Tasan kuukausi jouluun... Hannahuuhaa ei ole jouluihmisiä. Hannahuuhaa ei oikeastaan ole minkään juhlan ihmisiä... En minä mikään joulun vastustajakaan silti ole! Aah, imelletty perunalaatikko, porkkanalaatikko, rosolli ja haudutettu punakaali; todellisia joulun herkkuja ja kuuluvat nimenomaan jouluun. Ei niitä muulloin syödä, ainakaan meidän torpassa. En ainakaan minä muulloin tee.
Joulukorttien lähettämisenkin olen lopettanut jo vuosikymmeniä sitten. Vain kolme korttia lähtee tästä taloudesta, mutta ne ovatkin kyllä sitten sitäkin tärkeämpiä. Töissä ollessani annoin myös oppilaille joulukortit ennen lomille lompsimista. Taisin ehkä antaa työkavereillekin, mutta siitä en enää ole ihan varma... Joululahjojakaan en osta. Se on ihan yhteisesti perheen ja suvun kanssa sovittu, joten ei huonoa omaatuntoa.
En juurikaan koristele kotia jouluna. Meidän tuvassa on joulu ainainen! Siitä pitävät huolen punainen ja vihreä, jotka ovat vallitsevat tehostevärit hirren ja valkoisen rinnalla. Ja tavaraa on niin runsaasti, että joulukoristeet eivät edes erottuisi joukosta! Joitakin joulukoristeita pidän esillä ympäri vuoden, kun sopivat niin kivasti muuhun sekamelskaan. Joulukalenterin virkaa toimittava puuauto (
Kasvihuoneilmiöstä aikanaan ostettu) tuodaan kyllä vintistä tupaan vain joulun ajaksi ja laatikoihin laitetaan suklaakonvehteja. Ihan luvallista herkuttelua!
|
Joulukalenteri |
Miehen "pajan" oveen navetalle laitetaan joulusydänkranssi, joita ostin useammankin joku vuosi sitten
Kiskon Kivimakasiinin joulumyyjäisistä. Niitä ja monia muita risu- ja kranssitöitä tekee Karin Amur Kiskosta. Olen tänä vuonna menossa itsekin sinne myymään Huuhaata, jo toisen kerran!
|
Sydänrisukranssi |
Lopuksi palaan vielä alkusanoihini. Etten muka ole minkään juhlan ihmisiä. Olenhan minä!
ELÄMÄ ON YHTÄ JUHLAA!
|
Kippis! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti