keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Farkkutuoli, osa 2

Päällikankaan kiemurat

Salmiakkikuvio farkkutilkuista


Päällikangas eli salmiakkikuvio farkkutilkuista onnistui omasta mielestänikin niin hyvin, että lähti valmiiden kappaleiden kuvaussessio ihan lentoon🙌. Piti vähän leikkiä PicsArt-sovelluksella ja "kropata" kotka taivaalle. Alkeellinen, naiivi ja ontuva kuvankäsittely on niin Hannahuuhaata. Keski-ikäisen, keskivartalohoikan, keskinkertaisen naisen taidoilla ei parempaan pysty. Pistää naurattamaan, eikö?! Toivottavasti, sillä hyvän tuulen tuottaminen on yksi tärkeimpiä missioitani.  
Rakkaudentäyteinen kiitos ihanalle miehelleni, joka kiltisti asetteli "siipiäni" ja makaili lattialla kuvia räpsien. 

Nojatuolin päällystys
Nojatuolin päällystys
Minähän nyt en tietenkään lähtenyt tähän Neiti Nojatuoli-juttuun ihan simppelisti leikkaamalla vaan uudet päällikankaat kokonaisina paloina. Tämähän kävisi näppärästi vanhoja paloja kaavoina käyttäen. Mutta ei, tilkuista tehdään! Ensin täytyy siis koota riittävän suuret palat. Eikä vielä siinäkään kaikki! Päähän iski pinttymä vinoneliöistä eli salmiakkikuviosta. Aika lailla työtä siis ennen kuin pääsee päällystämään! Tilaustyön, lasten keinutuolin, tosin olen aikonut tehdä neliön mallisista tilkuista. Hieman helpompaa. 

Tässä hieman vinkkiä ja virheitä salmiakkikuvion kasaamisesta. Näin Hannahuuhaa sen teki. Jos satut tietämään helpomman keinon, kerro minullekin. Taitavammat ja kokeneemmat ompelijat tai tekstiiliopettajat (jos sellaisiakin tänne on eksynyt) saattavat kummastella huuhastelujani. Mutta hyödyksi heillekin: tällaisia ongelmia ja virheitä taviksille saattaa tulla! Hyödyntäkää opetukseen.

Kaikki alkaa tietenkin kaavan tekemisestä. Tein kuvion ensin ruutupaperille hyödyntäen sen valmiita viivoja. Liimasin paperin paksulle kartongille, jotta kankaalle piirtämällä jäljentäminen helpottuu. 

Nojatuolin päällystys
Seuraavana Hannahuuhaan heikoin lenkki eli matemaattinen osuus. Niin olevinani älykkäänä mittasin vanhasta päällikankaasta korkeuden ja leveyden ja laskin, kuinka monta vinoneliötä tarvitaan, jotta saadaan uusi päällinen sopimaan. Iso, valtava virhe! Ensinnäkin, tohkeissani en tajunnut saumanvarojen osuutta! Kuvassa ensimmäiset laskelmat, jotka menivät aivan päin prinkkalaa! Sinänsä oikein, mutta saumanvarathan syövät heti sentin kanttiinsa. No, sitten laskin uudelleen. Oli taas niin tyytyväinen ja älykäs olo. Kun sitten olin paloja olevinani riittävästi leikannut, aloin latoa paloja vanhan päällikankaan päälle. Oho, eihän ne nyt riitä alkuunkaan...laskutoimitukset sinänsä olivat ihan oikein, jos kyseessä olisi ihan suorakulmaiset nelikulmiot. Mutta vinoneliöt, forget it! Paras keino, ainakin minulle, on ihan konkreettisesti latoa palat vanhan päällisen päälle niin, että koko kappale peittyy. Matemaattinen pähkäily oli siis täysin turha työvaihe. Kun ei tajua, ei tajua. Seuraava kuvakollaasi siis esittää täyttä huuhaata sen negatiivisessa merkityksessä. Elvistäkin jo nolotti emännän  lahjattomuus yrittää ratkoa asioita matematiikan avulla.

Nojatuolin päällystys

Alla olevasta kuvasta näet, miten minä sain lopulta ratkaistua vinoneliöpalojen menekin. Ladoin palat saumanvaran (1cm) verran päällekkäin vanhan kankaan päälle. Kaikenkaikkiaan paloja meni pehvakappaleeseen 45 ja selkään  sama 45. Yhteensä siis 90 palaa (osaan minä sen laskea!) yhden vinoneliön lopullisen koon ollessa korkeudeltaan 18cm ja leveydeltään 12cm. On tapoja, on keinoja!

Nojatuolin päällystys



Kun ompelet näitä vinoneliöitä, huomaa kappaleiden asettaminen päällekkäin ompelua varten. Aseta ompelun aloituskohta kuvan osittamalla tavalla, ompelulinjasta kohdakkain. Siis sen sentin saumavaran kohdalta. Näin itse palat tulevat linjaan. Minähän innoissani tietysti tein virheellisesti ekan rivin kulmat kohdakkain ja sehän aiheutti koko rivin "vääristymisen". Mutta onneksi tajusin asian heti kolme palaa ommeltuani!

Nojatuolin päällystys
Jihuu, rivit valmiina! Ei kun ekat yhteen! Mutta taas tuli virhe...Sauman vinous aiheuttaa kulmien kohdistamisessa ongelmia. Pitihän sekin ensin hosua ja hölmöillä. Pieni luova tauko oli tässä kohtaa paikallaan. Touhuilin ihan muuta ja nukuin vielä yön ylikin, kunnes keksin ratkaisun. Toisen yhdistettävän rivin reunaan piirsin "ompeluviivan". Siitä kohtaahan kulmien pitää kohdata tarkasti. Nuppineulalla keihästäen päälli- ja alapuolen saumasta ompeluviivan kohdalta sain homman pelittämään. Mutta hommaa kyllä teetti!

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys
Jotta farkkutilkkupäällyksestäni tulisi varmasti pitävä ja kestävä, tikkasin vielä päällipuolelta joka saumanvaran päältä eli joka sauman molemmin puolin. Kuvassa alla homman etenemistä. Etusormi paininjalan edellä toimii "tunnustelijana" eli jos jokin saumanvara huolellisesta silityksesta huolimatta pönköttäisi, tuntee sen kyllä sormella. Halusin ommella aina samasta suunnasta ja sauman oikealta puolelta, jolloin sain hyödynnettyä paininjalan mitta-asteikkoa tikin etäisyyteen. Sinänsä ihan turhaa kikkailua, toimisi se miten päin vaan tuo paininjalan mitta-asteikon hyödyntäminen. Mutta teinpä kuitenkin näin. Rullailin jo ommeltuja sitä mukaa ompelukoneen syliin. Tämä vaihe sujuikin minulta kuin tanssi konsanaan. Ei, niin ei voi sanoa! Minulta ei suju tanssi. No, homma sujui sukkelaan ja ilman virheitä ja olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen.

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Jos nyt yhtään mitään olen näissä ompeluhuuhasteluissani hoksannut, on se SILITTÄMISEN tärkeys. SILITIN ensimmäisen kerran jo yksittäiset palat. Sen jälkeen SILITIN jokaisen rivin saumanvarat auki ja vielä oikealta puolelta. Kun olin yhdistänyt rivit, SILITIN taas saumanvarat auki ja koko kappaleen oikealta puolelta. Tikkaamisen jälkeenkin vielä SILITYS. En tiedä, mikä siinä on, mutta ompelukin sujuu paljon paremmin, kun on SILITTÄNYT hyvin ja joka välissä. Myös koiraa ja kissaa.


Nojatuolin päällystys
Kun farkkusalmiakit olivat vimpan päälle valmiit, jäljensin vanhaa kappaletta hyödyntäen kuulakärkikynällä keskimerkit ja suurinpiirtein ääriviivat. Yhdestä kulmasta jäi jotenkin vähän uupumaan, joten lisäsin pienen palan ajatellen, että päällystämisvaiheessa on helpompi sitten "kiskoa" paikkaansa... Kyllä nyt jännittää itseäkin aika tavalla! Onnistuin mielestäni varsin kiitettävästi tästä vaiheesta, mutta vielä on kaikki mahikset mokata. Apua! Ei kun tulta päin!
Nojatuolin päällystys

Olet kenties ihmetellyt, että kuinka hölmö voin lainkaan ollakaan. Päällikappaleitahan piti olla kaikkiaan kolme, mutta valmiina on vain kaksi ja akka on sitä mieltä, että  tämä vaihe on valmis. Mutta kyllä tässä kohtaa ihan kartalla olen; kolmannen palan arvoitus ratkeaa ensi jaksossa. Kannattaa siis katsoa!

Alla linkit edellisiin jaksoihin.

Jakso 1: Hannahuuhaan farkkuturinoita
Jakso 2: Vanhan päällikankaan poisto


Ikea-jakkara

Niin, Ikea... ei välttämättä suosikkisisustuskauppojani. Vitsailen usein, että Ikeassa saa vierähtämään kovastikin aikaa, mutta ulos tullessa huomaan ostaneeni vain pattereita ja led-lamppuja. Kun oikein irrottelen, saattaa kassista löytyä pari kynttilääkin.

Olen kuitenkin ostanut myös keittiöjakkaran, sen edullisen koottavan puuvalmiin. Bekväm on nimeltään, 11,99  hinnaltaan. Kuvassa ennen tuunausta. Rullaa alas, jos haluat heti nähdä jakkaran valmiina.

Huonekalutuunaus
Parisen vuotta ehti palvella ihan tuollaisenaan. Koko ajan tarkoituksena oli tuunata se jotenkin. Ideoita pyöri päässä eri tavoin maalauksesta kankaalla päällystykseen. Tällä kertaa tämä oma jakkara päätyi maalauskokeilun uhriksi. Ja miksi juuri nyt? Koska sain taas kerran aivopierun: keittiöön pitää nyt saada vähän vaaleanpunaistakin! Peräkamarin peräseinän maalauksesta jäi paljon seinämaalia! Mutta huomasinpa maalivarastojani penkoessa, että myös emännänkaapin vaaleanpunaista oli riittävästi jäljellä. Molemmat ovat samaa sävyä. Helmi 80  kalustemaali on parempi jakkaraan kuin seinämaali, koska jakkara on kuitenkin kaluste. Yleensähän parempi olisi maalata ennen kasaamista, jos mahdollista, mutta eipä tuo nyt niin tarkkaa. Antaa mennä! 

Ihan ensimmäiseksi pyyhin jakkaran kostealla rätillä. Sen jälkeen sudin valkoisen pohjamaalin, Otex Akvan. Sitä kun sattuu olemaan.

Huonekalutuunaus
Ajatuksena oli tehdä jakkaraan maalaten pari "tilkkua", jotka toistaisivat muita keittiöni värejä eli punaista, vihreää ja valkoista. Tein kontaktimuovista 10cm x 10cm palat, jotka liimasin valitsemilleni paikoille. Kontaktimuovin käyttö ei ole ihan paras ja tarkin käyttää, mutta helppo ja nopea.

Huonekalutuunaus
Ja nyt pinkkiä pintaan! Maalina Helmi 80, värikoodi TVT H330. Maalasin pinnan kahteen kertaan ja nyppäisin kontaktimuovipalat pois. Kuivimisen jälkeen oli aika ottaa maalarinteippi käyttöön rajatakseni "tilkut". Tavallinen maalarinteippi on kokemukseni mukaan vähän riskialtista käyttää, koska se saattaa poistettaessa vetää mukanaan myös maalia tai jättää liimaansa kalusteen pintaan. Testasin ensimmäistä kertaa kuvassa olevaa erikoismaalarinteippiä, Deltec merkiltään. Ja kyllä, toimii hienosti! Suosittelen hankkimaan, jos tällaisia maalaushommia olet suunnitellut tekeväsi.

Huonekalutuunaus

Maalikauppakäyntikin tuli sitten kuitenkin eteen. Minulla oli kyllä vihreää ja punaista, mutta puolihimmeää! Ja kun kerran vaaleanpunainenkin oli kiiltävää (numero 80 kertoo kiiltoasteen), halusin muidenkin värien olevan. Ihan värisilmääni luottaen etsin maalilastuista hyvät sävyt. Käyttämäni sävyt ovat (ihan vaan itsellenikin muistiin)
  • vaaleanpunainen TVT H330
  • punainen TVT N326
  • vihreä TVT M379
  • valkoinen, valmis "purkkivalkoinen"
Huomaako kuvan purkeista, mitkä maalit ovat uusia hankintoja😉? Vasta kaksi kertaa avattuja?


Huonekalutuunaus
Tältä näyttivät tilkut tässä vaiheessa.

Huonekalutuunaus
Suunnitelmissani oli tehdä tilkuista pallokuvioiset, mutta koska minulle ei ehtinyt syntyä ideaa siitä, miten toteuttaa se siististi ja itseäni tyydyttävästi, päätin tehdä raitaa ja ruutua. Olinhan juuri rakastunut uuteen maalarinteippiin, jonka avulla sain riittävän siistit raidat. "Harsimispistot" lisäsin ohuella siveltimellä ihan vaan vapaalla kädellä. Liian runsas olin, tulivat jotenkin liian tiheään...

Lopputuloksesta sanoisin, että paljon jäi vielä parantamisen varaa. Mutta ihan tyytyväinen kuitenkin olen ja kelpaa itselle. Kouluarvosanaksi antaisin 8. Tai 7...

Huonekalutuunaus
Niinhän siinä kävi, että valmistuttuaan sai uuden, näkyvämmän paikankin! Meni vähän hyrskyn myrskyn muitakin pikkujuttuja tuvassa. Eipä olisi uskonut😆😂!


Huonekalutuunaus



sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Farkkutuoli, osa 1

Vanhan päällikankaan poisto


Siitä se sitten pääsi käsittelyyn, Neiti Nojatuoli. Vihdoin viimein, ajatteli hän jokusen viikon eteisessä kökötettyään kaikkien kompasteltavana. Minä kyllä totean, että avuksikin oli: kenkien laitto oli kummasti helpompaa hänen syleilyssään! Ikäkö? En myönnä!

Nojatuoli ennen tuunausta

Tästä siis käynnistyy reality-sarja Hannahuuhaa: Nojatuolin Uudet Vaatteet eli NUV. Sarja on tarkoitettu  kaikille, joita huonekalujen kunnostus ja tuunaus kiinnostaisi, mutta rohkeus ei ole vielä riittänyt. Virheistähän oppii ja niitä on luvassa!!! Minä teen virheet puolestasi😁. Sitten on kynnys  ylitetty ja voit aloittaa!

Kuvassa kauniisti rivissä kaikki tarvitsemani työvälineet. Vain kahvikuppi puuttuu! Ai niin, ja imuri! Kankaita purkaessa tulee melkoinen määrä putua. Ja koska näin talvella teen hommia ihan asuintiloissa, yritän pitää kiinni siisteydestä edes hitusen. Kannattaa pitää imuri hollilla!
Iso ruuvimeisseli oli ensimmäinen kalu, johon tässä projektissa tartuin; sillä ruuvasin istuinosan irti puukehikosta (kehikko= jalat ja käsinojat). Istuinosan ja kehikon yhdistämiseen oli käytetty monensorttisia ruuveja. Jopa niiden paksuus oli eri. Päätin kipata kehikon nurinpäin ja laittaa ruuvit odottamaan oikeille paikoilleen säästyäkseni kokoamisvaiheessa murheilta. Olisin kuitenkin tohkeissani touhuten laittanut paksumman ruuvin kapeampaan ja väkisin vääntänyt paikalleen ihmetellen vain, kun on niin piukka jne. Eipä tiedä, vieläkin voi silti niin käydä... Nyt kyyhöttää eteisen nurkassa keihästettynä kehikkoparka.

Työvälineet

Kuvassa istuinosa ja kehikko vasta irroitettuna ja vielä paikkaa vailla. Huomaa kehikon keihästys.

Nojatuolin päällystys
Ja sitten päällikankaiden kimppuun! Riisuminen alkakoon. Purkaminen kannattaa aloittaa takaselästä. Mennään siis toiseen suuntaan kuin puettaessa ihan niinkuin ihmistenkin pukeminen ja riisuminen.  Minä nyt tietenkin aloitin pehvaosasta, kun sattui olemaan sopivasti päin p...  öytää. Mihinkään katastrofiin ei näinkään päädytty. Oli vaan pakko ihan pikkuisen kokeilla niittien pitävyyttä ennen suihkussa piipahdustani.  Tietoisesti siis toimin. Suihkun jälkeen toki ryhdyin selättämään selkäosaa. Tässä kohtaa pienet sakset ja ratkoja ovat hyviä välineitä, sillä taustan kangas on kiinnitetty kahdelta sivultaan ommellen etuselkäkappaleeseen (joka on niitattu kiinni). Taustakankaan alla oleva pahvi on taas niitattu puukehikkoon. Kuvat alla selvittävät toivottavasti tätä ontuvaa kielellistä selostusta asiasta.


Nojatuolin päällystys


Nojatuolin päällystys
Päällikankaat oli kiinnitetty sekä niitein että nupinauloin, joten jälkimmäisiin vasaraakin tarvittiin. Niittien poistoon taas käytin kolmatta vempainta vasemmalta (työkalukuvassa ylhäällä). En tiedä edes virallista nimeä, mutta verholijoidenkin ihan oikeissa töissään käyttämä kapistus. Niitinpoistaja? Mieheni oli sellaisia pelastanut roskalavalta peräti kaksi kappaletta vuosia sitten. Tiesi varmaan, että vielä tulee eukko, joka niitä tarvitsee. Niittejä saa irti näppärästi myös pienellä, teroitetulla ruuvimeisselillä. Pihdit taas tulivat aika ajoin tarpeeseen, kun niitti jäi jumittamaan toisesta piikistään. 


Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Tussilla merkitsin irroittamani päällikankaat. Ja eka virheestä oppiminen, olkaa hyvä! Kun ei ihan keskity, voi tulla väärää tekstiä! Yhtäkkiä minulla oli kaksi Pehva-nimistä palaa...osia siis oli kaiken kaikkiaan kolme; istuin (=pehva minun merkinnöissäni), "etuselkä" ja "takaselkä". Minulla siis oli kaksi pehvaa ja yksi selkä! Kannattaa kirjoittaa osien nimet oikein, niin säästyy turhalta pähkäilyltä ja kummastelulta jälkeenpäin. 

Tähän alastonkuvaan päättyy tämänkertainen, ensimmäinen jakso sarjasta Nojatuolin Uudet Vaatteet. Seuraavassa jaksossa uusien päällikankaiden leikkaamista ja ompelua. Jopa ainakin yksi video! Kiva, kun seuraat! Kommentoi rohkeasti!


Nojatuolin päällystys
Linkistä voit kurkata alkutekstit NUV-sarjaani:
Hannahuuhaan farkkuturinoita

lauantai 18. tammikuuta 2020

Tuolin päällystys farkkukankaalla

Varoitus: Tässä blogipäivityksessä ei vielä päästä edes otsikkoon asti, siis itse päällystämiseen. Ennemminkin höpöttelen omaa farkkuhistoriaani, mutta lue pohjiksi😄!

Farkkukierrätys

Pitkään olen miettinyt jonkin tuolin, rahin tms. päällystämistä farkkukankaalla. Farkku- eli denimkangas on paitsi kestävää myös kivannäköistä. Vaikken nykyisin juuri farkkuja käytäkään, on takana monen kymmenen vuoden käyttöhistoria ja jostain syystä myös farkkujen säilöminen sen jälkeen, kun eivät enää kelvanneet päälle laitettavaksi. Vaikka kyllä niitä melkoisen hurjan näköisinä vielä käytettiinkin; olihan jo 80-luvulla tämä "risafarkkumuoti"! Kuka muistaa vielä Samantha Foxin, tuon brittipovipommin? Hänhän se taisi kyseisen villityksen nuorisoon istuttaa. Oi niitä aikoja!
Kyllä se vaan sitten juttu meikäläisellä rönsyilee kuin paraskin posliinikukka! Nyt on nimittäin ihan pakko sellainenkin esihistoriallinen tarina kertoa, että miten olen aikanaan päässyt opettajaksi opiskelemaan. Liittyy farkkuihin nimittäin. Silloin opettajankoulutuslaitoksen pääsykokeissa oli opetusnäyteosio haastattelun ja kirjallisen kokeen lisäksi. Pyrkijä sai kolme aihevaihtoehtoa, joista valita yksi noin 15 minuutin opetustuokion pitämiseen. En enää muista muita aiheita, mutta minä valitsin vaatteiden hoidon. Humoristista ja hieman ironistakin tilannetajuani kuvastaa tässä se, että päälläni oli niin maan perusteellisen rikkinäinen farkkurotsi! Sen esittelystä lähti opetustuokio. Taisin sitten olla niin hauska ja vangitseva esiintyjä, että takana istuvat "pääsykoetuomarit" säpsähtivät yhtäkkiä ja yksi kauhisteli kelloa: "Herranen aika, tässähän on mennyt jo seuraavankin pyrkijän aika!" Pääsin vauhtiin  -  ja opiskelemaan! Vuosi oli 1991, muistaakseni.
 Niin kulkee muoti sykleissä. Taas on niin trendikästä kulkea rikkinäisissä farkuissa. Farkkurotsikin on vielä tallella vintillä! Pitäisiköhän ottaa käyttöön? Mahtuukohan se? Vai onko risafarkkumuoti nyt jo out???

Nostalgiapläjäyksen jälkeen itse asiaan: nojatuolin päällystykseen farkkutilkuilla. Olen saanut toimeksiannon vanhan, oman lapsuuteni aikaisen lasten keinutuolin päällystämisestä farkkukankaalla. Kuvassa tilaaja itse vuonna 1969 kyseisellä tuolilla. Nyt tuoli päivitetään bonuslapsenlapselle.

Vanha lasten keinutuoli

Sitä varten aion harjoitella ja tehdä kaikki mahdolliset virheet pienehköön nojatuoliin, jonka olen kirpparilta joskus pelastanut. Tuoli on aika hauskannäköinen sellaisenaankin, mutta saa nyt toimia opiskeluvälineenä. Jos onnistuu hyvin, päätyy tuoli myytäväksi. Kun omaan torppaan vaan ei mahdu!
Ja selvyyden vuoksi vielä, kunnioittaen varsinaisia verhoilijoita: minä siis vain päällystän uudelleen, en verhoile.

Kuvassa Elsa (jälleen kerran) esittelee tuolin ennen Huuhaa-käsittelyä. Blogistani pääset seuraamaan projektin etenemistä. 

Nojatuolin tuunaus

Nojatuoli ennen tuunausta

Nojatuoli ennen tuunausta

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Apua sisustuspulmiin

Ystävä kaipasi neuvoja ruokapöydän tuoliensa kanssa. Ongelmia oli kaikenkaikkiaan kolme; vanhat kulahtaneet päällikankaat, istuinosien kiinnityksen pettäminen sekä yksi haljennut selkänojan piena. Hänpä hoksasi kysyä apua Hannahuuhaalta!

Tuolin päällystys

Ja apua hän sai. Ihan ensimmäiseksi lähdin mukaan kangaskauppaan konsultointiavuksi värisilmäni ja materiaalituntemukseni kanssa. Kangas löytyi. Tässä tapauksessa itsellenikin varsin mieluisa valinta tehtiin. Nimittäin vaaleanpunainen kangashan tuli hankittua. Tosin nyt ei saa pelästyä, että aina vaan sitä pinkkiä tarjoilen. Ystävän ruokahuoneeseen vaan sattuu pöytään, ryijyyn, mattoon ja muuhun sisustukseen loistavasti sopimaan kyseinen väri. Eikä se nyt sentään mikään räiskyvä pinkki ole, ennemminkin hillitty vispipuuron sävy. Ja mieluinen myös asiakkaalle, Minna-ystävälleni.

Seuraavaksi siis tositoimiin eli päällikankaan uusimiseen. Vaihtoehtoina oli, että minä päällystän tuolit tai Minna itse opastuksellani. Päädyimme jälkimmäiseen ja niinpä hän saapui meille kuuden päällisen ja yhden tuolin (sen rikkinäisen) kanssa. Minulta löytyy työvälineet ja aiempaa kokemusta, Minnalta oppimisen into. Näytin mallia ja opastin alkuun. Autoin toki ihan konkreettisesti myös poistamalla osan vanhoista päällisistä. Vanhat, ehjät päällikankaat sain pitää ja lisätä varastooni, josta tällä kertaa ei ikävä kyllä löytynyt sopivaa kangasta riittävästi näihin tuoleihin. Niinkin olisi hyvin voinut käydä!

Tuolinpäällisen uusiminen

Hauska päivähän siitä tuli, toiminta- ja nauruterapiaa kuuden tuolinpäällisen ja päällisten kiinnityspalikoiden kiristämisen edestä ja enemmänkin!  Rikkinäinen tuolin selkänoja sai myös ensiapua, ihan oikealla lääkeruiskulla! Mitä luulet sen sisältävän😉?

Tuolin puuosan korjaus

Oletko sinä päällystänyt tuoleja? Kaipaisitko apua siihen tai johonkin muuhun sisustuspulmaasi? Ota yhteyttä!!! Hannahuuhaa opastaa, neuvoo, auttaa tai tekee puolestasi. Ratkotaan ongelmat.  Sopuhintaan!

Ps. Saatanpa tehdä kuvalliset ohjeet tuolin uudelleen päällystämisestä (kyse ei siis ole verhoilusta!) Huuhaan tapaan tänne blogiinkin...olisiko hyvä idea?



maanantai 6. tammikuuta 2020

Vanhat ikkunat ja pitsiliinat

Aiemmissa blogijutuissani olen esitellyt tilaustyönä tehdyn vessanverhon, jonka ansiosta yhteistyö asiakkaan kanssa kasvoi ja jatkuu edelleen. Seuraavista linkeistä voit kurkata, mitä tuli tehtyä:

Tilaustyöt samaan huusholliin jatkuvat. Nyt valmistuivat "pitsi-ikkunat". Tässäkin työssä käytettiin asiakkaan omia materiaaleja; vanhat ikkunat, taustakangas ja muutama pitsiliina. Omista varastoistani kaivoin lisämateriaalit eli taustalevyt ja lisää pitsiliinoja. Nämä ikkunat ovat osa olohuoneen kokonaisuutta, jota suunniteltiin yhdessä asiakkaan kanssa. Sisustusvinkkausta siis!

Vanhat ikkunat ja pitsiliinat

Miten vaan voikin olla, että asiat tuppaavat järjestymään ja sopivat osat löytymään! Isona, hallitsevana elementtinä asiakkaan olohuoneessa on iso perintöryijy, jonka väreihin minulta löytyi hyvin mätsääviä, joskus kirpparilta ja kavereiden kaatopaikkakuormista keräiltyjä lisäliinoja! Kuvassa ikkunoiden keskellä ryijy, johon pitsi-ikkunat nyt sointuvat. Ikkunat tulevat oikeanpuoleiseen seinään television molemmin puolin. Pahoittelut kuvan laadusta; se on napattu ihan vain minua itseäni varten sisustusvinkkauksen ja kohteeseen tuunattavien Huuhaa-tuotantojen pohjaksi...

Perintöryijy
 Ensimmäiseksi piti sahata sopivan kokoiset taustalevyt ikkunoille. Sen jälkeen liimasin taustakankaat (asiakkaan pellavapöytäliinasta) levyille. Ja sitten pitsiliinat kehiin! Kaikki asiakkaan liinat ja lisäksi omista varastoista kaivetut eivät kuitenkaan ihan vielä riittäneet. Tässä kohtaa tuli  "luova tauko" lisäliinoja metsästellessä ja projektia prosessoidessa. On hyvä antaa välillä ideoiden muhiakin eikä aina rynnätä tuhatta ja sataa! 

Pitsiliinojen sommittelua
 Liinojen sommittelu oli hauskaa ja olo oli kuin suurella taiteilijalla, taivaanrannan maalarilla. Elsa kuunteli kärsivällisesti ääneen pohdintojani ja pähkäilyjäni. Liimaamisen alku taas vähän venähti, tuli toinen luova tauko. Ihan tarkoituksellinenkin; laitoin levyt jemmaan ikkunoiden väliin ja lipaston alle ja jätin hetkeksi mielestäni. Ajattelin, että tuleepa vielä toinenkin mielipide, vaikka sekin oma. Näyttääkö siis toisellakin kerralla riittävän kelvolliselta...? Näytti se, vain ihan pientä viilausta ennen liimausta. Yläkuvassa näet liimausvälineeni, vaahtomuovinpalan, jolla töpöttelin liimaa liinoihin mainoslehtien päällä.
Pieni ylimääräinen homma tuli vielä ikkunanpokien kanssa. Salvat oli otettava pois, jotta levyt saisi siististi kiinnitettyä. Pieni, mutta pelottava homma! Hanna, työkaluarsenaali ja ikkunalasit; ai mikä epäpyhä kolminaisuus!!! Kyllä pelotti, mutta selvisin ehjin nahoin ja lasein.

Vanhan ikkunan tuunaus
Asiakas haki ikkunat eilen, valmistumispäivänä ja vaikutti ihan tyytyväiseltä. Seuraavat Huuhaa-projektit samaan tilaan jäänevät kevääseen, kun saan taas kesäverstaani toimintaan. Niistä siis myöhemmin! 

Tyylikkäiden kuvien ottaminen valmiista ikkunoista ei kyllä onnistunut kotioloissa aurinkoisena päivänä, joten  seuraavassa kattaus yrityksiä. Mikä sinusta on paras kuva?

Tuunatut ikkunat

Tuunatut ikkunat

Tuunatut ikkunat

Tuunatut ikkunat

Tuunatut ikkunat

Tuunatut ikkunat
Vanhat ikkunat tuunattuna

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Hyvää uutta vuotta 2020!

Oikein ihanaa uutta vuotta ja vuosikymmentä! Nyt on kyllä aika kiva vuosiluku; kahteen kertaan kaksikymppinen! Enpä kyllä enää välttämättä tahtoisi olla niin nuori. Ja minähän olen nyt elänyt jo kuudella vuosikymmenellä, hip ja hei!!!

Uudenvuodentoivotus

Olen tietoisen tiedostamattani lomaillut tässä muutaman viikon huuhailusta ja pitänyt samalla myös lähes sometipatonta aikaa. On/off-ihmiselle se on hyvinkin ominaista. Tehdään tukka putkella täysiä tai sitten kutrit kohti lattiaa ollaan tekemättä ollenkaan. Nyt alkaa jo niin kovin huuhailu houkuttaa, että ei kun kimppuun! Pari projektia on nyt tekeillä oman kodin virkistykseksi. Toista tosin olen joulun aikaan jo aloittanutkin. Nimittäin torkkupeittoa isoäidinneliöistä. Villalankavirkkaaja on iskenyt! Päätin kokeilla uutta tekniikkaa eli yhdistää neliöt samalla työn edetessä. Tutkin Youtubesta videolta hommaa ja sitten vetäisin "muistista" sinne päin. Tässä video:



Homma vaan vähän "pilaantui" taas kovaan alkurytinään: vahingossa valitsin tekemisen vimmoissani väärän valkoisen lankakerän viimeistä kerrosta varten!!! Juuri väärän, sillä juuri sitä valkoista ei ole riittävästi! Ja tietenkin huomasin sen vasta pari riviä virkattuani. No, siinä kohtaa siis syntyi päätös, että tämä kyseinen torkkupeitto jääkin ihan omaan torppaan. Väritkin sopivat varsin kivasti. Kuvassa valmiina (lankojen päättelyä ja silitystä vaille) peitosta 3/7. Valmiin peiton koko tulee olemaan 9 x 7 ruutua. Nyt valmiina kolme yhdeksän ruutua käsittävää riviä...

Torkkupeitto isoäidinneliöistä

Seuraavasta videosta näet, millaisia haasteita voi Hannahuuhaan huuhailuilla joskus olla:




Toinen oman torpan projekti on tuvan "pinkittäminen". Eli keksinpä, mitä tehdä ylimääräiselle vaaleanpunaiselle maalille, jota jäi peräkamarin seinän ja emännänkaapin maalauksesta runsaasti. Väri ei ole mikään räiskyvän pinkki vaan enemmänkin sellainen sievän ja pehmeän vaaleanpunainen sävy. Pikkuisen sitä on jo tupaan hiipinytkin sohvatyynyjen muodossa. Nyt maalia saa pintaansa pitkään jotain käsittelyä odottanut keittiöjakkara. Myöhemmin aion maalata ikkunanpielilaudat samalla sävyllä...Ja siinäpä sitten se, enempää ei tule. Tämän hetken suunnitelman (minkä???!😜) mukaan.

Ikean jakkara
Seuraavissa kuvissa pieni uudenvuodenaaton puhde peräkamariin (kun sitä Pip-studion tapettiakin on vielä aika paljon!). Kuvista näet, mitä sävyä jakkara (ja ikkunanpielilaudat) saa ylleen. Ja sävy on maalikaupan koodikielellä TVT H330.
Ja peräkamari muuten on kanssa yksi varsinainen ikuisuusprojekti...!

Pip-studion tapettia

Peräkamari
Kommentoipa, kumman edellä mainitun projektin (jakkaran vai torkkupeiton) haluat innokkaammin nähdä valmiina. Kiitos!

Todetaanpa loppuun, että

HANNAHUUHAA IS BACK IN BUSINESS!