sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Uniikkeja DIY-lahjoja

 

Aina on aihetta juhlaan! Mutta mitä viedä lahjaksi juhlan sankarille!?! Nuorisolle raha on ehkä kuitenkin se mieluisin, mutta niin persoonaton. Vanhemmille päivänsankareille taas on hankala viedä mitään, kun kuitenkin jo kaikenlaista on. Minä yritän keksiä jotain "muistoa", persoonallista, lahjan saajan elämään ja intresseihin liittyvää. Ja ennen kaikkea itse tehtyä, useimmiten kierrätysmateriaaleista. Toteutan ideoitani ja mielikuvitustani myös tilauksesta muille. Vilautan tässä postauksessa muutamia tekeleitäni. Jos vaikka sinäkin saisit ideanpoikasen ja/tai haluat "ulkoistaa" tekemisen minulle.

DIY-lahja

Vanhemmilleni tuli 50 aviovuotta täyteen syyskuussa 2019. Tyypilliseen tapaani asia tavoitti tajuntani päivää ennen juhlallisuuksia. "Viime hetki paras hetki"-aivopyörremyrsky alkoi. Siskoni oli lähettänyt perheemme What'sApp-ryhmään kivan kuvan äidistä ja isästä kilistämässä ravintolassa juhlan kunniaksi, vähän jo ennakkoon harjoitellen. Voisiko sitä hyödyntää...haa, juuri näin jossakin instanssissa hauskan kuvansiirtotekniikan, johon tarvittavat ainekset löytyisivät kotoa. Pikkuisen kiirettä vaan pukkasi, että ehtii kuivua! Ja mihin hemmetin puuhun sen siirrän??? Kuvan käsittelin ruskeasävyiseksi ja tulostinkin jo, vaikken vieläkään keksinyt siirtokohdetta. Pyörinä ja hyörinä kaapeissa, hyllyillä, keskusvarastossa, mökillä, joka puolella...ja hah, lyhytvartinen leipälapio löytyi! Ihan sieltä, mistä aloitin eli tuvasta. Kelvatkoon! Voin sanoa, etten todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta kuvansiirtoharjoituksena toimi loistavasti.  

Kultahääpäivämuisto vanhemmilleni

Virallisia kuvansiirtomömmöjähän myydään askartelukaupoissa, mutta jossakin törmäsin tietoon, että ihan tavis Eri Keeper toimii myös. Kun haluaa siirtää tulostetun kuvan, sen pitää olla kuitenkin lasertulostimella tulostettu. Tätähän en tiennyt, mutta onneksi tulostimemme on sellainen. Tärkeää on myös hoksata, että esim. tekstiä tulostaessa ja siirrettäessä se kääntyy peilikuvaksi, joten kannattaa tehdä se vaihe jo tietsalla valmiiksi. Tässä tapauksessa sillä ei ollut merkitystä, ovatpa vaan vanhemmat siirteessä vaihtaneet puolia alkuperäiseen kuvaan verrattuna. Kuvaan, siis ihan oikealle puolelle, tasaisesti Eri Keeperiä ja liimaus puulle. Kannattaa antaa kuivua ainakin yön yli. Enempää aikaa ei ollutkaan, sillä seuraavana päivänä lähdimme Poriin juhlistamaan kultahääparia. Muut koristelut ja härpäkkeet suunnittelin siis jo ennen kuvan liimausta valmiiksi. Puiset numerot kertovat aviovuosien määrän (ei siis ikää!) ja neljä sydäntä jälkikasvun lukumäärän. Ornamenttien reunoja töpsöttelin vähän ruskealla vahalla, en tiedä miksi. Niin vaan päädyin tekemään.

Kuvansiirto puulle

Aamulla kiireesti krapsuttamaan paperi pois. Ensin kastelin kohtalaisen hyvin paperin ja sitten hinkkasin rätillä ja sormilla sen pois. Ja kuvahan jäi puupintaan! Hinkkasin vähän voimakkaammin vielä reunoja, niin näyttää kivasti kuluneelta. Kyllähän nyt 50:ssä vuodessa vähän jo kulumia tuleekin... Jonkin aikaa odottelin, että puu kuivahtaa ja samaisella Eri Keeperillä liimasin puiset koristeet paikoilleen.

Kuvansiirto puulle

Kuten jo aiemminkin totesin, en todellakaan ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tuo leipälapio on jotenkin typerä. Mittasuhteetkin kuvaan nähden vinksallaan...liian iso, väärän mallinen. Mutta kun on tällainen impulsiivinen eikä stressaa asioita hirveästi etukäteen, saati edes muista miettiä. Toisaalta, usein "viime hetki paras hetki"- taktiikalla tulee ainakin valmista! Ja seuraavaa tehdessä osaa jo välttää pahimmat mokat. Ja hah, minähän en aina tahdo virheistä oppia, vaan saatan tehdä samat virheet useaan kertaan ihan vain varmistaakseni, että opin kunnolla.

Vaikka lahja ei siis todellakaan ollut mitenkään täydellinen saati niin kovin onnistunutkaan, pitävät vanhemmat sitä kiltisti edelleen seinällä. Se muistaminenhan siinä kuitenkin on se juttu. Ja minulla on aika iso osuus heidän naimisiin menolleen. Ehdin pari kuukautta sitä kovaan ääneen huutaa ja rääkyä, ennen kuin ymmärsivät sanoa toisilleen virallisesti tahdon. Ja ihan ihkut, maailman parhaat vanhemmat mulla on! Suvaitsevaiset, oikeudenmukaiset, huumorintajuiset, humaanit, hauskat ja kannustavat. Ja näitä kaikkia ominaisuuksia he ovat osanneet käyttää peräti neljän ihmistaimen kasvattamiseen. Paljon on tullut koettua ja elettyä tämän hullunkurisen perheen jäsenenä. 

Jopas tästä taas tulikin lähes romaani ja vasta yksi lahjaidea esiteltynä! Paljon puhun ja näköjään paljon kirjoitankin. Taidankin jättää muut alkukuvan lahjaideat toiseen postaukseen... Mistä viidestä kuvassa jäljellä olevasta sinä haluaisit tietää enemmän?

Lopuksi, siskon pienenä lausuma vanha fraasi, pienellä pikantilla kolostuksella:

Pelhe on palas!

4 kommenttia:

  1. Jatka alusta, eli vasen yläkulma seuraavaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan kerkiän, niin jatkan. Kun kerran pyysit ;).

      Poista
  2. Hauska postaus ja hyvä idea tuo erikeeperöinti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen. Yritänpä postata muistakin lahjaideoista...

      Poista