Virkkaaminen

Hannan lyhyt, mutta pitkä virkkaushistoria

Kuvassa Hannan ensimmäinen "mää itte"-koukuttuminen vuodelta 1973. Huomaa huikean keskittynyt ilme.

Virkkaus

Hannahuuhaa ei oppinut virkkaamaan. Kun alakoulussa opetettiin virkkaamista, sain minä piirtää. Sen verran vanha jo olen, että minun lapsuudessani ei ope osannut opettaa vasenkätiselle virkkauksen jaloa taitoa. Ainakaan minun ensimmäinen openi. Enkä laittanut vastaan: piirtäminen oli silloin mielestäni paljon kivampaa! No, kyllähän sitten kuitenkin jouduin virkkaamistakin opettelemaan, kun muutimme ja tuli koulun vaihto. Uudessa koulussa oli oikein erikseen käsityönopettaja, jolta opetus luonnistui miten päin vain. Sehän oli melkein itkun paikka. Minä halusin piirtää! En todellakaan jäänyt koukkuun, vaan koin virkkaamisen vastenmieliseksi.

Seuraavan kerran törmäsin virkkuukoukkuun opettajaksi opiskellessa 90-luvulla. Sen verran käsitöitäkin opintoihin kuului, että virkkausmallit piti vääntää. VÄÄNTÄÄ! Ei inspiroinut tippaakaan, mutta kyllä minä ne jotenkin valmiiksi sain. Jälki oli mitä oli, eikä arvosanaa tässä mainita.

Taas jäi virkkaaminen pitkäksi aikaa. Jokunen vuosi sitten jalkaani operoitiin Porissa ja jäin vanhempien hoiviin muutamaksi päiväksi. Ja itselleni ominaisesti pelkkä makoilu ei oikein napannut. Äiti istui vieressä ja neuloi sukkia. Ihania pikkuisia, värikkäitä lankakeriä oli sukista jäänyt yli. Nyt oli Hannahuuhaan herkkyyskausi kohdillaan virkkaamisen suhteen! Äidiltä löytyi virkkuukoukku ja tabletti, jolla etsin Youtubesta virkkuuopetusvideoita. Nyt Hanna opettelee isoäidinneliön!!! Niin kova motivaatiokin oli, että videon oppien mukaan sen tein, vaikka video oli oikeakätiselle. Se ei minua haitannut, kun olin niin innoissani. Hieman ehkä kyllä hidasti... Käänsin homman ajatuksissani toisin päin ja tästä olen muuten jopa pikkuisen ylpeä. No, ehkä neljä tai viisi karmeaa neliöhköä virkattuani minulla välähti ja ymmärsin systeemin! Mikä riemu!!! Se viides (tai kuudeskaan) ei kyllä ollut mikään kaunotar, mutta sitä tehdessä koin valaistumisen virkkaamisen saralla. Allaolevassa kuvassa poseeraa juuri tämä kyseinen yksilö. Pakkohan se on säästää muistoksi!
Huomasinpa muuten siinä riemuni keskellä, että olisihan samassa yhteydessä ollut video vasenkätisellekin! Nyt etsinnöistä huolimatta en enää löydä koko videota. Ja muuten, kaikesta huolimatta tai juuri sen takia, olen jopa osannut muutaman kerran opettaa virkkaamista. Myös oikeakätisille oppilaille! Joka ei osaa, ryhtyy opettamaan, vai miten joku lauloi...

Isoäidinneliö

Amalian videon ohjeilla syntyi ensimmäinen kukkani.

En minä vieläkään kunnolla virkata osaa ja ohjeiden lukeminen on ihan hepreaa. Olen "villalankavirkkaaja". Koukun pitää olla vähintään numeroa 3, että jotain syntyy. Olen opetellut Youtube-videon (jota en enää yrityksistä huolimatta löydä) pohjalta ulkoa isoäidinneliön, yhden yksinkertaisen kukan (video yllä) ja nyt viimeisimpänä tähden Prinsessajuttu-blogista.

Minä lisään tähteen ja kukkaan vielä erivärisen reunan. Kukasta teen yleensä kolmivärisen.

Virkattu tähti

Virkattu kukka

Tietysti tyylilleni uskollisena on pitänyt kukkaa ja tähteäkin vähän muunnella ja varmaan jotain teen vieläkin väärin, mutta kyllä niistä kukan ja tähden tunnistaa. Isoäidinneliöstäkin olen vääntänyt ihan ite myös isoäidinkolmion. Alkeellisia virkkaustaitojani olen myös soveltanut erinäisten kehikoiden päällystämiseen ja muokkaamiseen, viirien virkkailuun, torkkupeittoihin, mattoihin ja olenpa yhden isoäidinneliötunikankin saanut aikaiseksi! Virkkaaminen on kyllä varsin hauskaa ja pari perusjuttua opeteltuani pystyn soveltamaan niitä omiin Huuhaa-juttuihini. Se on sitä Huuhaa-virkkaamista!

Virkkaaminen

Torkkupeittoja isoäidinneliöistä

Hidasta, mutta ihanaa on isoäidinneliön perusohjetta käyttäen tehdä torkkupeittoja. Tyynyjäkin aion vielä tehdä, vaikka ensimmäinen viritelmäni päätyikin kissalle tatamiksi. Alla olevissa kuvissa on ylhäällä torkkupeitto (ensimmäiseni) itselleni ja alakuvassa siskolle hänen niin kauniisti pyydettyään. Hänelle, joka sisustaa hyvinkin minimalistisesti ja skandinaavisesti. Eikö olekin ihan eri tunnelma ja tyyli?

Isoäidinneliöt

Isoäidinneliöt

Sain juuri valmiiksi kolmannen torkkupeittoni, jonka kanssa harjoittelin uudenlaisen kappaleiden yhdistämistekniikan. Kappaleet yhdistettiin samantien virkkaamalla. Tämänkin tekniikan opettelin Youtube-videolta ja haa, opinkin!!! Itse kyllä tykkään jotenkin enemmän tuosta neulalla ja langalla yhdistetystä pinnasta, mutta puolensa on tällä toisellakin, allaolevan videon tavalla. Torkkupeitto on niin "tuore", etten vielä ole kuvaamaan ehtinyt.

Kuvassa ylläni olevan tunikan olen tehnyt Novitan ohjeesta, jonka voit kurkata tästä:

Virkattu ja neulottu tunika isoäidinneliöistä

Virkattu tunika

Tätäkin ohjetta vähän sovelsin. En tehnyt ollenkaan hihoja, vaan jätin "liivimekoksi", jonka hihansuut ja kaula-aukon virkkasin pylväsryppäillä (kuten isoäidinneliöissä: 3 pylvästä, yksi ketjusilmukka jne) siistiksi. Selviydyin neuleosuudestakin ihan kunnialla, kun työkaveri oli minulle ohjeet kääntänyt huuhaakielelle. Ja nyt olen saanut ystävänikin innostumaan ja tekemään itselleen samanlaisen tunikan! Olen tunika-tutor😁!!!

Oletko sinä koukussa? Mitä sinä virkkaat? Kuka sinut on opettanut virkkaamaan?

VIRKUTTAMISIIN!

Keittiön sisustusvinkkaus

Mitä on sisustusvinkkaus? Se on Hannahuuhaa ideoimassa yhdessä kodinomistajan kanssa uutta ilmettä sisustukseen. Se voi olla ihan pientä päivitystä vaikka tekstiileillä, maalilla, tapetilla, huonekalujen sijoittelulla tai suurempaa pintaremonttia koko kodin tai huoneen uudistamiseen. Ja kaikkea siltä väliltä. Melkein kuin sisustussuunnittelu, mutta "kevyempi" versio ilman virallista koulutusta. Sanovat, että minulta ei ideat lopu. Tässä blogijutussa kerron tarkemmin eräästä sisustusvinkkaustapauksesta.

Tuttava pyysi apuani heidän hankkimansa kerrostalokaksion pintaremontin suunnitteluun, etenkin keittiöön. Siihen siis panostettiin isommin ja sen tiimoilta tämänkertaiseen pakettiin kuului 

• kartoituskäynti kohteessa
• moodboard (kuvassa)
• Pinterest-taulu ,jaettu asiakkaalle (näet taulun klikkaamalla)
• materiaalien "metsästystä"; mistä saa ja mihin hintaan
• sisustusvinkkaus (ideoitteni esittely) 

Sisustussuunniteltma

Käydessäni tutustumassa kohteeseen, otin yleiskuvia paikalta. Tulostin kuvat ja  piirsin ääriviivat skissipaperille. Jäljentäessä oli helppo tehdä muutokset, joita ajattelin kohteeseen. Vielä väritys ja kuvat suurelle kapalevylle muiden ideakuvien kanssa. Tuttava-asiakkaani ymmärsi livenä ja selitettynä kyllä, vaikka nämä onnettomat kuvani eivät todellakaan taida oikein aueta tässä katsoen...

Sisustussuunnitelma

Sisustussuunnitelma

Hannahuuhaa-ideologiaan kuuluu iloisuus ja positiivisuus. En ota itseäni turhan vakavasti ja syntymälahjaksi sain tietynlaisen kyvyn nähdä lähes kaikessa hyvät ja hauskat puolet. Seuraava kuvakollaasi tovottavasti kertoo, miten hauskaa sisustusvinkkauskin on!

Sisustussuunnitelma

Ennen pintaremonttia keittiö näytti tältä:

Keittiö ennen

Keittiö ennen

Keittiö ennen

Keittiö ennen

Keittiöstä löytyi melkoisen metkoja juttuja; ainoa rosterinen kodinkone oli liesituuletin, välitilan kaakelit olivat oudosti kahta eri väriä, vastakkainen seinä oli marjapuuron värinen ja tasot kivijäljitelmää. Keskenään lievästi sanoen yhteensopimattomia siis. Itse kaapistot eivät aluksi miellyttäneet "emäntää" myöskään, mutta minä olin samaa mieltä "isännän" kanssa: ehdottomasti säästämisen arvoiset! Ei ihan tusinakaapistot, suorastaan aika persoonalliset! Täyspuutakin vielä ja ilmeisesti todellakin melko uniikit, luultavasti Ranskasta tilatut. Toki esitin erilaisiakin vaihtoehtoja, esimerkiksi ovien maalaamisen, poistamisen, osittaisen poistamisen... varsinaisessa ehdotuksessani lähdin kuitenkin ajatuksesta, että kaapit jäävät juuri sellaisiksi kuin ovat, ainoastaan kylmäkalusteiden päällä olevat poistettaisiin. Pariskunta oli jo päättänyt viedä toisen jääkaappipakastinkaapin pois. Kyllä, ne olivat molemmat yhdistelmäkaappeja! Toinen pikku viilausehdotukseni oli, että vetimet vaihdettaisin sopimaan liesituulettimen kanssa. Liesituuletin olikin aika ongelmallinen ja pariskunnan inhokki. Minulla on kuitenkin yksi sisustamiseen liittyvä ajatus, josta on jo pienoinen legenda kaveripiirissä tullut: mitä ei voi peittää, korostetaan. Vitsiksi vääntyy, kun heittää sanonnan johonkin muuhun yhteyteen... lähipiirin lentävä lause😝😁. 

Pariskunnan jo päättämiä asioita olivat tiiliseinätapetti vastakkaiselle seinälle, toinen jää/pakastinkaappi pois sekä vanha ovi ruokapöydäksi.

Tilan tyyliksi valikoitui mielessäni hieman teollisuustyylinen, mutta kuitenkin lämmin ja kodikas tunnelma. Pääpointit vinkkauksessani olivat:

• Kaapit saavat olla sellaisenaan, vain vasemmanpuoleiset, kylmäkalusteiden yläpuolella olevat poistetaan. Vetimet vaihdetaan.
• Rosterinen liesituuletin jätetään ja tuodaan kaveriksi muutakin terästä, esim. kulhoja, aterinkuivausteline, pannunalusia...
• Välitilan kaakelit maalataan valkoiseksi ja saumat saumaustussilla mustiksi.
• Tilaan tuodaan mustaa (ikkunankarmitkin ovat mustanruskeat); työtasot, joista liedenpuoleinen jatketaan tilaan jäävään jääkaappipakastimeen asti, poislähtevän tilalle musta avohylly(kkö), nurkan riitelevän ruskeansävyinen"pömpeli" mustaksi, rullakko tason alle, tuolit,...
• mustasävyinen itämaistyyppinen matto sekä samanhenkiset verhot

Tähän keittiöön omistajarouva muuten tilasi "Piece of cake"-taulun, jonka valmistumisesta  voit lukea lisää klikkaamalla kuvaa

Vintage-taulu

Olen saanut kuvia remontin edistymisestä ja aika lailla on vinkkieni mukaan edetty! Tarvittaessahan Hannahuuhaa voi vaikka auttaa remonttireiskana, mutta tässä tapauksessa pariskunta on varsin taitava ja pystyvä itsekin tekemään, joten minä vain odottelen, että pääsen kuvaamaan lopputuloksen😆. Ja sitten näet sinäkin, millainen kohteesta lopulta tuli. Palataan siis asiaan!

Jos sinäkin kaipaat sisustusvinkkausapua,

  ota yhteyttä! 

Vintage-taulu

Vanhaa lautaa, vanhaa, haalistunutta pitsipäiväpeittoa, vanha kakkulapio... kombosta syntyy Hannahuuhaan "pajalla" (eli talvikaudella keskellä tupaa) vintage-henkinen, pienellä huumorilla höystetty keittiötaulu. Piece of cake!

Vintage-taulu

Oman liiterimme seinää uusitaan pikkuhiljaa ja vanhat laudat olivat joutua roviolle. Onneksi ehdin puuttua äijien intoiluun! Niitä on hyödynnetty ja hyödynnetään edelleen erilaisiin huuhasteluihin. Tässä blogijutussa kurkataan yhden liiterinseinälaudalla kehystetyn tilaustyön valmistumisvaiheisiin.

Investoitiin pari kesää sitten uuteen jiirisirkkeliin, kun vanha halpakone alkoi olla niin dementoitunut ja jopa vähän aggressiivinen. Näin talvikaudella vaan on saha pakattuna pois käytöstä, kun ei vielä ole sitä verstasta ympärivuotiseen käyttöön. Olin kuitenkin syksyllä sen verran optimistinen, että sahasin muutamat kehyslaudat valmiiksi.  Jos vaikka kuitenkin inspis iskee keskellä talvea! Ja iskihän se, vielä tilauksen kera! Kuvassa poseeraa Miss Heinäkuu 2018, ikionnellinen Makita-mimmi😂.

Makitan jiirisaha

En kuitenkaan liimannut laudanpätkiä vielä yhteen, kun ajattelin, että vievät vähemmän tilaa pätkinä. Huuhaa-logiikkaa... Alakuvassa Biltema-löytöni talviajan kehysliimailuun; "liinakiristin". Enpä taaskaan tiedä virallista nimeä, mutta yksinkertaisen toimiva härveli. Joskaan ei kyllä erityisen laadukas saati helppo käyttää...

Vintage-taulu

Metsästelen kirppareilta Hannahuuhaa-materiaalia. Et varmaan yllättynyt? Valtava parivuoteen virkattu päiväpeitto löytyi pilkkahintaan. Hintaa selittää kyllä se, että on aika tavalla kellastunut ja parista kohtaa rikki. Mutta intuitio ja impulssi iski; kärryyn vaan! Kyllä sille käyttöä löytyy. Nyt löytyi! Kakkulapio taas tuli naapurilta lahjoituksena. Kuin taivaan lahjana, sillä metsästysreissuista huolimatta ei sopivaa tahtonut löytyä, vaikka tilaus nimenomaan kakkulapiotaulusta oli jo tehty. Asioilla on vaan tapana järjestyä! Taustalevy tauluun on käyttökelvottomaksi käyneen kirjoituspöydän laatikon pohjasta sahattu. Materiaalit siis kasassa!

Vintage-taulu

Pitsipeitto oli tosiaan kellastunut ja siis väärän värinen tulevaan tauluun. Minultahan löytyy näitä Frenchic-sarjan maaleja, joilla voi maalata vähän mitä milloinkin. Siispä värin vaihtoon! Sarjan sävy Wolf Whistle on passeli tähän kokonaisuuteen, harmahtavan valkoinen.

Vintage-taulu

Maalin kuivuttua (annoin kuivua reilusti yön yli) on pikku-Makitan vuoro. Pikku ruuveilla kiinni ja siinä on! Puristimella saan  taustan pitsikuvion pysymään oikealla paikalla, kunnes saan ruuvattua yläreunaan pari ruuvia. Sitten puristin irti, tarkastus oikealta puolelta ja loput ruuvit paikalleen.

Vintage-taulu

Vuorossa on sommittelu, pienten yksityiskohtien säätö ja asettelu eli ylenpalttinen ja joskus pitkästyttävän pitkä pähkäily. Mitä laitetaan, mitä ei, maalaataanko jotain vielä...Tässä taulussa mietin, laitanko puuornamenttia, ja jos laitan, minkävärisenä? Minkä värisen rusettinauhan laitan vai laitanko ollenkaan. Toki pääpiirteissaan se "big picture"-ajatus on jo valmiina aloittaessa, mutta tämä  vaihe on nimeltään vihoviimeiset viilaukset. Tiedän, minkälaiseen keittiöön taulu on tulossa, joten se vaikuttaa valintoihin. Itse asiassa olen käynyt kyseisen keittiön remonttia sisustusvinkkaamassa ja siitä saat lukea oman juttunsa, kunhan keittiön omistaja "julkistaa" asuntokauppansa ja remontti on valmis. Ollaan siis vielä hys hys😉.

Vintage-taulu

Päädyin edellä kerrotusta syystä (siis tulevasta keittiön lookista) maalaamaan ornamentin mustaksi. Tähän hommaan käytän akryylimaaleja tai Frenchic-sarjan maaleja vähän fiiliksestä riippuen. Molemmat toimivat hyvin. Tähän työhön maalasin tarkoituksella mustan vähän huolimattomasti. Päälle lisäsin vielä sinne tänne hopeaa sopimaan tekstin metalliseen "alustaan" ja keittiön rosteriseen liesituulettimeen. Liesituuletin onkin sitten ihan oma juttunsa sinällään... 

En tiedä, mistä minulle on siunaantunut take away-mukien kansia, mutta ne käyvät hyvin maalialustaksi. Tuleepa niillekin jokin käyttö. Samaan tarkoitukseen käytän myös einessalaattien kansia. Eräänlaista kierrätystä sekin!

Vintage-taulu

Ihana mieheni osallistuu huuhasteluihini kiltisti ja ratkoo monia ongelmia, joita matkan varrella ilmaantuu. Varsinkin, jos tarvitaan jotakin metalliin liittyvää, on apu taattu! Oma Teräsmieheni. Hän on tehnyt minulle kuvassa näkyviä metallisia "kylttejä"; sahannut, hakannut kuluneen näköiseksi ja porannut reiät nauloille valmiiksi. Tämän taulun nauloiksi käytin mustia huonekalunauloja. Tekstiksi Piece of cake, sillä minua ihastuttaa kaikenlainen verbaalinen kikkailu ja huumori ja ihan itse olen keksinyt lisätä tämän  sanonnan kakkulapiotauluun. Osaanhan myös enklantia! Javisst!

Vintage-taulu

Kakkulapion kiinnityksen hoidan allaolevan kuvakollaasin osoittamalla tavalla. Ennen tätä olen liimannut kakkulapion varren taustaan osuvan kohdan, joten tuplavarmistus pitää lapion paikallaan. Takapuoleen (taulun!) liimaan rautalankasolmun päälle kangaspalan, ihan vaan siksi, ettei seinä naarmuuntuisi. Ehkä vähän turhaa, mutta eipä tuosta haittaa saati vaivaakaan ole. Piikki (kuva 1) on todella monessa huuhastelussa mukana. Yksinkertainen ja kätevä pikku apulainen kerrassaan! Tässä tein piikin kanssa kakkulapion varren molemmin puolin reiät rautalangan pujotusta (kuva 2) varten. Kuvat 3 ja 4 ovat siis taulun takapuoli. No, tausta sitten, jos olet kaksimielinen ajattelija. 

Vintage-taulu

Vanha torppa, vanhat aarteet. Kuvan silitysrauta on tosiaan alkuperäistä torppamme kalustoa. Rustiikin kauneutensa lisäksi sillä on myös kuvan osoittama käytännöllinen tehtävä. Leivinpaperin alla pilkottaa puuornamentti liimauksessa. Vanha silitysrauta on oivallinen paino!

Vintage-taulu

Tauluissani on ripustussysteeminä kaksi ruuvia (teräksen väriset) ja rautalankaa. Kuvassa näet myös, miten peitän kakkulapion kiinnitykseen käyttämäni rautalangat. Onko sinustakin vähän turhaa?

Taakse vielä Hannahuuhaa-leima ja taulu on valmis!

Lisää tauluja voit kurkata linkistä

Hannahuuhaan sisustustaulumallistoa

Farkkutuoli, osa 3

Grande finale!

Neiti Nojatuoli valmistui!!! Se on nyt reipas ja nuorekas farkkutyttö.

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Päällystys

Selkänojan vaahtomuovi oli liimattu kiinni, mutta liimat olivat antaneet jo kaikkensa. Kunnon verhoilijat eivät varmasti ihan hyvällä katso, mutta päätin siitä huolimatta käyttää edelleen vähän liimaa ja aivan kevyesti köyttää kiinni, kunnes liima kuivuu. Kuvittelen, että se helpottaa itse päällikankaan laittamista.

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Vanha päällikangas oli laitettu suoraan vaahtomuovin päälle, mutta minä päätin laittaa aluskankaan istuinosaan ja selkänojaan. Siihen tarkoitukseen kävi mainiosti vanha lakana, josta osat leikkasin. Kollaasista saat vähän käsitystä Neiti Nojatuolin "alushameen" pukemisesta.

Nojatuolin päällystys

Vasta nyt alkaa varsinainen vaatettaminen. Kun huuhaatyypillisesti oli pakko just nyt impulsiivisesti hommaan ryhtyä, käytin ihan "käsiasetta" eli perinteistä niittipyssyä. Minulla on myös kompressorikäyttöinen nitoja, mutta en halua raahata kovaäänistä kompuraa asuintiloihin lemmikkien ja omia korvia kiusaamaan. Pieniäänistä "kompuraa" ei automiehen pajasta löydy. Tosin en ole vielä koko "pyssyä" edes kokeillut, joten sekin vaikuttaa valintaan. Käsivoimalla tehden saa samalla myös punttisalitreenin!
Asettelin ja sovitin kankaat ensin paikoilleen kuvion keskittämiseksi ja laitoin isoilla verhoiluneuloilla kevyesti kiinni (kuvat 2 ja 3 alla). Oma lukunsa olikin sitten istuinosan takaosa, jonka pähkäilyssä kului tovi jos toinenkin (kuva 3). Sama fundeeraaminen oli edessä myös selkäosan alareunan kanssa, joskaan ei ollenkaan niin suuresti. Vanhoista päällikappaleista kopioimani merkinnät ja niiden leikkaukset auttoivat kyllä suuntaa-antavasti. Olen ollut aikanaan parillakin verhoilukurssilla, joten  jonkinlainen käsitys asiasta on. Suosittelen lämpimästi kaikille kiinnostuneille! Täällä "kotikulmillakin" Salon Kiskossa järjestetään nyt jo toinen kansalaisopiston kurssi, jota vetää paikallinen verhoilija Anneli Hiiri. Kurkkaa tästä Verhoomo Retropuoti Idefix Annelin putiikin facebook-sivut. On muuten ihana putiikki, kannattaa käydä. Vaikka samalla reissulla, kun tulet Huuhaa-puotikahvilaan!

Nojatuolin päällystys

Kyllä niitä niittejä kuluikin! Alushameen nidoin 6-millisillä niiteillä, mutta farkkumekkoon käytin 8-millisiä. Ensin päällystin istuinosan (siis pehvan), sitten selkänojan etupuolen. Kulmat ompelin käsin. Käytin verhoiluneulaa ja paksumpaa tikkauslankaa. Sormustin oli tarpeen, kun kohdalle sattui oikein paksua farkkukangasta. Harmi vaan, että löysin varastoistani vain yhden, omaan äijäkoon sormeeni vähän liian pienen sormustimen. Ja sellaisen pikkujutun takia ei keskeytetä hyvää draivia ja lähdetä mihinkään ostosreissuille! Pärjätään pienellä! Tämä vaihe ei muutenkaan ollut niitä bravuureitani, kuten videolta näet. Valmista tuli kuitenkin ja kaikesta huolimatta ihan kiitettävästi.

Nojatuolin päällystys

Ja sitten vuoroon se kolmas päällikappale, jonka edellisessä jaksossa lupasin paljastaa. Päätin työn edetessä tehdä taustasta yksinkertaisemman, ihan yhdestä kangaskappaleesta. Tähän johti oikeastaan kaksikin syytä. Ensimmäinen oli aika. Jestas, että tunteja oli käytetty! Päätös syntyi salmiakkikuviota kootessani. Kahden kappaleen tekoon meni seitsemän tuntia leikkaamisineen, ompeluineen ja silityksineen. Toinen syy oli tyylikysymys. Ajattelin, että valkoinen tausta sopii valkoiseksi maalattuun puuosaan ja rauhoittaa kokonaisuutta. Tai jotain...se vain tuli vahvana visiona. Niin, olihan myös kolmas syy; minulla sattuu olemaan vanhat Ikea-sohvan valkoiset vaihtopäälliset, jotka sisko oli heittämässä pois. Eihän niissä ollut mitään vikaa, noin enimmäkseen! Äitini oli skarppina, otti siskolta päälliset ja käytti ne vielä pesulassa. Ihana äiti! Muutama likakläntti jäi (teetä luultavasti, sitä kun sisko kittaa lähes yhtä paljon kuin isosiskonsa kahvia), mutta niitä kohtiahan ei sitten käytetä. Pahvi kaavana piirsin kankaalle tarvitsemani palan lisäten ylä- ja sivureunoihin 2 cm kääntövarat (alakuvassa ylhäällä oikealla) ja alareunaan vähän reilummin, 6 cm (kuva alarivin ekana). Aloitin yläreunasta ja nidoin kiinni, kun ensin olin ehkä viiteen kertaan varmistanut, että kangas on oikeassa kohdassa ja molempiin reunoihin jää yhtä paljon kääntövaraa.
Pelkkä kangas pahvin päällä näytti tosi kurjalta ja kovalta ja vanhojen niittien aiheuttamat patit pahvissa pullottivat rumasti kankaan läpi. Niinpä laitoin väliin vielä jonkinsorttista remonttimattohuopaa, jota olen saanut pienen, käyttämättä jääneen rullanlopun remonttityömaalta. Nidoin pahvin ja huovan sivureunoista kiinni. Huovan ansiosta sain pinnasta tasaisemman, mutta hieman se ehkä rumensi reunojen ompelusten ulkonäköä paksuutensa takia. Mielestäni lopputulos oli kuitenkin parempi kuin olisi ollut ilman huopaa.

Nojatuolin päällystys

Tätä työtä tehdessäni hoksasin vihdoin laittaa vähän työtunteja ylös. No, se vaatii kyllä vielä vähän terästäytymistä. Aluksi olin hyvinkin tarkkana ja merkkasin ylös ajat  -  tuolin taustapahviin! (Karmealla käsialalla tietenkin). Kiva idea mielestäni, paitsi loppuvaiheessa. Enhän enää päässyt laittamaan lopputunteja, kun pahvi oli kiinnitetty paikalleen. Höperö Hannahuuhaa! Tyypillistä. En ole niitä järjestelmällisimpiä Excel-taulukkoihmisiä.

Nojatuolin päällystys

Taustan kangashan on kiinnitetty ylä- ja alareunoilta (alareuna viimeiseksi) niiteillä, mutta sivuilta se ommellaan käsin. Pahvihan (ja huopa tässä tuolissa) on kuitenkin niitattu kiinni. Ei muuta kuin rillit pois ja hommiin! Se on tämä käänteinen ikänäkö; vaikka on kaksitehot, niin lähelle näkee parhaiten ilman laseja. Kyllähän siinä hommaa olikin, varsinkin tällaiselle kärsimättömälle persoonalle. Etenkin yläkulmat olivat haastavia ja niissä tarvittiin pieniä saksiakin leikkaamaan ylimääräistä kääntövaraa pois. Muuten avustin kangasta ihan sormin painellen ja "litistäen" kääntökohdan ja  kevyesti kiinnitin sen tavallisin nuppineuloin.

Nojatuolin päällystys

Tuolin puiselle kehikolle en tehnyt mitään muuta kuin pyyhin hyvin. Pienet ajan patinat eivät haittaa mitenkään, vaan ovat pikantti lisä. Elsa on ihan siivoushullu; rätti pitäisi ehdottomasti vähintään tappaa suihkupullosta puhumattakaan. Pyyhkiminen on aina oma ohjelmanumeronsa tässä taloudessa🐶🐾😄. Kuvasta näet kuitenkin, että kyllä se olen minä, joka asiat päättää ja komennon ottaa😉.

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Neiti Nojatuoli onnistui omalla arviointiasteikollani (ja minähän olen opettaja!) vallan kiitettävästi. Kyllä kehtaan sanoa itse tehneeni. Ja se on paljon se! Neiti Nojatuoli on taatusti kotimaista käsityötä (ainakin päällystys!) ja melko varmasti ainoa maailmassa, täysin uniikki. Ettei nyt vaan olisi jopa design-tuote...😉?
Kaikenkaikkiaan työtunteja kertyi reilu 20 tuntia. Ei kyllä tuntunut siltä, kun pätkätyönä teki. Silloin, kun oli fiilis. Sellainen työskentely sopii minulle todella hyvin. Monta asiaa työn alla, niin saa aina vaihtaa, kun kyllästyttää. Tällaisilla hommilla kun saisi vielä leivän pöytään! Vaan tosiasiahan on, että ei kukaan käsityöstä sen tekijälle niin paljoa maksaisi kuin työn määrän puolesta oikein olisi. Paitsi toinen käsityöläinen ja hänellä taas ei ole rahaa, millä maksaisi😂. Hirveä umpisolmu!

Olisipa kiva kuulla sinun kommenttisi Neiti Nojatuolista ja sille sopivasta hinnasta. Himputti, kun en osaa valokuvata! En, vaikka yrittäisin kuinka! Eikä ole tilaa "studiollekaan". Ihan oikeasti oikeassa realityssä tuoli on kyllä hieno. Hienompi kuin kuvissa. Vai kuvittelenkohan kuitenkin vaan...Mitä sinä tykkäät, siis näiden kuvien perusteella? Mitä sinun mielestäsi Neiti Nojatuolin pitäisi tai se saisi maksaa? Kuka sen ostaisi? 

Nyt vaihdan mummoneliöihin ja torkkupeiton viimeiseen riviin. Sen torkkupeiton, joka jää ihan omaan tupaan. Muita keskeneräisiä  (jotta voi taas välillä vaihtaa hommaa) tällä hetkellä ovat "Piece of cake-kakkulapiotaulu" ja yhdet verhot. Ja ne ovat tilaustöitä, joista saa rahaakin😂!

Alla vielä linkit aikaisempiin jaksoihin, jos on jäänyt näkemättä.

Jakso 1 ("traileri"): Hannahuuhaan farkkuturinoita

Jakso 2: Vanhan päällikankaan poisto

Jakso 3: Uuden päällikankaan salmiakit