Kanavatyön comeback valmis!

 Viime postauksessa tapahtunutta: (voit toki myös lukaista sen tästä).

Takapuolta (tyynyn!) varten käväisin oikein Eurokankaassa hakemassa kunnollista, tukevaa mustaa kangasta, kun ei omista varastoista sopivaa vastaan tullut. Löytyihän sitä sitten kaupasta, verhoilukangasta. Että kyllä sitä joskus satsaan ihan uuteenkin materiaaliin! Vaate- ja kangaskaupoille menen mieluummin livenä "hypistelemään" kuin ostan netistä sikaa säkissä. Ihanaa, että Salosta vielä löytyy edes yksi kivijalkakauppakin! 

Niin, vaatteita hankkimaan en menisi mielelläni kumpaankaan, en nettiin enkä kauppaan! Nuorempana kyllä jaksoin päälle pantavaa kovastikin shoppailla, mutta iän myötä se on muuttunut hyvinkin vastenmieliseksi. Tässä olisi hyvä paikka iskeä jotain nasevaa, itseironista ja sarkastista, mutta enpä jaksa...

Takaisin tyynytarinaan! Pähkäilin jonkin aikaa, millaisen taustan teen, siis kiinnityksen suhteen. Olen tehnyt useimmiten ns. kirjekuorimallin eli kahdesta erillisestä kappaleesta nappikiinnityksellä. Vetoketjujakin olen alkanut varovasti käyttää, mutta jotenkin tuo nappihomma saa tyynyyn vielä enemmän käsityön leimaa. Ja on kivan näköinen, kunhan onnistuu. Kehtaa siinä sitten näyttää takapuoltakin. Aikaa toki menee ehkä vähän enemmän...

Napinläven ompelu on haastavahkoa Toyotan kanssa. Kerroin viime postauksessa ompelukoneistani ja Toyota on tosiaan vähän kulmikas ajettavuudeltaan ja ohjattavuudeltaan. Mutta halusin tehdä napinlävetkin näyttävämmällä tikkauslangalla ja siinä taas Husqvarna ei oikein toimi. Nyt tosin mietin, että miksi ihmeessä haluan näyttävää siitä, mistä ei kuitenkaan tule kovinkaan nättiä...? Haloo!!! No, kuvat yrittävät kertoa napinläpien paikkojen määrityksestä: ihan konkreettisesti napit mukana työn touhussa mittailen paikat ja merkkaan himmeästi liitukynällä (kuva vas). Takarajaan laitan vielä pätkän maalarinteippiä (kuva oik.) Paininjalka siis ei kuvassa ole vielä paikassaan vaan aloitus on etummaisen pisteen päällä. No, kaikista valmisteluista ja varmisteluista huolimatta ihan ei "mennyt nappiin" lävet: 8+.

Napinläpiprojektia

Ennen kappaleiden yhdistämistä olen muuten vuorittanut etukappaleen lakanakankaalla. Sepä on jäänyt tässä seikkailussa kertomatta. No miksi niin teen? Ajattelen, että kanavatyö vieruskankaineen ja saumoineen saa lisävahviketta ja säästyy sisätyynyn pahoinpitelyiltä paremmin. Ensimmäisiin projekteihini vahvistin vain kanavatyön osuuden, mutta nyt olen alkanut vuorittaa koko etukappaleen. Ja lakanakankaita kuitenkin piisaa, niin omia kuin lahjoitettujakin.

Alakuvassa olen asettanut jo kappaleet oikeaan järjestykseen päällekkäin, oikeat puolet vastakkain ja napinläpikappale keskimmäiseksi. Se on tullut opittua, kun muutaman kerran on väärään järjestykseen osat laittanut ja iloisesti yhteen ommellut...ja siis tosiaankin, jokusen kerrankin! Ihan vaan varmistuakseni. Virheistä oppii ja kertaus on opintojen äiti. Vihreä lahjapaperi on "kokomitta" eli sen ja suorakulman kanssa piirrän liitu-, väri- tai kuulakärkikynällä ompeluviivat. Järkevämpikin tapa varmasti olisi, mutta minä teen näin. Ainakin toistaiseksi. Saatanhan keksiä näppärämmänkin keinon! Eikä tätä vaihetta aina edes tarvitse, jos on sattunut leikkaamaan kappaleet tarkasti...

Ompelulinjat

Ympäriajon jälkeen käännän työn oikein päin varmistuakseni, että meni niin kuin pitikin. Sen jälkeen takaisin nurinpäin ja reunojen ja kulmien siistiminen saksilla leikaten. On muuten ihan huikean hyvät nämä mun kangassakset. Fiskarsin sakset Fiskarsin tehtaanmyymälästä Fiskarsista. Ovat palvelleet jo parikymmentä vuotta!!! Ja passaavat niin oikea- kuin vasenkätisellekin. 

Kulmat kuntoon

Viimeistelyä

Kulmat teräviksi, ainakin lähes! Hyvä apu siihen on virkkuukoukku, jonka avulla "törkin" kulmat sisäpuolelta niin suoriksi kuin vaan saan. Liian pieni koukku saattaa tulla läpi että hups vaan (testattu ja virhe tehty), joten käytän koukkua vahvuudeltaan neljä. Ja läpimenovaaran ollessa suurempi, eli kankaan vahvuuden pienempi, käytän koukkua perä edellä.

Viimeistelyä

Enää nappien paikka ja ompelu! Sovitustyyny sisään ja läpien keskikohdasta nuppineula läpi. Nuppineulan kohtaan merkitsen kynällä pisteen, johon napin ompelen. No, onpa käynyt siltikin niin, että kun lopulta kokeilen tyynyn kanssa, on nappi tai napit kuitenkin vähän väärässä paikassa ja takaosa "kanittaa". Sen verran tarkka olen, että kyllä korjaan vielä ja ompelen uudelleen! Kuvassa muuten olen siirtänyt nuppineulat jo toiseen paikkaan kynämerkin tieltä. Jos ihmettelet...

Napin paikka

En osaa (iekä hirveästi ole innokkuutta, tarmoa tai paloa) kuvata. Joitain oppeja kuitenkin jäi suorittaessani visualistiopintoja. En oppinut (=kiinnostunut) kuitenkaan järjestelmäkameraa opiskelemaan, joten kännykän kameralla ja kuvankäsittelysovelluksilla mennään. Tässä kuvassa kuvausjärjestelyt, jos nyt sellaisiksi voi niitä sanoa, viritettynä. Eli valkoinen peitto peräkamarin sängylle, johon tulee mukavasti luonnonvaloa ikkunasta. Tästä kuvasta siis käsittelyyn ja saa kelvata.

Valmis tyyny ja kuvaushässäkkä

PhotoRoom-sovelluksella saa aika näppärästi "irrotettua" kohteen taustastaan. Joku virallinen termikin sille oli...olisko ollut syvääminen??? Eli alakuvan tuotekuva on yläkuvan käsitelty versio.

Sisustustyyny

PicsArt-kuvankäsittelysovelluksella leikkien teen usein vielä tunnelmakuvia nettipuotiini sovelluksen valmiita, vapaita kuvia hyödyntäen. Ja tietenkin teen sen Huuhaa-tyylillä, vähän ronskisti, värikkäästi ja reilusti "sinne päin". Ja tarkennukseksi: tämä siis koskee kuviani; Huuhaa-tuotteita tehdessäni pyrin olemaan hyvinkin huolellinen ja tarkka. Tässä kuvassa olen liittänyt taustattoman tyynyni valmiiseen kuvaan. Vähän hassu ja lapsellinen, mutta sopii minun kuvitustyyliini. Näin "isot firmatkin" myyntikuvia tekevät!

Tämän kyseisen tyynyn kanssa kävi niin, että kun sen "paljastin" somessa, se meni nettipuodista samantien...jos haluat kurkata tyynytarjontaani lisää, niin olepa hyvä! Ja tammikuu onkin tyynykuu! Kaikki nettipuodin tyynyt (tyynynpäälliset) ovat alessa tammikuun ajan. Äitini ihmetteli heti, että miksi niin pieni ale (10%). No, miksi ei? Kyllä omaa työtään saa arvostaa sen verran, ettei nyt ihan tallo hintoja😁! Vai mitä? Alennuksen saat käyttämällä kassalla kuponkikoodin 7QUZXFC9.

Tyynytammikuu

Kanavatyön comeback

 Ennen vanhaan käsitöitä tehtiin enemmän. Nykyisin on taas perstuntuman mukaan trendi noususuuntainen ja käsillä tekeminen kiinnostaa. En kyllä vielä ainakaan ole huomannut, että kanavatöiden tekeminen olisi tullut uudelleen trendikkääksi. Mutta vanhojen, valmiiden arvostus on näkyvissä. Itse olen ihaillut niitä jo pitkään. On siinä lankaa ja neulaa kulutettu ja vaivaa nähty! Kauniita, kiinnostavia ja etenkin värikkäitäkin ne ovat.  Kirppareita kierrellessä olen niitä myös keräillyt ja nykyään "jalostan" niitä uudelleen tyynynpäällisiksi.  Jossakin sisustuslehdessä törmäsin juttuun, jossa joku toinenkin teki samansorttisia! Hienoja olivat, nekin! 

Minä yhdistän tyynyihin farkku- tai muita kankaita, jokaisen omaksi uniikiksi kokonaisuudekseen. Sellaiseksi, kuin silmään kivalta näyttää ja juuri kyseinen kanavatyö toivoo. Lopputulos on aina omanlaisensa yksilö, alkuajatuksen ja työn edistymisen summa. Yritän panostaa laatuun ja taustankin on syytä olla mallikas ja hyvä.

Tässä postauksessa esittelen yhden kanavatyön matkan kehyksistä tyynynpäälliseksi. (Kuvasta vasta huomasin, miten järkyn pitkäksi on peukalon kynsi kasvanut! Meni lyhennykseen saman tien😂.)

Kanavatyö kirpparilta

Ensimmäinen vaihe on kanavatyön irroittaminen kehyksistään. Sekin vaihtelee, sillä kiinnityksiä on monenlaisia. On nauloja, nupeja, niittejä, teippiä, liimaa...Yleisimmin kuitenkin tarvitaan pihtejä, pientä ruuvimeisseliä ja saksia sekä kärsivällisyyttä. Pari voimasanaakin auttaa aina! Tämä työ oli teipattu taustapahviin ja naulattu kehykseen. Itse kanavatyö oli vielä liimattu ylimääräisistä reunoistaan pahviin. Se pienensi "pelivaraa" ompelun suhteen.

Kanavatyön irroitusvaiheita

Tämä ruusuaiheinen, kapea kanavatyö puhutteli jo kirpparilla vahvoilla väreillään. Alusta asti "näin punaista"...No, näin myös vihreää ja mustaa. Ja tiesin, että kangasvarastoistani löytyy punaista ja vihreää; vanhat puuvillaiset pöytäliinat. Mielestäni kanavatyöt vaativat kaverikseen tuhtia ja jämäkkää kangasta ja nämä pöytäliinakankaat ovat vähän siinä ja tässä...Mutta jokin sisäinen pakko oli kuitenkin ne valita. Kuvassa punainen on melkoisen vääristynyt väriltään ja kun en mikään valokuvaaja ole, en osaa muokata väriä lähemmäs totuutta. On kuitenkin luonnossa enemmän kunnollisen punainen kuin kuvan oranssiin taipuva.

Tyynyn sommittelua

Käytän näissä kanavatyötyynyissä usein myös vanhoja farkkuja. Tähän halusin mustat "kehykset", joten leikkasin ne mustista farkuista. Kuvassa näkyvä suorakulma on muuten todellakin yksi luottokavereistani! Olen tainnut sen omia miehen verstaalta aikoinaan...Vähän kankea ja hankala hän (siis suorakulma, mies on ainoastaan kankea) välillä tuppaa olemaan, mutta niin olen vaan kiintynyt ja tottunut yhteistyöhömme, että sen kanssa touhutaan. Eihän kukaan ole täydellinen!

Reunapalat vanhoista farkuista

Tuppaa olemaan tyylini, että varmuuden vuoksi leikkaan vähän reilumman kappaleen kuin mittaukseni sanoisi. Ensinnäkään en luota matematiikkataitoihini ja toisekseen en luota täysin ompelutaitoihinikaan...On sitten varaa vähän pienennellä, jos tarpeen. Suremmaksihan ei jälkikäteen saa, ainakan siististi. Usein piirrän vielä samaisella suorakulmalla vähän ompeluviivaa kohdilleen.

Ompelulinjan merkintä

Alakuvassa toinen ajokeistani, Husse eli Husqvarna. Sillä päristelen kaikki piiloon jäävät saumat. Aika hyvä ajopeli, mutta kyllä mulla haussa on kunnon kone, joka palvelisi ompeluprojektejani paremmin.  Vaan kun en niistä niin tiedä enkä ole perehtynyt. Husse palvelee riittävän hyvin. Ja onko niitä ns. parempia olemassakaan? Sillä mennään, mitä on!

Sauman ompelu

Tärkeä vaihe: silitys! Sauma auki huolellisesti silittäen ja sen jälkeen onkin helppo surauttaa tikkaus. Ohimennessäni voin vähän silittää koiraa tai kissaakin. Ilman rautaa kuitenkin.

Silitys

Toinen koneeni on Toyota, malli Super Jeans. En taida olla oikein Toyota-kuski ja vähän on kulmikas ajettava minun ajotyyliini. Hyvä puoli on kuitenkin, että sen kanssa onnistuu paksumman, näyttävämmän tikkauslangan ompelu ja huomattavasti paksumman kankaan kanssa. Menee esimerkiksi monta kerrosta farkkua kerralla! Mutta neulan ja ompelulinjan tarkkuus, "ohjattavuus", ei ole ihan parasta a-luokkaa. Nämä seikat taas ovat Hussen kanssa erinomaisesti hallittavissa!

Tikkauksen ompelu

Nyt jätän sinut janoamaan jatko-osaa tämän tyynynpäällisen valmistuksesta ja toinen osa huipentuukin sitten valmiiseen työhön😉! Hui, kuinka kutkuttavaa! Ei ihme, että blogini onkin Meta-konsernin mielestä yhteisönormien vastainen😂. Näin oikeasti ilmoittaa aina, kun yritän blogiosoitettani linkiksi laittaa Facebookiin tai Instagramiin. Liian jännittävää! Vaiko pelottavaa? Luvassa siis kanavatyökauhutarinan kakkososa!

Pysy kanavalla, jos uskallat!

Huuhaa-häppeninki

Se on huomenna! Kyllä on aika ympäripyöreetä päivää tässä paukutettu, jotta Huuhaa-puotikahvilan avajaiset saadaan edes jonkinlaisella kunnialla läpi. Niin on painettu, että blogiin en ole ehtinyt, vaikka taisin luvata täälläkin vähän kertoilla asiasta. Mikäs kiire, huomiseen on vielä. Manana, manana...Huomenna siis puotikahvila auki kello 12-17, samoin puutarha. Katso lisää!

Huuhaa-häppeninki

Visa-veljeni on muusikko, ehkä jonkin verran tunnettukin. Hänellä on melkoisen jakautunut persoona; Gebardi-bilebändin solisti, Nat Newborn sekä Visa ja Villikissat ovat eniten voita leivän päälle tuovat poppoot. Sisaruksia ollaan selvästi; joka suuntaan säntäilyä ja monenmoista erilaista vääntöä ja väkerrystä pitää olla! Vaikkakin eri "aloilla". Eikä ne muutkaan sisarukset ihan normaaleja ole😜. Visa eroaa siinä, että hän on joukon ainoa ei-opettaja. 

Veri velvoittaa ja veli esiintyy Huuhaa-häppeningissä elävänä jukeboxina. Pienimuotoisemmin siis, mutta se kuuluukin Huuhaa-ideologiaan. Huuhaalandiassa luvassa yhteislaulua; Visa ja Pihalinnut. Yleisökin saa tietenkin laulaa mukana, jos siltä tuntuu! Veli-live alkaa noin kello 14.

Nat Newborn ja livejukebox

Jotkut ovat sanoneet, että pihapiirimme ja puutarhammekin ovat näkemisen arvoiset. Nekin ovat vapaasti kierreltävissä puodin auki ollessa. Lauantain "Grand Openingin" jälkeen siis tiistaisin kello 12-18. Itsehän tuppaa aina näkemään vaan sen, mikä on rempallaan ja huonosti (ja sitä riittää!), mutta kun niin monet ovat kehuneet, niin olen minäkin päättänyt ottaa toisen näkökulman. Puutarhahan ei kumminkaan ole koskaan valmis, joten nautin siitä, mikä on valmista. Tai lähes valmista... Tule sinäkin katsomaan, mitä ja miten sinä Huuhaalandian näet!

Hannahuuhaan pihapiirissä paistaa aina aurinko. Ainakin pinkki!

Jos ei siis ole mitään muuta järjellistä tekemistä tai kaipaat siihen tekemiseen, järjelliseen tai järjettömään, taukoa, lähde uteliaasti ja ennakkoluulottomasti retkelle Huuhaalandiaan! Täällä ainakin ollaan aika järjettömiä. Kylähullumökkihöperöitä. Kahvilassakin on avajaisten kunniaksi vähän reilummin valinnanvaraa! 

Ai niin, osoite! Keskellä ei mitään, maaseudun rauhassa. Löydät perille klikkaamalla postauksen ekaa, Huuhaa-häppeninkikuvaa.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Huuhaa-kaaos

Huh, kun on täydellinen kaaos ja sekasotku niin päässä, puodissa kuin torpassakin! Tulinpa vaan pikaisesti päivittämään tännekin vähän kaaoskuulumisia. Puoti avautuu pian ja siihen liittyen hommaa piisaa. Remontti etenee, mutta nyt on ulkolaudoituksessa pieni paussi. Kolme seinää on valmiina, neljäs aiheutti ylimääräistä päänvaivaa ja hommia. Voi olla, ettei edes ehdi valmiiksi siihen mennessä, kun olen ajatellut avata. Lauantaina 6.6. on päivämäärä, jolloin olen ajatellut pitää ensimmäisen aukiolopäivän. Tämä ei vielä ole kuitenkaan "julkinen" tieto eikä mitenkään varma. Ilmoitan kyllä tarkemmin! Tänä vuonna avaan tosin pienimuotoisemmin, ilman sen suurempaa tapahtumaa. Tiedätte varmasti miksi... Tosin, ei siellä viime kesänäkään mitään tungoksia kovinkaan usein syntynyt, mutta kai se on syytä pelata varman päälle ja suositusten ja pelisääntöjen mukaisesti. Ja käsidesiä pöydän kulmalle kattaa tarjolle.

No, ajattelinpa vähän paljastella. Nimittäin tätä huikeaa Huuhaa-kaaosta, joka kotipesässämme parhaillaan vallitsee. Joka paikassa! Video kertoo puodin tilanteesta jokunen aika sitten, torpan sisäkuvat paljastavat juuri tämän hetkisen sekasorron. Normaalistihan meillä on niin viimeisen päälle siistiä ja kaikki järjestyksessä😂😁.

Sisällä torpassa on hurja myyntituotepaja ja lähes jokainen taso on täynnä keskeneräistä tai valmista huuhaata. Ja joukon jatkona myös tilaustöitä... Kaikkea teen "kiertopistetyöskentelynä", kun on tämä haja-ajattelun ja keskittymiskyvyttömyyden kirous. Siihen vielä tämä innostuminen uudesta: "Hei, nyt tuli idea"! Pakko tehdä (tai ainakin aloittaa) heti tai muuten ei pysy pöksyissään.

Puodin somistukseen käyttämäni pitsi- ja muut verhotkin piti pestä! Ulkona ei oikein kelit ole suosineet pyykinkuivatusta, joten ei muuta kuin keskelle olkkaria vaan telineet.

Kyllikki ja Päivikkikin odottavat jo malttamattomina navettaan pääsyä eteisessä ammuen.

Eipä sitä itsekään ihan siisteimmässä lookissaan ole. Pipo vinossa, mutta hymy huulilla!

Kyllä se vaan viime kesänäkin puoti valmiiksi tuli! Tai no, valmiiksi ja valmiiksi... Siihen kuntoon, että avasin paikan. Koko puotihan on rakenneltu ja stailattu sillä ajatuksella, että siitä tehdään, mitä on. Aika paljon onkin😄. Tänä vuonna kuitenkin taas jotain uutta ja varsinkin ulkopuolella! Raportoin toki lisääkin kunhan ehdin, mutta kannattaa tulla paikan päällekin katsomaan kylähullun huuhaatouhuja! Siis sitten, kun avataan.

HIP HEI JA HUUHAA, VIELÄ RIITTÄÄ PUUHAA!

Pannunalusia jämälaudoista

Kyllä sitä vaan ehtii innovoida ja toteuttaa uusia huuhaita puotiremontin lomassakin! Liiterimme seinää taannoin uusittaessa vanhat, upeasti harmaantuneet laudat olivat joutua roviolle. Miehet! Eivät ymmärtäneet, miten käyttökelpoista materiaalia ne Hannahuuhaalle ovatkaan! Niistä syntyy tauluja jos jonkinlaisia. Voit kurkata niitä blogini sivulta Hannahuuhaan sisustustaulut. 

Vanha lauta uusiokäyttöön

Taulunkehyksiä jiiriin sahatessa jää aina hukkapalakolmio, kun haluan kehysten olevan samansuuntaisia, siis kuluneempi sivu samalle puolelle. Laudathan on sirkkelillä halkaistu pituussuunnassa, jolloin toinen reuna on vanhan laudan reuna, toinen halkaistu pinta. No, anyway, olen tarkka ja säästeliäs näissä asioissa ja olen nuo kolmiotkin tallettanut ajatellen, että jotain voisi niistäkin keksiä. Ja nyt keksin! Lopullinen ulkoasu muotoutui siinä samalla tehdessä. Aluksi minua kyllä askarrutti, miten liimaus tulee kestämään kuumaa kattilan-  tai muun pohjaa... Tein siis prototyypin ja sen kanssa testattiin omassa keittiössä viikon verran. Hyvin kesti. Remppamestarimme keksi ehdottaa vielä viimeistelynaulaimen käyttöä, joten tuplasti on kestävyys taattu!

Alusen kokoaminen on kuin palapeliä tekisi. Kaikki palat levälleen pöydälle ja sitten sovittelemaan, mitkä neljä palaa sopivat parhaiten yhteen. Ihan millintarkasti eivät sovikaan, mutta sehän on vaan kiva lisämauste. Myös korkeudessa saattaa olla parinkin millin ero, mutta koekäytössä se ei osoittautunut ongelmaksi. Hyvin ja tukevasti pysyy kattila paikallaan.

Vanha lauta uusiokäyttöön

 Liimasin palat yhteen puuliimalla ja taas pääsi kehyspuristin/liinakiristin (tai mikä lieneekään virallinen nimi) töihin. Ja huuhaatyypillisesti painoksi päälle täräytin Riihimäen lasipurkin riisitäytteellä (niin säilytän siis riisit) sekä vielä kruunuksi vanhan silitysraudan. Olisitkos itse tullut ajatelleeksi moisia ratkaisuja? Vai olisko sulla kenties jokin parempi idea? Otan ilolla vastaan! Toisaalta, eihän homma olisi huuhaata ilman näitä älyttömiä ja (surku)hupaisia ratkaisuja. Ja lopputuloshan on tärkein, eikö? Huuhaa-tyypillisesti en myöskään jaksa kovin pitkään yhtä ja samaa hommaa, joten näitä liimailuja tuli ja tulee tehtyä aina sopivasti muiden hommien välissä.

Vanha lauta uusiokäyttöön

 Kuten totesin, palat eivät luonnollisestikaan sopineet ihan millintarkasti, joten hiomahiirellä sain kulmat "kohdilleen" ja ulkoreunaa sileämmäksi. Tämän vaiheen kävin suorittamassa terassilla multitaskaten samalla reissulla vähän kukkapenkin kitkemistä, kasvihuoneen siivousta, uima-altaan puhdistusta tai jotain muuta vastaavaa.

Vanha lauta uusiokäyttöön

Remppamestarimme innoittamana kävin ostamassa itselleni viimeistelynaulaimen parantaakseni alusen kestävyyttä. Ja voi kuinka iloisen värisen moisen löysinkään Puuilosta! Edullinenkin oli ja riittänee taso meikäläisen hommissa. Sain myös ammattilaisen vinkit teknisistä asioista, jotka kannattaa huomioida. Yksi, ehkä tärkein, oli naulan koko. "Kato sitte, että naulan kärki on 1,2mm, ni löytyy helposti sitte lisää nauloja!", muistutti remppamestarimme. Check!

Vanha lauta uusiokäyttöön

Vanha lauta uusiokäyttöön

Köysi reunaa kiertämään oli ajatukseni viimeistelyyn. Sitä jouduin kyllä ostamaan. Ihan sellaista, jota mielessäni näin, en kotikaupunkini tarjonnasta löytänyt. Mutta oikein kiva vaihtoehto tämäkin, Motonetin valikoimasta. Ja lähituote! Ripustuslenkkiä pohdin ja ystävien mielipiteitäkin kyselin. Äänet menivät "fifty-sixty", joten saatavilla on siis molempia, ilman ripustuslenkkiä tai sen kanssa. Kumpi on enemmän sun mieleesi?

Vanha lauta uusiokäyttöön

Tämmöisiä uusia uniikkeja tuotteita on nyt siis saatavilla Hannahuuhaa-mallistossa, vaikka mökkituliaisiksi. Todellisia "kaikki hyötykäyttöön"-kappaleita, joita syntyy sitä mukaa kun muuhun käyttöön liian pieniä laudankappaleita jää. Nimikin tälle huuhaalle on: "HIIOHOI!"

EI KUN PANNU KUUMAKSI!

Tuunattu keinutuoli valmis!

"Hanna tarvitsi sankarin, joten sellaiseksi hän tuli". Tällainen teksti löytyy kauppakassini kyljestä ja sen toteutin! Keinutuoli tuli valmiiksi mokailuistani huolimatta. Supersankari saapui. Kahvi ja suklaa auttoi. Ihan täyttä kymppiä en tästä projektista kuitenkaan itselleni anna, mutta lopussa kiitos keinuu. Vai miten se meni...?

Keinutuolin tuunaus

Keinutuolin tuunaus

Tähtien lisäksi kaipailin tuoliin koko ajan myös sydänkuviota. Täytyyhän pienille lapsille saada sydämellinen syli! Ja bim! Niinkuin usein käy, idea putkahtaa työn edetessä. Tässä työssä se putkahti purkaessani virhettäni. Taustan valkoiselle denimkankaalle tein päällikeommellen, huuhaa-versiona, tähtipussilakanakankaasta (siis siitä, jonka työn tilaajalta olin saanut ja jota tuoliin muutenkin mukaan sujautin) tähdellisen sydänkuvion. Hmmmm, en oikein osaa päättää, onko hitti vai huti. Asiakas kuitenkin ihastui ja sehän on tärkeintä.

Keinutuolin tuunaus

Se virhe... edellisessä postauksessani kysyin keksitkö, mikä se oli. No, virheistä oppii ja olen luvannutkin, että niitä teen niin paljon, ettei sinun enää tarvitse. Kaiken kruunaa se, etten tosiaankaan ollut ensimmäistä tuolia tuunaamassa ja varsin hyvin tiedän, että TAUSTALEVY OTETAAN AINA ALKUVAIHEESSA POIS. Siinä siis tämän virheen opetus. Päällystyskangas kiinnitetään tuolin runkoon ja taustapahvi tms -levy laitetaan ja päällystetään, kun etupuolen kangas on kiinnitetty. Ja minä siis tyytyväisenä nidoin sekä alus- että päällikankaan levyn päälle! Äääääääliö😆! 

Keinutuolin tuunaus - virhe!

Onneksi irroitus onnistui kohtuullisen reippaasti ja ihan siististi. Alakuvassa kankaat siis irroitettuna, paitsi alareunasta. Sehän ei kuitenkaan ole riippuvainen taustalevyn paikalla- tai poissaolosta.

Keinutuolin tuunaus

Tämän tuolin taustalevy on "vajaa" eli ei tule alareunaan asti. Sen(kin) takia päällystin levyn ja "tyhjän tilan" alas asti mukavamman pehmeäksi mattohuovalla ennen varsinaista päällikangasta. On muuten melkoisen luova ratkaisu tuo tuolin asettelukin siihen asentoon, että saan tukevasti työvaiheen tehtyä...

Keinutuolin tuunaus

Alusta asti minua häiritsivät käsinojien rumat ruuvit...Koko prosessin ajan takaraivossani pohdin, miten homman hoidan. Oletko kuullut sanontaa "mitä ei voi peittää, korostetaan"? Tällä viisaudella loppusuoralle. Kuvassa näkyvä ruuviteline on pyörinyt laatikossani, vaikken edes tiennyt, mikä se oikeastaan on. Että kyllä sille voi jotain käyttöä vielä löytyä... Se on kuulemma ammuslaatikon kenno, ammusrasia! Siinä siis on säilytetty panoksia. No, nyt sillä on paljon rauhanomaisempi käyttötarkoitus: maalausteline. Maalasin ruuvit farkunsinisen sävyisellä kalkkimaalilla. Olkoon vähän rumat, mutta ainakin väri mätsää! (Kuvassa ennen maalausta).

Keinutuolin tuunaus

Keinutuolissa viihtyy nyt niin pehmonalle kuin asiakkaan kissatkin! Ja pääsevät ne lapsetkin vielä tällä keinumaan, kunhan tuoli saadaan heille asti. Toivottavasti saan kuvia sitten💕...

Keinutuolin tuunaus

Kiskatit keinussa

Jos haluat kurkata keinutuolimatkan edelliset jaksot, näet ne alta linkeistä

Jakso 1: Keinutuolin kevätkarkelot
Jakso 2: Keinutuolitunarointia

KEVÄT KEINUEN TULEVI!

Keinutuolitunarointia

Tilaustyö, lasten nostalginen keinutuoli, pääsi käsittelyyn. Valmistusvaiheita pääset seuraamaan blogissani. Kuulin tuolin omistajalta, että käsinojat eivät olekaan alkuperäiset. Itse asiassa hieman ihmettelinkin niiden ulkomuotoa, joka jotenkin ei olekaan ihan samaa muotokieltä tuolin kanssa. Enkä ollut huomannut, että kuvassa, jossa tuolin omistaja kiikkuu uudella tuolillaan, nojat ovatkin erilaiset! Kurkkaapa vaikka itse! Selvisipä siis, että ovat myöhemmin uusitut.  Niiden irroittamisella aloitettiin.

Keinutuolin tuunaus

Sen jälkeen irroitin vanhan päällisen, joka olikin aika lailla täysin palvellut. Voisi ehkä sanoa, että meni jo yliajalla... Päällinen oli aika metkasti toteutettu, yhdestä pitkästä palasta.

Keinutuolin tuunaus

Väritoiveena puuosille oli valkoinen. "Vapain käsin" väri olisi saattanut ollakin jotain aivan muuta, mutta tilaustyö tietenkin toteutetaan toiveita kuunnellen. Taas pääsi Frenchic-sarja käyttöön. Värin nimi on valkoistakin valkoisempi eli "Whitey White". Viimeistely vielä "päällitakilla" eli sarjan Finishing coat-tuotteella.

Hieman huvittava maalari...kun ei vaan oikein tahdo varjopaikkoihin nähdä, otetaan lisävalot käyttöön. Varsinainen valopää!

Ja sitten pienen, kissallisen ja koirallisen torpan luovat kuivatusratkaisut: nojien ruuvireikiin pari ruuvia, joihin kuminauha ja sitten roikkumaan puulieden kuupasta s-koukulla. Tuoli taas pääsi turvaan suihkun lattialle. Se kun on ainoa tila, jonka oven saa kiinni niin, etteivät lemmikit pääse tassuilemaan ja häntiä heiluttelemaan märkään maaliin. Käyttämäni Frenchic-tuotteet tosin kuivuvat nopeasti, mutta nopeita ovat lemmikkimmekin.

Seuraavaksi vuorossa oli aluskankaan laittaminen. Alkuperäisessä asussaan keinutuolilla ei alushametta ollut, mutta minä ajattelin sellaisen kuitenkin laittaa. Näin tein jo "harjoituskappaleenkin" kanssa. Huomasin kuitenkin, että vaahtomuovipehmuste oli jotenkin hassusti kuplalla, joka ei laskenut kankaan pingoittamisellakaan. Videolla yritän asiaa havainnollistaa.

Eipä siis muuta kuin niitit irti vaahtomuovista ja liimat kehiin. Kuvassa jälleen yksi luova kuivausratkaisu, joka saikin aamulla hiukset pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Oli kiva soikean leikkuulaudan jättämä painauma pinnassa. Kyllä minä sellaista osasin vähän uumoillakin, mutta painauma oli niin massiivinen, että pelästyin tosissani nouseeko enää ollenkaan alkuperäiseen muotoonsa! Nousihan se, huh.

Keinutuolin tuunaus

Vanhaa lakanaa pääsi jälleen uuteen työhön ja keinutuoli sai uuden alushameensa. Kuvassa huristellaan jo päällikankaan farkkutilkkuja.

Farkkukierrätys

Ja tämän blogipostauksen lopuksi se mehevin osuus; tunarointi! Kuinka ääliö, tonttu, pölvästi ja idiootti sitä voikaan olla! Ihan ensimmäistä tuolia en ole kuitenkaan päällystämässä ja silti voin tehdä niin älyvapaan virheen! Ja vielä antaa sen vaikuttaa todella pitkään. Kyllä en muuta voi kun nauraa. Hoksaatko sinä seuraavista kuvista?

Tähän kutkuttavan jännittävään vaiheeseen jätän tämän tarinan tällä kertaa. Tuleeko keinutuoli ollenkaan valmiiksi? Pääsevätkö bonuslapsenlapset koskaan keinumaan tuolilla? Voiko tunarituunaaja enää pelastaa tilannetta? Saapuuko supersankari paikalle? Auttaako kahvi ja suklaa?

Näihin kysymyksiin vastauksia ensi jaksossa!

MAHTAVAA KESÄAIKAA! SE ON TULLUT!