Vanhaa lautaa, vanhaa, haalistunutta pitsipäiväpeittoa, vanha kakkulapio... kombosta syntyy Hannahuuhaan "pajalla" (eli talvikaudella keskellä tupaa) vintage-henkinen, pienellä huumorilla höystetty keittiötaulu. Piece of cake!
 |
| Vintage-taulu |
Oman liiterimme seinää uusitaan pikkuhiljaa ja vanhat laudat olivat joutua roviolle. Onneksi ehdin puuttua äijien intoiluun! Niitä on hyödynnetty ja hyödynnetään edelleen erilaisiin huuhasteluihin. Tässä blogijutussa kurkataan yhden liiterinseinälaudalla kehystetyn tilaustyön valmistumisvaiheisiin.
Investoitiin pari kesää sitten uuteen jiirisirkkeliin, kun vanha halpakone alkoi olla niin dementoitunut ja jopa vähän aggressiivinen. Näin talvikaudella vaan on saha pakattuna pois käytöstä, kun ei vielä ole sitä verstasta ympärivuotiseen käyttöön. Olin kuitenkin syksyllä sen verran optimistinen, että sahasin muutamat kehyslaudat valmiiksi. Jos vaikka kuitenkin inspis iskee keskellä talvea! Ja iskihän se, vielä tilauksen kera! Kuvassa poseeraa Miss Heinäkuu 2018, ikionnellinen Makita-mimmi😂.
 |
| Makitan jiirisaha |
En kuitenkaan liimannut laudanpätkiä vielä yhteen, kun ajattelin, että vievät vähemmän tilaa pätkinä. Huuhaa-logiikkaa... Alakuvassa Biltema-löytöni talviajan kehysliimailuun; "liinakiristin". Enpä taaskaan tiedä virallista nimeä, mutta yksinkertaisen toimiva härveli. Joskaan ei kyllä erityisen laadukas saati helppo käyttää...
 |
| Vintage-taulu |
Metsästelen kirppareilta Hannahuuhaa-materiaalia. Et varmaan yllättynyt? Valtava parivuoteen virkattu päiväpeitto löytyi pilkkahintaan. Hintaa selittää kyllä se, että on aika tavalla kellastunut ja parista kohtaa rikki. Mutta intuitio ja impulssi iski; kärryyn vaan! Kyllä sille käyttöä löytyy. Nyt löytyi! Kakkulapio taas tuli naapurilta lahjoituksena. Kuin taivaan lahjana, sillä metsästysreissuista huolimatta ei sopivaa tahtonut löytyä, vaikka tilaus nimenomaan kakkulapiotaulusta oli jo tehty. Asioilla on vaan tapana järjestyä! Taustalevy tauluun on käyttökelvottomaksi käyneen kirjoituspöydän laatikon pohjasta sahattu. Materiaalit siis kasassa!
 |
| Vintage-taulu |
Pitsipeitto oli tosiaan kellastunut ja siis väärän värinen tulevaan tauluun. Minultahan löytyy näitä Frenchic-sarjan maaleja, joilla voi maalata vähän mitä milloinkin. Siispä värin vaihtoon! Sarjan sävy Wolf Whistle on passeli tähän kokonaisuuteen, harmahtavan valkoinen.
 |
| Vintage-taulu |
Maalin kuivuttua (annoin kuivua reilusti yön yli) on pikku-Makitan vuoro. Pikku ruuveilla kiinni ja siinä on! Puristimella saan taustan pitsikuvion pysymään oikealla paikalla, kunnes saan ruuvattua yläreunaan pari ruuvia. Sitten puristin irti, tarkastus oikealta puolelta ja loput ruuvit paikalleen.
 |
| Vintage-taulu |
Vuorossa on sommittelu, pienten yksityiskohtien säätö ja asettelu eli ylenpalttinen ja joskus pitkästyttävän pitkä pähkäily. Mitä laitetaan, mitä ei, maalaataanko jotain vielä...Tässä taulussa mietin, laitanko puuornamenttia, ja jos laitan, minkävärisenä? Minkä värisen rusettinauhan laitan vai laitanko ollenkaan. Toki pääpiirteissaan se "big picture"-ajatus on jo valmiina aloittaessa, mutta tämä vaihe on nimeltään vihoviimeiset viilaukset. Tiedän, minkälaiseen keittiöön taulu on tulossa, joten se vaikuttaa valintoihin. Itse asiassa olen käynyt kyseisen keittiön remonttia sisustusvinkkaamassa ja siitä saat lukea oman juttunsa, kunhan keittiön omistaja "julkistaa" asuntokauppansa ja remontti on valmis. Ollaan siis vielä hys hys😉.
 |
| Vintage-taulu |
Päädyin edellä kerrotusta syystä (siis tulevasta keittiön lookista) maalaamaan ornamentin mustaksi. Tähän hommaan käytän akryylimaaleja tai Frenchic-sarjan maaleja vähän fiiliksestä riippuen. Molemmat toimivat hyvin. Tähän työhön maalasin tarkoituksella mustan vähän huolimattomasti. Päälle lisäsin vielä sinne tänne hopeaa sopimaan tekstin metalliseen "alustaan" ja keittiön rosteriseen liesituulettimeen. Liesituuletin onkin sitten ihan oma juttunsa sinällään...
En tiedä, mistä minulle on siunaantunut take away-mukien kansia, mutta ne käyvät hyvin maalialustaksi. Tuleepa niillekin jokin käyttö. Samaan tarkoitukseen käytän myös einessalaattien kansia. Eräänlaista kierrätystä sekin!
 |
| Vintage-taulu |
Ihana mieheni osallistuu huuhasteluihini kiltisti ja ratkoo monia ongelmia, joita matkan varrella ilmaantuu. Varsinkin, jos tarvitaan jotakin metalliin liittyvää, on apu taattu! Oma Teräsmieheni. Hän on tehnyt minulle kuvassa näkyviä metallisia "kylttejä"; sahannut, hakannut kuluneen näköiseksi ja porannut reiät nauloille valmiiksi. Tämän taulun nauloiksi käytin mustia huonekalunauloja. Tekstiksi Piece of cake, sillä minua ihastuttaa kaikenlainen verbaalinen kikkailu ja huumori ja ihan itse olen keksinyt lisätä tämän sanonnan kakkulapiotauluun. Osaanhan myös enklantia! Javisst!
 |
| Vintage-taulu |
Kakkulapion kiinnityksen hoidan allaolevan kuvakollaasin osoittamalla tavalla. Ennen tätä olen liimannut kakkulapion varren taustaan osuvan kohdan, joten tuplavarmistus pitää lapion paikallaan. Takapuoleen (taulun!) liimaan rautalankasolmun päälle kangaspalan, ihan vaan siksi, ettei seinä naarmuuntuisi. Ehkä vähän turhaa, mutta eipä tuosta haittaa saati vaivaakaan ole. Piikki (kuva 1) on todella monessa huuhastelussa mukana. Yksinkertainen ja kätevä pikku apulainen kerrassaan! Tässä tein piikin kanssa kakkulapion varren molemmin puolin reiät rautalangan pujotusta (kuva 2) varten. Kuvat 3 ja 4 ovat siis taulun takapuoli. No, tausta sitten, jos olet kaksimielinen ajattelija.
 |
| Vintage-taulu |
Vanha torppa, vanhat aarteet. Kuvan silitysrauta on tosiaan alkuperäistä torppamme kalustoa. Rustiikin kauneutensa lisäksi sillä on myös kuvan osoittama käytännöllinen tehtävä. Leivinpaperin alla pilkottaa puuornamentti liimauksessa. Vanha silitysrauta on oivallinen paino!
 |
| Vintage-taulu |
Tauluissani on ripustussysteeminä kaksi ruuvia (teräksen väriset) ja rautalankaa. Kuvassa näet myös, miten peitän kakkulapion kiinnitykseen käyttämäni rautalangat. Onko sinustakin vähän turhaa?
Taakse vielä Hannahuuhaa-leima ja taulu on valmis!
Lisää tauluja voit kurkata linkistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti