Novitan tupsukehikko

Äitini oli ostanut Novitan tupsukehikon kaappiinsa lojumaan ajatellen varmaankin toiveikkaana sitä myös käyttävänsä. Mutta äiti vaan neuloo villasukkia, eikä syntynyt tupsun tupsua. Niinpä hän keksi lahjoittaa sen minulle. Jos vaikka tulisi käyttöön... no, minullakin se lojui lankalaatikossa jonkun tovin ennen kuin nyt sen löysin uudelleen lankoja tutkiessani. Siis testaukseen!

Villalankatupsut

Työn alla minulla on kohtalaisen kokoinen tähden mallinen rautakehikko, josta rottinkiosat olivat jo puutarhakäytössä "syöpyneet". Olen virkannut kehikon piiloon Hannahuuhaa-tekniikalla ja keksin, että tähden kärkiin voisin laittaa tupsut. Tähti on viisisakarainen. Tästä projektista tullee oma juttunsa.

Olen jonkin verran tehnyt tupsuja ihan perinteisesti itse tehdyillä pahvikehikoilla, joten vertaankin tupsukehikon kätevyyttä vanhaan tapaan.

Novitan tupsukehikot

Ainakin kehikot ovat iloisen väriset!!! Pakkaus sisältää 4 eri kokoista kehikkoa: halkaisijaltaan 3,5cm, 5,5cm, 7cm ja 9cm tupsujen tekoon. Minulla on siis joku vanhempi versio, sillä Novitan sivujen mukaan nykypaketissa on kolme kehikkoa...ja on se kyllä ihan eri näköinenkin koko paketti. Vanhassa vara parempi!

Tupsukehikoiden koot

Tupsukehikon käyttöohjeet

Päätin kokeilla pienintä, 3,5cm kehikkoa. Ohjekuvissa kehikkoon kierretään vain yhtä lankaa, mutta minä halusin kolmivärisen ja kiersin kaikki kolme lankaa kerralla.

Langan kiertäminen tupsukehikkoon

Alku aina hankalaa, tässäkin. Olipa haastavaa pidellä kehikon puolikkaita kohdillaan! Kun vauhtiin pääsi ja sai muutamat kierrokset kierrettyä, asettuivat puolikkaatkin paremmin. Seuraavaksi ihmettelin, miten vaihdan kiertämään toisen puolikkaan puolelle. Ääh, siitä vaan, ajattelin ja annoin mennä. Siitä ei tullutkaan suurempaa ongelmaa. Ohjeen kohdassa 4 sattui kurjasti ja kehikkoon sattui. Toinen valkoinen liitin hajosi heti kättelyssä naks poikki! No, kiinni pysyi yhdelläkin, joten seuraavaan vaiheeseen eli leikkaamaan keskeltä. Homma sujuikin ihan mukavasti loppuun asti ja ensimmäinen tupsu valmistui. Jostain syystä siitä kuitenkin tuli enemmänkin soikea kuin pyöreä tasoittelun jälkeenkin. Se oli siis se ensimmäinen: harjoituskappale. Näinhän mulle aina käy! En lannistunut, vaan heti vaan seuraavaa tekemään! Ja tupsu tupsulta tuli parempaa jälkeä, vaikka siis olin saanut jo yhden osan rikkikin.

Ihan kelpo tuote sinänsä, mutta kestävyys ei ihan parasta luokkaa. Helpotusta vanhaan pahvikehikkotekniikkaan tuli langankiertämiseen; se kävi nopsaan, kun ei tarvinnut lankaa mistään reiän läpi pujotella. Tuote läpäisi Hannahuuhaa-testin ja pääsi jatkoon!

Villalankatupsut