jokaisen kuvaajan hyvin tuntema kaaos, kuten kuvasta näkyy😅. Kuvaajan (minun) päänsisäistä kaaosta en saanut kuvatuksi.

Kuvausjärjestelyjä

Loppukommenttina voin todeta kuitenkin, että kyllä Hannahuuhaa on enemmänkin konkreettisesti ja kotikutoisesti käsillään tekevä. Jos sillä vaan tienaisi riittävästi, ulkoistaisin ilman muuta tämän kuvaamis- ja muun markkinointipuolen...
Tähän mottooni lopetan tälläkin kertaa: ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.

Myyntitapahtuma

Huuhaa-puoti on tiukasti kiinni ja toimii terassikalusteiden varastona näin talvikaudella. Jospa jossain vaiheessa tilanne jotenkin muuttuisikin, ei tiedä... Aina voit kuitenkin ottaa yhteyttä ja sovittaessa tulla kahville jutustelemaan sekä noutamaan haluamasi tuotteet!

Ennen joulua voit tutustua Hannahuuhaan tuotantoon livenä seuraavissa paikoissa:

Tunnelmatorstai, Kolmituote, Salo

Joulumyyjäiset, Kivimakasiini, Kisko

Hannahuuhaa paikalla huuhaineen myös 14.12. kello 10-14 

Salon Mattopyykin tiloissa! 

Lisätietoa tulossa...

Polttopuut sisustuksessa

Sisustuslehdet pullistelevat mitä upeampia kuvia kodeista, joissa on takka tai muu "puunpolttolaitos" ja polttopuut on otettu mukaan sisustukseen omana elementtinään. Nykyisen ilmastohysterian aikana tämä on tietenkin hieman kyseenalaista. Vaan minä en ole sairastunut tähän hysteriaan. Kun asutaan kylmässä ilmanalassa, on pakko jollain lämmittää. Eikä sitä sähköäkään riitä ihan joka asiaan tuosta vaan; sähköautot vievät kohta kaiken! No, tästä ilmastonmuutoksesta voitaisiin väitellä ja spekuloida loputtomiin, mutta minä en jaksa. Elän mielestäni riittävän ekologisesti ja luontoa kunnioittaen. Maalaisjärjellä.

Palataan siis polttopuihin, tuttavallisesti klapeihin, sisustuksessa. Meillä ihan aidosti ja oikeasti lämmitys hoituu ensisijaisesti puilla pönttöuunissa polttaen. Kovilla pakkasilla myös tuvan puuhellaa lämmitetään. Mieheni raahaa kiltisti ja mielellään päivittäin korillisen klapeja mäen päältä puuliiteristä. Minä, on/off-ihmisenä (vähän laiskanakin), keksin toisen tavan. Navetan vintillä lojui iso vanha puulaatikko, joka putsattiin ja tuotiin eteiseen. Lisäarvoa ja -käyttöä saatiin, kun kellistettiin se kyljelleen. Saatiin "kukkapöytä". Tällä kuvassa näkyvällä puumäärällä lämmittää noin viisi päivää, paitsi että ne riittävät paljon pitempään. Kuten mainitsin, mieheni jaksaa kantaa niitä puita liiteristä päivittäin korillisen kerrallaan. Ja sitä paitsi ne ovat tuossa niin kaunis elementti, etten minäkään oikein raaski siihen koskea😆.

Polttopuut sisustuksessa

Kun lämmityskausi loppuu keväällä, muuttuu klapilaatikko kenkälaatikoksi. Olen ihan ite nikkaroinut siihen laudasta hyllytason, jolloin kenkiä mahtuu siististi vielä enemmän. Ja jotenkin kummasti kenkiä minulla piisaa... tosiasiassa kesäkaudella laatikkoon uppoaa jos jonkinlaista roinaa ja roipetta, joka on matkalla sinne tai tänne. Sellaistakin tilaa toki tarvitaan!

Polttopuut; käytännöllistä kauneutta.

Nämä kuvat olen ottanut järkkärikameralla, jonka käyttöä on nyt vaan pakko opetella. Olen hyvinkin visuaalinen ja kuvallinen ihminen, mutta "valokuvallinen" en oikein ole. Ahdistus iskee heti, kun pitäisi ottaa käteen jotain teknistä. (Tämä ei koske tietenkään työkaluja, siis jiirisahaa, porakonetta jne!) Kamerassa on liikaa nappuloita ja asioita, joiden toimintaa aivoni eivät millään tahdo ottaa vastaan. Toinen rajoite on myös näköni. Olen käytännössä yksisilmäinen, joten stereonäkökykyä ei ole. En hahmota syvyyksia tai etäisyyksiä kovinkaan hyvin. Onneksi pelistä pois pelattu, ns. laiska silmäni kuitenkin katsoo samaan suuntaan näkevän silmäni kanssa. Ja on muuten ulkonäöllisesti se kauniimpi silmä!

Kauneutta katsojan silmälle tykkää kovasti tarjota myös Elsa-koira. Tämä on tietenkin hyvin subjektiivinen mielipide. Aina, kun yritän kuvata, tunkee Elsa mukaan ja aluksi osuu kuvaan aivan miten sattuu. Häntä, pehva, korvat; jotain peittämässä juuri sitä upeaakin upeampaa kuvaa! Se on todella nopea, kun pitää kuvaan ehtiä. No, usein päädyn siis ottamaan koiran mukaan kuvaan, mutta hieman ohjatusti. Välillä onnistuu hienosti, välillä taas... 

Kuvassa klapi- ja colliekauneutta.

Viherkasveja ja puupintoja

Tuunatut kynttilänjalat

Huuhaa on Huuhaa vaikka voissa paistaisi! Kun tavoitteena on saada aikaiseksi tyylikkäitä, visuaalisesti houkuttelevia kuvia omista Hannahuuhaa-tuotteista, tekee huuhailija jotain ihan muuta!!! Yritän kuumeisesti (kirjaimellisesti tällä hetkellä) tutustua mobiilikuvankäsittelyohjelmiin ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viimeisin ohjelma, jonka latasin, on PicsArt. 

Niin, ja siihen tyylikkyyteen: taidan olla kuitenkin jotain muuta.

Tuunatut kynttilänjalat jopa lentävät!

Tea-ystäväni syväsi minulle muutaman, jo aikoja sitten muualle muuttaneen kynttilänjalan, josta ihan mielettömän iso kiitos! Ja sitten Hannahuuhaa käyttää niitä yllä olevalla tavalla! Tyylikästä, eikö😜? Mutta toisaalta, ainakin taattua Hannahuuhaata; "kieli poskessa-huumoria", pähkähullua ja päätöntä. Olen todella vakavamielinen ihminen...

Ps. Kyllä minä vielä yritän vähän "siistimmän" ja tyylikkäämmänkin esittelykuvan tehdä.

Koiranlelu kierrätysmateriaaleista

Ei ole Halloween Huuhaan juttuja, vaikka nimi jotenkin kyllä rimmaisikin. Toisaalta saahan sillä varjolla vähän leikittyä ja "markkinoitua"...

Mikäs sen karmivampaa kuin luu! Ja sellaisiahan on Hannahuuhaan lemmikkiosastolla!!! Hanki sinunkin koirallesi oma! On se aika hurjan pelottavaa, kun tauoton vinkulelun vinkuminen korvissa soi😂.