Kanavatyön comeback valmis!

 Viime postauksessa tapahtunutta: (voit toki myös lukaista sen tästä).

Takapuolta (tyynyn!) varten käväisin oikein Eurokankaassa hakemassa kunnollista, tukevaa mustaa kangasta, kun ei omista varastoista sopivaa vastaan tullut. Löytyihän sitä sitten kaupasta, verhoilukangasta. Että kyllä sitä joskus satsaan ihan uuteenkin materiaaliin! Vaate- ja kangaskaupoille menen mieluummin livenä "hypistelemään" kuin ostan netistä sikaa säkissä. Ihanaa, että Salosta vielä löytyy edes yksi kivijalkakauppakin! 

Niin, vaatteita hankkimaan en menisi mielelläni kumpaankaan, en nettiin enkä kauppaan! Nuorempana kyllä jaksoin päälle pantavaa kovastikin shoppailla, mutta iän myötä se on muuttunut hyvinkin vastenmieliseksi. Tässä olisi hyvä paikka iskeä jotain nasevaa, itseironista ja sarkastista, mutta enpä jaksa...

Takaisin tyynytarinaan! Pähkäilin jonkin aikaa, millaisen taustan teen, siis kiinnityksen suhteen. Olen tehnyt useimmiten ns. kirjekuorimallin eli kahdesta erillisestä kappaleesta nappikiinnityksellä. Vetoketjujakin olen alkanut varovasti käyttää, mutta jotenkin tuo nappihomma saa tyynyyn vielä enemmän käsityön leimaa. Ja on kivan näköinen, kunhan onnistuu. Kehtaa siinä sitten näyttää takapuoltakin. Aikaa toki menee ehkä vähän enemmän...

Napinläven ompelu on haastavahkoa Toyotan kanssa. Kerroin viime postauksessa ompelukoneistani ja Toyota on tosiaan vähän kulmikas ajettavuudeltaan ja ohjattavuudeltaan. Mutta halusin tehdä napinlävetkin näyttävämmällä tikkauslangalla ja siinä taas Husqvarna ei oikein toimi. Nyt tosin mietin, että miksi ihmeessä haluan näyttävää siitä, mistä ei kuitenkaan tule kovinkaan nättiä...? Haloo!!! No, kuvat yrittävät kertoa napinläpien paikkojen määrityksestä: ihan konkreettisesti napit mukana työn touhussa mittailen paikat ja merkkaan himmeästi liitukynällä (kuva vas). Takarajaan laitan vielä pätkän maalarinteippiä (kuva oik.) Paininjalka siis ei kuvassa ole vielä paikassaan vaan aloitus on etummaisen pisteen päällä. No, kaikista valmisteluista ja varmisteluista huolimatta ihan ei "mennyt nappiin" lävet: 8+.

Napinläpiprojektia

Ennen kappaleiden yhdistämistä olen muuten vuorittanut etukappaleen lakanakankaalla. Sepä on jäänyt tässä seikkailussa kertomatta. No miksi niin teen? Ajattelen, että kanavatyö vieruskankaineen ja saumoineen saa lisävahviketta ja säästyy sisätyynyn pahoinpitelyiltä paremmin. Ensimmäisiin projekteihini vahvistin vain kanavatyön osuuden, mutta nyt olen alkanut vuorittaa koko etukappaleen. Ja lakanakankaita kuitenkin piisaa, niin omia kuin lahjoitettujakin.

Alakuvassa olen asettanut jo kappaleet oikeaan järjestykseen päällekkäin, oikeat puolet vastakkain ja napinläpikappale keskimmäiseksi. Se on tullut opittua, kun muutaman kerran on väärään järjestykseen osat laittanut ja iloisesti yhteen ommellut...ja siis tosiaankin, jokusen kerrankin! Ihan vaan varmistuakseni. Virheistä oppii ja kertaus on opintojen äiti. Vihreä lahjapaperi on "kokomitta" eli sen ja suorakulman kanssa piirrän liitu-, väri- tai kuulakärkikynällä ompeluviivat. Järkevämpikin tapa varmasti olisi, mutta minä teen näin. Ainakin toistaiseksi. Saatanhan keksiä näppärämmänkin keinon! Eikä tätä vaihetta aina edes tarvitse, jos on sattunut leikkaamaan kappaleet tarkasti...

Ompelulinjat

Ympäriajon jälkeen käännän työn oikein päin varmistuakseni, että meni niin kuin pitikin. Sen jälkeen takaisin nurinpäin ja reunojen ja kulmien siistiminen saksilla leikaten. On muuten ihan huikean hyvät nämä mun kangassakset. Fiskarsin sakset Fiskarsin tehtaanmyymälästä Fiskarsista. Ovat palvelleet jo parikymmentä vuotta!!! Ja passaavat niin oikea- kuin vasenkätisellekin. 

Kulmat kuntoon

Viimeistelyä

Kulmat teräviksi, ainakin lähes! Hyvä apu siihen on virkkuukoukku, jonka avulla "törkin" kulmat sisäpuolelta niin suoriksi kuin vaan saan. Liian pieni koukku saattaa tulla läpi että hups vaan (testattu ja virhe tehty), joten käytän koukkua vahvuudeltaan neljä. Ja läpimenovaaran ollessa suurempi, eli kankaan vahvuuden pienempi, käytän koukkua perä edellä.

Viimeistelyä

Enää nappien paikka ja ompelu! Sovitustyyny sisään ja läpien keskikohdasta nuppineula läpi. Nuppineulan kohtaan merkitsen kynällä pisteen, johon napin ompelen. No, onpa käynyt siltikin niin, että kun lopulta kokeilen tyynyn kanssa, on nappi tai napit kuitenkin vähän väärässä paikassa ja takaosa "kanittaa". Sen verran tarkka olen, että kyllä korjaan vielä ja ompelen uudelleen! Kuvassa muuten olen siirtänyt nuppineulat jo toiseen paikkaan kynämerkin tieltä. Jos ihmettelet...

Napin paikka

En osaa (iekä hirveästi ole innokkuutta, tarmoa tai paloa) kuvata. Joitain oppeja kuitenkin jäi suorittaessani visualistiopintoja. En oppinut (=kiinnostunut) kuitenkaan järjestelmäkameraa opiskelemaan, joten kännykän kameralla ja kuvankäsittelysovelluksilla mennään. Tässä kuvassa kuvausjärjestelyt, jos nyt sellaisiksi voi niitä sanoa, viritettynä. Eli valkoinen peitto peräkamarin sängylle, johon tulee mukavasti luonnonvaloa ikkunasta. Tästä kuvasta siis käsittelyyn ja saa kelvata.

Valmis tyyny ja kuvaushässäkkä

PhotoRoom-sovelluksella saa aika näppärästi "irrotettua" kohteen taustastaan. Joku virallinen termikin sille oli...olisko ollut syvääminen??? Eli alakuvan tuotekuva on yläkuvan käsitelty versio.

Sisustustyyny

PicsArt-kuvankäsittelysovelluksella leikkien teen usein vielä tunnelmakuvia nettipuotiini sovelluksen valmiita, vapaita kuvia hyödyntäen. Ja tietenkin teen sen Huuhaa-tyylillä, vähän ronskisti, värikkäästi ja reilusti "sinne päin". Ja tarkennukseksi: tämä siis koskee kuviani; Huuhaa-tuotteita tehdessäni pyrin olemaan hyvinkin huolellinen ja tarkka. Tässä kuvassa olen liittänyt taustattoman tyynyni valmiiseen kuvaan. Vähän hassu ja lapsellinen, mutta sopii minun kuvitustyyliini. Näin "isot firmatkin" myyntikuvia tekevät!

Tämän kyseisen tyynyn kanssa kävi niin, että kun sen "paljastin" somessa, se meni nettipuodista samantien...jos haluat kurkata tyynytarjontaani lisää, niin olepa hyvä! Ja tammikuu onkin tyynykuu! Kaikki nettipuodin tyynyt (tyynynpäälliset) ovat alessa tammikuun ajan. Äitini ihmetteli heti, että miksi niin pieni ale (10%). No, miksi ei? Kyllä omaa työtään saa arvostaa sen verran, ettei nyt ihan tallo hintoja😁! Vai mitä? Alennuksen saat käyttämällä kassalla kuponkikoodin 7QUZXFC9.

Tyynytammikuu

Kanavatyön comeback

 Ennen vanhaan käsitöitä tehtiin enemmän. Nykyisin on taas perstuntuman mukaan trendi noususuuntainen ja käsillä tekeminen kiinnostaa. En kyllä vielä ainakaan ole huomannut, että kanavatöiden tekeminen olisi tullut uudelleen trendikkääksi. Mutta vanhojen, valmiiden arvostus on näkyvissä. Itse olen ihaillut niitä jo pitkään. On siinä lankaa ja neulaa kulutettu ja vaivaa nähty! Kauniita, kiinnostavia ja etenkin värikkäitäkin ne ovat.  Kirppareita kierrellessä olen niitä myös keräillyt ja nykyään "jalostan" niitä uudelleen tyynynpäällisiksi.  Jossakin sisustuslehdessä törmäsin juttuun, jossa joku toinenkin teki samansorttisia! Hienoja olivat, nekin! 

Minä yhdistän tyynyihin farkku- tai muita kankaita, jokaisen omaksi uniikiksi kokonaisuudekseen. Sellaiseksi, kuin silmään kivalta näyttää ja juuri kyseinen kanavatyö toivoo. Lopputulos on aina omanlaisensa yksilö, alkuajatuksen ja työn edistymisen summa. Yritän panostaa laatuun ja taustankin on syytä olla mallikas ja hyvä.

Tässä postauksessa esittelen yhden kanavatyön matkan kehyksistä tyynynpäälliseksi. (Kuvasta vasta huomasin, miten järkyn pitkäksi on peukalon kynsi kasvanut! Meni lyhennykseen saman tien😂.)

Kanavatyö kirpparilta

Ensimmäinen vaihe on kanavatyön irroittaminen kehyksistään. Sekin vaihtelee, sillä kiinnityksiä on monenlaisia. On nauloja, nupeja, niittejä, teippiä, liimaa...Yleisimmin kuitenkin tarvitaan pihtejä, pientä ruuvimeisseliä ja saksia sekä kärsivällisyyttä. Pari voimasanaakin auttaa aina! Tämä työ oli teipattu taustapahviin ja naulattu kehykseen. Itse kanavatyö oli vielä liimattu ylimääräisistä reunoistaan pahviin. Se pienensi "pelivaraa" ompelun suhteen.

Kanavatyön irroitusvaiheita

Tämä ruusuaiheinen, kapea kanavatyö puhutteli jo kirpparilla vahvoilla väreillään. Alusta asti "näin punaista"...No, näin myös vihreää ja mustaa. Ja tiesin, että kangasvarastoistani löytyy punaista ja vihreää; vanhat puuvillaiset pöytäliinat. Mielestäni kanavatyöt vaativat kaverikseen tuhtia ja jämäkkää kangasta ja nämä pöytäliinakankaat ovat vähän siinä ja tässä...Mutta jokin sisäinen pakko oli kuitenkin ne valita. Kuvassa punainen on melkoisen vääristynyt väriltään ja kun en mikään valokuvaaja ole, en osaa muokata väriä lähemmäs totuutta. On kuitenkin luonnossa enemmän kunnollisen punainen kuin kuvan oranssiin taipuva.

Tyynyn sommittelua

Käytän näissä kanavatyötyynyissä usein myös vanhoja farkkuja. Tähän halusin mustat "kehykset", joten leikkasin ne mustista farkuista. Kuvassa näkyvä suorakulma on muuten todellakin yksi luottokavereistani! Olen tainnut sen omia miehen verstaalta aikoinaan...Vähän kankea ja hankala hän (siis suorakulma, mies on ainoastaan kankea) välillä tuppaa olemaan, mutta niin olen vaan kiintynyt ja tottunut yhteistyöhömme, että sen kanssa touhutaan. Eihän kukaan ole täydellinen!

Reunapalat vanhoista farkuista

Tuppaa olemaan tyylini, että varmuuden vuoksi leikkaan vähän reilumman kappaleen kuin mittaukseni sanoisi. Ensinnäkään en luota matematiikkataitoihini ja toisekseen en luota täysin ompelutaitoihinikaan...On sitten varaa vähän pienennellä, jos tarpeen. Suremmaksihan ei jälkikäteen saa, ainakan siististi. Usein piirrän vielä samaisella suorakulmalla vähän ompeluviivaa kohdilleen.

Ompelulinjan merkintä

Alakuvassa toinen ajokeistani, Husse eli Husqvarna. Sillä päristelen kaikki piiloon jäävät saumat. Aika hyvä ajopeli, mutta kyllä mulla haussa on kunnon kone, joka palvelisi ompeluprojektejani paremmin.  Vaan kun en niistä niin tiedä enkä ole perehtynyt. Husse palvelee riittävän hyvin. Ja onko niitä ns. parempia olemassakaan? Sillä mennään, mitä on!

Sauman ompelu

Tärkeä vaihe: silitys! Sauma auki huolellisesti silittäen ja sen jälkeen onkin helppo surauttaa tikkaus. Ohimennessäni voin vähän silittää koiraa tai kissaakin. Ilman rautaa kuitenkin.

Silitys

Toinen koneeni on Toyota, malli Super Jeans. En taida olla oikein Toyota-kuski ja vähän on kulmikas ajettava minun ajotyyliini. Hyvä puoli on kuitenkin, että sen kanssa onnistuu paksumman, näyttävämmän tikkauslangan ompelu ja huomattavasti paksumman kankaan kanssa. Menee esimerkiksi monta kerrosta farkkua kerralla! Mutta neulan ja ompelulinjan tarkkuus, "ohjattavuus", ei ole ihan parasta a-luokkaa. Nämä seikat taas ovat Hussen kanssa erinomaisesti hallittavissa!

Tikkauksen ompelu

Nyt jätän sinut janoamaan jatko-osaa tämän tyynynpäällisen valmistuksesta ja toinen osa huipentuukin sitten valmiiseen työhön😉! Hui, kuinka kutkuttavaa! Ei ihme, että blogini onkin Meta-konsernin mielestä yhteisönormien vastainen😂. Näin oikeasti ilmoittaa aina, kun yritän blogiosoitettani linkiksi laittaa Facebookiin tai Instagramiin. Liian jännittävää! Vaiko pelottavaa? Luvassa siis kanavatyökauhutarinan kakkososa!

Pysy kanavalla, jos uskallat!