Ehkä semmoiset kymmenen vuotta sitten kirppareita kierrellessä tykästyin kovasti sorvattuihin kynttilänjalkoihin, jotka olivat myynnissä vähän siihen tyyliin, että kunhan myyjä eroon pääsisi. Hintakin oli sen mukainen. Eivät olleet ollenkaan trendikkäitä silloin. Nykyään olen huomannut hintojen nousseen, joten taitaa vientiä taas olla paremmin. Minä siis heitä keräilin jo vuosia sitten itsekin sitä silloin vähän ihmetellen. No, pari vuotta sitten vuorotteluvapaalle jäädessäni sain ällitällin ja hurjan luomisvimmakohtauksen: nyt alan niitä maalata! Mutta en suinkaan "trendivalkoisiksi", kalkkimaaleilla sutien vaan elämäniloisiksi, värikkäiksi ja ennen kaikkea yksilöiksi, jokaiselle oman nimenkin antaen. Parin vuoden aikana olen kehittynytkin ja omat kommervenkkini muodostanut. Haluatko, että kerron sinullekin? Ei se mitään, kerron silti!
Frenchic-kalkkimaali
Tämä kynttilänjalka oli kuvassa näkyvä räiskyvän punainen, mikä sekään ei ollut kyllä hullumpi ja palvelikin jonkin aikaa ihan tällaisenaan. Elsa-collie antaa vähän osviittaa kynttilänjalan koosta. Ja aina on muutenkin tunkemassa kuviin mukaan, varsinainen linssilude!
Vanha kynttilänjalka
Maalaatpa mitä vaan ja millä vaan, on vanhan maali- tai lakkapinnan hionta se numero yksi. Muutamia konsteja kokeiltuani olen löytänyt hiomasienet! Ja paras tähän mennessä on ollut Boschin hiomasieni keltaisella koodilla eli "fine", hieno. On kestävä ja pestävä. Muistelisin, että ostin omani ihan Motonetistä Salosta...
Hiomasieni
Näin talviaikaan, kun intoudun tähän puuhaan, suoritan hionnan tiskialtaassa. Enpä tiedä, johtuuko tämänkertainen viemäritukos hiontapölystä vai onko vaan vanhan talon viemärihirviöllä taas "semmoiset ajat"😅.
Hiomasieni
Hionnan jälkeen pyyhitään! Kierrätän tiskirätit pesukoneen kautta huuhaaräteiksi, joilla sitten voi pyyhkiä sitä sun tätä, mutta pyyhkimättä älä jätä!
Maalipölyjen pyyhintää
Pohjamaalaus näissäkin hommissa kannattaa. Kun maalaan akryyliväreillä, käytän Otex-pohjamaalia, mutta tämä kyseinen jalka sai käsittelyn Frenchic-sarjan kalkkimaaleilla. Sen pohjustin valkoisella saman sarjan maalilla. Ja "samalla hän maalasi myös paitansakin siin..." Ei koskaan ennen ja taas!
Pohjamaalaus
Ja sitten kävin välillä nukkumassa ja töissä (en kuitenkaan töissä nukkumassa) ja jatkoin projektia. Kun ei ole kiire, kannattaa antaa työn rauhassa kuivua. Värit olin päättänyt jo ja innoissani ekaa kerrosta jo maalannutkin, kunnes keksin, että voisin ehkä maalausta helpottaakseni saada tyviosan irti. Ruuvihan siellä pohjassa on! Ai, mikä riemukas oivallus!
Huomaatko kuvasta, minkä värin vaihdoin? Upea punainen "Hot lips" oli liian upea ja riiteli kovasti petroolinsinisen "Steel Tealin" kanssa. Söivät toistensa tehot. Punaista siis johonkin toiseen kohteeseen... Ajatus vaan alunperin oli, että vanhasta lookista muistuttaisi tämä punainen, mutta eipä sopinut alkuperäissuunnitelma! Näytti ihan liian amerikkalaiseltakin.
Kynttilänjalan tuunaus
Kahvi kynttilänjalkamaalarin kuosissa pitää, kuten videolta näet. Simo-mieheni aloitti salakuvaamisen, mutta minäpäs huomasinkin, vaikka aika omissa taivaanrannanmaalaamoissani olinkin.
Kolme kerrosta kaikenkaikkiaan maalasin ja siinä se sitten oli. Värit natsaa omasta mielestäni tosi kivasti ja tämä kynttilänjalka on vähän sellainen elegantimpi yksilö. Huuhaalle on tainnut kehkeytyä kaksi hieman erilaista tyyliä: värikkäät, vähän hassut akryylimaaleilla maalatut jalat ja sitten nämä hillitymmät, kalkkimaalein käsitellyt. Niin on monipuolinen maalari😁! Linkistä kuvakollaasin alla voit kurkata lisää! Tosin huomasin, että kylläpä mun kynttilänjalkakuvat laahaa hurjasti perässä...tarttis varmaan vähän päivittää.
Tältä nimenomaiselta kynttilänjalalta puuttuu vielä kokonaan nimi, eikä mitään sopivaa ole pulpahtanut mieleen! Olisiko sulla joku sopiva ehdotus? Samantyyppinen, aiemmin maalaamani (alakuvassa) sai nimekseen "Royal retro".
Ylläolevan kollaasin lahjoista osa on jäänyt esittelemättä. Kas kummaa, eihän mulla nyt yleensä mitään jää kesken! Hevimaalariystävän Eddie-pensselitaulu (ylh.vas.) pääsi hänen uuden työhallinsa seinälle muiden Iron Maiden-somisteiden kanssa ja vanhempieni 50-vuotishääpäivän kunniaksi pikaväsäämäni leipälapio (alh.vas.) on heillä seinällä. Niistä voit lukea lisää aiemmista postauksistani linkkiä klikkaamalla.
Seuraavana rippilahja entiselle oppilaalleni, Elvis-kissamme kasvattajalle. Hän aloitti ratsastusharrastuksen ja siitä syntyi idea. Itsellä sattuu olemaan melkoinen kokoelma sitä, tätä ja tota eli kaikenlaista niin hienoa ja kivaa, muttei mitenkään niin henkilökohtaisesti tärkeää, etteikö voisi idean iskiessä luopua. Olen aikamoinen hamsteri ja kirppiksillä kierrellessä tulee vaan jotain niin vastustamatonta vastaan, että pakko on kotiin tuoda. Täällä ne sitten pyörivät ja paikkojaan etsivät, osa jääden ja osa uuteen kotiin siirtyen. Suurimmalla osalla on kyllä jo ostopäätöksen hetkellä sijoituspaikka mielessä...mutta tämä kirppistely ja sijoittelu ansaitsisi oikeastaan jo ihan oman juttunsa pohdintoineen päivineen! Palataan rippiheppaan. Rippi-iässä tervetullein lahja on ihan rehellisesti raha. Useimmiten. Pelkkä raha vaan on persoonaton eikä mitenkään "ajatuksellinen". Minä yritän keksiä rahalle kylkiäisen (tai toisin päin), joka liittyy jotenkin saajaan. Mielessä pyöri kissaa, koiraa, kania, eläinrakas kun on hänkin. Sitten silmiini osui tämä kirpparilta kotiini laukannut heppa työpöydälläni. Hepasta kantojuhta rahasäkeille! Näin tein ja juhliin vein. Kortti kaulaan, johon vielä onnentoivotukset hevosenkenkään onnenpotkuina kirjaten.
Rippilahjaksi ratsastajalle
Rippilahja
Rippilahja
Koulumme rehtori on innokas Mersu-fani ja kanssani samaa vuosimallia, joten Levikset ovat tutut hänellekin muoruudesta. Työkaverit keksivät ehdottaa, josko minä värkkäisin jonkinlaisen "kortin". Toinen työkaveri, armoitettu runonikkari, kirjoitti taakse ihanan runon. Yhteistyötä siis! Harmi vaan, kun niin kova meno oli mersulla, etten kunnollista kuvaa edes ehtinyt ottaa. Kuvassa nimittäin homma vielä kesken, farkuntasku sun muut tilpehöörit liimaamatta ja lasikin pois paikaltaan. Ihan on vasta mallailuvaiheessa, mutta kyllä kai tästäkin kuvasta idea tulee selväksi? Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoista. Simo-mieheltäni puoliväkisin riistin Mersu-avaimenperän luvaten kyllä ostaa uuden... Hänkin tykkää mersuista, vaikka ihan muilla autoilla (ja traktorilla) ajeleekin.
50-vuotismuisto mersumiehelle
Seuraavassa kuvassa tilaustyö, jossa idea asiakkaan. Edelliseen lahjaideaan löytyy aasinsilta: asiakas oli nimittäin toinen työkaveri. Hän ei oikein keksinyt, miten idean toteuttaa eikä oikein ehtinyt asiaa miettiäkään. Niinpä hän kääntyi Hannahuuhaan puoleen ja Hannahuuhaa toteutti idean harmaalla farkunpalalla, valkoisella ja mustalla tekstiilivärillä ja Toyotalla. Siis ompelukoneella. Tuoli meni 30-vuotislahjaksi innokkaalle rallifanille; ihan oma katsomo Mikalle Toyota-tallista.
Kisajakkara moottoriurheilufanille
Naapuritaloomme, siihen ainoaan, joka meiltä näkyy, on muuttanut uudet asukkaat. Ja heti samantien menivät lisääntymäänkin! Ihana nuoripari sai suloisen tytön. Ja meidät kutsuttiin vauvakahville! Olimme tosi otettuja ja iloisia. Sitten tajusin, että kai se olisi mukava jotain viedä lahjaksikin. Sen verran maalaistollo olen, että tällaisen tajuamiseen voi mennä hetki jos toinenkin. Onneksi tajusin edes päivää ennen, niin ehti hyvin vielä väkertää! Pieniä pehmonalleja olen jostain syystä kirppareilta keräillyt (hintakatolla) pitkään. Niitä on melkoinen laatikollinen. Liiterin seinän vanhoja lautojakin löytyy , joten tuumasta toimeen ja 3D-taulua toteuttamaan. Tämäntyyppisiä nalletauluja olen tehnyt jo useamman, jokaisesta ihan uniikin ja erilaisen. Puodistani löydät näitä ja tilaten saat juuri sinun toiveisiisi räätälöidyn. mutta tämä oli se ihkaensimmäinen. Onnittelut naapurin pienelle Eden-tytölle.
Pehmonalletaulu
Pehmonalletaulu
Kaikkein ihaninta näiden tekemisessä on se keksimisen ilo! Ystävä joskus ihmetteli, että mistä näitä ideoita oikein pulppuaa... se on muuten vaikea kysymys vastata. Osittain varmasti syy on siinä, että on saattanut nähdä joskus jossain jotain, joka on jäänyt jonnekin muistin lokeroihin. Visuaalinen kun on. Osittain se kai on sitten sitä luovuutta ja mielikuvitusta? Sitä, kun päässä velloo melkoinen myrsky...
