torstai 26. syyskuuta 2019

Huuhaa-housut

Sain vinkin "Joka tyypin kaavakirjasta" ja se sai tarttumaan pitkään hautuneeseen ajatukseen Huuhaan housumallistosta. Itse pidän leveälahkeisista, mukavaa (=joustavaa) kangasta olevista housuista, jotka piilottavat vähän paremmin paksut cowboy-jalkani. Sellaiset ovat vielä kaiken lisäksi todella helppotekoiset, kunhan on kaavat olemassa. Itse en niiden muokkaamiseen kykene. Tein itselleni koekappaleet ja olen kovasti tyytyväinen! Olen jo aikaa sitten ostanut kankaankin, josta housut halusin. Pohdittavaa ja parannettavaa kyllä vielä riittää.

Joka tyypin kaavakirja, perusvaatteiden kaavoja aika hyvä kokoelma.
Tosin suunnittelemaani tunikakaavaa ei löydy sellaisenaan. Ehkä
osaan muokata yläosan peruskaavasta, kunhan paneudun asiaan.

Piirsin koon L kaavat säästeliäänä palasille, joita löysin. Lahkeen pituuden kanssa piti siis vähän säätää ja tehdä "jatkopalat".

Ohjeessa neuvottiin lisäämään lahkeeseen ja vyötäröön 3 cm, mutta kaavaa pikaiseen
sovitettuani totesin,että minun vatsapömppöni vaatii vähän enemmän.
Samoin lahkeeseen lisäsin senttejä, sillä vaikken todellakaan ole mikään pitkäsääri,
ovat valmishousutkin usein minulle lyhyet. Nykymuoti...

Sen verran olen jo ommella hurautellut, että olen huomannut koneen neulavalinnan vaikuttavan ompelujälkeen ja ylipäänsä ompelun sujumiseen. Siispä farkkuneulan tilalle Strech-neula.

Housujen kangas on joustavaa,
joten sen mukainen neula koneeseen!

Pähkäilin hetken ommelvalinnan kanssa. En ole oikein aiemmin ollut tyytyväinen kuvan jousto-ompeleeseen, mutta päädyin kuitenkin siihen erilaisia ompeleita kokeiltuani. Tosin en edelleenkään ole ihan tyytyväinen, mutta tavallisella koti-Husqvarnallani (Hussella) ei niin paljoa vaihtoehtoja ole. Tyydyn siis tähän. Lahkeen ompeluun taas käytin pitkää ja kapeaa siksakia. Enkä ole siihen yhtään tyytyväinen, mutta sillä mennään ja kelpaavat itselleni. Pitää selvitellä vaihtoehtoja!


Paras ommelvaihtoehto minun koneellani on tämä.
Ei täydellinen, mutta kelpaa tässä kohtaa "prototyyppipöksyihini".

Ääh, kyllä en osaa ottaa edustavaa kuvaa! Eikä mallikaan ole ihan niitä kuvauksellisimpia. Housut näyttävät omasta mielestäni varsin hauskoilta ja paljon paremmilta livenä. Vai onko niin, että kuva paljastaakin, että ne on ihan pepusta...? Täytyypä kysellä luotettujen ihmisten mielipidettä!

Koita nyt sitten ottaa edustava kuva iha ite...höh! No, housut on jalassa ja toimivat!
Käytettykin jo, oikein ihmisten ilmoilla.
Kaiken kaikkiaan jalostamisen arvoinen juttu Huuhaa-valikoimaan! Vai onko kuitenkaan? Onko Hannahuuhaa jo profiloinut itsensä sisustuspuolelle...? No nyt tiedän kuitenkin, mistä saan kaavat muun kokoisillekin ihmisille. Sitä vaan pohdin, että pitäisikö olla kokeiluversiot eri kokoisina...vai teenkö vaan itselleni erilaisia versioita malliksi. Toisaalta, Huuhaa ei osta isoja määriä kankaita, joten voinko edes sitten tarjota samanlaisia muille? Eipä ole kirppareillakaan kauheasti tullut sopivia kankaita vastaan. Entä asiakkaan omasta kankaasta? Laittaisitko sinä jalkaasi? Ollaan elämää suurempien kysymysten äärellä! No, jätän tämän asian hautumaan. Asioilla on tapana järjestyä! Nyt on ammattilainen virittänyt lahjoituksena saamani saumurinkin iskukykyiseksi pöksyompeluun!!!

Roikkokissa koiralle

Olen pitkään pohtinut erilaista koiranlelua farkkuluun lisäksi ja varsinkin roikottajakoirille.Siskon kultainen noutaja on tyypillinen edustaja: ei revi, vaan on aina kantamassa jotain suussaan. Eilen sain "älynväläyksen" ja hetihän piti ryhtyä hommiin! Valmiiksi tuli prototyyppi, joka saa jäädä oman koiran lelulaatikkoon. Prosessin aikana olin pitkään sitä mieltä, että susi tulee, kissasta. Päätin kuitenkin tehdä loppuun testimielessä ajatellen, että tehdessä ajatus kirkastuu ja ongelmat ratkeavat. Ja niin kävikin: roikkokissa tulee tuotantoon!

Prototyyppi valmiina! 

Tein tarkoituksella puoliskot vähän eri tekniikalla selvittääkseni, millä tavalla kannattaisi kustannus- ja työtuntitehokkaasti tehdä. Selvisi ja ratkaisu tuli tehtyä.

Tämä koekappale kelpasi Elsalle ja Elsalle se jääkin.

Seuraavissa kuvissa hieman työvaiheita, jotka kannattaa kelata alhaalta ylöspäin.

Kierrätystä ja kestävää kehitystä täyttömateriaalinkin suhteen:
kissantaljoista yli jääneet vanut, kangassilppu yms talteen
 ja lelujen täytemateriaaliksi.



Kustannustehokkuuden kannalta roikkokissaa
ei kannata tehdä monesta palasta, aivan liian aikaa vievää!


Tietotekniikka avuksi: ajatus on tehdä roikkokissasta myös pienempi versio,
 joten ei muuta kun tulostamaan kuva alkuperäisestä ja siinähän se!
Tosin pienempi voi olla jo liian hankala täyttää ja ommella niin,
että tulee siisti ja edelleen tunnistettava kissan muoto... sekin pitää testata.


Valmis kaava.
Selkää lyhensin hieman, siksi maalarinteippi.


Kaavan piirtäminen ja leikkaaminen olikin aika haastava projekti!!!
Roikkokissan ongelmia, jotka prototyyppiä tehdessä enimmäkseen ratkesivat.

  • päällisen tekniikka; monta farkkupalaa vai yhdestä palasta nauha-, kangas- ja pitsipaloilla somistaen. Tässä totesin jälkimmäisen paremmaksi vaihtoehdoksi.
  • täyttäminen; häntä, tassut ja korvat osoittautuivat haasteeksi, kuten kyllä arvasinkin. Tämäkin helpottuu, kun teen vartalon yhtenäisestä palasta.
  • kasvot; pitäisikö maalata kissalle naama...? Tämä ratkaisu on vielä lopullisesti tekemättä, mutta tällä hetkellä ajattelin jättää maalaamatta.
  • päällikangas; farkku on aika jäykkää roikotettavuuden näkökulmasta. Mutta korvaavaa kangastakaan en heti keksi; fleece (tai muu joustava kangas) ainakin on aika hankala ommella siististi...ainakin minun taidoilla. Toisaalta Hannahuuhaan yksi päämateriaaleista on juuri farkku, joten siitä tehdään ainakin alkuun!

maanantai 23. syyskuuta 2019

Persoonalliset lahjat tilauksesta

Hannahuuhaa valmistaa tilauksesta erilaisia lahjoja ja muistamisia päivänsankareille; jokaiselle saajalle jotain henkilökohtaisempaa ja ehdottoman yksilöllistä!

Vanhempani viettivät kultahääpäivää 21.9. ja tyypilliseen tapaani viime tingassa älysin, että voisinhan jotakin yrittää muistoksi väsätä. No, aikaa oli vain pari päivää, joten mitään kauhean suurta kehitystyötä en ehtinyt suorittaa. Veli oli juuri laittanut perheemme WhatsAppiin kuvan heistä kilistelemässä veljen keikalla, joten siitä sitten lähdin! Tulostin kuvan ja ajatus oli liiman avulla siirtää se puulle (peilikuva). No mutta! Mistä puu??? Pikaista pohdintaa ja penkomista; löytyi "leipälapio", turhake omista nurkista. Ei mikään edes hieno, mutta tasaista puupintaa! Siihen siis täräytin ja samalla mietin armottomalla draivilla, mitä muuta siihen äkkiä saan viritettyä... Puuornamentteja, -numeroita ja -sydämiä löytyi! Lopputulos ei ansaitse Huuhaan kriittisessä arvioinnissa kovinkaan kiitettävää arvosanaa, mutta tulipa nyt jotenkin muistettua - samana päivänä pidettyä omaa ristiäisjuhlapäivääkin😉.
Äidin ja isän kultahääpäivä oli juuri 21.9. Minäkin olin jo olemassa silloin ja samana päivänä vietettiin minun ristiäiseni.


Neljä sydäntä viittaavat neljään jälkeläiseen...


Liimalla saa kätevästi tehtyä tavallisesta kopiopaperikuvasta siirtokuvan puulle. Pitää vaan muistaa, että lopputulos on peilikuva.

Ystäväni mies täyttää lokakuussa maagiset 50 vuotta. Hän on tarkka ja säästeliäs mies, etenkin vaatteiden suhteen; loppuun asti pidetään! Ystävä antoi tehtäväksi kehitellä tyynyn loppuunkäytettyjen farkkujen itse valitusta lehmäpaikasta sekä Karhun ruutupaidasta. Mies oli ihastellut (!) aikaisempaa suojelusenkeliaiheista kanavatyötyynyäni todeten, että olisipa kiva, kun olisi oma suojelusenkelityyny...farkku tyynyn lisämateriaalina taas juontaa siihen, että olen aiemmin tehnyt heille kaketaskukkeen (näet sen tästä linkistä Kaketaskuke, koko xl). Täytyyhän nyt sisustukseen saada linjaa! Toivottavasti ei ja tuskinpa tyynyn saaja käy katselemassa blogiani, ettei yllätys paljastu, hui! Jännitystä kehiin...


Tyynyn elementit: suojelusenkelikanavatyö, ruutupaitaa sekä farkkujen lehmäpaikka.

Seuraavassa kuvassa etu- ja takakappale tyynyyn. Tähän tuli vielä vähän lisää säätöjä; Karhu-logo paidasta sekä kuviota Marko-sydämeen.

Erityisen iloinen olen siitä, että älysin käyttää hyväkseni paidan nappilistaa taustassa! 

Sydämeen (kangas saajan farkuista) töpötin miehen nimen mustalla ja mandalasapluunan kulmalla vähän valkoista.

Unohdinpa sitten ottaa kuvaa valmiista tyynystä, kun jo annoin pois...saan kyllä vielä kuvattua, joten lopputulos nähdään ehkä täälläkin... Olen tyytyväinen lopputulokseen, samoin ystäväni.

Yksi essukin meni tilauksesta lahjaksi; Posiolle asti!!! Saajaa en tunne ollenkaan, mutta tilaaja halusi juuri samantyyppisen, joka Huuhaa-puodissa esillä oli (ensimmäinen harjoituskappale naapurille).

Tämä essu matkasi lahjaksi kyläpaikan emännälle Posiolle asti!

Koulumme rehtorikin täytti helmikuussa 50 vuotta. Niinkuin nyt tuntuvat kaikki tekevän...😂😱
Hän on varsinainen Mersu-mies ja samaa vuosikertaa kun ollaan, olemme viettäneet nuoruutemme vahvasti Levis-farkuissa. Siinä siis ainekset "korttiin", jonka tekemisen työkaverit delegoivat Hannahuuhaalle. Mersu-avaimenperästä käytiin kyllä keskustelua oman miehen kanssa, joka on hillonnut avaimenperää sitten joskus tulevaisuudessa hankittavaan Mersuunsa. Minä kun pakotin hänet myymään oman vanhan, karmean mersunsa...sydämetön akka! Ikean "3D-kehys" oli kulkeutunut minulle siskon ylijäämävarastosta. Tästäkään ei tietenkään ole tämän parempaa kuvaa...

viisikymppisen Mersu-miehen "kortti".

torstai 19. syyskuuta 2019

Mitä tehdä koulun käsityötunneilla?


Kierrätystä ja kestävää kehitystä voi loistavasti toteuttaa jopa alakoulun käsityötunneilla! Aina ei ole pakko hankkia uutta materiaalia. Farkku on kestävää ja monikäyttöistä sekä melko helposti työstettävääkin pienemmillekin oppilaille.

Nuorena vitsa väännettävä, sanotaan... Hannahuuhaa kutsuttiin kollegan toimesta Toijan koulun kutosluokkalaisten käsityötunnille esittelemään farkkutuotteitaan. Heillä kun teemana on kierrätys ja nimenomaan farkkukierrätys! Olisikohan varhaista rekrytointia Hannahuuhaan kiire-/kesätyöntekijöiksi? Suuret suunnitelmat, suuri suu...


Hannahuuhaa voi tulla esittelemään ideoitaan ja innostamaan oppilaita
farkkukierrätyksen maailmoihin. Opettamisesta on yli 20 vuoden kokemus!


Kyllä vaan niin hienosti ja keskittyneesti muksut kuuntelivat Hannahuuhaan jutustelua! Taito tallella😆. Vuorossa koiran farkkuluiden esittely. Ja sellaisenhan yksi oppilas tekikin!

Olipa todella mukavaa piipahtaa varsinaisen ammattinsa parissa! Ei tuntunut olleen tatsi kadonnut! Kollegan kertoman mukaan puolikas ryhmä, joka parhaillaan puutöissä, oli ollut ihan pettynyt, kun eivät päässeet mukaan. Tottahan nyt tietenkin niin sanotaan, sekin on selvä. Mutta riemunhuutoja oli kuulunut, kun kollega oli kertonut minun tulevan toisenkin kerran heillekin "esiintymään". Eli kai on sitten mentävä...😉.

Farkkukierrätys; kolme isoa kestokassillista Hannahuuhaan mallistoa.


Olin varannut materiaalit avaimenperiä varten jokaiselle, jos aikaa jäisi. Osa oli nimittäin saanut jo työnsä valmiiksi ja osalla oli kesken. Siinä sitten sai heitellä vinkkejä ja ohjeita ihan asiantuntijan roolissa! Osa ehti aloittaa avaimenperänkin kanssa ja minua ilahdutti heidän kekseliäisyytensä; kukaan ei tehnytkään ihan mallin mukaisesti, vaan kehitteli jonkin oman versionsa. Luovia tyyppejä! Harmi vain, että ainoastaan yksi sai omansa valmiiksi asti, enkä hölmö ehtinyt ja tajunnut ottaa valmiista kuvaa!

Hän keksi tehdä o-kirjaimen avaimenperäksi nimensä alkukirjaimen mukaan ja sai työnsä valmiiksi asti.
Harmi, että jäi valmis työ kuvaamatta! Yksinkertainen ja hauska idea, jota voisin vaikka vähän "lainata" ja muokata...

Farkkukierrätystä koulussa: tässä syntyy O-avaimenperä.

Tyttöjen keskuudessa on nyt kovassa huudossa minun aikakauteni hiuslenksu eli donitsi. Nykyisin sen nimi on scruntchy, jos oikein muistan ja kuulin... jotakin sinne päin.

Tässä syntyy ohuehkosta farkkukankaasta hiusdonitsi eli  trendikkäästi "scrunchy".


Luovaa pähkäilyä, miten purkki olisi parasta päällystää.
Materiaalina vanhaa farkkua.


Farkusta uudeksi: kaketaskuke!!! Tämän version haluan ehdottomasti nähdä valmiina! 
Oppilas halusi itselleen kaketaskukkeen, johon sain heitellä toteutusehdotuksia.


Hän halusi tehdä avaimenperän valkoisesta denimistä. Ei ehtinyt ihan valmiiksi vielä...


Musamuksut keksivät Hannahuuhaa-farkkuluille myös musiikillista käyttöä. Hyvät rytmit!

Kyllä hurahti tuplatunti tuplanopeasti! Eipä tuo ole poissuljettu vaihtoehtokaan palata vuoden päästä näihin hommiin... Varma tulo, pitkät lomat😂😉😎. Mutta kyllä huuhailla pitää saada, on se Luova- Luttinen sisälläni kuitenkin niin vahvasti olkapäätä koputtelemassa!


Farkkukierrätys: takataskusta tyyny, johon sujauttaa
kaukosäädin tai vaikka kännykkä!

tiistai 17. syyskuuta 2019

Susi tuli

Aina ei vaan onnistu...Jotkin hyvät ideat ja ajatukset eivät vaan valmiina täytä odotuksia saati miellytä Huuhaan silmää. Näin kävi sydäntyynylle. Tulipa kokeiltua ja testattua erilaista kanavatyön kiinnitystä, jota sinänsä en heti tämän harjoituskappaleen jälkeen hylkää. Voi toimiakin, kun vähän jalostaa! Tuotekehittelyksi siis julistettakoon!

Positiivisuus on yksi suuri voimavarani; tämäkin työ poiki kuitenkin tilauksen! Naapuri tuli kahville ja ihastui ikihyviksi kanavatöihin ja sydänsisätyynyyn. Hän tilasi tyynyt, mutta violetilla kankaalla. Omista varastoista ei liilaa nyt löydy, joten pidänpä silmät auki!

Ei vaan lopputulos miellytä...

Kanavatyöt ja pirteän vihreä puuvillakangas kirpparilta, sydäntyynyt kaverilta (Pentikin jouluaiheiset päälliset).

Olen tuotekehittelyn tuloksena alkanut vuorittaa kanavatyöt "lakanakankaalla". Nämä kukkatyöt olivat kuitenkin niin jämäköitä, että huolittelin vain reunan siksakilla.



Tässä siis kokeilin uudenlaista pyöreäreunaisen kanavatyön kiinnitystä niin, että silitin puuvillakankaan saumanvarat valmiiksi nurjalle puolelle. Alkoi hieman  jo epäily onnistumisesta hiipiä takaraivoon...loveuskohdista tuli väkisinkin hieman kulmikkaita.

Loveuskohtien kulmikkuus häiritsee silmää!!!

Tuumaustauko: luovutanko jo tässä kohtaa vai olisiko jokin kikkajekku, jolla vielä yrittäisin pelastaa kökönnäköisen työn...? Hmm, mitäs koristeompeleita mun Toyotasta löytyy?

Koristetikkaus pelasti paljon!!! Tosin työn laatu ei miellytä, joten tiesin jo, ettei tyyny tällaisenaan myyntiin pääse. Hyvä idea kuitenkin, kunhan vaan ompelen huolellisemmin!

Päätin kuitenkin kasata tyynyn loppuun ja katsoa, mitä tulee. Siis etu- ja takakappale yhteen! Ääh, eieieiei! Laitetaanpa vielä reunaan tikkaus samaisella punaisella, jolla kiinnitin kanavatyönkin. Tyyny sisään ja loppupätkä kiinni huomaamattomasti päälle tikkauksella. Epäonni jatkui; ei tullut siisti! Jätin tyynyn sellaisenaan lepäämään ja paranteluajatusten muhimaan mietintämyssyyn. Tässä kohtaa naapuri saapui ja löysi tyynyn, ihastui ja tilasi toisenvärisellä kankaalla! Omaan silmään ottaneet epäonnistumiset eivät häirinneet häntä, vaikka niistä kovaan ääneen paasasin: pelkkää ihastelua!Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nämä kanavatyöt saavat siis ympärilleen violetin kankaan, huikeeta!!! Ja rohkea ajatus naapurilta, joka kuitenkin sisustaa hyvinkin värittömästi ja minimalistisesti. Tikkauksen väri varmasti tulee myös vaihtumaan...



maanantai 16. syyskuuta 2019

Tuunattu rahi jalkojen alle


Opiskelukaverini Raumalta pölähti kesällä Huuhaa-puotiin. Voi että, miten hauskaa! Hän on jo eläkkeellä ja virkkaa ja neuloo intohimoisesti. Siinä höpistessämme ja "paikkoja" katsellessamme tuli puheeksi, että olisi mukava olla virkatessa ja kutoessa jokin rahi jalkojen alle. Siispä tutkimaan Hannahuuhaan varastoja. Ja siellähän tuo oli odottamassa! Hannahuuhaahan tekee paljolti myös tilaustöitä asiakkaan toiveiden pohjalta Huuhaa-toteutuksella.

Video valmiista rahista tehtiin pilke silmäkulmassa ja oli tarkoitus lähettää vain rahin tilaajalle. Videota tekemässä olivat allekirjoittanut, Simo-mies, Päivi-naapuri ja Elsa-koira. Niin päätön ja pölhö siitä kuitenkin tuli, että latasin Youtubeenkin...ja se musiikki, kuuntelepa "sanoja"!


Hauska kuriositeetti: rahi on ostettu Malmösta syntymävuotenani. Vietämme siis molemmat viisikymppisjuhlavuotta! Rahin kunto ja ulkonäkö parani, omani taas...

Seuraavista kuvista voit seurailla projektin etenemistä. Liimaa, niittejä ja aivotyötä käytettiin säästelemättä!

Tästä lähdettiin! Nupit ja "muovinahka" pois! 

Jalkojen pienoista osa oli jo irronnut, joten kokoonkursiminen piti tietenkin suorittaa. Puristukseen tarvittiin pikkuliinan lisäksi vähän lyijykynääkin, jotta sai paketin riittävän kireälle.


Oioioi, yläosan kehikkokin oli ihan palasina! Tuli väistämättä mieleen palapelin kokoaminen. Puuliimaa käytin säästelemättä.


Ja sitten päästiin jo maalausvaiheeseen. Vihreä väri oli heti alkajaisiksi iskostunut päähäni enkä sitä sitten ajatellut muuttaakaan. Usein ensimmäinen intuitio on se, jota seurata.



Kokeilussa uusi kalkkimaalisarja, Frenchic. Kaksi kerrosta ja hyvä tuli!

Aloittaessani mielessä pyöri "kuninkaallinen" teema (3.kuva) viininpunaisine ja kultaisine viipaleineen. Leikkasinkin palat, mutta etsiessäni sopivia kankaita laatikoistani, törmäsin jo unohtuneeseen eläintaulukuosiin. Tilaaja kun onkin varsinainen kissanainen käsityövimmansa lisäksi, lähti suunnittelu ihan uusille urille! Kissaa ja virkattua pitsiä; siinähän se on! Vielä taustakankaan värin pohdinta...


Varsin mukava ja huuhailuihin sopiva keksintö on kaksipuoleinen liimakangas! Salon Nappi on paikka, jossa kannattaa käydä ja jutustella omistaja-Vuokon kanssa. Ratkaisuja löytyy joka lähtöön ja ongelmaan! Ihan pelottaa, koska hän jää lopullisesti eläkkeelle. Toivon kovasti, että jatkaja löytyy...

Päällisen väriksi valikoitui pinkki. Ei yllätys Huuhaan ratkaisuksi! Keskelle tukevasta puuvillaisesta eläinkankaasta aristokraattinen kissankuva, jonka liimakankaan silityksen jälkeen vielä siksakkasin kiinni.

Pähkäilin jonkin aikaa, miten kiinnitän kovalevyisen päällisen; nauloin, nupein, liimalla, ruuveilla...? Liima ja niittipyssy valikoituivat. Ongelmana vaan, että niitit olivat totaalisen loppu, joten piti odottaa seuraavaan päivään. Odottelu on inhottavaa, kun on vauhti päällä!

Päällisen kiinnitykseen valikoituivat liima ja niittipyssy.

Laitoin väliin vielä lisää pehmustetta, jotta tuntuisi entistä mukavammalta käsityöläisen kantapäille ;).

Päällikankaan kiinnitykseen reilusti niittejä, että varmasti pysyy! Ja joka niitti vielä tarkistusnaputetaan vasaralla piukkaan!

Reilusti myös liimaa, etteivät pitsit ja kankaat lähde purkaantumaan.


Reunakankaan nitominen piti suorittaa kieli keskellä suuta, että tulee suora rivi. Saa kauniimmin käännettyä kankaan yli ja rahin alle.


...ja lisää niittejä ja liimaa!!!

Mausteita matkan varrelta: päähän pälkähti, että tupsut ja puuhelmet voisivat olla hauska lisä; hupia käsityöläisen kissoillekin! Haasteena funtsin pitkään kissankestävää kiinnitystä. Kova pähkääminen oli myös värien valinnassa, sillä päätin tehdä niistä, mitä itsellä on! Ei ehdi hakea mistään kauempaa mitään, kun inspiraatiointuitio vie!

Siinäpä ne, omista kaapeista sillä hetkellä löytyneistä väreistä. Pakko ottaa tässä kohtaa kuvakin, että muistaa laittaa oikeaan järjestykseen...

Kiinnittäminen aiheutti ainakin 123 harmaata hiusta! Haasteena kissankestävyys...no, liimaa ja niittejä, mitäs muutakaan! Ja jos irtoavat silti, niin...en tiedä.

...taas niittejä ja liimaa!



Pohjan  Hannahuuhaa-leimaa vaille valmis!!!