Varoitus: Tässä blogipäivityksessä ei vielä päästä edes otsikkoon asti, siis itse päällystämiseen. Ennemminkin höpöttelen omaa farkkuhistoriaani, mutta lue pohjiksi😄!
Pitkään olen miettinyt jonkin tuolin, rahin tms. päällystämistä farkkukankaalla. Farkku- eli denimkangas on paitsi kestävää myös kivannäköistä. Vaikken nykyisin juuri farkkuja käytäkään, on takana monen kymmenen vuoden käyttöhistoria ja jostain syystä myös farkkujen säilöminen sen jälkeen, kun eivät enää kelvanneet päälle laitettavaksi. Vaikka kyllä niitä melkoisen hurjan näköisinä vielä käytettiinkin; olihan jo 80-luvulla tämä "risafarkkumuoti"! Kuka muistaa vielä Samantha Foxin, tuon brittipovipommin? Hänhän se taisi kyseisen villityksen nuorisoon istuttaa. Oi niitä aikoja!
 |
| Farkkukierrätys |
Pitkään olen miettinyt jonkin tuolin, rahin tms. päällystämistä farkkukankaalla. Farkku- eli denimkangas on paitsi kestävää myös kivannäköistä. Vaikken nykyisin juuri farkkuja käytäkään, on takana monen kymmenen vuoden käyttöhistoria ja jostain syystä myös farkkujen säilöminen sen jälkeen, kun eivät enää kelvanneet päälle laitettavaksi. Vaikka kyllä niitä melkoisen hurjan näköisinä vielä käytettiinkin; olihan jo 80-luvulla tämä "risafarkkumuoti"! Kuka muistaa vielä Samantha Foxin, tuon brittipovipommin? Hänhän se taisi kyseisen villityksen nuorisoon istuttaa. Oi niitä aikoja!
Kyllä se vaan sitten juttu meikäläisellä rönsyilee kuin paraskin posliinikukka! Nyt on nimittäin ihan pakko sellainenkin esihistoriallinen tarina kertoa, että miten olen aikanaan päässyt opettajaksi opiskelemaan. Liittyy farkkuihin nimittäin. Silloin opettajankoulutuslaitoksen pääsykokeissa oli opetusnäyteosio haastattelun ja kirjallisen kokeen lisäksi. Pyrkijä sai kolme aihevaihtoehtoa, joista valita yksi noin 15 minuutin opetustuokion pitämiseen. En enää muista muita aiheita, mutta minä valitsin vaatteiden hoidon. Humoristista ja hieman ironistakin tilannetajuani kuvastaa tässä se, että päälläni oli niin maan perusteellisen rikkinäinen farkkurotsi! Sen esittelystä lähti opetustuokio. Taisin sitten olla niin hauska ja vangitseva esiintyjä, että takana istuvat "pääsykoetuomarit" säpsähtivät yhtäkkiä ja yksi kauhisteli kelloa: "Herranen aika, tässähän on mennyt jo seuraavankin pyrkijän aika!" Pääsin vauhtiin - ja opiskelemaan! Vuosi oli 1991, muistaakseni.
Niin kulkee muoti sykleissä. Taas on niin trendikästä kulkea rikkinäisissä farkuissa. Farkkurotsikin on vielä tallella vintillä! Pitäisiköhän ottaa käyttöön? Mahtuukohan se? Vai onko risafarkkumuoti nyt jo out???
Nostalgiapläjäyksen jälkeen itse asiaan: nojatuolin päällystykseen farkkutilkuilla. Olen saanut toimeksiannon vanhan, oman lapsuuteni aikaisen lasten keinutuolin päällystämisestä farkkukankaalla. Kuvassa tilaaja itse vuonna 1969 kyseisellä tuolilla. Nyt tuoli päivitetään bonuslapsenlapselle.
Sitä varten aion harjoitella ja tehdä kaikki mahdolliset virheet pienehköön nojatuoliin, jonka olen kirpparilta joskus pelastanut. Tuoli on aika hauskannäköinen sellaisenaankin, mutta saa nyt toimia opiskeluvälineenä. Jos onnistuu hyvin, päätyy tuoli myytäväksi. Kun omaan torppaan vaan ei mahdu!
 |
| Vanha lasten keinutuoli |
Sitä varten aion harjoitella ja tehdä kaikki mahdolliset virheet pienehköön nojatuoliin, jonka olen kirpparilta joskus pelastanut. Tuoli on aika hauskannäköinen sellaisenaankin, mutta saa nyt toimia opiskeluvälineenä. Jos onnistuu hyvin, päätyy tuoli myytäväksi. Kun omaan torppaan vaan ei mahdu!
Ja selvyyden vuoksi vielä, kunnioittaen varsinaisia verhoilijoita: minä siis vain päällystän uudelleen, en verhoile.
Kuvassa Elsa (jälleen kerran) esittelee tuolin ennen Huuhaa-käsittelyä. Blogistani pääset seuraamaan projektin etenemistä.
Kuvassa Elsa (jälleen kerran) esittelee tuolin ennen Huuhaa-käsittelyä. Blogistani pääset seuraamaan projektin etenemistä.
 |
| Nojatuolin tuunaus |
 |
| Nojatuoli ennen tuunausta |
 |
| Nojatuoli ennen tuunausta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti