Steampunkkari

 Onko steampunk sinulle tuttu? Minä olen ihastellut jo pitkään tätä tyylilajia. Kuvia on tullut selailtua Pinterestissä varmaan tuhansia...itseäni kiinnostaa lähinnä steampunk sisustuksessa, vaikka kyllä tyylisuunnan vaatetuskin aika metkannäköistä on! En jaa (jos nyt niin olen ajatellutkaan) erityisemmin tämän kulttuurin ajatuksia tms, mutta tyyli sisustusmielessä kiehtoo.

Seuraavassa muutamia "steampunk-määritelmiä", joita netistä löysin näillä silmillä ja rilleillä😵. Mun hakumetodeilla jäin käsitykseen, että eipä siitä ihan hirveästi löydykään asiaa. Tähän "hullu tiedenainen"-kuvaan liittyy metka silmälääkäriepisodi taannoin, mutta eipä siitä sen enempää. Kokeilinpa vaan saada kuvankäsittelyllä tähän selfieenkin vähän steampunkia.

Steampunk-selfie

Määritelmät eivät välttämättä ole niitä parhaita eivätkä ihan vastaa omaa mielikuvaani ja käsitystäni, sitä "Huuhaa-höyrypunkkia". Kurkkaa kumminkin, jos siltä tuntuu.

• steampunk- höyrypunk (ylen artikkeli vuodelta 2013)
• steampunk-sisustuskikkoja 
• Wikipedia
• steampunk sisustuksessa (hyvä juttu, huono google-kääntäjäsuomennos)
• Finland Steampunk, nimensä mukainen Facebook-sivusto

Itse olen muodostanut oman käsitykseni enimmäkseen Pinterestissä sukellellen ja tarpeeksi ihasteltuani loin jopa oman taulun aiheesta. Kun kurkkaat, saat ehkä paremman käsityksen, miten ja millaisena minä sen olen sisäistänyt...

Pitkään olen myös hautonut ajatusta ryhtyä itse tuunaamaan steampunk-henkeen. Nyt, juuri päättyneellä hiihtolomalla sen tein. Kun ei sitten ne hiihtokelit kuitenkaan natsanneet, vaikka ladunkin omille pelloille umpihankeen loman alkajaisviikonloppuna hiihdin. Hiihto vaihtui huuhasteluun...

Mistä lähdettiin? Olen saanut siskoltani kaksi melko tylsää lokerikkoa, joissa hänen poikansa, nyt jo teini, säilytti tärkeitä legoukkeleitaan. Toisen olen tuunannut ja myynytkin aikoja sitten. Kerroinkin sen valmistumisesta jokunen postaus sitten ja voit kurkata sen tästä. Näet samalla, miltä lokerikko näytti ennen tuunausta.

Rehellisyyden nimissä virheiltä, vaikeuksilta ja v-alkuisilta sanoilta ei tässä projektissa säästytty. Mutta on vaan meikäläisessä melkoinen annos sitkeyttä ja kestävyyttä, kun oikein jostain innostuu! Enkä olekaan vähään aikaan näin kovin innostunutkaan. Projektin aloituspäivänä tajusin vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä, että enhän ole vielä mitään edes syönyt. Tämä tosiasia iski tajuntaani vasta, kun Elsa-koira alkoi ilmoitella, että voitais vaikka mennä lenkille. Nyt on pakko kuitenkin sanoa, että oltiinhan me nyt sentään aamupissatukset ja hänen ruuat hoidettu. Ja tietysti pannullinen junttilattekahvia hörpitty! On se inspiraatioinnostus vaan tosiaan aika voimallinen tunne...

Kuvakollaasissa vähän tunnelmia, vähän steampunk-hengessä, vähän heikonlaisesti...vähän kökkö koko kollaasi😂.

Steampunk

Tätä postausta kirjoittaessani tajusin myös, että olenhan minä jo aikaisemminkin, tiedostamattani, tuunaillut tauluja pienellä steampunk-twistillä! Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa, oletko samaa mieltä.

Steampunk

Tätä postausta kirjoittaessani olen myös huomannut, että kotoanihan löytyy aika paljonkin steampunk-vaikutteita...mutta se jääköön toiseen kertaan tai kokonaan. 

Nyt vihdoin viimein paljastan vielä hieman keskeneräisen, virallisen tajunnallisesti ensimmäisen steampunk-tyylisen tuunaukseni. Tai siis muutaman yksityiskohdan. Pakostahan näihin juttuihin tunkee mukaan jokin oma mauste ja minulla se taitaa olla  huuhaahuumori. Jokaiseen lokeroon liittyy enemmän tai vähemmän jokin tarina tai kokonaisuus, jota olen päässäni pähkäillyt. Jos vaikka nimettäisi tämä tyyli sitten Huuhaa-höyrypunkiksi...?

Steampunk

Steampunk

Yläkuvassa näkyvä "lokero", jossa vauva huutaa, vaati pientä tutinmetsästystä. Se oli vaan pakkomielteenä, että siihen on tutti saatava, steampunk-värityksellä. Omista varastoista ei kyllä löydy tutin tuttia...mutta niin kuin huuhaafilosofiani jälleen kerran todisti, asioilla on tapana järjestyä! Työkaverini tarjosi minulle monenmoista "roinaa" tuunattavaksi vinttiään siivottuaan ja tulipa mieleen kysäistä, josko olisi heille jäänyt tutteja pyörimään, kolme pientä lasta kun on. Ja olihan heillä, ihan valittavaksi asti! Sain muutaman ylimääräisenkin mahdollisiin tuleviin projekteihin ja hommat natsasivat samaan hakureissuun (hyvin mahtuivatkin pakettiauton kyytiin) hiihtolomalla. Että kiva on työkavereita nähdä lomallakin. Alakuvan "nappis" taas osui silmään kotoani eteisen avainsäilytyksestä. Lokero huusi tyhjyyttään eikä oikein mikään natsannut. Kenkä on siis avaimenperä, jostakin meille juossut. Sitä ei ole meillä käytetty. No, mitäköhän keksisi kyljen reiän peitoksi...? En tiedä, mitä siinä on joskus ollut, mutta aivoni potkaisivat seuraavan ajatuspallon: 

Jalkapallokenkä - Maradonan kuolema - "Jumalan käsi" eli Maradonan kuuluisa käsimaaliselitys - pieni lelunukke tulevan verstaani jossakin laatikossa. Maali ja siinä se! 

Vielä puuttuu joistakin lokeroista tämä huikee oivalluskeksiminen ja siksi en vielä ole "virallisia" myyntikuvia ottanut. Niidenkin ottamisen ideointi on vielä vaiheessa😂...ehkä siis vielä palataan asiaan. 

Saitko käsitystä steampunkista? Tai jos sinulla oli jo hyvä sellainen, osuinko lähimainkaan maaliin? 

TÄYTTÄ HÖYRYÄ ETEENPÄIN!

Ite tehtyjä lahjoja ja muistamisia, jakso 3

Lahjat persoonallisesti

 Ylläolevan kollaasin lahjoista osa on jäänyt esittelemättä. Kas kummaa, eihän mulla nyt yleensä mitään jää kesken! Hevimaalariystävän Eddie-pensselitaulu (ylh.vas.) pääsi hänen uuden työhallinsa seinälle muiden Iron Maiden-somisteiden kanssa ja vanhempieni 50-vuotishääpäivän kunniaksi pikaväsäämäni leipälapio (alh.vas.) on heillä seinällä. Niistä voit lukea lisää aiemmista postauksistani linkkiä klikkaamalla.

Seuraavana rippilahja entiselle oppilaalleni, Elvis-kissamme kasvattajalle. Hän aloitti ratsastusharrastuksen ja siitä syntyi idea. Itsellä sattuu olemaan melkoinen kokoelma sitä, tätä ja tota eli kaikenlaista niin hienoa ja kivaa, muttei mitenkään niin henkilökohtaisesti tärkeää, etteikö voisi idean iskiessä luopua. Olen aikamoinen hamsteri ja kirppiksillä kierrellessä tulee vaan jotain niin vastustamatonta vastaan, että pakko on kotiin tuoda. Täällä ne sitten pyörivät ja paikkojaan etsivät, osa jääden ja osa uuteen kotiin siirtyen. Suurimmalla osalla on kyllä jo ostopäätöksen hetkellä sijoituspaikka mielessä...mutta tämä kirppistely ja sijoittelu ansaitsisi oikeastaan jo ihan oman juttunsa pohdintoineen päivineen! Palataan rippiheppaan. Rippi-iässä tervetullein lahja on ihan rehellisesti raha. Useimmiten. Pelkkä raha vaan on persoonaton eikä mitenkään "ajatuksellinen". Minä yritän keksiä rahalle kylkiäisen (tai toisin päin), joka liittyy jotenkin saajaan. Mielessä pyöri kissaa, koiraa, kania, eläinrakas kun on hänkin. Sitten silmiini osui tämä kirpparilta kotiini laukannut heppa työpöydälläni. Hepasta kantojuhta rahasäkeille! Näin tein ja juhliin vein. Kortti kaulaan, johon vielä onnentoivotukset hevosenkenkään onnenpotkuina kirjaten.

Rippilahjaksi ratsastajalle

Rippilahja

Rippilahja

Koulumme rehtori on innokas Mersu-fani ja kanssani samaa vuosimallia, joten Levikset ovat tutut hänellekin muoruudesta. Työkaverit keksivät ehdottaa, josko minä värkkäisin jonkinlaisen "kortin". Toinen työkaveri, armoitettu runonikkari, kirjoitti taakse ihanan runon. Yhteistyötä siis! Harmi vaan, kun niin kova meno oli mersulla, etten kunnollista kuvaa edes ehtinyt ottaa. Kuvassa nimittäin homma vielä kesken, farkuntasku sun muut  tilpehöörit liimaamatta ja lasikin pois paikaltaan. Ihan on vasta mallailuvaiheessa, mutta kyllä kai tästäkin kuvasta idea tulee selväksi? Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoista. Simo-mieheltäni puoliväkisin riistin Mersu-avaimenperän luvaten kyllä ostaa uuden... Hänkin tykkää mersuista, vaikka ihan muilla autoilla (ja traktorilla) ajeleekin.

50-vuotismuisto mersumiehelle

Seuraavassa kuvassa tilaustyö, jossa idea asiakkaan. Edelliseen lahjaideaan löytyy aasinsilta: asiakas oli nimittäin toinen työkaveri. Hän ei oikein keksinyt, miten idean toteuttaa eikä oikein ehtinyt asiaa miettiäkään. Niinpä hän kääntyi Hannahuuhaan puoleen ja Hannahuuhaa toteutti idean harmaalla farkunpalalla, valkoisella ja mustalla tekstiilivärillä ja Toyotalla. Siis ompelukoneella. Tuoli meni 30-vuotislahjaksi innokkaalle rallifanille; ihan oma katsomo Mikalle Toyota-tallista.

Kisajakkara moottoriurheilufanille

Naapuritaloomme, siihen ainoaan, joka meiltä näkyy, on muuttanut uudet asukkaat. Ja heti samantien menivät lisääntymäänkin! Ihana nuoripari sai suloisen tytön. Ja meidät kutsuttiin vauvakahville! Olimme tosi otettuja ja iloisia. Sitten tajusin, että kai se olisi mukava jotain viedä lahjaksikin. Sen verran maalaistollo olen, että tällaisen tajuamiseen voi mennä hetki jos toinenkin. Onneksi tajusin edes päivää ennen, niin ehti hyvin vielä väkertää! Pieniä pehmonalleja olen jostain syystä kirppareilta keräillyt (hintakatolla) pitkään. Niitä on melkoinen laatikollinen. Liiterin seinän vanhoja lautojakin löytyy , joten tuumasta toimeen ja 3D-taulua toteuttamaan. Tämäntyyppisiä nalletauluja olen tehnyt jo useamman, jokaisesta ihan uniikin ja erilaisen. Puodistani löydät näitä ja tilaten saat juuri sinun toiveisiisi räätälöidyn. mutta tämä oli se ihkaensimmäinen. Onnittelut naapurin pienelle Eden-tytölle.

Pehmonalletaulu

Pehmonalletaulu

Kaikkein ihaninta näiden tekemisessä on se keksimisen ilo! Ystävä joskus ihmetteli, että mistä näitä ideoita oikein pulppuaa... se on muuten vaikea kysymys vastata. Osittain varmasti syy on siinä, että on saattanut nähdä joskus jossain jotain, joka on jäänyt jonnekin muistin lokeroihin. Visuaalinen kun on. Osittain se kai on sitten sitä luovuutta ja mielikuvitusta? Sitä, kun päässä velloo melkoinen myrsky...

JA NYT SALAMANA HUUHAILEMAAN UKKOSEN LAILLA!

 

Huuhailua Habitaressa 2019

Hannahuuhaa pääsi käymään Habitare-messuilla. Ja huuhailuahan se oli, ensimetreistä lähtien! Olin hölmöillyt etukäteisrekisteröinnin kanssa, joten sisäänpääsysähläyksessäkin meni heti tovi. Kiitos kärsivälliselle opettajalle!
Sisään sentään pääsin ja heti kavereiden kanssa kahville. Eikä siihen tarvittu kuin pari minuuttia hallissa, niin eksyin kavereista! Toisaalta, messujen kiertäminen yksin sopiikin minulle hyvin: saa pysähtyä juuri siihen, mikä itseä kiinnostaa ja jäädä suustaan kiinni ihan mihin huvittaa. Ja suustani kiinni jäämistä tapahtuu kieltämättä usein. Hanna Höpöttelijä...

Reippaan keltainen messuosasto.
Esiteltävä tuote, Piano-tuoli, hieman hävisi mielestäni silmille hyppäävään keltaiseen...mutta kyllä silti pyydettiin koeistumaan, eikä ollut mikään huono istua! Hävitin tuolin keltaisen sijaan mustien lökäpöksyjeni alle. Tuolin hinta taattua designia; normihinta 485 euroa, messutarjous 385 euroa. No...en ostanut.

Design, mitä se on Huuhaalle? Ensinnäkin, kotoani ei löydy sen ensimmäistäkään design-tuotetta, kapeasti ajateltuna. Jatkan kapeaa ajatteluani: design on usein jotain, jonka suunnitteluun on käytetty miljoona tuntia tavoitteena saada mahdollisimman yksinkertainen (=linjakas) tuote. Usein tuote on todellakin niin yksinkertainen, ettei siinä ole enää mitään minun levottomalle silmälleni mielenkiintoista. Löytyy täydellisen tylsät ja yksinkertaiset linjat, laatu on toki yleensä hyvä. Hinta voidaan sitten määritellä designin mukaiseksi, koska designinhan tunnistaa myös hinnasta! Usein tuntuu, että kyseessä on varsinainen "Keisarin uudet vaatteet"-ilmiö. 

En toki halua tuomita mitään tai ketään ja mietteeni ovat vain yksi lähestymistapa muiden joukossa. Keskustelu "puolesta ja vastaan" tästä aiheesta olisi todella mielenkiintoista! Heitän haasteen.

fannik, syksyn värit

Messuilla bongasin itselleni uuden tuttavuuden, fannik- kodinsisustustuotteet. Tuotteet olivat kutsuvasti esillä ja väripaletti harkitusti syksyinen. Itselleni syksyn värit eivät oikein kolahda, koen ne jotenkin likaisiksi ja synkiksi. Ruska on kesän lapselle henkisesti kurja juttu... Osastoa kiertäessäni huomasin kuitenkin, että tuotteet olivat kovasti "massakamaa"; sitä, mikä on nyt in (tai alkaa jo vähän olla out) sisustuksessa. Macramee oli toki keksitty laittaa seinävaatteen sijaan tyynyyn! Mutta myös tarjonta oli hyvin varman päälle laskettua, lyhtyjä, vilttejä, tyynyjä... Odotan kuitenkin, että kun mallisto vaihtuu vaikkapa jouluksi ja varsinkin kevääksi, saatan hyvinkin löytää jotain omaan kotiinikin sopivaa! Varsinkin, kun hintapolitiikka oli jokakukkarolle sopivaa...

Laura Väre, oliko nyt vuoden nuori suunnittelija tai jotain - tyhjää osastolla, tyhjää minun päässäni ja suussani. Ei sanottavaa...DESIGN!

Näen punaista, jee! Proto shopin osastolla silmäni tarttui Matilda Palmun "Night flowers"-kuosiin, etenkin tuohon punaiseen. Punaisen värin kuvaaminen on muuten aina haasteellista; tässäkin toisesta suunnasta yrittäessäni  väri vaihtui oranssiksi, vaikka sitä se ei todellakaan ollut livenä!

Tämän tuolin suunnittelijan kanssa rupattelin tosi kauan! Pieni mies, pieni tuoli. Metkoja molemmat. Nimet unohtui täysin...

Haa, Proto shopin osaston jälkeen edessä näkyi värejä! Wild flower-putiikin avannut Minna Granö onnistui kiinnittämään huomioni ja rupattelu oli pitkä! Hannahuuhaalle hyvinkin hyödyllistä höpöttelyä. Hän on uskaltanut hypätä! Vaikka tuotetarjonta on aivan erilainen, ihan lähtökohdiltaankin, sain jotenkin jännällä tavalla voimaa ja uskoa omiin huuhailuihini...

Lahden "jokukoulu" oli panostanut innostavasti ja omintakeisesti esillepanoon. Tämähän ei nyt ole designia, mutta miksi ei??? Seuraavat kuvat (kuvauskohteet) ovat minun mielestäni visuaalisesti vangitsevia.

Seinä! Vielä kun olisi pyöreä, niin sopisi tiedät mihin. Ihana! Ja boxissa steampunk-tyyppinen 3D-asetelma. Ihanan kamala! Kuva surkea...

Lisää tunnelmaboxeja

Matka jatkui. Melko pitkään ei mainittavaa...seuraavan kuvan somisteet saivat taas HOME-asian mieleen. Tällä hetkellä Suomessa tuntuu olevan varsinainen homehysteria. Samaan aikaan laitellaan kivoja tekstitarroja ja kirjaimia, joissa tekstinä pelkkä home. Hassua ja hupaisaa. Ollaan kuitenkin Suomessa ja tuo sanahan on (myös) suomea. Hometta siis pelätään, inhotaan ja hysterisoidaan, mutta samaan aikaan laitetaan sitä seinään, pöydälle tai muualle näkyviin. No, itse en ehtinyt (ja tähän toteamukseen liittyy toinen, vähän samansorttinen, kaksinaismoralistinen juttu...kerron joskus).

Ettei nyt vaan olis tuotu hometta sisätiloihin? hah...

Ja sitten pääsen pyörtämään aiemmat puheeni designista. Linkittäisin sen tähän, jos osaisin ja muistaisin...ja jaksaisin nähdä vaivaa. 

Tetrimäen osastolla päästin sisäisen wau-huudon. Tunnustan myös aiemman tietämättömyyteni asiasta. Vaan nyt tiedän ja ihan kattavasti. Kyseessä siis Eliel Saarinen-collection (Saarinen family designs), mestarin suunnittelemat huonekalut, joita Tetrimäki on saanut kunnian valmistaa. Nyt on designia, joka kolahtaa minuunkin! Suunnittelu ja hinta täyttävät kriteerit, mutta yksinkertaisuudesta ei voi syyttää! Hauskaa oli myös se, että ilmeisesti itse "suuri johtaja", Petri Pajumäki, katsoi minut sen verran rikkaan ja potentiaalisen näköiseksi, että alkoi oikein tosissaan esitellä kalujaan. Huonekalujaan! Ja katsottavaa niissä riittikin, oioi. Katso itse!

Tämä pöytäryhmä on ihan uskomattoman upea! Ja hinta: pöytä kymppitonnin, tuoli reilun tonnin kappale: ehdottoman designia!

Tuolikin viimeisen päälle hiottu. Räpsykuvani ei vain anna oikeutta itse huonekalulle.

Runsautta ruskan väreissä

Yksi uusista innovatiivisista ilmiöistä: Woodio. Eikä hullumpaa touhua ja tulosta! Ja mikä tärkeää; löytyy myös väreissä!

Woodion amme ja lavuaari. Woodion tuotteet on valmistettu puusilpusta (luonnovärisenä tai värjättynä) ja jonkinlaisesta sidosaineesta, jonka koostumukseen en ole perehtynyt.

Antiikki ja taide-hallilta odotin paljon, mutta se ei kuitenkaan ihan yltänyt Hannahuuhaan toivomustasolle. Heti alkuun oli kaksi miestä antiikki- ja muine tavaroineen, jotka kyllä kolahtivat. Siis tavarat. Ei miehissäkään mitään vikaa ollut, höpöttely sujui varsin mallikkaasti! Kuvassa näkyvä kristallikruunukehikko oli huikea keksintö!!! Pysyvät kristallit tallessa ja on hyvännäköinen. Kuvittele suuri tila (esim.vanhan koulun jumppasali), johon tuollaisen kokonaisuuden, kristallikruunut kehikoineen, sijoittaisi seinäksi! OOOOOOh!

Tällainen osasto vetoaa Hannahuuhaaseen ihan täysillä! Mitään en kuitenkaan ostanut...

Ebba Masalinin suunnittelemat opetustaulut on valjastettu kokonaiseksi tuoteperheeksi. Huomaa myös esittelijän asu! Yllättäen vetoaa tällaiseen luokanopettajaan. Enpä kyllä silti täyttäisi kotiani näillä tuotteilla, yhtään en ostanut. Saatan kyllä jonkun jossain vaiheessa ostaakin, ei sen puoleen.

Niin Ebba Masalinia, niin Ebba Masalinia...
Ihan hieno juttu!

Suomalaisen koti, suomalaisen maku. Sisustus skandinaavisen väritöntä ja eleetöntä. Valitaan varman päälle, ettei kyllästytä. Ja kyllästyä ei sovi, sillä huonekalujen yms on kestettävä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Positiivista tietenkin siinä mielessä, että on taatusti kestävää kehitystä!

Mieleeni on jäänyt erään sisustuslehden kuvateksti:" ...ja lisäksi ripaus PIRTEÄÄ HARMAATA!" Niin, uudelleenajatteluahan se. Perinteisempi on kuitenkin ehkä käsite arjen harmaus. Harmaa pirteänä värinä on kyllä mielenkiintoinen ajatus. 

Ihan vertailuksi: oikeanpuoleinen kuva Habitare-messuilta, vasen muokattuna suomalaiseen sisustusmakuun. Vai onko kuitenkaan? Mitä mieltä sinä olet: kumpi kuvista miellyttää enemmän?

Huuhaalle kohokohta oli alla oleva "osasto", vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jotenkin vähän outolintu Habitare-messuilla, tämä Nean myyntipöytä...? Tosin olihan paikka Antiikki&taide-hallissa, mutta kuitenkin. Runsas ja värikäskin kattaus, mutta vähäkalorinen ;). NEAdesign on hyvinkääläinen kierrätyskäsityöläinen, joka on tehnyt "harrastuksestaan" ammatin ja elannon. Keskustelu oli todella antoisaa ja olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan! Pientä yhteistyökuviotakin saatiin aikaiseksi. Ihan syvimpiä tuntojani paljastaen tuli tunne, ettei minun huuhaatuotteillani ole mitään hävettävää. Ihan hyvin olisin voinut kuvitella oman myyntipaikkani Nean viereen (en kyllä Habitare-messuille, mutta johonkin vähemmän "korkeakulttuuriseen" ympäristöön). Tai en tiedä, vähättely hiipii taas esiin... Itsetuntoni on mielestäni ihan hyvä, mutta "tuotetuntoni" todella heikko. Ei siis mitään uutta käsityöläisrintamalla😜.

NEAdesign oli paikalla runsaalla ja värikkäälläkin kattauksella. Hän muisti kuitenkin mainita, että vähäkalorisella! Tämä oli ainoa kohde, jossa höpöttelyn lisäksi ostinkin jotain! 

Nyt Huuhaa heittää Habitare-heipat kolmen ison kahvikupillisen ja kahden ja puolen tunnin blogirupeaman päätteeksi!

Hip-hankaluuksien (=lonkkavaivojen) takia tämä postaus on tehty pystyasennossa Huuhaan toimipisteellä😅 .