Lisää lahjaideoita (kun kerran pyydettiin;))

Persoonalliset lahjaideat

Edellinen postaus lahjaideoista paisui jo yhden esittelystä, joten jatketaan vähän lisää. Katsotaan, kuinka monta saan tässä esiteltyä ennen kuin tulee "raja" vastaan...

Jatketaanpa järjestyksessä eli ylhäältä vasemmalta. Lahjan saaja on hyvä ystävä, ammatiltaan maalari (nykytermein pintakäsittelijä) ja armoitettu Iron Maiden-fani. Näistä tekijöistä siis lähdin ideaa työstämään. 50 vuotta tuli maalari-Markolla täyteen tämän vuoden syyskuussa ja siinä iässähän löytyy jo kattila jos toinenkin, joten turha on mitään kippoa tai kuppoa lahjustaa. Huuhaa-taulua hänellä ei kuitenkaan vielä ollut 😆. Kurkkaa juhlakalun maalausfirman fb-sivulle, jos on maalaustarvetta Salon seudulla!

Kuten Huuhaa-filosofiaan kuuluu, käytetään materiaaleina jotain jo valmiiksi olevaa. Siinähän yksi mauste tähän kehittelyyn onkin; mitä löytyy ja  mitä löytöjä yhdistellen syntyy. Tällaisia tauluja varastoistani löytyi kaksi kappaletta, joten siitäpä raamit maalari & Iron Maiden- teemaan. Tausta auki ja pähkinät pois! Teksti (nutmeg) oli liimattu, joten sen poisto pakotti keksimään jotain revityn kohdan päälle.

Persoonalliset lahjat

Mikäpä sitten sen enemmän maalariteemaa kuin pensseli? Sellainenkin löytyy, yllättäen useampikin! Pensseliin voi myös lisätä Iron Maidenin Eddien kuvansiirtotekniikalla. Siis nettiin ja tulostamaan Eddien pärstä sopivan kokoisena. Samaan paperiin liitin myös Union Jack-lipun bändin kotimaan kunniaksi. Lippu oli ensin ajatuksena laittaa paspiksen taustaksi, mutta koska tosiaan mainitsemani tekstin poistaminen jätti ruman jäljen, täytyi idistä vähän muokata. Punainen tausta viittaa taloomme, jonka maalaukseen lahjan saaja on osallistunut. Ja torppammehan on punainen, vaikkei tosin kyseisen kartongin punainen. Ja sitten nuo kuvan pienet puulisukkeet, kruunu ja numerot...myönnän, ne ovat uusia, halvalla hankittu pusseittain.

Persoonalliset lahjat

Ylemmässä kuvassa näkyvä pensseli on jo saanut Eddien naaman Eri Keeperillä liimattuna. Edellisessä postauksessa kerroin tarkemmin tekniikasta, katso tästä. Muutaman erikokoisen pärstän tulostin, joista sitten sopiva koko pensseliin valikoitui. Ihan sattumalta tuli otettua taulua varten 50 millin pensseli, ja sehän passaa vallan mainiosti 50-vuotislahjaan!

Persoonalliset lahjat

Valkoinen kehys kaipasi särmää, joten hevihenkeen maalasin mustaksi. Lasia ei saanut irti, mutta onneksi on maalarinteippiä.

Kehyksen maalaus

Ja sitten taas päästään tähän ikiongelmaan: kuvaamistaitoihin! Valmiin tuotoksen kuvat eivät vaan ole mitenkään meikäläisen taidoilla onnistuneita saati "myyviä". Kun ei osaa, ei oikein kiinnosta eikä opi... tulee sitten mitä tulee. Hauskaa on toisaalta silti muokkailla kuvaa erilaisilla kuvankäsittelysovelluksilla. Tässä (kuten monessa muussakin) olen käyttänyt PicsArt-kännykkäsovellusta. Sitäkään en kovin taiten hallitse, mutta olenpahan jotain kikkoja oppinut käyttämään. 

Persoonalliset lahjaideat

Hah, ja taas sain yhdestä "tikusta" asiaa ihan riittämiin yhteen postaukseen. Ehkäpä teenkin seuraavan jutun ihan ilman tekstejä, kuvat vaan! No, kuvatekstit jos edes kirjailisin...

Nyt ei muuta kun

HEVITUKKA HEILUMAAN!

Uniikkeja DIY-lahjoja

 

Aina on aihetta juhlaan! Mutta mitä viedä lahjaksi juhlan sankarille!?! Nuorisolle raha on ehkä kuitenkin se mieluisin, mutta niin persoonaton. Vanhemmille päivänsankareille taas on hankala viedä mitään, kun kuitenkin jo kaikenlaista on. Minä yritän keksiä jotain "muistoa", persoonallista, lahjan saajan elämään ja intresseihin liittyvää. Ja ennen kaikkea itse tehtyä, useimmiten kierrätysmateriaaleista. Toteutan ideoitani ja mielikuvitustani myös tilauksesta muille. Vilautan tässä postauksessa muutamia tekeleitäni. Jos vaikka sinäkin saisit ideanpoikasen ja/tai haluat "ulkoistaa" tekemisen minulle.

DIY-lahja

Vanhemmilleni tuli 50 aviovuotta täyteen syyskuussa 2019. Tyypilliseen tapaani asia tavoitti tajuntani päivää ennen juhlallisuuksia. "Viime hetki paras hetki"-aivopyörremyrsky alkoi. Siskoni oli lähettänyt perheemme What'sApp-ryhmään kivan kuvan äidistä ja isästä kilistämässä ravintolassa juhlan kunniaksi, vähän jo ennakkoon harjoitellen. Voisiko sitä hyödyntää...haa, juuri näin jossakin instanssissa hauskan kuvansiirtotekniikan, johon tarvittavat ainekset löytyisivät kotoa. Pikkuisen kiirettä vaan pukkasi, että ehtii kuivua! Ja mihin hemmetin puuhun sen siirrän??? Kuvan käsittelin ruskeasävyiseksi ja tulostinkin jo, vaikken vieläkään keksinyt siirtokohdetta. Pyörinä ja hyörinä kaapeissa, hyllyillä, keskusvarastossa, mökillä, joka puolella...ja hah, lyhytvartinen leipälapio löytyi! Ihan sieltä, mistä aloitin eli tuvasta. Kelvatkoon! Voin sanoa, etten todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta kuvansiirtoharjoituksena toimi loistavasti.  

Kultahääpäivämuisto vanhemmilleni

Virallisia kuvansiirtomömmöjähän myydään askartelukaupoissa, mutta jossakin törmäsin tietoon, että ihan tavis Eri Keeper toimii myös. Kun haluaa siirtää tulostetun kuvan, sen pitää olla kuitenkin lasertulostimella tulostettu. Tätähän en tiennyt, mutta onneksi tulostimemme on sellainen. Tärkeää on myös hoksata, että esim. tekstiä tulostaessa ja siirrettäessä se kääntyy peilikuvaksi, joten kannattaa tehdä se vaihe jo tietsalla valmiiksi. Tässä tapauksessa sillä ei ollut merkitystä, ovatpa vaan vanhemmat siirteessä vaihtaneet puolia alkuperäiseen kuvaan verrattuna. Kuvaan, siis ihan oikealle puolelle, tasaisesti Eri Keeperiä ja liimaus puulle. Kannattaa antaa kuivua ainakin yön yli. Enempää aikaa ei ollutkaan, sillä seuraavana päivänä lähdimme Poriin juhlistamaan kultahääparia. Muut koristelut ja härpäkkeet suunnittelin siis jo ennen kuvan liimausta valmiiksi. Puiset numerot kertovat aviovuosien määrän (ei siis ikää!) ja neljä sydäntä jälkikasvun lukumäärän. Ornamenttien reunoja töpsöttelin vähän ruskealla vahalla, en tiedä miksi. Niin vaan päädyin tekemään.

Kuvansiirto puulle

Aamulla kiireesti krapsuttamaan paperi pois. Ensin kastelin kohtalaisen hyvin paperin ja sitten hinkkasin rätillä ja sormilla sen pois. Ja kuvahan jäi puupintaan! Hinkkasin vähän voimakkaammin vielä reunoja, niin näyttää kivasti kuluneelta. Kyllähän nyt 50:ssä vuodessa vähän jo kulumia tuleekin... Jonkin aikaa odottelin, että puu kuivahtaa ja samaisella Eri Keeperillä liimasin puiset koristeet paikoilleen.

Kuvansiirto puulle

Kuten jo aiemminkin totesin, en todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tuo leipälapio on jotenkin typerä. Mittasuhteetkin kuvaan nähden vinksallaan...liian iso, väärän mallinen. Mutta kun on tällainen impulsiivinen eikä stressaa asioita hirveästi etukäteen, saati edes muista miettiä. Toisaalta, usein "viime hetki paras hetki"- taktiikalla tulee ainakin valmista! Ja seuraavaa tehdessä osaa jo välttää pahimmat mokat. Ja hah, minähän en aina tahdo virheistä oppia, vaan saatan tehdä samat virheet useaan kertaan ihan vain varmistaakseni, että opin kunnolla.

Vaikka lahja ei siis todellakaan ollut mitenkään täydellinen saati niin kovin onnistunutkaan, pitävät vanhemmat sitä kiltisti edelleen seinällä. Se muistaminenhan siinä kuitenkin on se juttu. Ja minulla on aika iso osuus heidän naimisiin menolleen. Ehdin pari kuukautta sitä kovaan ääneen huutaa ja rääkyä, ennen kuin ymmärsivät sanoa toisilleen virallisesti tahdon. Ja ihan ihkut, maailman parhaat vanhemmat mulla on! Suvaitsevaiset, oikeudenmukaiset, huumorintajuiset, humaanit, hauskat ja kannustavat. Ja näitä kaikkia ominaisuuksia he ovat osanneet käyttää peräti neljän ihmistaimen kasvattamiseen. Paljon on tullut koettua ja elettyä tämän hullunkurisen perheen jäsenenä. 

Jopas tästä taas tulikin lähes romaani ja vasta yksi lahjaidea esiteltynä! Paljon puhun ja näköjään paljon kirjoitankin. Taidankin jättää muut alkukuvan lahjaideat toiseen postaukseen... Mistä viidestä kuvassa jäljellä olevasta sinä haluaisit tietää enemmän?

Lopuksi, siskon pienenä lausuma vanha fraasi, pienellä pikantilla kolostuksella:

Pelhe on palas!

Huuhaa-puoti

Kesä tulee ja niin tulee myös kesäpuoti! Nyt on raivattu navetanvintti talvivarastotilasta puotikuntoon! Avajaispäivä on 6.6. lauantaina, mutta tarkempi tieto on impulsiiviseen tapaani vielä auki. Kannattaa seurata täällä blogissa, Facebookissa tai Instagramissa, jos lisätietoa mielit.

Pikkuinen, sympaattisesti vinksin vonksin, persoonallinen, iloinen kahvilapuoti on avoinna tiistaisin kello 12-18 9.kesäkuuta alkaen sekä soittamalla ja sopimalla! Puodista löydät Hannahuuhaan luomisen ja tekemisen vimman tuotoksia hauskempaan huusholliin koiria ja kissoja unohtamatta. 

Ovet aukeavat ja pääset kurkistamaan sisälle jo etukäteen koputtamalla kuvan oveen😉(siis klikkaa kuvaa!)

Huuhaa-kesäpuoti

Vielä on paljon tehtävää ennen avajaispäivää, mutta mitä ei ehdi, jää kesken. Täydellisyys ei ole hauskaa eikä kodikasta. On mukavaa, kun on tekemistä! Täällä otetaan rennosti ja ollaan onnellisia ja iloisia! 

ILOISIN TERVETULOTOIVOTUKSIN
HANNAHUUHAA

Tuunattu keinutuoli valmis!

"Hanna tarvitsi sankarin, joten sellaiseksi hän tuli". Tällainen teksti löytyy kauppakassini kyljestä ja sen toteutin! Keinutuoli tuli valmiiksi mokailuistani huolimatta. Supersankari saapui. Kahvi ja suklaa auttoi. Ihan täyttä kymppiä en tästä projektista kuitenkaan itselleni anna, mutta lopussa kiitos keinuu. Vai miten se meni...?

Keinutuolin tuunaus

Keinutuolin tuunaus

Tähtien lisäksi kaipailin tuoliin koko ajan myös sydänkuviota. Täytyyhän pienille lapsille saada sydämellinen syli! Ja bim! Niinkuin usein käy, idea putkahtaa työn edetessä. Tässä työssä se putkahti purkaessani virhettäni. Taustan valkoiselle denimkankaalle tein päällikeommellen, huuhaa-versiona, tähtipussilakanakankaasta (siis siitä, jonka työn tilaajalta olin saanut ja jota tuoliin muutenkin mukaan sujautin) tähdellisen sydänkuvion. Hmmmm, en oikein osaa päättää, onko hitti vai huti. Asiakas kuitenkin ihastui ja sehän on tärkeintä.

Keinutuolin tuunaus

Se virhe... edellisessä postauksessani kysyin keksitkö, mikä se oli. No, virheistä oppii ja olen luvannutkin, että niitä teen niin paljon, ettei sinun enää tarvitse. Kaiken kruunaa se, etten tosiaankaan ollut ensimmäistä tuolia tuunaamassa ja varsin hyvin tiedän, että TAUSTALEVY OTETAAN AINA ALKUVAIHEESSA POIS. Siinä siis tämän virheen opetus. Päällystyskangas kiinnitetään tuolin runkoon ja taustapahvi tms -levy laitetaan ja päällystetään, kun etupuolen kangas on kiinnitetty. Ja minä siis tyytyväisenä nidoin sekä alus- että päällikankaan levyn päälle! Äääääääliö😆! 

Keinutuolin tuunaus - virhe!

Onneksi irroitus onnistui kohtuullisen reippaasti ja ihan siististi. Alakuvassa kankaat siis irroitettuna, paitsi alareunasta. Sehän ei kuitenkaan ole riippuvainen taustalevyn paikalla- tai poissaolosta.

Keinutuolin tuunaus

Tämän tuolin taustalevy on "vajaa" eli ei tule alareunaan asti. Sen(kin) takia päällystin levyn ja "tyhjän tilan" alas asti mukavamman pehmeäksi mattohuovalla ennen varsinaista päällikangasta. On muuten melkoisen luova ratkaisu tuo tuolin asettelukin siihen asentoon, että saan tukevasti työvaiheen tehtyä...

Keinutuolin tuunaus

Alusta asti minua häiritsivät käsinojien rumat ruuvit...Koko prosessin ajan takaraivossani pohdin, miten homman hoidan. Oletko kuullut sanontaa "mitä ei voi peittää, korostetaan"? Tällä viisaudella loppusuoralle. Kuvassa näkyvä ruuviteline on pyörinyt laatikossani, vaikken edes tiennyt, mikä se oikeastaan on. Että kyllä sille voi jotain käyttöä vielä löytyä... Se on kuulemma ammuslaatikon kenno, ammusrasia! Siinä siis on säilytetty panoksia. No, nyt sillä on paljon rauhanomaisempi käyttötarkoitus: maalausteline. Maalasin ruuvit farkunsinisen sävyisellä kalkkimaalilla. Olkoon vähän rumat, mutta ainakin väri mätsää! (Kuvassa ennen maalausta).

Keinutuolin tuunaus

Keinutuolissa viihtyy nyt niin pehmonalle kuin asiakkaan kissatkin! Ja pääsevät ne lapsetkin vielä tällä keinumaan, kunhan tuoli saadaan heille asti. Toivottavasti saan kuvia sitten💕...

Keinutuolin tuunaus

Kiskatit keinussa

Jos haluat kurkata keinutuolimatkan edelliset jaksot, näet ne alta linkeistä

Jakso 1: Keinutuolin kevätkarkelot
Jakso 2: Keinutuolitunarointia

KEVÄT KEINUEN TULEVI!

Vintage-taulu

Vanhaa lautaa, vanhaa, haalistunutta pitsipäiväpeittoa, vanha kakkulapio... kombosta syntyy Hannahuuhaan "pajalla" (eli talvikaudella keskellä tupaa) vintage-henkinen, pienellä huumorilla höystetty keittiötaulu. Piece of cake!

Vintage-taulu

Oman liiterimme seinää uusitaan pikkuhiljaa ja vanhat laudat olivat joutua roviolle. Onneksi ehdin puuttua äijien intoiluun! Niitä on hyödynnetty ja hyödynnetään edelleen erilaisiin huuhasteluihin. Tässä blogijutussa kurkataan yhden liiterinseinälaudalla kehystetyn tilaustyön valmistumisvaiheisiin.

Investoitiin pari kesää sitten uuteen jiirisirkkeliin, kun vanha halpakone alkoi olla niin dementoitunut ja jopa vähän aggressiivinen. Näin talvikaudella vaan on saha pakattuna pois käytöstä, kun ei vielä ole sitä verstasta ympärivuotiseen käyttöön. Olin kuitenkin syksyllä sen verran optimistinen, että sahasin muutamat kehyslaudat valmiiksi.  Jos vaikka kuitenkin inspis iskee keskellä talvea! Ja iskihän se, vielä tilauksen kera! Kuvassa poseeraa Miss Heinäkuu 2018, ikionnellinen Makita-mimmi😂.

Makitan jiirisaha

En kuitenkaan liimannut laudanpätkiä vielä yhteen, kun ajattelin, että vievät vähemmän tilaa pätkinä. Huuhaa-logiikkaa... Alakuvassa Biltema-löytöni talviajan kehysliimailuun; "liinakiristin". Enpä taaskaan tiedä virallista nimeä, mutta yksinkertaisen toimiva härveli. Joskaan ei kyllä erityisen laadukas saati helppo käyttää...

Vintage-taulu

Metsästelen kirppareilta Hannahuuhaa-materiaalia. Et varmaan yllättynyt? Valtava parivuoteen virkattu päiväpeitto löytyi pilkkahintaan. Hintaa selittää kyllä se, että on aika tavalla kellastunut ja parista kohtaa rikki. Mutta intuitio ja impulssi iski; kärryyn vaan! Kyllä sille käyttöä löytyy. Nyt löytyi! Kakkulapio taas tuli naapurilta lahjoituksena. Kuin taivaan lahjana, sillä metsästysreissuista huolimatta ei sopivaa tahtonut löytyä, vaikka tilaus nimenomaan kakkulapiotaulusta oli jo tehty. Asioilla on vaan tapana järjestyä! Taustalevy tauluun on käyttökelvottomaksi käyneen kirjoituspöydän laatikon pohjasta sahattu. Materiaalit siis kasassa!

Vintage-taulu

Pitsipeitto oli tosiaan kellastunut ja siis väärän värinen tulevaan tauluun. Minultahan löytyy näitä Frenchic-sarjan maaleja, joilla voi maalata vähän mitä milloinkin. Siispä värin vaihtoon! Sarjan sävy Wolf Whistle on passeli tähän kokonaisuuteen, harmahtavan valkoinen.

Vintage-taulu

Maalin kuivuttua (annoin kuivua reilusti yön yli) on pikku-Makitan vuoro. Pikku ruuveilla kiinni ja siinä on! Puristimella saan  taustan pitsikuvion pysymään oikealla paikalla, kunnes saan ruuvattua yläreunaan pari ruuvia. Sitten puristin irti, tarkastus oikealta puolelta ja loput ruuvit paikalleen.

Vintage-taulu

Vuorossa on sommittelu, pienten yksityiskohtien säätö ja asettelu eli ylenpalttinen ja joskus pitkästyttävän pitkä pähkäily. Mitä laitetaan, mitä ei, maalaataanko jotain vielä...Tässä taulussa mietin, laitanko puuornamenttia, ja jos laitan, minkävärisenä? Minkä värisen rusettinauhan laitan vai laitanko ollenkaan. Toki pääpiirteissaan se "big picture"-ajatus on jo valmiina aloittaessa, mutta tämä  vaihe on nimeltään vihoviimeiset viilaukset. Tiedän, minkälaiseen keittiöön taulu on tulossa, joten se vaikuttaa valintoihin. Itse asiassa olen käynyt kyseisen keittiön remonttia sisustusvinkkaamassa ja siitä saat lukea oman juttunsa, kunhan keittiön omistaja "julkistaa" asuntokauppansa ja remontti on valmis. Ollaan siis vielä hys hys😉.

Vintage-taulu

Päädyin edellä kerrotusta syystä (siis tulevasta keittiön lookista) maalaamaan ornamentin mustaksi. Tähän hommaan käytän akryylimaaleja tai Frenchic-sarjan maaleja vähän fiiliksestä riippuen. Molemmat toimivat hyvin. Tähän työhön maalasin tarkoituksella mustan vähän huolimattomasti. Päälle lisäsin vielä sinne tänne hopeaa sopimaan tekstin metalliseen "alustaan" ja keittiön rosteriseen liesituulettimeen. Liesituuletin onkin sitten ihan oma juttunsa sinällään... 

En tiedä, mistä minulle on siunaantunut take away-mukien kansia, mutta ne käyvät hyvin maalialustaksi. Tuleepa niillekin jokin käyttö. Samaan tarkoitukseen käytän myös einessalaattien kansia. Eräänlaista kierrätystä sekin!

Vintage-taulu

Ihana mieheni osallistuu huuhasteluihini kiltisti ja ratkoo monia ongelmia, joita matkan varrella ilmaantuu. Varsinkin, jos tarvitaan jotakin metalliin liittyvää, on apu taattu! Oma Teräsmieheni. Hän on tehnyt minulle kuvassa näkyviä metallisia "kylttejä"; sahannut, hakannut kuluneen näköiseksi ja porannut reiät nauloille valmiiksi. Tämän taulun nauloiksi käytin mustia huonekalunauloja. Tekstiksi Piece of cake, sillä minua ihastuttaa kaikenlainen verbaalinen kikkailu ja huumori ja ihan itse olen keksinyt lisätä tämän  sanonnan kakkulapiotauluun. Osaanhan myös enklantia! Javisst!

Vintage-taulu

Kakkulapion kiinnityksen hoidan allaolevan kuvakollaasin osoittamalla tavalla. Ennen tätä olen liimannut kakkulapion varren taustaan osuvan kohdan, joten tuplavarmistus pitää lapion paikallaan. Takapuoleen (taulun!) liimaan rautalankasolmun päälle kangaspalan, ihan vaan siksi, ettei seinä naarmuuntuisi. Ehkä vähän turhaa, mutta eipä tuosta haittaa saati vaivaakaan ole. Piikki (kuva 1) on todella monessa huuhastelussa mukana. Yksinkertainen ja kätevä pikku apulainen kerrassaan! Tässä tein piikin kanssa kakkulapion varren molemmin puolin reiät rautalangan pujotusta (kuva 2) varten. Kuvat 3 ja 4 ovat siis taulun takapuoli. No, tausta sitten, jos olet kaksimielinen ajattelija. 

Vintage-taulu

Vanha torppa, vanhat aarteet. Kuvan silitysrauta on tosiaan alkuperäistä torppamme kalustoa. Rustiikin kauneutensa lisäksi sillä on myös kuvan osoittama käytännöllinen tehtävä. Leivinpaperin alla pilkottaa puuornamentti liimauksessa. Vanha silitysrauta on oivallinen paino!

Vintage-taulu

Tauluissani on ripustussysteeminä kaksi ruuvia (teräksen väriset) ja rautalankaa. Kuvassa näet myös, miten peitän kakkulapion kiinnitykseen käyttämäni rautalangat. Onko sinustakin vähän turhaa?

Taakse vielä Hannahuuhaa-leima ja taulu on valmis!

Lisää tauluja voit kurkata linkistä

Hannahuuhaan sisustustaulumallistoa

Kierrätystauluja keittiön komistukseksi

Kävin tutustumassa Pimee vintti-nimiseen vanhan tavaran myymälään ja löysin sieltä vanhat, parhaat päivänsä nähneet Sorsakosken aterimet. Olin tosin jo saanut idean tämäntyyppisestä köökkitaulusarjasta, mutta mies ei halunnut  luopua"perintöaterimistaan". (Meillä siis löytyy noin miljoona sitä legendaarista Sorsakoski-sarjaa, jolla on tullut itsekin kouluaikana lapattua murkinaa masuun). Nämä tauluun päätyneet on kyllä vielä upeammat! Pidän siis silmiä auki kirpputoreilla...

Tämä valmistunut työ on kyllä omasta mielestänikin sen verran onnistunut, että pääsee jatkotuotantoon "Köökkitaulu"-sarjaan. Mutta täysin samanlaistahan ei synny, kun tulee aina sellainen, mitä sillä hetkellä sattuu olemaan: Nyt työn alla on aika lailla eri tyyliset juustohöylä- ja kakkulapiotaulut...

Valmis! Ja niinhän siinä sitten kävi, että heti meni kaupaksi! Ennen kuin ehdin edes kunnolla julkaista...

Tarvittiin sitten vähän ukonkin apua...hän teki mulle oikeankokoisen peltilaatan, johon sitten tekstin liimasin (jollain uudella ihmeliimalla...)

Ja sitten funtsintaan, miten liitän tekstin työhön. Se on yksi olennainen osa taulua kuitenkin; pientä verbaalikikkailua ja vielä enklannin kielellä! WINE + DINNER = WINNER

Tutustuin kesän aikana uuteen kalkkimaalisarjaan ja melkein lähdin jälleenmyyjäksikin. Onneksi "nukuin yön yli" ja kieltäydyin, ainakin tässä kohtaa. Siinäpä olisi sitten mennyt taiteellinen vapaus😜. Mutta hankin kuitenkin aika satsit ja nyt  testailen niitä omissa projekteissani.

Huuhaalle ominaisesti jotain lisää!!! Kaapeistä löytyi kuvissa näkyviä koristuksia; metallisia ja puisia. Päätös syntyi syvien sisustussilmälihasten ja mutu-taktiikan pohjalta.

Ja sitten pähkäilyä ja kokeilua, miten kiinnitän aterimet. Merkit reiille ja sitten...missä hemmetissä on mun akkuporakone ja poranterät??? Ei löytynyt, joten luomisvimmassa kehitin korvaavaa tekniikkaa niillä välineillä, mitä sattui löytymään. En kerro edes tarkemmin... seuraavaan tauluun tulee paremmat reiät. Jos siis päätyy "sarjatuotantoon".

Kaapista löytyi juuri sopivan kokoinen pala punaista juuttikangasta, joten tehdään siis tämä prototyyppi omaan tupaan sopivaksi. Kun kumminkin mitä todennäköisimmin tulee susi, voin laittaa sen omalle seinälle eikä tarvitse myydä sekundaa. Paitsi jos joku haluaa välttämättä ostaa!!! Kehys jo hieman epäonnistui, kun kokeilin tehdä vähän eri tavalla kuin edellisessä  tauluprojektissa. En kokeile enää...

Ihan itse tekemäni kehikko, jigiksi sanovat ammattipiireissä 😉, toimii monenkokoisten kehysten kokoamiseen ja liimaamiseen. Pattinkia vaan reunoille pienennykseen ja kiilapaloilla kireäksi!

Ja sitten inventoimaan laudanpätkät ja taustakovalevyt, jotka ovat jääneet yli toisesta tauluprojektista. Eipä sitten kauheasti ollutkaan sopivan mittaisia kehyslautoja! Ehkä siis teen muunlaisia kehyksiä? Hmm, mietintämyssyyn...

Tästä lähti luomisvimma liikkeelle:
kirpparin "Ota ilmaiseksi"-laatikosta tarttui käteen vanhat Sorsakosken aterimet.

Vanhaa lautaa sisustustauluksi

Oma liiteri saa pikkuhiljaa uutta lautaa pintaansa. Eihän sitä vanhaa voi pois heittää, kun kuitenkin ihan ehjää on!

Ensimmäinen pari uunista ulos! Nämä valmistuivat jo huhtikuun puolella, kun kelit antoivat myöden ne tehdä...

Elsakin ihailee valmiita tauluja. Kuvat ovat rautakaupan alelaarista löytyneestä kollaasijulistesarjasta (tapettia), eivät itse tehtyjä siis ne.

Ihan ensimmäinen työ (siis seinästä repimisen jälkeen) oli poistaa vanhat naulat ja harjata laudat teräsharjalla. Vielä oli aika viileää työskennellä...asukokonaisuus on nimeltään "maalaisjuntti".

Investoitiin kunnon jiirisirkkeliin! Pari vuotta vanhalla ja vaarallisella pelillä harjoitelleena ja melkein sormensakin katkaisseena osaa kyllä arvostaa toimivaa ja turvallista laitetta! Pöytäsirkkelillä miehen kanssa yhdessä halkaistiin ensin leveät laudat pituussuunnassa. Sitten vaan oikeaan mittaan ja 45 asteen kulmat kätevästi uusin vehkein! Ain laulain työtäs tee...

Hiomahiirellä siistin reunat. On muuten käytössä tämä vekotin niin paljon, että ostin jo toisen, kun vanha alkoi vähän piiputtaa. Senkin käytän kyllä loppuun!

Puuliimaa kulmiin.

Ihan itse tein "monikäyttömuotin" eli kuvassa näkyvän kehikon (jigin) kakkoskakkosesta uudella Makitallani.

Pienillä puukiiloilla saa kehykset tiukkaan. Pientä heittoa tulee pakostakin, mutta se sopii vanhaan lautaan! Minulla on oma kriteeriasteikko (=silmät), joka kertoo, milloin on sopivasti. Purkanutkin olen muutamia ja mittaillut ja sahaillut uudestaan paremmin yhteen sopiviksi...

Ylipursuavan liiman pyyhin kostealla rätillä. Tosin monta jo tehneenä ja kokemusta saaneena osaan jo aika hyvin mitoittaa liimaa juuri sen verran, ettei juuri pursu. Työ tekijäänsä opettaa!

Siinä se sitten puristuu ja liima kuivuu vähintään yön yli,

kun vielä peitellään kunnon painoin. (Jotain rautalevyjä miehen autopajalta).

Taustalevyn sahauskin onnistuu jiirisirkkelillä, kun kahdesta suunnasta katkaisee. Tuo liukusysteemi oli mulla yksi vaatimus uutta ostaessamme. Tämä kovalevy on vanhan, rikkinäisen kirjahyllyn taustalevy.

"Markkinointikuva" Instagramiin ylioppilasjuhlia ennen toukokuussa. No, ei mennyt yhtään kaupaksi, mutta kuvasta tykättiin aika mukavasti. Enpä ole markkinoinnin ammattilainen kertakaikkiaan...

Kesällä Huuhaa-puodissa taulut olivat esillä näin. Sohvaryhmäkin oli myynnissä ja se ostettiin! Sohvan tilalle laitoin vanhan pöydän ja tuolit. Tauluja tällä tyylillä meni kaupaksi kolme. Ei siis käsistä viedä... mutta kaikkihan ottaa aikansa! Jossain kohtaa tulevat vaikka vielä sisustushitiksi😆!