Mitä tarkoittaa koti? Ketä varten koti on? Millainen kodin kuuluu olla? Tällaisin kodikkain kysymyksin lähden tätä postausta kirjoittamaan. Itselleni koti on paikka, joka on turvallinen, jossa viihdyn ja olen onnellinen. Onneksi minulla on sellainen. Koti on minulle myös leikkikenttä, jossa saan toteuttaa itseäni. Koti on enemmän kuin vain talo; koti luodaan sisustuksella. Huoneet, huonekalut, tavarat ja kaikkien niiden sijoittelu tekevät talosta kodin. Talosta sisustetaan koti. Jokaisella siis saa ja pitää olla oma tapansa ja tyylinsä sisustaa oma tupansa. Koti on asukkaitaan varten. Minä tarvitsen värejä, paljon katsottavaa ja paljon kaikkea! En viihtyisi valkoisessa, modernissa ja minimalistisessa kodissa. Minun tyylini on ennemmin maksimalistinen. Runsas, värikäs ja hauska kuuluu minun kotini olla! Eikä halpuus ole minun kodissani mikään häpeän asia, vaan mielestäni kodin tyylin voi juuri nimenomaan luoda edullisesti. En haikaile ikonisia, kalliita design-tavaroita.
Hannahuuhaan nettipuoti
Hannahuuhaan nettipuoti on luonnollisesti minun makuiseni sisustuspuoti. Oman tuunaustuotantoni lisäksi olen etsinyt (ja etsin koko ajan) sellaista sisustustavaraa myytäväksi, joka innostaa itseänikin. Kohtuuhintaista, värikästä ja veikeää. Tähän mennessä olen löytänyt ja kelpuuttanut neljä eri ulkomaista tavarantoimittajaa: Hippie Hound Studios Yhdysvalloista, A lot decoration Ruotsista, Isabelle Rose Sloveniasta ja viimeisimpänä Vanilla Fly Tanskasta. Suomalaisiakin toki löytyy, ihan lähes naapurista, mutta esittelen tässä nyt nämä "ulkomaiden uutuudet".
Törmäsin muistaakseni Pinterestissä aivan ihastuttavaan Hazel-lehmään auringonkukkaseppeleessään. Selvittelin tietenkin alkuperää ja pääsin laitumille! Hazel on yhdysvaltalaisen taiteilijan (entinen erityislasten toimintaterapeutti!) Lee Kellerin luomus. Hazel on ollut myös esikuvana vanhan navettamme vanhoihin "sontaluukkuihin" maalaamilleni lehmille Päivikille ja Kyllikille. Samaisen navetan ylisillähän sijaitsee kesäpuotikahvilani. Lee yhdisti rakkautensa eläimiin ja kuvataiteisiin ja vakavan perhettä kohdanneen onnettomuuden jälkeen uskalsi heittäytyä kokonaan taiteen vietäväksi. Hän perusti Hippie Hound Studios-nimisen yrityksen ja on vaatimattomasta alusta kasvattanut toimintaansa työllistäen nykyään jo useita henkilöitä. Olen ihan henkilökohtaisesti meilaillut hänen kanssaan ja siis päättänyt ottaa postereita Huuhaa-puotini valikoimaan. Tiettävästi niitä ei muualta Suomesta saakaan...Klikkaapa kurkkaamaan vaikka tästä, mitä Huuhaa-puodin valikoimaan tällä hetkellä kuuluu.
Isabelle Rose on slovenialainen piensisustusyritys, jonka romanttinen tyyli ihastutti minua heti. Pikkuhiljaa olen lisännyt valikoimaa puotiini aina, kun on vähän rahaa Hannahuuhaalle kertynyt. Itseltäni kotoa ei niinkään heidän tuotteitaan löydy, mutta jos tilaa olisi, löytyisi tällainenkin tunnelmahuone varmasti! Isabelle Rosen valikoimasta löytyy kuitenkin myös esimerkiksi metallikylttejä ja -magneetteja, joista jälkimmäisiä hankin juuri
uutuustuotteiksi Huuhaa-puodin tarjontaan. Ja humoristisia, isoja vintage-kylttejä omasta tuvastani löytyykin jo. Tähän on pakko lisätä, että ikinuori äitini esimerkiksi osti kaikki neljä erilaista puotini valikoimasta löytyvää kylttiä ja omin käsin asensi ne keittiönsä seinään! Varsin vinkeältä näyttävätkin vanhempieni melkoisen skandinaavistyylisessä köökissä.
On myös ihanaa ja maailmaa pienentävää viestitellä Isabelle Rosen yhteyshenkilö-Davidin kanssa. Hauska ja avulias heppu! Tästä voit katsoa, mitä tuotteita Huuhaa-puodin valikoimaan tällä hetkellä kuuluu.
Kotiani lähellä sijaitsee Kasvihuoneilmiö-kauppa. Kerrassaan huikea paikka aina silloin tällöin piipahtaa! Tarjonta on hyvinkin minua ja sisustustyyliäni kutkuttavaa ja siellä tutustuinkin ensimmäistä kertaa A lot Decoration-humputuksiin. Tämä ruotsalainen firma on aloittanut kukkakimppukoristeista, jos niin voisi sanoa. Nyt olen laajentanut valikoimaani jo muutamaan otteeseen niin omaan torppaan kuin puotiinkin sinulle! Käväisin Ruotsissa vuosi sitten pienyrittäjäystävän kanssa Formex-messuillakin ja tilasin lisää monenlaista, varsin veikeää ja hauskaa tavaraa. Tänä kesänä täydensin jälleen valikoimaani. Sellaiselle löytyy aina tilaa! Tsekkaa tästä, mitä löytyy Hannahuuhaan valikoimasta.
Uusimpana tulokkaana puotiin on saapunut tanskalaisen Vanilla Flyn postereita ja kortteja. Aivan kertakaikkisen myyty olin, kun näihin veikeisiin postereihin törmäsin jokakesäisellä pakollisella retkellä Tammisaareen ja siellä sijaitsevaan Tre rum och kök-sisustusliikkeeseen. Siinäpä jälleen kauppa, joka on niin mun makuuni!
Vanilla Fly on kahden tanskalaisen ystävyksen, Hellen ja Merethen perustama yritys, joka on noussut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Tanskalainen sisustustyylihän on erittäin tunnettu ympäri maailman, joten sen "siivellä" on hyvä liitää. Ja kyllä vaan sopiikin liitää, on niin hurmaavia tuotteita. Tästä voit katsoa, mitä minä puotiini valitsin.
Tänä kesänä Huuhaalandia ja Huuhaa-puotikahvila alkoi näyttää jo sellaisia merkkejä, että ehkä sittenkin jatkan toimintaa. Kerron tässä nyt sellaisen salaisuuden, että olin ajatellut jopa jo lyödä hanskat tiskiin, pillit pussiin ja pensselit santaan. Ajatus oli, että mennyt kesä ja sen "menestys tai menestymättömyys" ratkaisee jatkon. Eräs bisnestouhuista tietävä tuttavani totesi, että viisi vuotta pitäisi jaksaa ja sitten näkee, miten käy. No, viisi vuotta, viisi kesää, on takana! Ja sen verran tuottoakin viidennestä tuli, että heti pistin rahan kiertoon ja hankin lisää hauskuuksia tarjontaan. Tästä lähti nyt kolmas nettipuotikausi...Toivottavasti sekin lähtisi mukavasti pyörimään. Käy pyöräyttämässä Huuhaa-toimintaa, pyörähdä puotiin tai nettipuotiin ja muokkaa oma kotisikin hauskemmaksi huusholliksi! Löysitkö sinä jotain suosikkia esittelemistäni tavarantoimittajista? Tai olisiko sinulla ehdottaa jotain uutta valikoimaan?
Kasvihuoneilmiö sattuu olemaan aika lähellä kotiamme ja siellä tulee silloin tällöin käytyäkin. Aina sieltä jotain löytyy, vaikka hintataso onkin aika korkea. No, minähän olen se hintahaukka pahimmasta päästä ja ostan kuten Sulo Vilen; "kun halvalla sai". Tämä kaappi tuli tupaamme, siis halvalla, koska toisesta yläkaapista oli lasi rikki. Ajatushan oli silloin jo ihan kirkas: poistan toisenkin lasin ja maalaan kaapin uuteen uskoon ja valkoisen pölymaalin peittoon. Eikä siinä kauaa mennyt! Vain noin kahdeksan vuotta pölysi ja sitten iski kohtalo! Pakko kertoa tässä, että sen toisen lasin hajoittaminen olikin helpommin sanottu kuin tehty! Sain todellakin vasaroida tovin ennen kuin hajosi. Kyllä oli taitavia olleet toisen lasin hajottajat. Vahingossa taitaa onnistua paremmin kuin tosissaan yrittämällä😂.
Kaappi oli tosiaan käsitelty valkoiseksi (mikä sekin oli ihan ok väri siinä kohtaa) jollain kummallisella pölymaalilla. Märällä tai kostealla ei pahemmin kannattanut pyyhkiä, jos halusi pitää kaapin vielä toistaiseksi edes valkoisena. Toisaalta maali oli varsin kätevä siinä mielessä, että se sopi varsin hyvin pohjaksi sille kauan viivytellylle maalaamiselle. Yksi tuunausprojekti tuli kuitenkin toteutettua jo jokunen vuosi sitten. Kaappi sai nimittäin valot! Ne näkyvätkin tuolla myöhemmin olevassa kuvassa.
Kaappi ennen
Toki pitää aloittaa varovasti, jos ei välttämättä inspiraatio jaksakaan kantaa loppuun asti. Tämän kaapin tuunaus lähti piilosta, alakaapin sisältä. Enkä siinä vaiheessa vielä ajatellut enempää tehdäkään. Halusin vain testata Frenchic-sarjan Trim paintia, joka on tarkoitettu esim. listojen maalaamiseen. Ja varsinkin juuri kuvan vaaleanpunaista sävyä. Sehän ei sitten valikoitunut ollenkaan mihinkään näkyvään paikkaan...
Kaapin maalaus lähti tästä
Tosi usein ne hommat lähtee sitten vähän lapasesta lentoon. Tulin ulos (ala)kaapista ja päätin, että nyt lähtee suti heilumaan koko kaapin kanssa! Oli aika tarttua siihen märkään rättiin ja jynssätä kaappi, irrottaa kaapinovet ja päättää väritys, ainakin osittain. Maalivalintoihin vaikutti kaksi asiaa, joista kerron myöhemmin. Kaapin ylä- ja alaosa ovat irralliset, joten ei kun osat erilleen. Tuvassa oltiin viikon verran vähän tuskaisia, kun kaikki oli hujan hajan: astiat siellä ja toiset täällä, kaapin yläosa siellä ja alaosa täällä, suurin osa tavaroista ihan siellä täällä ja missä sattuu. Kun ei vielä ole sitä talvilämmintä "ateljeeta" eikä torpassa ylimääräisiä neliöitä niin se on sitten tehtävä just keskellä kiivainta elämisaluetta. Ja samalla varoa, etteivät nelijalkaiset asukkaat huiski itseään uuden värisiksi. Eikä Simo.
Kaapin yläosa
Alakuvassa toinen kaapin värivalintoihin vaikuttaneen tekijän osa: paikallisen taiteilijan taulu, joka tulikin tupaan osittain juuri väriensä ansioista. Tuolla seuraavalla videolla se näkyy vielä paremmin ja instani kuvissa lisää. Itse taiteilijan, Sirkku Salon, Instagram-tilille voit kurkata tästä.
Kaapin alaosa
En ole vielä luovuttanut videoiden suhteen ja häpeilemättä niitä julkaisen. Tiedän jo teoriassa jonkun verran siitä, miten niitä pitäisi kuvata, mutta todellisuus on mitä on. Maalausvideoita kuvattiin monta ja monessa vaiheessa, ihan vaan harjotuksen vuoksi😂.
Toinen maalivärien valintaan vaikuttava asia oli Puuhatarhan Putiikista bongaamani tapetti! Vitsit, kun ihastuin ja kun näiden tapettipalojen käsittelykin vaikutti tosi helpolta, olin myyty. Tai tapettipalat oli myyty mulle. Kaapin punainen on muuten ihan itse sekoittamani väri kahdesta Frenchic-tuoteperheen sävystä. Todella kirkas punainen Hot Lips (oli sellainen rajoitettu erä) taittui tapetin lämpimään punaiseen Pickle-sävyllä. Ja kun ihan rehellisesti sanon, niin onnistuin kyllä ihan nappiin! Hauskaa ja touhujani kuvaavaa oli, että kyselin ja selvittelin oikein, että miten se sekoittaminen oikein kannattaa tehdä. Puuhatarhan Putiikin ihana Mari jaksoi neuvoa todella perusteellisesti ja mitä minä sitten teen? No, teen homman ihan perstuntumalla! Vajaaseen Hot lips- purkkiin vaan ruskeaa Pickle-sävyä ensin vähän ja sitten vielä vähän. No, pikkusen vielä...nyt on hyvä! Ja niin onkin! Kiitos Marille silti!
alaovet
Vaikka valmiiksi paloina tapetit olivatkin, täytyi nitä vähän vielä pienentää. Alakuvassa välineet siihen. Tuo mittaaminen on aina sellainen jännittävä homma mulle. Todella, todella ja todella usein tulee mittavirhettä! Tällä kertaa oli kuitenkin onni myötä.
ovitapetit
Tiedätte varmaan niitä kaupan "kilon lihapaketteja"? Yleensä ovat mustia, mutta kuvassa mulla valkoinen. Kuva on vähän onneton, mutta oli kova into ja vauhti päällä, enkä niin keskittynyt kuvauspuoleen. Purkkiin vettä ja tapetinpalan liu'utus vedessä. Toimi oikein hyvin! Sen jälkeen tapetti hetkeksi kaksinkerroin, jonka aikana pyyhin varovasti ylimääräistä vettä pois päällipuolelta.
Helppoa tapetointia
Helppoa tapetointia
Ovia tapetoidessani mietin, tapetoisinko vielä hyllyn jos toisenkin kaapista. Loppujen lopuksi tapetoin vain alimman tason, kuten kuva kertoo.
Hyllyn ja ovien tapetointi
Perustelenpa vähän värivalintojani, vaikka en niin syvällisesti niitä työn tuoksinassa miettinytkään. Näin jälkikäteen tässä nyt viisastelen ja selittelen... Erikoinen valinta minulle oli kelpuuttaa mukaan keltaista! Mutta se valikoitui mukaan tapetista. Frenchicin "Hot as mustard" on todella lähellä tapetista löytyvää keltaista. Laatikoiden värin päättäminen oli ehkä hankalinta. "Mermaid for a day"-sävyä (yläkaapin sisäosa) taas löytyy taulusta ja lopulta laatikotkin saivat saman värin. Tummanvihreä "Victory Lane" kaapin alaosassa on aika lähellä viereisen vanhan, ihanan lipaston väriä. Lipasto palveli pitkään Huuhaa-työtasona ja olen kovasti kiintynyt siihen enkä eroon halua. Ainakaan vielä...Saa olla kaapin vieruskaverina nyt. Entä tuo kirkkaanvalkoinen? Ei oikeastaan sovi joukkoon, mutta siksi juuri sopii. Häh? No, näin minä sen ajattelen😂. Ja mustaa mukaan, kun sitäkin nyt vaan tarvittiin. Ai niin, ja kultaa! Sitä löytyy ovista ja ylä- ja alasokkelista. Sitä on myös mm. taulunkehyksissä ja peilissä, joka on kaapin sivulla. Löydätkö lisää kuvasta? Vähän glamouria pitää olla! Ylemmässä kuvassa kaappi päivänvalossa, alemmassa illalla omat valot päällä.
Astiakaapin uusi ilme
Tyypilliseen tapaan jotain pientä vielä puuttuu. Yläkaappien lasien paikalle olen suunnitellut pientä "juttua", mutta oikeanlaisen materiaalin etsintä on vielä käynnissä. Näkymä on ilman sitäkin lisäystä tällä hetkellä kovasti mieleeni. Väriä! Runsautta! Kyllä kannatti jaksaa ryhtyä! Eikö ookkin vähän slaavilaista henkeä ja tunnelmaa?
Väriä tupaan
Olen iloinen, että jaksoin ryhtyä tähän muutoshommaan! Ihanaa, kun sattui semmoinen päivätyön suoma ilo kuin hiihtoloma ja oli aikaa tuunata. Samalla muuten tuli päivitettyä astiatilannettakin. Parhaillaan pohdin, uskaltaisinko kokeilla tapettipalojen pysyvyyttä tiskikoneen ulkopinnassa...johonkin tähän tupaan sitä kuitenkin haluan lisätä! Enemmän on enemmän! Mitä sinä tuumaat muutoksesta? Entä yleensäkin värikkäästä sisustuksesta?
Kesä alkaa olla menneen talven lumia ja pimeys hyökkää. Mun kesä meni pitkälti Huuhaa-puotikahvilan ja Huuhaalandian pyörittämisessä.
Huuhaa-puotikahvila
Ja sitten siirryinkin "oikeiden töiden" pyöritykseen. Ihana, 11 oppilaan kolmosluokka on tänä vuonna vuorossa. Tämä syksy on tosin alkanut melkoisen takkuavasti: jokunen viikko töitä ja nyt olen jo kolmatta viikkoa kotona! Välissä käväisin kyllä pari päivää kokeilemassa, mutta niin on sitkeä ja hankala flunssa, etten ihan heti moista muista! Tähän kolmosviikkoon löi vielä kuumettakin, jota mulla ei ole juuri ikinä koskaan never... Ja juu, on testailtu parikin kertaa; positiivisesta luonteestani huolimatta saan viestejä, että olen negatiivinen.
Mutta siis SE AIKA VUODESTA: SISUSTUSAIKA. Käykö sulle niin? Vahvan mutu-tiedon varassa uskaltaudun ilman kalliita tutkimuksia väittämään, että syksyinen sisustusvimma on aika yleiskansallinen ilmiö. Talven lähestyessä alkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin siirtyä sisätiloihin, omaa pesää laittamaan. Sen ohessa ehtii ja viitsii meikäläinen vähän koneellekin istumaan ja kirjailemaan! Tiedättekö, mitä tajusin? Torpan sisätilaremontista on juhlalliset 10 vuotta! Jestas! Silloinkin oli syksy. Yhtä monta vuotta olen myös asustanut, emännöinyt ja sisustusta säätänyt tässä torpassa.
Tässä postauksessa näet hieman muutoksia, joita tänä aikana on tuvassamme tehty. Eikä se tarkoita, etteikö koko ajan muutoksia tapahdu edelleenkin! Siinähän se sisustuksen suola onkin, vai mitä?
10 vuotta sitten tupa näytti tältä. Tunnistatko, millä vuosikymmenellä sitä on edellisen kerran ehostettu? Aito retrotunnelma, joka itse asiassa näin jälkikäteen näyttää jotenkin todella sympaattiselta ja kodikkaalta. Huuhaa-tavaramerkki eli runsaus on jo saapunut✌.
Yläkuvassa kestitään kaveria bonuslapsineen.
Remontin alkua
"Keittiö" siirtyi remontin loppuvaiheessa eteiseen, jossa remontti oli myös vielä vaiheessa; hella ja kylmälaitteet seisoivat eteisen betonilattialla samoin kuin ruokapöytä. Tiskaaminen ja muut vesihommat suoritettiin suihkun lattialla pesuvadeissa. Oi niitä aikoja!
Uudet eristeet, uusi lattia
Pieni kahvipaussi uuden lattian päällä
Keittiöremontti
Kuvaa katsoessa täytyy todeta, että onpa tyhjän näköistä! Monen mielestä tämä look olisikin ollut ehkä syytä pitää, mutta eihän se nyt sillä lailla sovi! Tuo saareke oli aika virhe. Tai kivahan se oli, mutta tuo pyörien laitto pöytätason alle ei osoittanut suurta älykkyyttä! Eihän sitä nyt voinut siirtää kuitenkaan, kun siihen oli sähköt vedetty niin liesitasoon kuin etupaneelin pistorasioihinkin! Ja lievää heilumista ja huojumistakin aiheuttivat. Ja nuo verhot! Ne hävisivät aika nopsasti ja tilalle tuli hyllyä sun muuta härpäkettä. Mutta tällä saarekemallilla mentiin nämä 10 vuotta.
Tänä kesänä saareke vaihtui toisenlaiseen, hieman isompaan pöytätasoon ja tukevampiin jalkoihin. Vähän on vielä loppuviimeistely kesken, mutta selvästi mukavampi ja ilmeikkäämpi on uusi, vaaleanpunainen liesisaareke. Ja sekin on itse tuunattu vanhasta mäntyisestä ruokapöydästä, johon vaihdettiin uudet, korkeammat jalat liimapuupalkista. Ehkä laitan siitäkin videonpätkän, kun saan viimeistelyt valmiiksi. Tai siis siihen malliin kun nyt tällä hetkellä suunnittelen...
Ja miltä sitten näyttää tupa juuri nyt? No, ainakin täydeltä😂. Alussa, siis Hannahuuhaa-ajan alussa, tuvassa oli lisukevärinä mustan, valkoisen ja hirsiseinän ruskean lisäksi vain punaista. Nyt näiden lisäksi löytyy reipas vihreä ja tietenkin vaaleanpunainen. Tosin tarkemmin katsottuna täältä löytyvät varmasti lähes kaikki maailman värit...
Värikäs keittiö
Tämän taulun taiteilija löytyy ihan "naapurista", täällä keskellä ei mitään! Saman tien varressa asuu Sirkku Salo, jonka työt ovat kerrassaan valloittavia, värikkäitä ja hyväntuulisia. Kurkkaa tästä (ig-linkki) tai kuvaa klikkaamalla lisää Sirkun töitä. Voi että, kun värimaailma natsaa meidän tupaan! Vanhan kirjoituskoneen bongasin paikallisesta fb-myyntiryhmästä ja pakkohan se oli hakea, olenhan melkein kirjailija😂. Tuskin on ikuisesti juuri tällainen asetelma...
Huuhaa-kesään sisältyi myös muutama kirppispäivä puodin pihapiirissä. Pari naapuria pystytti pop up-kirppiksen omine myytävineen. Oli muuten niin hauska lisä, että ensi kesänä jatketaan varmasti ideaa kehitellen ja parannellen. Siinähän sitten tietysti kävi niin, että itsekin tuli vähän shoppailtua. Tarja-naapurin itse virkkaamat pitsiverhot tarttuivat käteen ja visio oli valmis! Ongelmaa vähän aiheutti niiden ripustus, sillä halusin ne samaan tankoon raidallisten sivuverhojeni kanssa. Jonkun aikaa alitajuisesti asiaa prosessoin ja bling: Virkkuukoukku omaan käteen ja lisäämään virkaten lenkit, kun jonkinsorttista valkoista puuvillalankaakin löytyi omista kaapeista. Iloissani laitoin Tarjalle kuvaa, kun ekan verhon sain paikalleen. Ja että sain hyvät naurut hänen kommentistaan! "Näyttää hyvältä noin ylhäälläkin". Mulle ei siis ollut tullut edes mieleen, että ne olisi alakapat! Nyt nämä yläkapoiksi muuttuneet pitsiverhot ilahduttavat mua kahdessa kolmesta ikkunasta, sillä kolmannessa on sivuverhokankaasta itse värkkäämäni kappaverho. Kuvissa ei oikein hyvin näy, mutta kangas on tukevaa vaaleanpunavalkoraitaista puuvillakangasta ja ne ovat palvelleet minua pitkään, Huuhaa-puodissakin pari kesää.
Pitsikappa
Yksi iso muutos tuvassa liittyy Huuhaa-puuhailuun. Vihreä lipasto on tähän asti toiminut "verstaanani" eli työpisteenäni. Juttua siitä voit lukea tästä. Alkoi ärsyttää kaaos, joka oli heti tuvan ovella vastassa. Ankaran aivotyön tuloksena keksin, että koko huuhailun voisi siirtää viidakkopubiimme, siis olohuoneeseen, jos sitä nyt siksi voisi nimittää. Huonehan on erittäin vähäisellä oleskelukäytöllä; se palvelee lähinnä lämmönjakokeskuksena (pönttöuuni sijaitsee siellä) ja pyykinkuivaustilana. Tilan sisustus kyllä miellytti, ei siinä mitään. Mutta tuumasta toimeen: divaani myyntiin ja itse suunniteltu työpöytäkompleksi kasaan. Kaksi vanhaa ompelukonepöytää myös sisään ja käytössä olevat ompelukoneeni niiden päälle! "Ateljeeni" tarkempi esittely luultavasti on luettavissa ja katsottavissa myöhemmin myös täällä.
Vihreä, ihana lipasto saa nyt olla siististi kiinni ja palvella säilytyskalusteena. Ehkä senkin voi vielä tilapäisesti avata huuhaakäyttöön, jos tarpeen. Saa nähdä, miten Huuhaa-puuhat tästä muotoutuvat...
Vihreä lipasto
Tällä runsaudella eletään tuvassa taas jonkin aikaa, kunnes jokin uusi kuningasidea päähän pälkähtää. Syksy on the sisustusaika! Parhaillaankin odotan muutamaa uutta juttua tupaan saapuvaksi. Monet kauhistelevat siivoamisen vaikeutta, mutta minä viihdyn! Ja ajoittain siivoankin😂. Suunnittelen esitteleväni sinulle lisää kotiamme, haluatko nähdä?
Lopetan tältä erää jo hieman kuluneeseen sanontaan
Eräs rouvashenkilö kyseli, että missä mä oikein huuhaapuuhailujani teen. Paljastan teille erään tärkeän toimipisteen, monitoimihuonekalun pienen torppamme pienessä tuvassa. Tämä lipasto on itse asiassa mieheni kirpparilta bongaama ja on syypää siihen, että tupaamme hiipi punaisen lisäksi myös vihreää. Minä kun saavuin paikan päällä lipastoa "tarkastamaan", olin vahvasti siinä uskossa, että kotiin päästyään se tulee saamaan jonkin muun värisen maalikerroksen päälleen. Vaan kun se sisään ja paikalleen kannettiin, totesin toisin! On juuri hieno juuri tällaisenaan! Vähän lisää vihreää sinne ja tänne, niin on kontrastit tuvassa kohdillaan.
Vanha lipasto
Vanha lipasto
Lipasto on varustettu takaa nousevalla lisätasolla, mutta sen hyödyntäminen ei alkuun juolahtanut mieleenkään. Kun runsaampi huuhailu alkoi, niin johan juolahti! Ainoa hankaluus vaan oli, että tarvitsin aina miehen apua lipaston kääntämiseen niin, että tason saa ylös. Kätevänä keksijänä hoksasin, että ei kun pyörät alle! Tätä muuten torpassamme harrastetaan paljonkin: pyörät löytyy divaanista, sohvapöytänä toimivasta arkusta, keittiösaarekkeesta... Viime mainitussa tosin ovat aivan turhat ja epäkäytännölliset, mutta siitä ehkä joskus toiste. Pyörät helpottaa aika ajoin iskevän mööpelivalssin tanssimista, kun pystyy yksin kohtauksen iskiessä valssaamaan.
Pyörät alle
Pyörien asennus taas sai aikaan uuden ongelman...tason jalat eivät tietenkään yllä lattiaan, kun pyörät ovat korkeammat kuin lipaston omat jalat. Hah, helppo homma! Pattingin pätkät ovat juuri oikean korkuiset ja sopivat säilytettäväksi lipaston uumenissa lipaston ollessa "kiinni".
Pattingista jalanjatke
Näin kun on lipaston laajennus suoritettu, on huuhailutilaa ihan kohtuulliset 110 x130 senttiä. Tosin, kun oikein on vauhti päällä, on kaikki muut mahdolliset ja mahdottomatkin tasot täynnä! Alla olevassa kuvassa on virittely vasta aluillaan lipaston päällä.
Lipasto avattuna
Minä kun olen vähän tällainen kontrastien ystävä ja väreistä tykkäävä, jaksan aina ihastella tämän lipaston, punaisen lehmäntaljan ja ei nyt enää niin valkoisen lattian yhdistelmää. Reipasta vastavärivoimaa! Aika kirjava on toisaalta koko tupa...minä saan energiaa väreistä!
Todellinen työpöytä
Lipasto on asunut meillä nyt...ööö, oliskohan neljä vuotta ja paljon on päällään kantanut, välillä vähän suojaessussa, välillä ihan nakuna. Yksi miinuspuolikin tosin löytyy. Sen verran on pituutta meikäläisellä, että on vähän turhan matala. Mutta ei kaiken (juuri minkään) tarvitse olla täydellistä! Lipasto on omia silmiä ja mieltä ilahduttava. Siinä tärkeimmät ja se riittää! Vielä saa palvella tässä tarkoituksessa. Ja vaikka eläkkeelle pääsisikin, en kokonaan luovu. Sitten sijoitetaan uudelleen uusiin, kevyempiin tehtäviin.
Koiramannekiini
Kissamannekiini
Kissamme Elvis viihtyy myös erinomaisesti lipaston päällä. Reitti ruokakipollekin kulkee tämän lipaston kautta toiselle lipastolle. Vielä ei ole mitään suurempaa katastrofia tapahtunut yhteistyömme tiimoilta, mutta kaipa sellainenkin vielä joskus tulee eteen.
Ennen vanhaan vihreä ei todellakaan kuulunut sisustuslempiväreihini, mutta tämän lipaston myötä on maku muuttunut. Ja varsinkin punaiseen yhdistettynä!!! Niin energinen yhdistelmä! Tällä hetkellä päässä vaan käy melkoinen värimyrsky, kun olen kyllästynyt tiskipenkin puunsävyyn. Senkin haluaisin maalata. Mietinnässä oli musta ja aika lähelle lipastonvihreä, joita mulla olisi molempia Frenchic-sarjanmaaleina (Al fresco-maalit, sävyt Blackjack ja Victory Lane) . Kurkkaa linkistä, jos kiinnostut! No, sitten someilin ja instassa eräs tuttu heitti uudeksi väriehdotukseksi turkoosin! Aargh, sekoitti mun pään entisestään! Tähän olen nimittäin jäänyt nyt vahvasti jumiin. Turkoosi tiskipenkki sopisi nimittäin todella iloisesti tupaan, mutta sitten ei kyllä minun silmään enää tuo vihreä istu kaveriksi. Punaisen kanssa herkullisia kumpikin, mutta triona ei toimi. Mun mielestä. Maalaisinko siis myös vihreän lipaston vai siirtyisikö se muihin tehtäviin? Mitä tilalle huuhailutasoksi? Ei oo helppoo! Heitäpä sinäkin kommenttia ja sekoita mun ajatuksia lisää! Kollaasissa on mun pikaisesti kännykällä maalaamia "konkretisointikuvia"...
Tiskipenkin väri
Että kyllä se on semmosta vaihtelun kaipuuta meitin tämmösten ihmisten!
Kanttarellit, kantarellit, keltasienet...minusta nämä ehkä parhaiten tunnetut syömäsienet eivät ole parhaita maultaan. Paitsi etikkaan säilöttynä! Pidän oikeastaan kaikesta etikkaisesta. Etikkasäilykkeet, nam! Pikkelsit, nam nam! Ja sienistä parhaiten etikkaan sopivat juuri kanttarellit. Siis minun mielestäni.
Sienipikkelsi
En ole mikään innokas hääräämään keittiössä, paitsi jatkuvasti säätämään sen sisustusta. Kokkaaminen vielä menee jotenkin, mutta leipominen ei innosta lainkaan. Olen tätä pohdiskellutkin, että mistä moinen johtuu. Luulen, että syy on leipomisen "orjallisuus"; reseptiä on syytä seurata kohtalaisenkin tarkasti tai muuten ei lopputulos vastaa aikomusta. Ei nouse taikina, piirakka jää löysäksi puuroksi jne. Ja näin tuppaa silti usein käymään, vaikka joskus erehdyn jotain kokeilemaankin. Kokatessa koen voivani säveltää vapaammin. Vilkaisu reseptiin ja sitten sen voi unohtaa; antaa mennä! Syömäkelpoista syntyy huuhaameiningilläkin.
Itse asiaan kuitenkin! Kerronpa oman kanttarellipikkelsini salaisuudet. Meillä näitä metsän kultakimpaleita kasvaa melkoisen hyvin oman metsälenkkimme varrella, joten siksikin olen kehitellyt omiin makuhermoihini parhaiten sopivan tavan ne valmistaa. Jos siis etikka ja sienet sopivat suuhusi, kannattaa kokeilla! Minun "reseptini" kyllä ovat aina vähän suurpiirteisiä, mutta se niistä tekeekin juuri minun reseptejäni😋.
Kantarellipikkelsi
kanttarelleja (noin litra pilkottuna)
1-2 (puna)sipulia
½ dl punaviinietikkaa
½ dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä
2½ dl sokeria
rosepippureita
rouhittua mustapippuria
½ tl suolaa
Kiehauta liemi mausteineen ja lisää kanttarellit ja sipulit. Keitä noin 10 minuuttia. Anna hieman jäähtyä. (Tässä kohtaa olen lisännyt Atamonia ohjeen mukaan, jotta varmasti säilyy). Kaada sienet lävikköön, jonka alla on astia liemen talteen ottamiseksi. Laita sienet sipuleineen lasipurkkeihin ja kaada varovasti lientä päälle niin että sienisipuliseos peittyy kokonaan. Säilytä jääkaapissa. Anna tekeytyä noin viikon verran ennen herkuttelua.
Sienipikkelsi
Alkuperäisessä ohjeessa ehdotettiin pieniä kanttarelleja kokonaisena, mutta kyllä isommistakin pieniä saa, kun vähän veistä käyttää. Ja purkkiin mahtuu enemmän! Ehdotettiin siinä paljon muutakin, mutta olen muokannut siitä oman versioni.
Sienipikkelsi
Punasipuli on ehkä vielä parempaa pikkelsiin, mutta tänä vuonna satuin kasvattamaan vain keltasipulia. Sekin passaa ihan hyvin. Pääainesosat ovat siis todellista lähiruokaa ja varmasti luomua!
Sienipikkelsi
Punaviini- ja väkiviinaetikka, sokeri, rosepippurit ja oma yleismausteeni mustapippuri maustavat pikkelsin makoisaksi. Vihreässä pullossa on muuten sitten punaviinietikkaa, ei olutta. Pullot ovat niin upean vihreitä, että olen ottanut ne sisustusmielessä säilytyspulloiksi etikoille. Kirjaimet kertovat sisällön: V niinkuin valkoviini-, O niinkuin omenaviini- ja P niinkuin punaviinietikka.
Kuten ohjeessa kerroin, olen lisännyt pikkelsin joukkoon Atamonia, jotta pikkelsi varmasti säilyy. Yksi pakollinen lisuke joulupöytään on nimittäin sienisalaatti, joka valmistuu todella helposti: lisään vain pikkelsin joukkoon smetanaa (tai creme fraichea)! Oioioi, kun on hyvää! Leivän päälle, kinkun kylkeen, laatikoiden lisukkeeksi, mihin vain. Minulla usein pöydälle...
Saatanpa paljastaa joskus joitain muitakin Huuhaa-reseptejäni, jos sille päälle satun ja kysyntää on. Onko sulla jotain "must"-reseptiä, jota on aina vaan pakko tehdä eikä kyllästy?
Kyllä sitä vaan ehtii innovoida ja toteuttaa uusia huuhaita puotiremontin lomassakin! Liiterimme seinää taannoin uusittaessa vanhat, upeasti harmaantuneet laudat olivat joutua roviolle. Miehet! Eivät ymmärtäneet, miten käyttökelpoista materiaalia ne Hannahuuhaalle ovatkaan! Niistä syntyy tauluja jos jonkinlaisia. Voit kurkata niitä blogini sivulta Hannahuuhaan sisustustaulut.
Vanha lauta uusiokäyttöön
Taulunkehyksiä jiiriin sahatessa jää aina hukkapalakolmio, kun haluan kehysten olevan samansuuntaisia, siis kuluneempi sivu samalle puolelle. Laudathan on sirkkelillä halkaistu pituussuunnassa, jolloin toinen reuna on vanhan laudan reuna, toinen halkaistu pinta. No, anyway, olen tarkka ja säästeliäs näissä asioissa ja olen nuo kolmiotkin tallettanut ajatellen, että jotain voisi niistäkin keksiä. Ja nyt keksin! Lopullinen ulkoasu muotoutui siinä samalla tehdessä. Aluksi minua kyllä askarrutti, miten liimaus tulee kestämään kuumaa kattilan- tai muun pohjaa... Tein siis prototyypin ja sen kanssa testattiin omassa keittiössä viikon verran. Hyvin kesti. Remppamestarimme keksi ehdottaa vielä viimeistelynaulaimen käyttöä, joten tuplasti on kestävyys taattu!
Alusen kokoaminen on kuin palapeliä tekisi. Kaikki palat levälleen pöydälle ja sitten sovittelemaan, mitkä neljä palaa sopivat parhaiten yhteen. Ihan millintarkasti eivät sovikaan, mutta sehän on vaan kiva lisämauste. Myös korkeudessa saattaa olla parinkin millin ero, mutta koekäytössä se ei osoittautunut ongelmaksi. Hyvin ja tukevasti pysyy kattila paikallaan.
Vanha lauta uusiokäyttöön
Liimasin palat yhteen puuliimalla ja taas pääsi kehyspuristin/liinakiristin (tai mikä lieneekään virallinen nimi) töihin. Ja huuhaatyypillisesti painoksi päälle täräytin Riihimäen lasipurkin riisitäytteellä (niin säilytän siis riisit) sekä vielä kruunuksi vanhan silitysraudan. Olisitkos itse tullut ajatelleeksi moisia ratkaisuja? Vai olisko sulla kenties jokin parempi idea? Otan ilolla vastaan! Toisaalta, eihän homma olisi huuhaata ilman näitä älyttömiä ja (surku)hupaisia ratkaisuja. Ja lopputuloshan on tärkein, eikö? Huuhaa-tyypillisesti en myöskään jaksa kovin pitkään yhtä ja samaa hommaa, joten näitä liimailuja tuli ja tulee tehtyä aina sopivasti muiden hommien välissä.
Vanha lauta uusiokäyttöön
Kuten totesin, palat eivät luonnollisestikaan sopineet ihan millintarkasti, joten hiomahiirellä sain kulmat "kohdilleen" ja ulkoreunaa sileämmäksi. Tämän vaiheen kävin suorittamassa terassilla multitaskaten samalla reissulla vähän kukkapenkin kitkemistä, kasvihuoneen siivousta, uima-altaan puhdistusta tai jotain muuta vastaavaa.
Vanha lauta uusiokäyttöön
Remppamestarimme innoittamana kävin ostamassa itselleni viimeistelynaulaimen parantaakseni alusen kestävyyttä. Ja voi kuinka iloisen värisen moisen löysinkään Puuilosta! Edullinenkin oli ja riittänee taso meikäläisen hommissa. Sain myös ammattilaisen vinkit teknisistä asioista, jotka kannattaa huomioida. Yksi, ehkä tärkein, oli naulan koko. "Kato sitte, että naulan kärki on 1,2mm, ni löytyy helposti sitte lisää nauloja!", muistutti remppamestarimme. Check!
Vanha lauta uusiokäyttöön
Vanha lauta uusiokäyttöön
Köysi reunaa kiertämään oli ajatukseni viimeistelyyn. Sitä jouduin kyllä ostamaan. Ihan sellaista, jota mielessäni näin, en kotikaupunkini tarjonnasta löytänyt. Mutta oikein kiva vaihtoehto tämäkin, Motonetin valikoimasta. Ja lähituote! Ripustuslenkkiä pohdin ja ystävien mielipiteitäkin kyselin. Äänet menivät "fifty-sixty", joten saatavilla on siis molempia, ilman ripustuslenkkiä tai sen kanssa. Kumpi on enemmän sun mieleesi?
Vanha lauta uusiokäyttöön
Tämmöisiä uusia uniikkeja tuotteita on nyt siis saatavilla Hannahuuhaa-mallistossa, vaikka mökkituliaisiksi. Todellisia "kaikki hyötykäyttöön"-kappaleita, joita syntyy sitä mukaa kun muuhun käyttöön liian pieniä laudankappaleita jää. Nimikin tälle huuhaalle on: "HIIOHOI!"
Oli jokunen vuosi sitten ihan pakkomielle saada neliönmallinen kahdeksan hengen pöytä pienen torpan pieneen tupaan. Kokoa neliöllä on 140cm x 140cm. Idea on edelleen minusta hyvä; kaikki pöydässä istuvat kahdeksan henkilöä näkevät toisensa ja voivat keskustella moneen suuntaan, kun taas kapeassa, yhtä monta ruokailijaa "majoittavassa" pöydässä joku istuu aina välissä ja reunimmaiset eivät pääse niin hyvin näkö- ja juttuetäisyydelle. Mutta tilaahan pöytä tarvitsee. Enemmän kuin meillä on tarjota, sen myönnän. Kuvakollaasissa näet, miten kaksi tuolia on jätetty seinän ja pöydän väliin ja tarvittaessa pöytää saa siirrettyä niin, että niillekin tuoleille mahtuu kaksi (hoikkaa) ihmistä istumaan. Arjessa meillä syö tasan kaksi ihmistä ja pöytä onkin useimmiten tietokonepisteenä, kuten näkyy. Enpä käynyt muutenkaan kaunistelemaan tupaa tätä juttua varten. Tältä näyttää meillä juuri nyt, kuvanottohetkellä...ahdasta ja täyttä on!
Ruokapöytä
Nykyisin saman pienen torpan pienessä tuvassa sijaitsee myös Hannahuuhaan työpaja (kuvassa näkyvä vihreä, levitettävä lipasto), joka kummasti vie tilaa kaikelta muulta. Kuten Hannahuuhaa ylipäätäänkin koko pienen torpan tiloista...
Navetanvintillä on vuosikaudet säilötty vanhaa, jatkettavaa ruokapöytää. Se on joskus vuosikymmeniä sitten, mieheni lapsuudessa ollut tuvassamme käytössäkin. Ennen viime kesäistä Huuhaa-puodin putkahtamista nimitimme navetanvinttiä keskusvarastoksi. Ja uskokaa pois, varastoitua tavaraa siellä olikin! Kurkkaa, miltä se näytti ennen puodin perustamista (kuvasarja puodin ensimmäisestä kesästä 2019).
Nyt tuli mitta ja mittanauha täyteen tuvassa ja idea kokeilla, josko pärjäisimme kuitenkin pienemmällä, nimenomaisesti kapeammalla pöydällä. Hyvin harvoin meillä kuitenkaan isompaa väenpaljoutta on ja jos joskus onkin, sopu ja kevyet apupöydät ja tuolit mökiltä tai puodista sijaa antavat.
Pientä laittoa vanha pöytä kuitenkin kaipasi. Mutta vain pientä, jotta ajan patina ja pöydän historia näkyy. Kuvassa todellakin "historia" näkyy: miehen pikkupoikana pöydän kehikkoon piirtelemät ja kirjoittamat viestit menneisyydestä😂. Toisessa kuvassa pöydän alla talvehtinut perhonen, joka tietenkin pelastettiin!
Pöydän tuunaus
Pöydän tuunaus
Pöydän jalat ja kehikko oli maalattu vaaleanvihreäksi luultavasti melko aikaisessa elämänsä vaiheessa. Myöhemmin päälle oli sudittu "pirteää harmaata", joka jo lohkeili lupaavasti. Myös mieheni on lapsena koristellut kehikon sisäpuolta valkoisella vahaliidulla. Löytyy siansaksaa ja pääkalloja. Hauskaa historianhavinaa ja saa jäädä. Maalit kuitenkin enimmäkseen halusin pois ja siihenhän sopii varsin hyvin kuumailmapuhallin. Tässä vaiheessa oli vielä sen verran viileää ulkona, että piti lainata miehen pajaa. Oma kesäverstas kun oli vielä traktoritallina...
Tähän tilanteeseen on päästy tässä kohtaa. Vielä pitäisi pöydän kansi käsitellä. Olen jo ostanut Osmo Coloria, sävy konjakki, jota aion kokeilla. Pöydän pinta itsessään on kovin vaalea ja toivoisin lähemmäs hirren ja toisen puusohvan sävyä. Vielä on siis matkaa pöydän vaihtoon! Isolle valkoisellekin pitäisi jokin paikka ensin keksiä. Jos se kiinnostaa, ilmoita toki! Ansaitsisi enemmän tilaa ympärilleen. Raportoin, miten ruljanssi etenee! Sillä välin:
