Virkkaaminen

Hannan lyhyt, mutta pitkä virkkaushistoria

Kuvassa Hannan ensimmäinen "mää itte"-koukuttuminen vuodelta 1973. Huomaa huikean keskittynyt ilme.

Virkkaus

Hannahuuhaa ei oppinut virkkaamaan. Kun alakoulussa opetettiin virkkaamista, sain minä piirtää. Sen verran vanha jo olen, että minun lapsuudessani ei ope osannut opettaa vasenkätiselle virkkauksen jaloa taitoa. Ainakaan minun ensimmäinen openi. Enkä laittanut vastaan: piirtäminen oli silloin mielestäni paljon kivampaa! No, kyllähän sitten kuitenkin jouduin virkkaamistakin opettelemaan, kun muutimme ja tuli koulun vaihto. Uudessa koulussa oli oikein erikseen käsityönopettaja, jolta opetus luonnistui miten päin vain. Sehän oli melkein itkun paikka. Minä halusin piirtää! En todellakaan jäänyt koukkuun, vaan koin virkkaamisen vastenmieliseksi.

Seuraavan kerran törmäsin virkkuukoukkuun opettajaksi opiskellessa 90-luvulla. Sen verran käsitöitäkin opintoihin kuului, että virkkausmallit piti vääntää. VÄÄNTÄÄ! Ei inspiroinut tippaakaan, mutta kyllä minä ne jotenkin valmiiksi sain. Jälki oli mitä oli, eikä arvosanaa tässä mainita.

Taas jäi virkkaaminen pitkäksi aikaa. Jokunen vuosi sitten jalkaani operoitiin Porissa ja jäin vanhempien hoiviin muutamaksi päiväksi. Ja itselleni ominaisesti pelkkä makoilu ei oikein napannut. Äiti istui vieressä ja neuloi sukkia. Ihania pikkuisia, värikkäitä lankakeriä oli sukista jäänyt yli. Nyt oli Hannahuuhaan herkkyyskausi kohdillaan virkkaamisen suhteen! Äidiltä löytyi virkkuukoukku ja tabletti, jolla etsin Youtubesta virkkuuopetusvideoita. Nyt Hanna opettelee isoäidinneliön!!! Niin kova motivaatiokin oli, että videon oppien mukaan sen tein, vaikka video oli oikeakätiselle. Se ei minua haitannut, kun olin niin innoissani. Hieman ehkä kyllä hidasti... Käänsin homman ajatuksissani toisin päin ja tästä olen muuten jopa pikkuisen ylpeä. No, ehkä neljä tai viisi karmeaa neliöhköä virkattuani minulla välähti ja ymmärsin systeemin! Mikä riemu!!! Se viides (tai kuudeskaan) ei kyllä ollut mikään kaunotar, mutta sitä tehdessä koin valaistumisen virkkaamisen saralla. Allaolevassa kuvassa poseeraa juuri tämä kyseinen yksilö. Pakkohan se on säästää muistoksi!
Huomasinpa muuten siinä riemuni keskellä, että olisihan samassa yhteydessä ollut video vasenkätisellekin! Nyt etsinnöistä huolimatta en enää löydä koko videota. Ja muuten, kaikesta huolimatta tai juuri sen takia, olen jopa osannut muutaman kerran opettaa virkkaamista. Myös oikeakätisille oppilaille! Joka ei osaa, ryhtyy opettamaan, vai miten joku lauloi...

Isoäidinneliö

Amalian videon ohjeilla syntyi ensimmäinen kukkani.

En minä vieläkään kunnolla virkata osaa ja ohjeiden lukeminen on ihan hepreaa. Olen "villalankavirkkaaja". Koukun pitää olla vähintään numeroa 3, että jotain syntyy. Olen opetellut Youtube-videon (jota en enää yrityksistä huolimatta löydä) pohjalta ulkoa isoäidinneliön, yhden yksinkertaisen kukan (video yllä) ja nyt viimeisimpänä tähden Prinsessajuttu-blogista.

Minä lisään tähteen ja kukkaan vielä erivärisen reunan. Kukasta teen yleensä kolmivärisen.

Virkattu tähti

Virkattu kukka

Tietysti tyylilleni uskollisena on pitänyt kukkaa ja tähteäkin vähän muunnella ja varmaan jotain teen vieläkin väärin, mutta kyllä niistä kukan ja tähden tunnistaa. Isoäidinneliöstäkin olen vääntänyt ihan ite myös isoäidinkolmion. Alkeellisia virkkaustaitojani olen myös soveltanut erinäisten kehikoiden päällystämiseen ja muokkaamiseen, viirien virkkailuun, torkkupeittoihin, mattoihin ja olenpa yhden isoäidinneliötunikankin saanut aikaiseksi! Virkkaaminen on kyllä varsin hauskaa ja pari perusjuttua opeteltuani pystyn soveltamaan niitä omiin Huuhaa-juttuihini. Se on sitä Huuhaa-virkkaamista!

Virkkaaminen

Torkkupeittoja isoäidinneliöistä

Hidasta, mutta ihanaa on isoäidinneliön perusohjetta käyttäen tehdä torkkupeittoja. Tyynyjäkin aion vielä tehdä, vaikka ensimmäinen viritelmäni päätyikin kissalle tatamiksi. Alla olevissa kuvissa on ylhäällä torkkupeitto (ensimmäiseni) itselleni ja alakuvassa siskolle hänen niin kauniisti pyydettyään. Hänelle, joka sisustaa hyvinkin minimalistisesti ja skandinaavisesti. Eikö olekin ihan eri tunnelma ja tyyli?

Isoäidinneliöt

Isoäidinneliöt

Sain juuri valmiiksi kolmannen torkkupeittoni, jonka kanssa harjoittelin uudenlaisen kappaleiden yhdistämistekniikan. Kappaleet yhdistettiin samantien virkkaamalla. Tämänkin tekniikan opettelin Youtube-videolta ja haa, opinkin!!! Itse kyllä tykkään jotenkin enemmän tuosta neulalla ja langalla yhdistetystä pinnasta, mutta puolensa on tällä toisellakin, allaolevan videon tavalla. Torkkupeitto on niin "tuore", etten vielä ole kuvaamaan ehtinyt.

Kuvassa ylläni olevan tunikan olen tehnyt Novitan ohjeesta, jonka voit kurkata tästä:

Virkattu ja neulottu tunika isoäidinneliöistä

Virkattu tunika

Tätäkin ohjetta vähän sovelsin. En tehnyt ollenkaan hihoja, vaan jätin "liivimekoksi", jonka hihansuut ja kaula-aukon virkkasin pylväsryppäillä (kuten isoäidinneliöissä: 3 pylvästä, yksi ketjusilmukka jne) siistiksi. Selviydyin neuleosuudestakin ihan kunnialla, kun työkaveri oli minulle ohjeet kääntänyt huuhaakielelle. Ja nyt olen saanut ystävänikin innostumaan ja tekemään itselleen samanlaisen tunikan! Olen tunika-tutor😁!!!

Oletko sinä koukussa? Mitä sinä virkkaat? Kuka sinut on opettanut virkkaamaan?

VIRKUTTAMISIIN!