lauantai 11. maaliskuuta 2023

Pikkupöytien pippalot

Pikkupöydän maalaus

Maalari maalas taloa...no, tämä maalari on nyt maalaillut pikkuhiljaa pienesti sisältäpäin. Värittänyt. Kynttilänjaloista lähdettiin ja siitä siirryttiin vähän isompiinkin. Edelleen vaan puuttuu se sisätila, jossa mahtuisi maalaamaan ja tuunaamaan vielä isompia kohteita näin talvikaudella. Pienestä ahtaajasisustajan torpasta ei sellaista löydy. Mutta sentään vähän kynttilänjalkoja isompaa mahtuu työstämään, kuten seuraavat pikkupöydät, jotka olen tämän talven aikana torppamme seinien sisällä maalannut.

Paikallisella kirpputorilla kävi noin vuosi sitten hassu tuuri. Tutkin huonekaluosastolla yhtä pientä puista pöytää suunnitellen sen maalaamista. Paikan pyörittäjä iski siihen kohtaan: "Täällä varastotilassa olisi samanmoisia useampikin, haluatko nähdä?" Että haluanko! Varaston puolelle siis! Päästiin hinnastakin niin sopuun, että ajelin Pösön perä pieniä pöytiä pullollaan kotia kohti. Kaksi korkeinta pöytää ovat vielä maalaamatta ja saattavat jäädäkin ilman käsittelyä. Toinen on käytössä itsellä kukkatasona juuri tuollaisenaan ja toinen varastossa. Kaikki kuusi on tehnyt sama mies, Stig. Ja arvatkaapa missä? No Tapossa! Tappo!!! Sen niminenkin paikka siis Suomesta löytyy. Hauskaa on, että kaikista löytyy tekijän nimi ja paikkakunta. Nykyään niistä löytyy lisäksi myös tuunaajan nimi😉. 

Pikkupöydät kirpputorilta

Alakuvan pöydän maalasin jo viime keväänä. Tykkäsin itsekin lopputuloksesta enkä vähiten sen jalkaan kirjoitetun Huuhaa-huumoritekstin takia: "Älä murehdi, märehdi!" Älytön, mutta saa hyvälle tuulelle, eikö? Pöytä ostettiin jo heti ekana aukiolopäivänä kesällä! Olin jopa vähän shokissa: olin ajatellut saavani sitä vielä katsella jonkin aikaa. Enpä siis ehtinyt juuri kuviakaan siitä ottaa. Tässä kuvassa pöydän uusi omistaja, Anu.

Tuunattu pikkupöytä numero 1

Kun en ehtinyt viettää aikaa kyseisen pöydän kanssa tarpeeksi, piti tietenkin tehdä kopio. Ja koska Hannahuuhaan tuotanto on uniikkia, ei ihan täsmälleen samanlaista voi tehdä. Tuskin onnistuisinkaan😂. Huomaatko erot?

Tuunattu pikkupöytä numero 2

Tästä pöydästä ehdin sentään kuviakin ottaa.

Tuunattu pikkupöytä numero 2

Tuunattu pikkupöytä numero 2

Seuraava pikkupöytä on ehkä ennemminkin kukkataso, mutta kyllä siihen muutakin voi laskea. Lasketaan siis pöydäksi. Tämä saikin erilaisen käsittelyn kuin kaksi ensimmäistä, akryylimaalein maalattua. Se on maalattu Fusion-mineraalimaalein ja täydennetty siirtokuvilla, joiden käyttö oli uusi kokemus. Yllättävän helppoa! Fusion- maalit ja siirtokuvat hankin tiäksää tuanoi Porista, ihanasta Puuha-Marin putiikista. Jos satut Porissa pyörimään syystä tai toisesta ja tykkäät tuunailla, käy ihmeessä paikan päällä! Tai hanki tarvikkeet verkkokaupasta (sama linkki). Marilta saat myös asiantuntevaa ja kattavaa neuvontaa.

Tuunattu pikkupöytä numero 3


Tuunattu pikkupöytä numero 3

Kun nyt kukkapöytiin eksyttiin, on tässä yksi vähän useammallekin kukalle tai kasville. Tämä jalusta odotti käsittelyä kauemmin kuin muut esittelemäni. Se tuli varastooni mieheni sukulaisen jäämistöstä tummanruskeaksi käsiteltynä, tosi retrona, jo joitakin vuosia sitten.  Sen tuunaamiseen käytin lähes pelkästään Frenchic-maaleja, mutta hippasen verran akryylimaalejakin tuli sudittua. Haasteita ilmaantui enemmän kuin tarpeeksi! Lopputulos on kuitenkin melko pitkälle visioni mukainen.

Kukkataso

Kukkataso


Viimeisenä esittelyssä viimeisin tähän mennessä valmistunut, "Spläsh". Idea maalauskuvioille lähti oikeastaan siitä, että pöydän pinta ei oikein Stigin toimesta ole tasainen. Se on hienoisesti kuopalla toisesta reunasta. No, jos ja kun vahinko sattuisi ja maalipurkki kaatuisi, alkaisi maali valua...ja sehän olisikin ihan hauska lähtökohta. Hups- tilanne ja -tohelointi voisi näyttää kivalta. Että niin se ajatuskulku johti tähän lopputulokseen. Eikä epätasaisuus ole kuitenkaan oikeasti niin suuri, että se jotain vaikuttaisi, ennemminkin on sympaattinen ja persoonallinen ominaisuus. Kuuluu tähän malliin!

Tuunattu pikkupöytä numero 4

Valo ja kuvaus, niinpä. Olen hankkinut itselleni kunnon kuvausvalon, mutta itse kuvaamisen hoidan edelleen ihan vaan kännykän kameralla. Hyvä, jos sitäkään osaan kunnolla käyttää.  Kuvaamisen tuskasta olen varmasti vaahdonnut jo ihan tarpeeksi, joten mainitsenpa vain, että ei oikein ole mun juttu. Mutta tässä kuitenkin tämä juttu eli valo. Kun katsot ylä- ja alakuvaa, huomaat varmasti melkoisen eron. Ja se on toteutunut ihan vaan huikeen hienolla kuvausvalollani leikkimällä. Livenä pöytä on omaan silmääni ehkä lähempänä alakuvan sävyjä. Ja alakuvien taustat taas olen toteuttanut huikean hienolla kuvausstudiollani. No hah, siis kännykän kuvankäsittelysovelluksilla!

Tuunattu pikkupöytä numero 4

Eniten käyttämäni sovellukset ovat PicsArt ja Photoroom, joista olen jopa vaihtanut maksullisiin versioihin! Toisaalta olen sitäkin mieltä, että sellaisia tunnelmoivia "instoja", viimisen päälle hiottuja ja mietittyjä, samaa kaavaa toistavia kuvia on jo maailmassa ihan tarpeeksi. Harmaata, valkoista, beigeä, greigeä...tai hieno lumimaisema. Tai vimpan päälle suodatetut tötteröhuulikasvot. Mikä, missä ja kenellä on se voima, joka saa ihmiset laumoittain tykkäämään juuri tietynlaisista asioista samanaikaisesti? Jostakin luin, että nyt alkavat kiinnostaa enemmän sellaiset arkiset real life-kuvat. Miksei myös voisi alkaa kiinnostaa värikylläiset hupsuttelukuvat? Mistäs saisi sellaisen voiman? Sitä odotellessa😂!

Tuunattu pikkupöytä numero 4

Tämä talvikausi on tähän asti kulunut Huuhaa-pajalla lähinnä maalaushommissa ja se onkin ollut jotenkin nyt mieluisinta. Ja Huuhaahan tekee mieluiten sitä, mikä tuntuu mieluisalta! Sitä, mihin on palo ja pakottava sisäinen tahto. Edellisessä blogijutussani esittelin tämän talven kynttilänjalkojen maalailujani ja niitäkin tuossa vielä "ateljeen" pöydällä muutama valmistumassa. Jos et vielä katselmusta suorittanut, mutta sisäinen tahto pakottaa, käy tekemässä se vaikka tästä. Ja kaikki tuotokset, vanhemmatkin, jotka eivät vielä ole uuteen kotiin päässeet, näet täältä. Linkki avaa oven nettipuotiini.

Nyt alkaa pikkuhiljaa vähän kiinnostella ja kutkutella jo  ompeluhommatkin. Päähän on putkahdellut ideoita siihen suuntaan. Saas nähdä, koska se konkreettinen hetki koittaa, että ompelukoneen esiin nostan. Impulsiivisuuteni voi johtaa siihen vaikka jo huomenna. Tai kuukauden päästä. 
Katsotaan, koska vuorostaan iskee taas kirjoitusfiilis! Pystytkö odottamaan? Nyt odotellaan, kevättä ainakin. Ja sitä voimaa!

"MAY THE FORCE BE WITH ME...SORRY, YOU!"





6 kommenttia:

  1. Hienoja pikkupöytiä ja niin kerrassaan huuhaamaisia! Harmi vaan, kun edelleenkään meillä ei talossa ole tilaa millekään lisähuonekalulle, ei edes pikkupikkupöydälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos pikkupöytien puolesta! Minähän oon taas sitten sellainen ahtaajasisustaja, että saan mahtumaan pieneen torppaamme vaikka norsun, kun tarpeeksi haluan :). Onneksi en sentään halua. Vai haluaisinko kuitenkin, hmm...totta puhuakseni, kyllä usein on ollut mielessä jonkinlainen talon laajennus, mutta tällä hetkellä tulisi niin kalliiksi, ettei Huuhaa-rahat(kaan) riitä. hahahahahah!

      Poista
  2. Ihania pöytiä ja ne edelliset kynttilän jalat myös.Siun blogissa käydessä tulee aina iloiselle mielelle. Kiitos päivän piristyksistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Toi on ehkä ihanin kehu, mitä voi olla! Jos saa jonkun iloiselle mielelle, on yksi tärkeimmistä ihmisen elämäntehtävistä suoritettu! Tosin en aio lopettaa yrittämästä lisää!!!

      Poista
  3. Sulla on upeet visiot,eikä toteutuksessakaan moittimista.Ei ku menoks sano mummo jossai joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää "mummo" tuli just lumesta koiramummonsa kanssa ja kiittää mitä nöyrimmin kehuista.

      Poista