maanantai 10. helmikuuta 2020

Vintage-taulu

Vanhaa lautaa, vanhaa, haalistunutta pitsipäiväpeittoa, vanha kakkulapio... kombosta syntyy Hannahuuhaan "pajalla" (eli talvikaudella keskellä tupaa) vintage-henkinen, pienellä huumorilla höystetty keittiötaulu. Piece of cake!

Vintage-taulu


Oman liiterimme seinää uusitaan pikkuhiljaa ja vanhat laudat olivat joutua roviolle. Onneksi ehdin puuttua äijien intoiluun! Niitä on hyödynnetty ja hyödynnetään edelleen erilaisiin huuhasteluihin. Tässä blogijutussa kurkataan yhden liiterinseinälaudalla kehystetyn tilaustyön valmistumisvaiheisiin.

Investoitiin pari kesää sitten uuteen jiirisirkkeliin, kun vanha halpakone alkoi olla niin dementoitunut ja jopa vähän aggressiivinen. Näin talvikaudella vaan on saha pakattuna pois käytöstä, kun ei vielä ole sitä verstasta ympärivuotiseen käyttöön. Olin kuitenkin syksyllä sen verran optimistinen, että sahasin muutamat kehyslaudat valmiiksi.  Jos vaikka kuitenkin inspis iskee keskellä talvea! Ja iskihän se, vielä tilauksen kera! Kuvassa poseeraa Miss Heinäkuu 2018, ikionnellinen Makita-mimmi😂.


Makitan jiirisaha

En kuitenkaan liimannut laudanpätkiä vielä yhteen, kun ajattelin, että vievät vähemmän tilaa pätkinä. Huuhaa-logiikkaa... Alakuvassa Biltema-löytöni talviajan kehysliimailuun; "liinakiristin". Enpä taaskaan tiedä virallista nimeä, mutta yksinkertaisen toimiva härveli. Joskaan ei kyllä erityisen laadukas saati helppo käyttää...

Vintage-taulu

Metsästelen kirppareilta Hannahuuhaa-materiaalia. Et varmaan yllättynyt? Valtava parivuoteen virkattu päiväpeitto löytyi pilkkahintaan. Hintaa selittää kyllä se, että on aika tavalla kellastunut ja parista kohtaa rikki. Mutta intuitio ja impulssi iski; kärryyn vaan! Kyllä sille käyttöä löytyy. Nyt löytyi! Kakkulapio taas tuli naapurilta lahjoituksena. Kuin taivaan lahjana, sillä metsästysreissuista huolimatta ei sopivaa tahtonut löytyä, vaikka tilaus nimenomaan kakkulapiotaulusta oli jo tehty. Asioilla on vaan tapana järjestyä! Taustalevy tauluun on käyttökelvottomaksi käyneen kirjoituspöydän laatikon pohjasta sahattu. Materiaalit siis kasassa!

Vintage-taulu

Pitsipeitto oli tosiaan kellastunut ja siis väärän värinen tulevaan tauluun. Minultahan löytyy näitä Frenchic-sarjan maaleja, joilla voi maalata vähän mitä milloinkin. Siispä värin vaihtoon! Sarjan sävy Wolf Whistle on passeli tähän kokonaisuuteen, harmahtavan valkoinen.


Vintage-taulu

Maalin kuivuttua (annoin kuivua reilusti yön yli) on pikku-Makitan vuoro. Pikku ruuveilla kiinni ja siinä on! Puristimella saan  taustan pitsikuvion pysymään oikealla paikalla, kunnes saan ruuvattua yläreunaan pari ruuvia. Sitten puristin irti, tarkastus oikealta puolelta ja loput ruuvit paikalleen.

Vintage-taulu

Vuorossa on sommittelu, pienten yksityiskohtien säätö ja asettelu eli ylenpalttinen ja joskus pitkästyttävän pitkä pähkäily. Mitä laitetaan, mitä ei, maalaataanko jotain vielä...Tässä taulussa mietin, laitanko puuornamenttia, ja jos laitan, minkävärisenä? Minkä värisen rusettinauhan laitan vai laitanko ollenkaan. Toki pääpiirteissaan se "big picture"-ajatus on jo valmiina aloittaessa, mutta tämä  vaihe on nimeltään vihoviimeiset viilaukset. Tiedän, minkälaiseen keittiöön taulu on tulossa, joten se vaikuttaa valintoihin. Itse asiassa olen käynyt kyseisen keittiön remonttia sisustusvinkkaamassa ja siitä saat lukea oman juttunsa, kunhan keittiön omistaja "julkistaa" asuntokauppansa ja remontti on valmis. Ollaan siis vielä hys hys😉.

Vintage-taulu

Päädyin edellä kerrotusta syystä (siis tulevasta keittiön lookista) maalaamaan ornamentin mustaksi. Tähän hommaan käytän akryylimaaleja tai Frenchic-sarjan maaleja vähän fiiliksestä riippuen. Molemmat toimivat hyvin. Tähän työhön maalasin tarkoituksella mustan vähän huolimattomasti. Päälle lisäsin vielä sinne tänne hopeaa sopimaan tekstin metalliseen "alustaan" ja keittiön rosteriseen liesituulettimeen. Liesituuletin onkin sitten ihan oma juttunsa sinällään... 
En tiedä, mistä minulle on siunaantunut take away-mukien kansia, mutta ne käyvät hyvin maalialustaksi. Tuleepa niillekin jokin käyttö. Samaan tarkoitukseen käytän myös einessalaattien kansia. Eräänlaista kierrätystä sekin!

Vintage-taulu

Ihana mieheni osallistuu huuhasteluihini kiltisti ja ratkoo monia ongelmia, joita matkan varrella ilmaantuu. Varsinkin, jos tarvitaan jotakin metalliin liittyvää, on apu taattu! Oma Teräsmieheni. Hän on tehnyt minulle kuvassa näkyviä metallisia "kylttejä"; sahannut, hakannut kuluneen näköiseksi ja porannut reiät nauloille valmiiksi. Tämän taulun nauloiksi käytin mustia huonekalunauloja. Tekstiksi Piece of cake, sillä minua ihastuttaa kaikenlainen verbaalinen kikkailu ja huumori ja ihan itse olen keksinyt lisätä tämän  sanonnan kakkulapiotauluun. Osaanhan myös enklantia! Javisst!

Vintage-taulu


Kakkulapion kiinnityksen hoidan allaolevan kuvakollaasin osoittamalla tavalla. Ennen tätä olen liimannut kakkulapion varren taustaan osuvan kohdan, joten tuplavarmistus pitää lapion paikallaan. Takapuoleen (taulun!) liimaan rautalankasolmun päälle kangaspalan, ihan vaan siksi, ettei seinä naarmuuntuisi. Ehkä vähän turhaa, mutta eipä tuosta haittaa saati vaivaakaan ole. Piikki (kuva 1) on todella monessa huuhastelussa mukana. Yksinkertainen ja kätevä pikku apulainen kerrassaan! Tässä tein piikin kanssa kakkulapion varren molemmin puolin reiät rautalangan pujotusta (kuva 2) varten. Kuvat 3 ja 4 ovat siis taulun takapuoli. No, tausta sitten, jos olet kaksimielinen ajattelija. 

Vintage-taulu

Vanha torppa, vanhat aarteet. Kuvan silitysrauta on tosiaan alkuperäistä torppamme kalustoa. Rustiikin kauneutensa lisäksi sillä on myös kuvan osoittama käytännöllinen tehtävä. Leivinpaperin alla pilkottaa puuornamentti liimauksessa. Vanha silitysrauta on oivallinen paino!

Vintage-taulu

Tauluissani on ripustussysteeminä kaksi ruuvia (teräksen väriset) ja rautalankaa. Kuvassa näet myös, miten peitän kakkulapion kiinnitykseen käyttämäni rautalangat. Onko sinustakin vähän turhaa?



Taakse vielä Hannahuuhaa-leima ja taulu on valmis!

Lisää tauluja voit kurkata linkistä

Hannahuuhaan sisustustaulumallistoa

tiistai 4. helmikuuta 2020

Farkkutuoli, osa 3

Grande finale!


Neiti Nojatuoli valmistui!!! Se on nyt reipas ja nuorekas farkkutyttö.

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys


Päällystys

Selkänojan vaahtomuovi oli liimattu kiinni, mutta liimat olivat antaneet jo kaikkensa. Kunnon verhoilijat eivät varmasti ihan hyvällä katso, mutta päätin siitä huolimatta käyttää edelleen vähän liimaa ja aivan kevyesti köyttää kiinni, kunnes liima kuivuu. Kuvittelen, että se helpottaa itse päällikankaan laittamista.

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Vanha päällikangas oli laitettu suoraan vaahtomuovin päälle, mutta minä päätin laittaa aluskankaan istuinosaan ja selkänojaan. Siihen tarkoitukseen kävi mainiosti vanha lakana, josta osat leikkasin. Kollaasista saat vähän käsitystä Neiti Nojatuolin "alushameen" pukemisesta.

Nojatuolin päällystys

Vasta nyt alkaa varsinainen vaatettaminen. Kun huuhaatyypillisesti oli pakko just nyt impulsiivisesti hommaan ryhtyä, käytin ihan "käsiasetta" eli perinteistä niittipyssyä. Minulla on myös kompressorikäyttöinen nitoja, mutta en halua raahata kovaäänistä kompuraa asuintiloihin lemmikkien ja omia korvia kiusaamaan. Pieniäänistä "kompuraa" ei automiehen pajasta löydy. Tosin en ole vielä koko "pyssyä" edes kokeillut, joten sekin vaikuttaa valintaan. Käsivoimalla tehden saa samalla myös punttisalitreenin!
Asettelin ja sovitin kankaat ensin paikoilleen kuvion keskittämiseksi ja laitoin isoilla verhoiluneuloilla kevyesti kiinni (kuvat 2 ja 3 alla). Oma lukunsa olikin sitten istuinosan takaosa, jonka pähkäilyssä kului tovi jos toinenkin (kuva 3). Sama fundeeraaminen oli edessä myös selkäosan alareunan kanssa, joskaan ei ollenkaan niin suuresti. Vanhoista päällikappaleista kopioimani merkinnät ja niiden leikkaukset auttoivat kyllä suuntaa-antavasti. Olen ollut aikanaan parillakin verhoilukurssilla, joten  jonkinlainen käsitys asiasta on. Suosittelen lämpimästi kaikille kiinnostuneille! Täällä "kotikulmillakin" Salon Kiskossa järjestetään nyt jo toinen kansalaisopiston kurssi, jota vetää paikallinen verhoilija Anneli Hiiri. Kurkkaa tästä Verhoomo Retropuoti Idefix Annelin putiikin facebook-sivut. On muuten ihana putiikki, kannattaa käydä. Vaikka samalla reissulla, kun tulet Huuhaa-puotikahvilaan!

Nojatuolin päällystys
Kyllä niitä niittejä kuluikin! Alushameen nidoin 6-millisillä niiteillä, mutta farkkumekkoon käytin 8-millisiä. Ensin päällystin istuinosan (siis pehvan), sitten selkänojan etupuolen. Kulmat ompelin käsin. Käytin verhoiluneulaa ja paksumpaa tikkauslankaa. Sormustin oli tarpeen, kun kohdalle sattui oikein paksua farkkukangasta. Harmi vaan, että löysin varastoistani vain yhden, omaan äijäkoon sormeeni vähän liian pienen sormustimen. Ja sellaisen pikkujutun takia ei keskeytetä hyvää draivia ja lähdetä mihinkään ostosreissuille! Pärjätään pienellä! Tämä vaihe ei muutenkaan ollut niitä bravuureitani, kuten videolta näet. Valmista tuli kuitenkin ja kaikesta huolimatta ihan kiitettävästi.

Nojatuolin päällystys



Ja sitten vuoroon se kolmas päällikappale, jonka edellisessä jaksossa lupasin paljastaa. Päätin työn edetessä tehdä taustasta yksinkertaisemman, ihan yhdestä kangaskappaleesta. Tähän johti oikeastaan kaksikin syytä. Ensimmäinen oli aika. Jestas, että tunteja oli käytetty! Päätös syntyi salmiakkikuviota kootessani. Kahden kappaleen tekoon meni seitsemän tuntia leikkaamisineen, ompeluineen ja silityksineen. Toinen syy oli tyylikysymys. Ajattelin, että valkoinen tausta sopii valkoiseksi maalattuun puuosaan ja rauhoittaa kokonaisuutta. Tai jotain...se vain tuli vahvana visiona. Niin, olihan myös kolmas syy; minulla sattuu olemaan vanhat Ikea-sohvan valkoiset vaihtopäälliset, jotka sisko oli heittämässä pois. Eihän niissä ollut mitään vikaa, noin enimmäkseen! Äitini oli skarppina, otti siskolta päälliset ja käytti ne vielä pesulassa. Ihana äiti! Muutama likakläntti jäi (teetä luultavasti, sitä kun sisko kittaa lähes yhtä paljon kuin isosiskonsa kahvia), mutta niitä kohtiahan ei sitten käytetä. Pahvi kaavana piirsin kankaalle tarvitsemani palan lisäten ylä- ja sivureunoihin 2 cm kääntövarat (alakuvassa ylhäällä oikealla) ja alareunaan vähän reilummin, 6 cm (kuva alarivin ekana). Aloitin yläreunasta ja nidoin kiinni, kun ensin olin ehkä viiteen kertaan varmistanut, että kangas on oikeassa kohdassa ja molempiin reunoihin jää yhtä paljon kääntövaraa.
Pelkkä kangas pahvin päällä näytti tosi kurjalta ja kovalta ja vanhojen niittien aiheuttamat patit pahvissa pullottivat rumasti kankaan läpi. Niinpä laitoin väliin vielä jonkinsorttista remonttimattohuopaa, jota olen saanut pienen, käyttämättä jääneen rullanlopun remonttityömaalta. Nidoin pahvin ja huovan sivureunoista kiinni. Huovan ansiosta sain pinnasta tasaisemman, mutta hieman se ehkä rumensi reunojen ompelusten ulkonäköä paksuutensa takia. Mielestäni lopputulos oli kuitenkin parempi kuin olisi ollut ilman huopaa.

Nojatuolin päällystys

Tätä työtä tehdessäni hoksasin vihdoin laittaa vähän työtunteja ylös. No, se vaatii kyllä vielä vähän terästäytymistä. Aluksi olin hyvinkin tarkkana ja merkkasin ylös ajat  -  tuolin taustapahviin! (Karmealla käsialalla tietenkin). Kiva idea mielestäni, paitsi loppuvaiheessa. Enhän enää päässyt laittamaan lopputunteja, kun pahvi oli kiinnitetty paikalleen. Höperö Hannahuuhaa! Tyypillistä. En ole niitä järjestelmällisimpiä Excel-taulukkoihmisiä.

Nojatuolin päällystys


Taustan kangashan on kiinnitetty ylä- ja alareunoilta (alareuna viimeiseksi) niiteillä, mutta sivuilta se ommellaan käsin. Pahvihan (ja huopa tässä tuolissa) on kuitenkin niitattu kiinni. Ei muuta kuin rillit pois ja hommiin! Se on tämä käänteinen ikänäkö; vaikka on kaksitehot, niin lähelle näkee parhaiten ilman laseja. Kyllähän siinä hommaa olikin, varsinkin tällaiselle kärsimättömälle persoonalle. Etenkin yläkulmat olivat haastavia ja niissä tarvittiin pieniä saksiakin leikkaamaan ylimääräistä kääntövaraa pois. Muuten avustin kangasta ihan sormin painellen ja "litistäen" kääntökohdan ja  kevyesti kiinnitin sen tavallisin nuppineuloin.

Nojatuolin päällystys




Tuolin puiselle kehikolle en tehnyt mitään muuta kuin pyyhin hyvin. Pienet ajan patinat eivät haittaa mitenkään, vaan ovat pikantti lisä. Elsa on ihan siivoushullu; rätti pitäisi ehdottomasti vähintään tappaa suihkupullosta puhumattakaan. Pyyhkiminen on aina oma ohjelmanumeronsa tässä taloudessa🐶🐾😄. Kuvasta näet kuitenkin, että kyllä se olen minä, joka asiat päättää ja komennon ottaa😉.

Nojatuolin päällystys


Nojatuolin päällystys

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Neiti Nojatuoli onnistui omalla arviointiasteikollani (ja minähän olen opettaja!) vallan kiitettävästi. Kyllä kehtaan sanoa itse tehneeni. Ja se on paljon se! Neiti Nojatuoli on taatusti kotimaista käsityötä (ainakin päällystys!) ja melko varmasti ainoa maailmassa, täysin uniikki. Ettei nyt vaan olisi jopa design-tuote...😉?
Kaikenkaikkiaan työtunteja kertyi reilu 20 tuntia. Ei kyllä tuntunut siltä, kun pätkätyönä teki. Silloin, kun oli fiilis. Sellainen työskentely sopii minulle todella hyvin. Monta asiaa työn alla, niin saa aina vaihtaa, kun kyllästyttää. Tällaisilla hommilla kun saisi vielä leivän pöytään! Vaan tosiasiahan on, että ei kukaan käsityöstä sen tekijälle niin paljoa maksaisi kuin työn määrän puolesta oikein olisi. Paitsi toinen käsityöläinen ja hänellä taas ei ole rahaa, millä maksaisi😂. Hirveä umpisolmu!

Olisipa kiva kuulla sinun kommenttisi Neiti Nojatuolista ja sille sopivasta hinnasta. Himputti, kun en osaa valokuvata! En, vaikka yrittäisin kuinka! Eikä ole tilaa "studiollekaan". Ihan oikeasti oikeassa realityssä tuoli on kyllä hieno. Hienompi kuin kuvissa. Vai kuvittelenkohan kuitenkin vaan...Mitä sinä tykkäät, siis näiden kuvien perusteella? Mitä sinun mielestäsi Neiti Nojatuolin pitäisi tai se saisi maksaa? Kuka sen ostaisi? 
Nyt vaihdan mummoneliöihin ja torkkupeiton viimeiseen riviin. Sen torkkupeiton, joka jää ihan omaan tupaan. Muita keskeneräisiä  (jotta voi taas välillä vaihtaa hommaa) tällä hetkellä ovat "Piece of cake-kakkulapiotaulu" ja yhdet verhot. Ja ne ovat tilaustöitä, joista saa rahaakin😂!

Alla vielä linkit aikaisempiin jaksoihin, jos on jäänyt näkemättä.


Jakso 1 ("traileri"): Hannahuuhaan farkkuturinoita

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Farkkutuoli, osa 2

Päällikankaan kiemurat

Salmiakkikuvio farkkutilkuista


Päällikangas eli salmiakkikuvio farkkutilkuista onnistui omasta mielestänikin niin hyvin, että lähti valmiiden kappaleiden kuvaussessio ihan lentoon🙌. Piti vähän leikkiä PicsArt-sovelluksella ja "kropata" kotka taivaalle. Alkeellinen, naiivi ja ontuva kuvankäsittely on niin Hannahuuhaata. Keski-ikäisen, keskivartalohoikan, keskinkertaisen naisen taidoilla ei parempaan pysty. Pistää naurattamaan, eikö?! Toivottavasti, sillä hyvän tuulen tuottaminen on yksi tärkeimpiä missioitani.  
Rakkaudentäyteinen kiitos ihanalle miehelleni, joka kiltisti asetteli "siipiäni" ja makaili lattialla kuvia räpsien. 

Nojatuolin päällystys
Nojatuolin päällystys
Minähän nyt en tietenkään lähtenyt tähän Neiti Nojatuoli-juttuun ihan simppelisti leikkaamalla vaan uudet päällikankaat kokonaisina paloina. Tämähän kävisi näppärästi vanhoja paloja kaavoina käyttäen. Mutta ei, tilkuista tehdään! Ensin täytyy siis koota riittävän suuret palat. Eikä vielä siinäkään kaikki! Päähän iski pinttymä vinoneliöistä eli salmiakkikuviosta. Aika lailla työtä siis ennen kuin pääsee päällystämään! Tilaustyön, lasten keinutuolin, tosin olen aikonut tehdä neliön mallisista tilkuista. Hieman helpompaa. 

Tässä hieman vinkkiä ja virheitä salmiakkikuvion kasaamisesta. Näin Hannahuuhaa sen teki. Jos satut tietämään helpomman keinon, kerro minullekin. Taitavammat ja kokeneemmat ompelijat tai tekstiiliopettajat (jos sellaisiakin tänne on eksynyt) saattavat kummastella huuhastelujani. Mutta hyödyksi heillekin: tällaisia ongelmia ja virheitä taviksille saattaa tulla! Hyödyntäkää opetukseen.

Kaikki alkaa tietenkin kaavan tekemisestä. Tein kuvion ensin ruutupaperille hyödyntäen sen valmiita viivoja. Liimasin paperin paksulle kartongille, jotta kankaalle piirtämällä jäljentäminen helpottuu. 

Nojatuolin päällystys
Seuraavana Hannahuuhaan heikoin lenkki eli matemaattinen osuus. Niin olevinani älykkäänä mittasin vanhasta päällikankaasta korkeuden ja leveyden ja laskin, kuinka monta vinoneliötä tarvitaan, jotta saadaan uusi päällinen sopimaan. Iso, valtava virhe! Ensinnäkin, tohkeissani en tajunnut saumanvarojen osuutta! Kuvassa ensimmäiset laskelmat, jotka menivät aivan päin prinkkalaa! Sinänsä oikein, mutta saumanvarathan syövät heti sentin kanttiinsa. No, sitten laskin uudelleen. Oli taas niin tyytyväinen ja älykäs olo. Kun sitten olin paloja olevinani riittävästi leikannut, aloin latoa paloja vanhan päällikankaan päälle. Oho, eihän ne nyt riitä alkuunkaan...laskutoimitukset sinänsä olivat ihan oikein, jos kyseessä olisi ihan suorakulmaiset nelikulmiot. Mutta vinoneliöt, forget it! Paras keino, ainakin minulle, on ihan konkreettisesti latoa palat vanhan päällisen päälle niin, että koko kappale peittyy. Matemaattinen pähkäily oli siis täysin turha työvaihe. Kun ei tajua, ei tajua. Seuraava kuvakollaasi siis esittää täyttä huuhaata sen negatiivisessa merkityksessä. Elvistäkin jo nolotti emännän  lahjattomuus yrittää ratkoa asioita matematiikan avulla.

Nojatuolin päällystys

Alla olevasta kuvasta näet, miten minä sain lopulta ratkaistua vinoneliöpalojen menekin. Ladoin palat saumanvaran (1cm) verran päällekkäin vanhan kankaan päälle. Kaikenkaikkiaan paloja meni pehvakappaleeseen 45 ja selkään  sama 45. Yhteensä siis 90 palaa (osaan minä sen laskea!) yhden vinoneliön lopullisen koon ollessa korkeudeltaan 18cm ja leveydeltään 12cm. On tapoja, on keinoja!

Nojatuolin päällystys



Kun ompelet näitä vinoneliöitä, huomaa kappaleiden asettaminen päällekkäin ompelua varten. Aseta ompelun aloituskohta kuvan osittamalla tavalla, ompelulinjasta kohdakkain. Siis sen sentin saumavaran kohdalta. Näin itse palat tulevat linjaan. Minähän innoissani tietysti tein virheellisesti ekan rivin kulmat kohdakkain ja sehän aiheutti koko rivin "vääristymisen". Mutta onneksi tajusin asian heti kolme palaa ommeltuani!

Nojatuolin päällystys
Jihuu, rivit valmiina! Ei kun ekat yhteen! Mutta taas tuli virhe...Sauman vinous aiheuttaa kulmien kohdistamisessa ongelmia. Pitihän sekin ensin hosua ja hölmöillä. Pieni luova tauko oli tässä kohtaa paikallaan. Touhuilin ihan muuta ja nukuin vielä yön ylikin, kunnes keksin ratkaisun. Toisen yhdistettävän rivin reunaan piirsin "ompeluviivan". Siitä kohtaahan kulmien pitää kohdata tarkasti. Nuppineulalla keihästäen päälli- ja alapuolen saumasta ompeluviivan kohdalta sain homman pelittämään. Mutta hommaa kyllä teetti!

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys
Jotta farkkutilkkupäällyksestäni tulisi varmasti pitävä ja kestävä, tikkasin vielä päällipuolelta joka saumanvaran päältä eli joka sauman molemmin puolin. Kuvassa alla homman etenemistä. Etusormi paininjalan edellä toimii "tunnustelijana" eli jos jokin saumanvara huolellisesta silityksesta huolimatta pönköttäisi, tuntee sen kyllä sormella. Halusin ommella aina samasta suunnasta ja sauman oikealta puolelta, jolloin sain hyödynnettyä paininjalan mitta-asteikkoa tikin etäisyyteen. Sinänsä ihan turhaa kikkailua, toimisi se miten päin vaan tuo paininjalan mitta-asteikon hyödyntäminen. Mutta teinpä kuitenkin näin. Rullailin jo ommeltuja sitä mukaa ompelukoneen syliin. Tämä vaihe sujuikin minulta kuin tanssi konsanaan. Ei, niin ei voi sanoa! Minulta ei suju tanssi. No, homma sujui sukkelaan ja ilman virheitä ja olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen.

Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Jos nyt yhtään mitään olen näissä ompeluhuuhasteluissani hoksannut, on se SILITTÄMISEN tärkeys. SILITIN ensimmäisen kerran jo yksittäiset palat. Sen jälkeen SILITIN jokaisen rivin saumanvarat auki ja vielä oikealta puolelta. Kun olin yhdistänyt rivit, SILITIN taas saumanvarat auki ja koko kappaleen oikealta puolelta. Tikkaamisen jälkeenkin vielä SILITYS. En tiedä, mikä siinä on, mutta ompelukin sujuu paljon paremmin, kun on SILITTÄNYT hyvin ja joka välissä. Myös koiraa ja kissaa.


Nojatuolin päällystys
Kun farkkusalmiakit olivat vimpan päälle valmiit, jäljensin vanhaa kappaletta hyödyntäen kuulakärkikynällä keskimerkit ja suurinpiirtein ääriviivat. Yhdestä kulmasta jäi jotenkin vähän uupumaan, joten lisäsin pienen palan ajatellen, että päällystämisvaiheessa on helpompi sitten "kiskoa" paikkaansa... Kyllä nyt jännittää itseäkin aika tavalla! Onnistuin mielestäni varsin kiitettävästi tästä vaiheesta, mutta vielä on kaikki mahikset mokata. Apua! Ei kun tulta päin!
Nojatuolin päällystys

Olet kenties ihmetellyt, että kuinka hölmö voin lainkaan ollakaan. Päällikappaleitahan piti olla kaikkiaan kolme, mutta valmiina on vain kaksi ja akka on sitä mieltä, että  tämä vaihe on valmis. Mutta kyllä tässä kohtaa ihan kartalla olen; kolmannen palan arvoitus ratkeaa ensi jaksossa. Kannattaa siis katsoa!

Alla linkit edellisiin jaksoihin.

Jakso 1: Hannahuuhaan farkkuturinoita
Jakso 2: Vanhan päällikankaan poisto


Ikea-jakkara

Niin, Ikea... ei välttämättä suosikkisisustuskauppojani. Vitsailen usein, että Ikeassa saa vierähtämään kovastikin aikaa, mutta ulos tullessa huomaan ostaneeni vain pattereita ja led-lamppuja. Kun oikein irrottelen, saattaa kassista löytyä pari kynttilääkin.

Olen kuitenkin ostanut myös keittiöjakkaran, sen edullisen koottavan puuvalmiin. Bekväm on nimeltään, 11,99  hinnaltaan. Kuvassa ennen tuunausta. Rullaa alas, jos haluat heti nähdä jakkaran valmiina.

Huonekalutuunaus
Parisen vuotta ehti palvella ihan tuollaisenaan. Koko ajan tarkoituksena oli tuunata se jotenkin. Ideoita pyöri päässä eri tavoin maalauksesta kankaalla päällystykseen. Tällä kertaa tämä oma jakkara päätyi maalauskokeilun uhriksi. Ja miksi juuri nyt? Koska sain taas kerran aivopierun: keittiöön pitää nyt saada vähän vaaleanpunaistakin! Peräkamarin peräseinän maalauksesta jäi paljon seinämaalia! Mutta huomasinpa maalivarastojani penkoessa, että myös emännänkaapin vaaleanpunaista oli riittävästi jäljellä. Molemmat ovat samaa sävyä. Helmi 80  kalustemaali on parempi jakkaraan kuin seinämaali, koska jakkara on kuitenkin kaluste. Yleensähän parempi olisi maalata ennen kasaamista, jos mahdollista, mutta eipä tuo nyt niin tarkkaa. Antaa mennä! 

Ihan ensimmäiseksi pyyhin jakkaran kostealla rätillä. Sen jälkeen sudin valkoisen pohjamaalin, Otex Akvan. Sitä kun sattuu olemaan.

Huonekalutuunaus
Ajatuksena oli tehdä jakkaraan maalaten pari "tilkkua", jotka toistaisivat muita keittiöni värejä eli punaista, vihreää ja valkoista. Tein kontaktimuovista 10cm x 10cm palat, jotka liimasin valitsemilleni paikoille. Kontaktimuovin käyttö ei ole ihan paras ja tarkin käyttää, mutta helppo ja nopea.

Huonekalutuunaus
Ja nyt pinkkiä pintaan! Maalina Helmi 80, värikoodi TVT H330. Maalasin pinnan kahteen kertaan ja nyppäisin kontaktimuovipalat pois. Kuivimisen jälkeen oli aika ottaa maalarinteippi käyttöön rajatakseni "tilkut". Tavallinen maalarinteippi on kokemukseni mukaan vähän riskialtista käyttää, koska se saattaa poistettaessa vetää mukanaan myös maalia tai jättää liimaansa kalusteen pintaan. Testasin ensimmäistä kertaa kuvassa olevaa erikoismaalarinteippiä, Deltec merkiltään. Ja kyllä, toimii hienosti! Suosittelen hankkimaan, jos tällaisia maalaushommia olet suunnitellut tekeväsi.

Huonekalutuunaus

Maalikauppakäyntikin tuli sitten kuitenkin eteen. Minulla oli kyllä vihreää ja punaista, mutta puolihimmeää! Ja kun kerran vaaleanpunainenkin oli kiiltävää (numero 80 kertoo kiiltoasteen), halusin muidenkin värien olevan. Ihan värisilmääni luottaen etsin maalilastuista hyvät sävyt. Käyttämäni sävyt ovat (ihan vaan itsellenikin muistiin)
  • vaaleanpunainen TVT H330
  • punainen TVT N326
  • vihreä TVT M379
  • valkoinen, valmis "purkkivalkoinen"
Huomaako kuvan purkeista, mitkä maalit ovat uusia hankintoja😉? Vasta kaksi kertaa avattuja?


Huonekalutuunaus
Tältä näyttivät tilkut tässä vaiheessa.

Huonekalutuunaus
Suunnitelmissani oli tehdä tilkuista pallokuvioiset, mutta koska minulle ei ehtinyt syntyä ideaa siitä, miten toteuttaa se siististi ja itseäni tyydyttävästi, päätin tehdä raitaa ja ruutua. Olinhan juuri rakastunut uuteen maalarinteippiin, jonka avulla sain riittävän siistit raidat. "Harsimispistot" lisäsin ohuella siveltimellä ihan vaan vapaalla kädellä. Liian runsas olin, tulivat jotenkin liian tiheään...

Lopputuloksesta sanoisin, että paljon jäi vielä parantamisen varaa. Mutta ihan tyytyväinen kuitenkin olen ja kelpaa itselle. Kouluarvosanaksi antaisin 8. Tai 7...

Huonekalutuunaus
Niinhän siinä kävi, että valmistuttuaan sai uuden, näkyvämmän paikankin! Meni vähän hyrskyn myrskyn muitakin pikkujuttuja tuvassa. Eipä olisi uskonut😆😂!


Huonekalutuunaus



sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Farkkutuoli, osa 1

Vanhan päällikankaan poisto


Siitä se sitten pääsi käsittelyyn, Neiti Nojatuoli. Vihdoin viimein, ajatteli hän jokusen viikon eteisessä kökötettyään kaikkien kompasteltavana. Minä kyllä totean, että avuksikin oli: kenkien laitto oli kummasti helpompaa hänen syleilyssään! Ikäkö? En myönnä!

Nojatuoli ennen tuunausta

Tästä siis käynnistyy reality-sarja Hannahuuhaa: Nojatuolin Uudet Vaatteet eli NUV. Sarja on tarkoitettu  kaikille, joita huonekalujen kunnostus ja tuunaus kiinnostaisi, mutta rohkeus ei ole vielä riittänyt. Virheistähän oppii ja niitä on luvassa!!! Minä teen virheet puolestasi😁. Sitten on kynnys  ylitetty ja voit aloittaa!

Kuvassa kauniisti rivissä kaikki tarvitsemani työvälineet. Vain kahvikuppi puuttuu! Ai niin, ja imuri! Kankaita purkaessa tulee melkoinen määrä putua. Ja koska näin talvella teen hommia ihan asuintiloissa, yritän pitää kiinni siisteydestä edes hitusen. Kannattaa pitää imuri hollilla!
Iso ruuvimeisseli oli ensimmäinen kalu, johon tässä projektissa tartuin; sillä ruuvasin istuinosan irti puukehikosta (kehikko= jalat ja käsinojat). Istuinosan ja kehikon yhdistämiseen oli käytetty monensorttisia ruuveja. Jopa niiden paksuus oli eri. Päätin kipata kehikon nurinpäin ja laittaa ruuvit odottamaan oikeille paikoilleen säästyäkseni kokoamisvaiheessa murheilta. Olisin kuitenkin tohkeissani touhuten laittanut paksumman ruuvin kapeampaan ja väkisin vääntänyt paikalleen ihmetellen vain, kun on niin piukka jne. Eipä tiedä, vieläkin voi silti niin käydä... Nyt kyyhöttää eteisen nurkassa keihästettynä kehikkoparka.

Työvälineet

Kuvassa istuinosa ja kehikko vasta irroitettuna ja vielä paikkaa vailla. Huomaa kehikon keihästys.

Nojatuolin päällystys
Ja sitten päällikankaiden kimppuun! Riisuminen alkakoon. Purkaminen kannattaa aloittaa takaselästä. Mennään siis toiseen suuntaan kuin puettaessa ihan niinkuin ihmistenkin pukeminen ja riisuminen.  Minä nyt tietenkin aloitin pehvaosasta, kun sattui olemaan sopivasti päin p...  öytää. Mihinkään katastrofiin ei näinkään päädytty. Oli vaan pakko ihan pikkuisen kokeilla niittien pitävyyttä ennen suihkussa piipahdustani.  Tietoisesti siis toimin. Suihkun jälkeen toki ryhdyin selättämään selkäosaa. Tässä kohtaa pienet sakset ja ratkoja ovat hyviä välineitä, sillä taustan kangas on kiinnitetty kahdelta sivultaan ommellen etuselkäkappaleeseen (joka on niitattu kiinni). Taustakankaan alla oleva pahvi on taas niitattu puukehikkoon. Kuvat alla selvittävät toivottavasti tätä ontuvaa kielellistä selostusta asiasta.


Nojatuolin päällystys


Nojatuolin päällystys
Päällikankaat oli kiinnitetty sekä niitein että nupinauloin, joten jälkimmäisiin vasaraakin tarvittiin. Niittien poistoon taas käytin kolmatta vempainta vasemmalta (työkalukuvassa ylhäällä). En tiedä edes virallista nimeä, mutta verholijoidenkin ihan oikeissa töissään käyttämä kapistus. Niitinpoistaja? Mieheni oli sellaisia pelastanut roskalavalta peräti kaksi kappaletta vuosia sitten. Tiesi varmaan, että vielä tulee eukko, joka niitä tarvitsee. Niittejä saa irti näppärästi myös pienellä, teroitetulla ruuvimeisselillä. Pihdit taas tulivat aika ajoin tarpeeseen, kun niitti jäi jumittamaan toisesta piikistään. 


Nojatuolin päällystys

Nojatuolin päällystys

Tussilla merkitsin irroittamani päällikankaat. Ja eka virheestä oppiminen, olkaa hyvä! Kun ei ihan keskity, voi tulla väärää tekstiä! Yhtäkkiä minulla oli kaksi Pehva-nimistä palaa...osia siis oli kaiken kaikkiaan kolme; istuin (=pehva minun merkinnöissäni), "etuselkä" ja "takaselkä". Minulla siis oli kaksi pehvaa ja yksi selkä! Kannattaa kirjoittaa osien nimet oikein, niin säästyy turhalta pähkäilyltä ja kummastelulta jälkeenpäin. 

Tähän alastonkuvaan päättyy tämänkertainen, ensimmäinen jakso sarjasta Nojatuolin Uudet Vaatteet. Seuraavassa jaksossa uusien päällikankaiden leikkaamista ja ompelua. Jopa ainakin yksi video! Kiva, kun seuraat! Kommentoi rohkeasti!


Nojatuolin päällystys
Linkistä voit kurkata alkutekstit NUV-sarjaani:
Hannahuuhaan farkkuturinoita

lauantai 18. tammikuuta 2020

Tuolin päällystys farkkukankaalla

Varoitus: Tässä blogipäivityksessä ei vielä päästä edes otsikkoon asti, siis itse päällystämiseen. Ennemminkin höpöttelen omaa farkkuhistoriaani, mutta lue pohjiksi😄!

Farkkukierrätys

Pitkään olen miettinyt jonkin tuolin, rahin tms. päällystämistä farkkukankaalla. Farkku- eli denimkangas on paitsi kestävää myös kivannäköistä. Vaikken nykyisin juuri farkkuja käytäkään, on takana monen kymmenen vuoden käyttöhistoria ja jostain syystä myös farkkujen säilöminen sen jälkeen, kun eivät enää kelvanneet päälle laitettavaksi. Vaikka kyllä niitä melkoisen hurjan näköisinä vielä käytettiinkin; olihan jo 80-luvulla tämä "risafarkkumuoti"! Kuka muistaa vielä Samantha Foxin, tuon brittipovipommin? Hänhän se taisi kyseisen villityksen nuorisoon istuttaa. Oi niitä aikoja!
Kyllä se vaan sitten juttu meikäläisellä rönsyilee kuin paraskin posliinikukka! Nyt on nimittäin ihan pakko sellainenkin esihistoriallinen tarina kertoa, että miten olen aikanaan päässyt opettajaksi opiskelemaan. Liittyy farkkuihin nimittäin. Silloin opettajankoulutuslaitoksen pääsykokeissa oli opetusnäyteosio haastattelun ja kirjallisen kokeen lisäksi. Pyrkijä sai kolme aihevaihtoehtoa, joista valita yksi noin 15 minuutin opetustuokion pitämiseen. En enää muista muita aiheita, mutta minä valitsin vaatteiden hoidon. Humoristista ja hieman ironistakin tilannetajuani kuvastaa tässä se, että päälläni oli niin maan perusteellisen rikkinäinen farkkurotsi! Sen esittelystä lähti opetustuokio. Taisin sitten olla niin hauska ja vangitseva esiintyjä, että takana istuvat "pääsykoetuomarit" säpsähtivät yhtäkkiä ja yksi kauhisteli kelloa: "Herranen aika, tässähän on mennyt jo seuraavankin pyrkijän aika!" Pääsin vauhtiin  -  ja opiskelemaan! Vuosi oli 1991, muistaakseni.
 Niin kulkee muoti sykleissä. Taas on niin trendikästä kulkea rikkinäisissä farkuissa. Farkkurotsikin on vielä tallella vintillä! Pitäisiköhän ottaa käyttöön? Mahtuukohan se? Vai onko risafarkkumuoti nyt jo out???

Nostalgiapläjäyksen jälkeen itse asiaan: nojatuolin päällystykseen farkkutilkuilla. Olen saanut toimeksiannon vanhan, oman lapsuuteni aikaisen lasten keinutuolin päällystämisestä farkkukankaalla. Kuvassa tilaaja itse vuonna 1969 kyseisellä tuolilla. Nyt tuoli päivitetään bonuslapsenlapselle.

Vanha lasten keinutuoli

Sitä varten aion harjoitella ja tehdä kaikki mahdolliset virheet pienehköön nojatuoliin, jonka olen kirpparilta joskus pelastanut. Tuoli on aika hauskannäköinen sellaisenaankin, mutta saa nyt toimia opiskeluvälineenä. Jos onnistuu hyvin, päätyy tuoli myytäväksi. Kun omaan torppaan vaan ei mahdu!
Ja selvyyden vuoksi vielä, kunnioittaen varsinaisia verhoilijoita: minä siis vain päällystän uudelleen, en verhoile.

Kuvassa Elsa (jälleen kerran) esittelee tuolin ennen Huuhaa-käsittelyä. Blogistani pääset seuraamaan projektin etenemistä. 

Nojatuolin tuunaus

Nojatuoli ennen tuunausta

Nojatuoli ennen tuunausta