Sisko oli aikanaan bongannut kirpparilta pari lokerikkoa nuoremman poikansa legoukkeleille. Legohahmot olivat tosi tärkeitä ja ansaitsivat päästä esille. No, poika kasvoi pois Lego-iästä ja sisko luonnollisesti keksi lahjoittaa lokerikot minulle, kuinkas muuten! Ja hyvä niin. Suuri osa projekteistani onkin lähtöisin sukulaisilta, ystäviltä tai tutuilta ja nykyään tavaraa saattaa tulla jo siskon äidin kummin kaimaltakin😆. Alkaa olla hamsterin maine kiirinyt...
Kuvakollaasissa pikaiset ennen-kuvat; vihdoinkin alan muistaa kuvaamisen myös ennen tuunausta! Materiaali on jonkinlaista tummanruskeaksi maalattua kovalevyä ja taustalevyssä liimattuna beige "samettikangas".
Lokerikko ennen muodonmuutosta
Ja seuraavassa lokerikko osiin purettuna. Yksi poikkihylly olikin näköjään poikki, mutta pysyy silti paikassaan. Toivottavasti vielä takaisin kasatessakin toimii. Taustalevyn putsaamisessa oli aikamoinen homma; kuvassa näkyy kiinni jäänyttä liimapintaa, jota kuumenevin sormin hurjasti hinkaten poistin.
Lokerikko osina
Lokerikkojahan on kaksi, joten tähän ensimmäiseen on hyvin suuri oletusarvo kaikille mahdollisille virheille. Toisesta luultavasti tuleekin jotain aivan muuta. Tämä harjoituskappale saakin nyt sellaisen ulkomuodon, että sutenakin sopii omaan peräkamariin, jos ei laatu täytä myyntikriteerejä.
Alustavana suunnitelmana on laittaa taustaksi Pip-studion tapettia, jota jäi yli peräkamarin tapetoinnista. Poikkihyllyt maalaan Frenchic-kalkkimaalilla, pinkillä tietenkin! Sitä kun sattuu myös olemaan valmiina. Ennen maalausta pitää pinnat hioa ja tähän olen löytänyt varsin kätevän välineen, hiomasienen. En ole ennen moisiin törmännyt, mutta nyt sellaisia on ihan melkein joka rautakaupassa. Ehkä on ollut ennenkin, mutta minulta ovat piilotelleet.
Hiomasieni on näppärä.
Täällä Huuhaa-torpassa on aina avuliaita nelijalkaisia. Maalaushommat esimerkiksi on syytä ajoittaa niin, että pienempi avustaja, Elvis-kissa on ulkona tai vähintään kaapissaan (ihan totta, lempinukkumispaikkana tällä hetkellä peräkamarin emännänkaapin alahylly villapaitojen päällä!). Nyt oli pienimuotoinen pinkki katastrofi lähellä, kun kissa tulikin yllättäen sisään ja suoraan Hannahuuhaan pajan työpöydälle.
Pikku apulainen
Asioillahan on tapana järjestyä ja niin onneksi kävi nytkin! Olin juuri ehtinyt maalata poikkipuut ja siirtää "turvaan" puuhellan päälle. Maalisuti ja -purkki siirtyivät salamannopeasti tiskipöydälle ja suti pesuun samaan aikaan, kun pikku apulaiseni tarkasti ulkokehikon hiontajälkeä.
Poikkihyllyjen maalaus olikin operaatio sinänsä. Pähkäilin itselleni yllättävänkin pitkään, miten saan ne maalattua ja kuivumaan mahdollisimman näppärästi ja helpolla. No, joku olisi varmasti keksinyt paremmankin tavan ja jos sinä, lukija, tiedät hyvän kikan, ole kiltti ja kerro minullekin. Minä keksin sen luultavasti jossain vaiheessa, mutta liian myöhään tähän... minun "hetihetiheti"-ratkaisuni näet kuvista.
Maalauspidike nipistimestä
Maalin kuivuminen
Valumilta en välttynyt lovien kohdalla. Spraymaali olisi varmasti hyvä valinta tähän kohtaan, mutta eipä ole tähän aikaan vuodesta paikkaa, jossa sillä maalaisi. Ja Huuhaa-filosofisesti siitä tehdään ja sitä käytetään, mitä on! Frenchic-maalisarja on uutuus kalkkimaalien tarjontaan ja kesällä olin vähällä lähteä jälleenmyyjäksikin. Se on taas ihan oma tarinansa, mutta tästä johtuen minulla on aika hyvä kattaus kyseisiä maaleja ja tarvikkeita. Iittalassa sijaitseva Pappilan Sunday shop on kyseisen sarjan maahantuoja ja aika ihana paikka onkin! Jos sinne päin satut matkailemaan, niin suosittelen lämpimästi! Kurkkaa lisää, jos kiinnostuit!
Kertamaalauksen jälkeen kokeilin asetella poikkipuut takaisin ristikoksi. Ihan helposti ei onnistunutkaan, joten pieni lovien hionta oli paikallaan. Siihen avuksi keksin kynsiviilan. Lisäksi käytin pientä palaa hiomapaperia, jonka taitoin sopivasti koloon. Taso vatsaa vasten ja hiomapaperin liikuttelu kolossa olisi varmasti ollut myös kuvaamisen arvoista, mutta kuvausapu oli sillä hetkellä omalla työmaallaan...
Välihionta
Toisen kerroksen maalaamisen päätin suorittaa kehikko kasattuna. Ja taas, ongelmiin löytyi ratkaisu omasta takaa. Pyörivä alusta helpottaa hankalaa maalausta, joten Ikean pyörivä tarjotin alimmaiseksi! Päälle leikkuulauta ja molemmat suojataan maalilta (foliolla ja roskapussilla).
Huuhaa-tuotteilla on taipumus kehittyä ja muuttua tekemisen edetessä. Niin kävi nytkin. Muistin, että minulla on myös jonkinsortin turkoosinsinistä Frenchic-maalia, joten päätinkin maalata kehikon ulkokehän sillä kokopinkin maalauksen sijaan. Tapetissakin on suurinpiirtein samaa sävyä, joten mikä ettei! Tuleepa taas värikkäämpää ja erottuu seinästä, jos lokerikko päätyy omaan peräkamariin pinkille seinälle. Loppukasaus olikin ihan tajuttoman haastava homma! Sainpa siinä toisenkin poikkihyllyn katkeamaan... mutta lopussa kiitos seisoi, ainakin tyydyttävä. Kyllä sen "myyntipöydälle" kehtaan laittaa, vaikka itsehän en tietenkään ihan tyytyväinen ole. Mutta ystäville ja tuttaville lokerikkoa esiteltyäni ja sitä kautta itsevarmuutta kerättyäni uskaltaudun tyrkylle laittamaan. Hinnaksi tulee 20 euroa. Nyt ei muuta kuin miettimään, teenkö toisesta samanlaisen vai täysin jotain muuta... Mitä sinä ehdottaisit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti